Tutkimustuloksia

Ympäristö vaikuttaa vahvasti toimintakykyyn

Jyväskylässä tehty tutkimus, johon osallistui 848 henkilöä, osoitti, että ympäristön merkitys autonomian tunteen heikkenemiseen on suuri. Kodin lähiympäristössä olevat liikkumisen esteet, kuten levähdyspaikkojen puute, pitkät etäisyydet palveluihin sekä katujen huono kunto heikentävät autonomiaa vaikka liikkumiskyky olisi edelleen hyvä. Jos halutaan parantaa tai säilyttää toimintakykyä, se edellyttää ympäristön esteettömyyteen panostamista. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan autonomian ylläpitäminen on yksi aktiivisena vanhenemisen tärkeimmistä tavoitteista. (Rantakokko M, Portegijs E, Viljanen A, Iwarsson S, Kauppinen M, Rantanen T. (2016): Perceived environmental barriers to outdoor mobility and changes in sense of autonomy in participation outdoors among older people: A two-year follow-up study. Aging & Mental Health 2016.)

Toimiminen ryhmässä vaikuttaa terveyteen

Henkisesti haastava viriketoiminta ja sosiaaliset suhteet ehkäisevät muistisairauksien kehittymistä myös yli 70-vuotiailla
Tutkimuksessa, jossa seurattiin neljä vuotta 1 900 keskimäärin 77-vuotiasta henkilöä, joilla seurannan alkaessa ei ollut muistin tai muiden kognitiivisten mielentoimintojen heikentymää, todettiin lopulta lievä kognitiivinen heikentyminen 456 osallistujalla. Heikentymisestä kertovia diagnooseja oli 20-30 prosenttia vähemmän niillä osallistujilla, jotka seurannan alkaessa pelasivat säännöllisesti pelejä, käyttivät tietokonetta, harrastivat käsitöitä tai nikkarointia ja olivat sosiaalisesti aktiivisia. Tulokset eivät olleet sidoksissa osallistujien perinnölliseen dementia-alttiuteen.
Krell-Roesch; Vemuri; Pink; Roberts; Stokin; Mielke; Christianson; Knopman; Petersen; Kremers; Geda: (2016): Association Between Mentally Stimulating Activities in Late Life and the Outcome of Incident Mild Cognitive Impairment, With an Analysis of the APOE ε4 Genotype. JAMA Neurol. Julkaistu netissä 30.1.2017.

Henkisesti haastava toiminta voi muuttaa ihmisen aivojen toimintaa. Tutkimuksessa, johon osallistui kahdenlaisia 60-90-vuotiaita ihmisiä, todettiin että aivotoiminnan suurempaa aktiivisuutta vaatineissa harrastuksissa parani muisti, kehittyi aivojen kyky säännellä toimintaansa ja tehostui koko hermoverkon toiminta. Vain harrastukset, jotka edellyttivät aktiivista oppimista, olivat tässä mielessä merkitsevässä määrin hyödyllisiä. Tällaisia toimia olivat esimerkiksi valokuvaaminen (digitaalikuvaus ja kuvankäsittely) sekä tilkkutöiden kaltaiset tekstiilikäsityöt. Musiikin kuuntelun ja yksinkertaisten pelien pelaamisen vaikutus oli positiivinen, mutta ei niin vahvasti. Toinen tutkimusryhmä harrasti vaativia ja toinen vähemmän vaativia aktiviteetteja. Vähemmän vaativat harrastukset olivat ruuanlaittoa, matkustamista ym. mikä ei vaatinut uuden opettelua. Harrastuksiin käytettiin aikaa keskimäärin 15 tuntia viikossa 14 viikon ajan. Vaikutukset näkyivät vielä vuodenkin kuluttua tutkimukseen osallistumisesta.
McDonough, Ian M. ; Haber, Sara ; Bischof, Gérard N. & Park, Denise C. (2015): The Synapse Project: Engagement in mentally challenging activities enhances neural efficiency. Restorative Neurology and Neuroscience, vol. 33, no. 6, pp. 865-882, 2015.

