Tutkimustuloksia

Liikunnan yleisiä vaikutuksia

• Liikunnalla on vahvin tutkimusnäyttö toiminnanvajauksien estäjänä. (s.14)
• Aktiivinen liikunta puolittaa toiminnanvajauksien riskin. (s.16)
• Liikunta parantaa alaraajojen verisuonitukoksista kärsivien eli katkokävelypotilaiden kävelykykyä jopa paremmin kuin pallolaajennushoito tai lääkehoito. (s. 17)
• Mitään haittaa liikuntainterventioista ei ole osoitettu olevan. (s. 17)
• Liikuntaharjoittelu ehkäisee ja parantaa sairauksia sekä auttaa ikääntymisen ja sairauksien mukanaan tuomaan haurauteen. (s. 19)
• Lihasten käyttämättömyys kiihdyttää nopeasti lihaskatoa. (s.20)
  poimittu kirjasta Routsalo, P., Pitkälä, Kaisu & Karvinen, Elina (toim. 2004): Ryhmäliikuntakeskustelut psykososiaalisena kuntoutuksena. Raportti 7. Vanhustyön keskusliitto.

Pitkään istumisen haitallisuudesta on painavaa tutkimusnäyttöä (Duodecim).

Tutkimusten mukaan joka kolmas lonkkamurtuma on ehkäistävissä voima- ja tasapainoharjoittelulla.

MielenMuutos -hankkeessa liikunnan psykofyysisinä tavoitteina olivat liikkumiskyvyn paraneminen, kipujen lievittyminen, rentoutuminen, stressinhallinta, ruumiinkuvan eheytyminen sekä ruumiinhallinnan, vuorovaikutuksen ja itsetuntemuksen lisääntyminen.
Saarenheimo, Marja & Pietilä, Minna (2011): MielenMuutos masennuksen hoidossa. Mielialaongelmista kärsivien iäkkäiden ihmisten psykososiaalinen tukeminen. Vanhustyön keskusliitto,s.117

Liikunta on lääke (Liikuntasuositus)

Liikunnan avulla voidaan ehkäistä, hoitaa ja kuntouttaa monia pitkäaikaissairauksia, kuten tyypin 2 diabetesta, kohonnutta verenpainetta, lihavuutta, sepelvaltimotautia, sydämen vajaatoimintaa, astmaa, keuhkoahtaumatautia, polven nivelrikkoa, nivelreumaa, niska- ja alaselkävaivoja sekä masennusta. Liikunnan lisääminen on keskeinen elintapamuutos, joka auttaa useiden pitkäaikaissairauksien ehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa. Se kannattaa yhdistää muihin elintapamuutoksiin. Liikkumattomuus on terveydelle haitallista. Tutkimuksiin pohjautuvia hyviä ohjeita liikuntaan löytyy Duodecimin Terveyskirjaston sivustolta.

Yli 75-vuotiaiden kotona asuvien henkilöiden lihasvoima lisääntyy kuntosaliharjoittelulla, mutta suorituskyky heikentyy pian kuntosalijakson päätyttyä, jos harjoittelu ei ole jatkuvaa. Niillä, jotka harjoittelivat kuntosalilla kerran viikossa kahden vuoden ajan, kävely ja tuolilta ylösnousu nopeutuivat ja lihasvoima lisääntyi. Vertailuryhmällä, johon kuuluvat eivät aloittaneet kuntosaliharjoittelua, mutta saivat muuta hyvää hoitoa (kiinnitettiin huomiota muun muassa lääkitykseen, ravitsemukseen, näkökykyyn ja suun terveyteen), säilyivät sekä tasapaino että liikkumiskyky, mutta heidän lihasvoimansa heikkeni. Niillä, jotka eivät saaneet mitään tavanomaisesta poikkeavaa hoitoa eivätkä osallistuneet kuntosaliharjoitteluun, kaikki ominaisuudet heikkenivät.
Aartolahti Eeva (2016): Long-term strength and balance training prevents mobility decline among community-dwelling people aged 75 and older, väitöskirja Jyväskylän yliopisto.