Psykososiaalisen ryhmätoiminnan vaikutuksia

Vuosina 2002–2006 toteutetussa Vanhustyön keskusliiton Geriatrisen kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämishankkeessa kolmen kuukauden kohdalla interventioryhmässä muistitoiminnat paranivat merkitsevästi verrattuna kontrolliryhmään. Vuoden seurannassa sekä psyykkinen hyvinvointi että elämänlaatu olivat parantuneet interventioryhmässä verrattuna vertailuryhmään. Vuoden 2005 loppuun mennessä kuolleisuus oli interventioryhmässä merkitsevästi vähäisempää kuin kontrolliryhmässä (iän, sukupuolen, kognition ja sairauksien suhteen vakioitu vaarasuhde 0.39). Interventioryhmäläiset kokivat itsensä useammin terveeksi kuin kontrolliryhmäläiset (p = 0.007). Interventioryhmäläiset käyttivät vähemmän terveyspalveluita (1522 €) kuin kontrolliryhmäläiset (2465 €) vuositasolla, jolloin ero on -943 € vuodessa, (p = 0.044).Interventioryhmien sisällöt olivat 1) taide- ja viriketoimintaa, 2. ryhmäliikuntaa ja keskustelua sekä 3. ryhmäterapiaa ja terapeuttista kirjoittamista. Osallistujat kävivät kerran viikossa suljetussa 8 hengen ryhmässä 2-6 tuntia kerrallaan yhteensä 12 kertaa. (Pitkälä, Kaisu; Routasalo, Pirkko; Kautiainen, Hannu; Savikko, Niina & Tilvis, Reijo (2005): Psykososiaalisen ryhmäkuntoutuksen vaikuttavuus. Geriatrisen kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämishanke. Vanhustyön keskusliitto. Tutkimusraportti 11, Pitkälä ym. 2009). Jansson Anu (toim.): Psykososiaalinen ryhmätoiminta ikäihmisten yksinäisyyden lievittäjänä s.25-26

Psykososiaalinen ryhmäkuntoutus näyttää parantavan yksinäisyydestä kärsivien osallistujien hyvinvointia, terveyttä, alentavan kuolleisuutta ja vähentävän terveyspalveluiden käyttöä. Tutkimuksen tulos tukee aikaisempia tutkimustuloksia siitä, että sosiaalinen verkosto, aktiivinen osallistuminen ja toiminnot ovat yhteydessä terveyteen. Näyttäisi olevan mahdollista vähentää yksinäisyyden terveyttä heikentäviä vaikutuksia. Yksinäisyys vaikuttaa terveyteen kielteisesti muuttamalla terveyskäyttäytymistä, verenpainetta ja stressitekijöitä. Tällöin sosiaalisella tuella voi olla vastakkainen, terveyteen myönteisesti vaikuttava merkitys (Pitkälä ym. 2009). Jansson Anu (toim.): Psykososiaalinen ryhmätoiminta ikäihmisten yksinäisyyden lievittäjänä s. 25-26

Toimintojen vaikutus terveyteen

Suomessa tutkittujen yksinäisyyttä kokeville ikäihmisille suunnattujen psykososiaalisen kuntoutusryhmien sisältöjä ovat olleet muun muassa taide- ja viriketoiminnot (Pitkälä ym. 2004), terapeuttinen kirjoittaminen (Marjovuo ym. 2005), liikuntasisällöt (Routasalo ym. 2004) sekä keskustelu (Marjovuo ym. 2005, Pitkälä ym. 2005, Pitkälä ym. 2009, Routasalo ym. 2004, Routasalo 2010, Savikko 2008). Näiden sisältöalueiden tiedetään yleisesti olevan myös terveyttä edistäviä (Hyyppä & Liikanen 2005, Pitkälä ym. 2004, Hohenthal-Antin 2006, Routasalo ym. 2004, Spirduso ym. 2005). Jansson Anu (toim.): Psykososiaalinen ryhmätoiminta ikäihmisten yksinäisyyden lievittäjänä s.41

Virikkeellisyys

Virikkeellisen ympäristön on havaittu muokkaavan aivoja monella tavoin; mm. aivojen koon ja aivokuoren paksuuden on todettu kasvaneen. Solutasolla muutoksiin kuuluu dendriittien haaroittuneisuuden sekä synapsien määrän ja tehokkuuden lisääntymistä.
Biernaskie J, Corbett D. Enriched rehabilitative training promotes improved forelimb motor function and enhanced dendritic growth after focal ischemic injury. J Neurosci 2001;21(14):5272–80.

Myös gliasolujen määrä ja verenkierto lisääntyvät. Mielenkiintoinen uusi havainto virikkeellisen ympäristön vaikutuksista on neurogeneesin lisääntyminen.
van Praag H, Schindler AF, Christie BR, Toni N, Palmer TD, Gage FH. Functional neurogenesis in the adult hippocampus. Nature 2002; 415(6875):1030–4.

On runsaasti tutkimustuloksia, joiden mukaan aktivoivassa ympäristössä eläneet eläimet toipuvat paremmin erilaisista aivovaurioista, kuten aivoinfarktista. … Parhaassa tapauksessa aivohalvausyksikkö tai edistyksellinen kuntoutussairaala on tällainen virikkeellinen ympäristö. … Virikkeellinen, aktivoiva ympäristö ja henkilöstön kannustavat asenteet yhdessä monipuolisen hoidon kanssa edistävät kuntoutumista edellä esitettyjen koe-eläimillä saatujen tulosten mukaisesti. Ideaalinen kuntoutus sisältää paljon virikkeitä, sosiaalista kanssakäymistä sekä monipuolista ja mielekästä kuntouttavaa aktivaatiota. … Hyvän kuntoutumisennusteen omaavat tulisikin lähettää yksikköön, joka on perehtynyt kuntoutukseen ja jossa vallitsee virikkeinen ja motivoiva ilmapiiri ja on mahdollista antaa erityisterapioita (fysioterapia, puheterapia, neuropsykologinen kuntoutus, toimintaterapia). Uudet tehokuntoutusmenetelmät antavat mahdollisuuksia kävelyn ja tasapainon tehokkaaseen harjoittamiseen jo sairauden alkuvaiheista lähtien, mutta myös kroonistuneissa tilanteissa.
Juhani Sivenius, Kirsi Puurunen, Ina Tarkka ja Jukka Jolkkonen (2002): Aivohalvauspotilaiden kuntoutusmahdollisuudet tulevaisuudessa. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2002;118(24):2569-2576.

• Tulosta Virikkeisen ympäristön merkitys (5 sivua)

Sensoriset eli aistivirikkeet

Tutkimusryhmä O’Neil & co löysi useita tutkimuksia, joissa muistisairaiden henkilöiden agitaatiota (ahdistuneisuus, levottomuus) voitiin vähentää erilaisilla sensorisilla (aisteihin vaikuttavilla) toimenpiteillä: aromaterapia, lämpöhaude, rauhoittava musiikki ja käsihieronta. Kaikki ovat halpoja ja helposti järjestettävissä olevia rauhoitusmenetelmiä.
O’Neil ME, Freeman M, Christensen V, Telerant R, Addleman A, Kansagara D. (2011): A Systematic Evidence Review of Non-pharmacological Interventions for Behavioral Symptoms of Dementia. Washington (DC): Department of Veterans Affairs; 2011 Mar. VA Evidence-based Synthesis Program Reports.

Terveelliset elämäntavat

Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin tiedote: Terveelliset elintavat ehkäisevät muistisairauksia

Tunti liikuntaa viikossa pienentää masennusriskiä

Tutkimuksessa, jossa seurattiin lähes 34 000 tervettä aikuista yhdentoista vuoden ajan, todettiin, että säännöllisesti vapaa-ajallaan liikuntaa harrastavien riski sairastua masennukseen oli pienempi riippumatta liikunnan intensiteetistä. Yhteys havaittiin varsinkin osallistujilla, jotka eivät liikkuneet poikkeuksellisen paljon. Osallistujilla ei ollut mielenterveysongelmia eikä liikuntarajoitteita seurannan alkaessa. Tutkijat arvioivat, että noin 12 % kaikista havaituista masennustapauksista olisi estynyt, jos kaikki osallistujat olisivat harrastaneet liikuntaa ainakin tunnin joka viikko.
(Samuel B. Harvey, F.R.A.N.Z.C.P., Ph.D., Simon Øverland, Ph.D., Stephani L. Hatch, Ph.D., Simon Wessely, F.R.C.Psych., M.D., Arnstein Mykletun, Ph.D., Matthew Hotopf, F.R.C.Psych., Ph.D. (2017): Exercise and the Prevention of Depression: Results of the HUNT Cohort Study. The American Journal of Psychiatry. Volume 175, Issue 1, January 01, 2018, pp. 28-36.)

Kirjallisuusselvitys marjojen vaikutuksista

Törrönen, Riitta (2017): Tutkimustietoa mansikan, vadelman, mustaherukan, mustikan ja puolukan terveysvaikutuksista. Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö. Itä-Suomen yliopisto. Hyvinvointia elintarvikkeista -hanke.
Helppotajuinen selvitys, josta löytyy paljon sekä mielenkiintoisia keskusteluvirikkeitä että käytäntöön sovellettavaa tutkittua tietoa.