Liikunta ehkäisee sydän- ja verisuonitauteja yli 70-vuotiaanakin ja myös yli 75-vuotiailla. Suurimman hyödyn saavat säännöllisesti kävelevät. Yhdysvaltalaiseen tutkimukseen osallistui 4200 tutkimuksen alkaessa keskimäärin 73-vuotiasta sydämeltään tervettä ihmistä. Kymmenen vuotta kestäneessä seurannassa fyysisesti aktiiviset 70-vuotiaat välttyivät muita todennäköisemmin sepelvaltimotaudilta, sydänkohtauksilta, aivohalvauksilta ja varsinkin aivoinfarkteilta. Käveleminen osoittautui sydämelle selvästi parhaaksi liikuntamuodoksi. Terveydelliset riskit olivat pienimmät säännöllisesti ja pitkiä matkoja suhteelliseen ripeään tahtiin kävelevillä henkilöillä. Seurannan aikana sydän- ja verisuonitautien oireita ilmeni 1 200 osallistujalla.
Soares-Miranda, Luisa; Siscovick, David S.; Psaty, Bruce M.; Longstreth Jr, W. T.; Mozaffarian, Dariush (2015): Physical Activity and Risk of Coronary Heart Disease and Stroke in Older Adults. The Cardiovascular Health Study. Circulation.

Toistaiseksi kattavin metaepidemiologinen lääkehoidon ja liikuntahoidon tehoa vertaileva tutkimus perustuu yli 300 satunnaistettuun tutkimukseen, jotka sisältyivät neljään liikuntaa ja kahteentoista lääkehoitoja käsitelleeseen meta-analyysiin. Niissä oli yhteensä lähes 340000 potilasta. Liikuntahoidon ja lääkehoidon välillä ei todettu tilastollisesti merkitsevää tehoeroa sepelvaltimotaudin tai prediabeteksen sekundaarisessa ehkäisyssä.
Naci H & Ionnidis JP: Comparative effectiveness of exercise and drug interventions on mortality outcomes:metaepidemiological study. BMJ 2013;347:f5577

Liikuntasuositusten mukaan pitäisi harrastaa reipasta kävelyä tai muuta kohtuukuormitteista kestävyysliikuntaa vähintään 2,5 tuntia viikossa tai raskasta liikuntaa tunti 15 minuuttia viikossa. Vuonna 2015 yhdistettiin kuuden eurooppalaisen ja yhdysvaltalaisen tutkimuksen tuloksia, jolloin oli mahdollista tehdä johtopäätöksiä 660000 henkilön tiedoista 14 vuoden ajalta. Verrattuna täysin liikkumattomiin henkilöihin kuoleman vaara oli 31% pienempi 1-2 kertaa suositellun määrän liikkuvilla ja 20% pienempi suositusta vähemmänkin liikkuvilla. Parhaimman suojan sai liikkumalla 3-5 kertaa suositellun määrään, jolloin kuoleman vaara pieneni 39% liikkumattomiin verrattuna. (Duodecim 2015;131:1543)

Ohjatulla kotiharjoittelulla voidaan parantaa huonokuntoisten ikääntyneiden fyysistä toimintakykyä. Kotiharjoitteluun osallistuneilla oli myös vähemmän kaatumisia ja heidän avuntarpeensa päivittäisissä toiminnoissa oli vähäisempää kuin harjoitteluun osallistumattomalla ryhmällä. Tutkimukseen osallistui keski-iältään 82-vuotiaita henkilöitä, joilla diagnosoitiin gerastenia tai sen esiaste. Gerastenia on oirekokonaisuus, joka heikentää toimintakykyä sekä elimistön kykyä kestää erilaisia stressitekijöitä, kuten infektioita. Gerastenialle tyypillisiä oireita ovat heikentynyt lihasvoima, vähäinen fyysinen aktiivisuus, hidastunut kävelynopeus, uupumus sekä tahaton laihtuminen. Gerasteniaan ei ole lääkehoitoa. Sen keskeisiä hoitomuotoja ovat säännöllinen liikuntaharjoittelu ja tasapainoinen ruokavalio. Gerastenia tunnetaan myös nimellä hauraus-raihnausoireyhtymä. Huonokuntoistenkin gerasteenisten ikääntyneiden toimintakykyä voidaan liikunnalla kohentaa, estää kaatumisia sekä hidastaa avuntarpeen lisääntymistä. Säännöllinen ohjattu liikuntaharjoittelu ylläpitää myös elämänlaatua. Fysioterapeutin kotikäynnein toteutettu, tunnin mittainen liikuntaharjoittelu kaksi kertaa viikossa sisälsi lihasvoima-, tasapaino- ja liikkuvuusharjoitteita, joiden haastavuutta lisättiin mm. nilkkapainojen ja tasapainotyynyjen avulla. Harjoituskerralla tehtiin myös toiminnallisia harjoitteita, joissa lihasvoima- ja tasapainoharjoitteita yhdistettiin päivittäisiin toimintoihin, kuten pyykkien ripustamiseen narulle tai porraskävelyyn.
Suikkanen Sara, Soukkio Paula, Aartolahti Eeva, Kääriä Sanna, Kautiainen Hannu, Hupli Markku T., Pitkälä Kaisu, Sipilä Sarianna, Kukkonen-Harjula Katriina (2021): Effect of 12-month supervised, home-based physical exercise on functioning among persons with signs of frailty – Randomized Controlled Trial. Arch Phys Med Rehabil.

Kävely

Säännöllinen kävely hidastaa muistin heikkenemistä

Liikunta on hyvä muistilääke. On paljon näyttöä siitä, että fyysinen aktiivisuus hidastaa muistin ja siihen liittyvien toimintojen heikentymistä sekä vähentää Alzheimerin taudin riskiä. Useissa tutkimuksissa on havaittu hippokampuksen eli aivojen muistia ja tunteita säätelevän keskuksen reagoivan säännöllisen liikkumiseen. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa joukko iäkkäitä miehiä ja naisia käveli 40 minuutin ajan kolmena päivänä viikossa. Vuoden kuluttua todettiin, että heidän hippokampuksensa oli suurentunut kaksi prosenttia. Hippokampusta voi siis bodata. Jos diagnoosina on Lewyn kappale -tauti, säännölliset kävelylenkit ja Parkinson-tyyppinen voimistelu pitää aloittaa heti, kun diagnoosi on tehty.
Muistisairaiden voima-, kestävyys- ja tasapainoharjoittelun sekä muun liikunnan vaikuttavuustutkimuksista kerrotaan Duodecimin Käypä hoito -suosituksissa otsikolla Kuntoutus muistisairauksissa.

Tutkimuksessa, johon osallistui 1 145 henkilöä, havaittiin kävelyn myönteisiä vaikutuksia henkilöillä, jotka osallistuivat ohjattuun liikuntaan keskimäärin kolmesti viikossa 45 minuutin jaksoissa. Osallistujat olivat keskimäärin 77-vuotiaita. Heistä 65 prosentilla oli todettu joko kognitiivisten toimintojen lievä heikentymä tai heillä oli perinnöllinen alttius sairastua Alzheimerin tautiin. 35% oli jo sairastunut Alzheimerin tautiin. Osallistujat jaettiin ohjattuihin liikuntaryhmiin ja verrokkiryhmiin. Liikuntaa harrastaneiden muisti ja muut kognitiiviset kyvyt paranivat tutkimuksen aikana hieman. Verrokkien testitulokset heikkenivät. Vaikutus havaittiin aerobista kuntoliikuntaa, kuten kävelyä, harrastavilla.
Panza, Gregory A.; Taylor, Beth A.; MacDonald, Hayley V.; Johnson, Blair T.; Zaleski, Amanda L.; Livingston, Jill; Thompson, Paul D. & Pescatello, Linda S. (2018): Can Exercise Improve Cognitive Symptoms of Alzheimer’s Disease? Journal of the American Geriatrics Society

Kävele ja keskustele (walking and talking)