Tuomikoski, Annukka; Parisod, Heidi; Oikarainen, Ashlee; Siltanen, Hannele & Holopainen, Arja (2018): Lääkkeettömien menetelmien vaikutukset muistisairautta sairastavan haasteelliseksi koettuun käyttäytymiseen – raportti järjestelmällisten katsausten katsauksesta. Muistiliiton julkaisusarja 1/2018. Järjestelmällisten katsausten katsaus, joka kokoaa ja arvioi vuoden 2015 jälkeen julkaistuja järjestelmällisiä katsauksia lääkkeettömien menetelmien vaikutuksista muistisairautta sairastavan henkilön haasteelliseksi koettuun käyttäytymiseen.

Saunominen

Säännöllisellä saunomisella on positiivisia vaikutuksia sydänterveyteen

Itä-Suomen yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan yli neljä kertaa viikossa saunovien miesten sydänkuolleisuusriski väheni. Sydänperäisen äkkikuoleman riski oli runsaasti saunovilla jopa 60 prosenttia pienempi kuin vähän saunovilla. Saunomisen todettiin vähentävän myös sepelvaltimotaudista ja muista sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksista johtuvia kuolemia. Tutkimuksen mukaan parhaan terveysvaikutuksen saa saunomalla noin 80 asteen lämpötilassa 4–7 kertaa viikossa ja noin 20 minuuttia kerrallaan. Myös pienempi määrä vähensi jonkin verran sydänkuolemien riskiä. Tutkimus perustui yhteensä 2315 keski-ikäisen (42–60-vuotiaan) itäsuomalaisen miehen aineistoon 20,7 vuoden ajalta.Vaikutusmekanismit ovat vielä epäselviä. Tutkimusta johtanut vs. professori Jari Laukkanen arvelee, että saunomiseen liittyvillä hyvän olon ja rentoutumisen kokemuksilla voi olla merkitystä. (Laukkanen, Tanjaniina; Khan, Hassan; Zaccardi, Francesco & Laukkanen,Jari A. (2015): Association Between Sauna Bathing and Fatal Cardiovascular and All-Cause Mortality Events. JAMA Intern Med. 2015;175(4):542-548. Julkaistu myös Age and Ageing -lehdessä sekä Lääkärilehden verkkojulkaisussa, Pekka Nykänen 16.12.2016.)

Runsas saunominen vähentää merkittävästi aivoinfarktin riskiä

Noin 15 vuotta kestäneessä kansainvälisessä seurantatutkimuksessa kävi ilmi, että 4–7 kertaa viikossa saunovilla henkilöillä oli paljon pienempi todennäköisyys saada aivoinfarkti verrattuna kerran viikossa saunoviin. Jo saunomisella 2–3 kertaa viikossa oli merkitystä. Sekin vähensi aivoinfarktin riskiä kerran viikossa saunomiseen verrattuna. Tutkimukseen osallistui yli 1 600 kuopiolaista 53–74-vuotiasta miestä ja naista. Tulokset olivat samankaltaisia miehillä ja naisilla eivätkä ne olleet yhteydessä tavanomaisiin aivohalvauksen riskitekijöihin, joita ovat ikä, sukupuoli, diabetes, painoindeksi, veren rasvahappokoostumus, alkoholin käyttö, liikuntatottumukset ja sosioekonominen asema. Tulosten syitä saattavat olla saunomisesta aiheutuva verenpaineen aleneminen, immuunijärjestelmän ja autonomisen hermoston aktivoituminen sekä parantunut sydän- ja verenkiertoelimistön toiminta. (Kunutsor, Setor K.; Khan, Hassan; Zaccardi, Francesco; Laukkanen, Tanjaniina; Willeit, Peter & Laukkanen, Jari A. (2018): Sauna bathing reduces the risk of stroke in Finnish men and women. A prospective cohort study. Neurology.)

Synkkä suhtautuminen vanhuuteen on riski

Yhdysvalloissa aloitettiin vuonna 1958 vanhenemiseen kohdistuva seurantatutkimus (BLSA). Aineistoon kerättyjen aivokuvien pohjalta julkaistiin vuonna 2015 tulos, jonka mukaan keski-ikäisenä synkästi vanhuuteen suhtautuvien henkilöiden hippokampus kutistuisi ikääntyessä kolminkertaisella vauhdilla verrattuna valoisammin suhtautuviin. Hippokampuksen kutistuminen on yksi Alzheimerin tautiin liittyvä ilmiö. Myös amyloidiplakkia oli näiden kielteisesti suhtautuvien aivoissa muita enemmän – sekin Alzheimerin taudille tyypillistä.
Levy, Becca R.; Ferrucci, Luigi; Zonderman, Alan B.; Slade, Martin D.; Troncoso, Juan & Resnick, Susan M. (2015): Negative Age Stereotypes Predict Alzheimer’s Disease Biomarkers. Psychology and Aging.

Kannattaa harjoitella optimismia ja toiveikkuutta

Henkinen hyvinvointi riippuu paljolti siitä, miten ihminen reagoi erilaisiin tilanteisiin ja kuinka rohkeasti hän tarttuu mahdollisuuksiinsa. Tähän liittyy myönteinen suhtautuminen asioihin. Vaikka kokisi olevansa synnynnäisesti pessimistinen, toiveikkuutta ja optimismia voi myös harjoitella. Vähäiselläkin harjoittelulla on tutkimusten mukaan saavuttaa hyviä tuloksia. Tässä syy, miksi niin kannattaa tehdä: Optimistinen ajattelutapa tuottaa terveyshyötyjä. Pessimistinen suhtautuminen lisää kardiovaskulaarisia riskejä. Tutkimuksessa, jossa tehtiin tietokannoista systemaattinen haku, löytyi 15 tutkimusta optimismin ja pessimismin yhteyksistä sydän- ja verisuonitapahtumiin. Tutkittavia oli 229 391 henkilöä, seurantajakso ka 13,8 vuotta ja tutkittavat 19-93-vuotiaita. Mielenlaatua oli kartoitettu standardoiduilla lomakkeilla. Optimistit saivat kardiovaskulaarisen tapahtuman harvemmin ja kuolleisuus oli pienempi.
Rozanski, Alan; Bavishi, Chirag; Kubzansky, Laura D; Cohen, Randy (2019): Association of Optimism With Cardiovascular Events and All-Cause Mortality. A Systematic Review and Meta-analysis. JAMA Netw Open. 2019;2(9):e1912200. doi:10.1001/jamanetworkopen.2019.12200.

Ystävät ehkäisevät masennusta

Merkittävimmät yksinäisyyttä aiheuttavat tekijät tutkimusten mukaan ovat leskeys, masentuneisuus, pessimistinen elämänasenne, sosiaalisten suhteiden odotusten toteutumattomuus, yksin asuminen, tarpeettomuuden tunne ja heikentynyt koettu terveydentila. (Routasalo 2010). Jansson Anu (toim.): Psykososiaalinen ryhmätoiminta ikäihmisten yksinäisyyden lievittäjänä s. 12.

Tutkimuksessa, jossa selvitettiin 11 000 ihmisen sosiaalista elämää ja masentuneisuutta parin vuoden ajan, kävi ilmi, että ihmiset, jotka tapasivat ystäviään ja perheenjäseniään useammin, sairastuivat harvemmin masennukseen kuin ne jotka tapasivat ystäviään ja perheenjäseniään harvemmin. 50-69-vuotiaat hyötyivät eniten ystävien kanssa vietetystä ajasta ja sitä vanhemmat perheen kanssa vietetystä ajasta. Ihmiset, jotka tapasivat läheisiään vain muutaman kuukauden välein, masentuivat lähes kaksi kertaa herkemmin. Harvinaisinta masennus oli henkilöillä, jotka tapasivat ystäviään tai perheenjäseniään vähintään kolmasti viikossa.
Teo AR; Choi H; Andrea SB; Arbor, A; Valenstein, M & Newsom JT (2015): Does Mode of Contact with Different Types of Social Relationships Predict Depression in Older Adults? Evidence from a Nationally Representative Survey. Journal of the American Geriatrics Society 63:2014–2022.

Kuinka tullaan onnelliseksi

On esitetty, että noin puolet onnellisuudesta on perinnöllistä, kymmenesosa seurausta ulkoisista olosuhteista kuten terveydestä, iästä tai ammatista ja loput johtuu omista asenteistamme ja elintavoistamme.
(Lyubomirsky S, Sheldon K, Schkade D: Pursuing happiness: the architecture of sustainable change. Rev Gen Psychol 2005;9:111-31.)
Erinomaisia tuloksia onnellisuuden lisäämiseksi on saavutettu mm. hyvien tekojen harjoituksilla (vapaaehtoinen hyvä teko vapaavalintaiselle henkilölle) sekä kiitollisuus- ja voimaantumisharjoituksilla (esim. kiitoskirjeen kirjoittaminen, omien vahvuuksien pohdinta).

• Tulosta muistilappu (kuvassa, sis. 7s)

Seligman M, Steen T, Park N & Peterson C: Positive psychologi progres. Empirical Validation of Interventions. Am Psychol 2005;60:410-21.
Sin N & Lyubomirsky S: Enhancing Wellbeing and alleviating depressive symptoms with positive psychology interventions: a practice-friendly meta-analysis. J Clin Psychol 2009;65:467-87.