Satunnaistetussa ja kontrolloidussa tutkimuksessa arvioitiin 5 viikon harjoitusjakson vaikutusta suorituskykyyn, kun harjoituksissa tehtiin samanaikaisesti kognitiivista ja moottorista suoritusta. Tutkimukseen osallistujat tekivät kaksi kertaa päivässä harjoituksia, joissa kävelyä yhdistettiin kognitiivisiin tehtäviin. Tutkimusryhmää (n = 10) verrattiin kontrolliryhmään (n = 9). Tutkimuksessa löytyi todisteita suorituskyvyn parantumisesta.
Evans, Jonathan J.; Greenfield, Eve, Wilson, Barbara A & Bateman, Andrew (2009): Walking and talking therapy: Improving cognitive–motor dual-tasking in neurological illness. JINS, 2009, 15, 112-120.

Keinutuolijumppa

Tutkimuksen mukaan säännöllinen keinutuoliharjoittelu kohensi iäkkäiden naisten fyysistä suorituskykyä. Säännölliseen keinutuoliharjoitteluun osallistuneilla toiminnallinen tasapaino, polvenojennusvoima ja kävelynopeus paranivat. Kolmen kuukauden kuluttua 86 % osallistujista toteutti keinutuoliharjoitteluohjelmaa vähintään kymmenen kertaa viikossa ja 14 % vähintään kahdeksan kertaa viikossa.”
Kristiina Niemelä: Iäkkäiden tuettu kuntoutuminen – Laitoskuntoutusjakson, kotikuntoutuksen ja keinutuoliharjoittelun vaikutukset iäkkäiden henkilöiden toimintakykyyn ja elämänlaatuun. Kuopio 2011.

Maaria Kiviniemi ja Hanna Laakso (2007): Kuuden viikon omaehtoisesti suoritetun ohjatun keinutuolijumpan vaikuttavuus yli 75-vuotiaiden naisten tasapainoon. Lahden AMK. Fysioterapian opinnäytetyö.

Tanssi

Tanssi muuttaa aivojen rakennetta ja toimintaa

Neurotieteilijä Hanna Poikosen väitöskirjan mukaan tanssijan aivot eroavat muusikon aivoista. Lääketieteellisen tekniikan diplomi-insinööri Hanna Poikonen vertasi ammattitanssijoiden ja muusikoiden aivotoimintaa taiteita harrastamattomiin tilanteessa, jossa tutkittavat katsovat otteita tanssiteoksesta. Tanssijoiden aivot reagoivat muita nopeammin musiikin muutoksiin ja osoittavat voimakasta yhteyttä tunne- ja muistitietoon liittyvillä aivotaajuuksilla. Muusikoita tutkittaessa on aiemmin havaittu, että tarkka, pitkäkestoinen harjoittelu muokkaa aivoprosesseja, jotka ohjaavat soittajan liikkeitä. Muusikoiden aivot reagoivat kuunneltavaan musiikkiin herkemmin ja nopeammin kuin ei-soittajien aivot.

Väitöskirjatyön tarkoituksena oli kehittää kaksi menetelmää ja käyttää niitä aivojen tutkimiseen EEG-tekniikalla tanssin katselun ja musiikin kuuntelun aikana. Kehitettyjä menetelmiä voi käyttää ammattitanssijoiden, -muusikoiden ja kontrolliryhmän aivokuoren toiminnan erojen tutkimiseen. Näissä havaittiin eroja ammattilaisryhmien ja kontrolliryhmän välillä tanssin katselun ja musiikin kuuntelun aikana. Kontrolliryhmä oli ainoa ryhmä, jolla löytyi systemaattisia synkronian muutoksia tanssin katsomisen aikana verrattuna ärsykkeisiin ilman tanssia. Tätä uutta metodologista kokonaisuutta voidaan soveltaa terapian vaikuttavuuden arvioinnissa ja ilmaisullisten terapioiden, kuten tanssi- ja liiketerapian, kehittämisessä pidemmälle esimerkiksi Parkinsonin taudin, muistisairauksien, autismin, ja kipu- ja mielialahäiriöiden oireiden lievittämiseksi ja jopa parantamiseksi osana kokonaisvaltaista hoito-ohjelmaa.Poikonen, Hanna (2018): Dance on Cortex – ERPs and Phase Synchrony in Dancers and Musicians during a Contemporary Dance Piece. Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta

Tanssiminen sopii mainiosti myös monille sairaalahoidossa oleville henkilöille. Erään sairaalan iäkkäiden potilaiden viikoittaisen ryhmätanssitunnin vaikutuksia tutkittiin 12 viikon ajan. Toimintaan osallistui seitsemän erilaista sairaalaosastoa. Dance for Health -ohjelmalla oli positiivinen vaikutus ryhmän osallistujiin ja suurimmalla osalla potilaista havaittiin tilastollisesti merkitseviä positiivisia muutoksia. Osallistujat vaikuttivat rennoilta ja olivat halukkaita ilmaisemaan itseään luovasti. Osallistuminen tanssiryhmään edisti heidän liikkumistaan ja fyysistä aktiivisuuttaan. Tanssi osoittautui mielekkääksi ja nautinnolliseksi toiminnaksi, joka kannusti sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja tarjosi hengähdystauon lääketieteellisiin kysymyksiin keskittyvässä ympäristössä.
Bungay, Hilary; Hughes, Suzanne; Jacobs, Clare & Zhang, Jufen (2020): Dance for Health: the impact of creative dance sessions on older people in an acute hospital setting. Arts Health. 2020 Feb 6;1-13.

Aivotutkija Minna Huotilainen ja toimittaja Leeni Peltonen kertovat pitkäkestoisesta tutkimuksesta, jossa selvitettiin niiden henkilöiden elämäntapaa, joiden muisti, havaintokyky ja tarkkaavaisuus toimivat erinomaisesti vielä yli 80 vuotiaana. Tutkimuksessa nousi esille kolme harrastusta, jotka olivat tyypillisiä näille iäkkäille ihmisille. Ne olivat kortti- ja lautapelit, musiikki (kuorossa laulaminen, bändissä soittaminen, konserttikäynnit ja monenlaiset yhteismusisoinnit) sekä tanssiminen.
Huotilainen, Minna & Peltonen, Leeni (2017) Tunne aivosi. Otava.

Tunti liikuntaa viikossa pienentää masennusriskiä

Tutkimuksessa, jossa seurattiin lähes 34 000 tervettä aikuista yhdentoista vuoden ajan, todettiin, että säännöllisesti vapaa-ajallaan liikuntaa harrastavien riski sairastua masennukseen oli pienempi riippumatta liikunnan intensiteetistä. Yhteys havaittiin varsinkin osallistujilla, jotka eivät liikkuneet poikkeuksellisen paljon. Osallistujilla ei ollut mielenterveysongelmia eikä liikuntarajoitteita seurannan alkaessa. Tutkijat arvioivat, että noin 12 % kaikista havaituista masennustapauksista olisi estynyt, jos kaikki osallistujat olisivat harrastaneet liikuntaa ainakin tunnin joka viikko.
Samuel B. Harvey, F.R.A.N.Z.C.P., Ph.D., Simon Øverland, Ph.D., Stephani L. Hatch, Ph.D., Simon Wessely, F.R.C.Psych., M.D., Arnstein Mykletun, Ph.D., Matthew Hotopf, F.R.C.Psych., Ph.D. (2017): Exercise and the Prevention of Depression: Results of the HUNT Cohort Study. The American Journal of Psychiatry. Volume 175, Issue 1, January 01, 2018, pp. 28-36.

Hoivakodissa asuville liikuntaa kaksi kertaa viikossa

Puolen vuoden liikuntaharjoittelu kaksi kertaa viikossa ja tunti kerrallaan vähensi ympärivuorokautisessa hoidossa olevien henkilöiden (keski-ikä 85v) hauraus-raihnausoireyhtymää usealla mittarilla mitattuna. Puolen vuoden aikana kaatumisia oli merkittävästi vähemmän kuin vertailuryhmässä. Harjoittelu sisälsi yksilöllistä ja vaihtelevaa lämmittelyä, voimaharjoittelua, tasapainoharjoittelua ja venyttelyä. Monipuolinen liikunta kohtalaisella intensiteetillä näytti olevan tehokas estämään kaatumisia, vähentämään haurautta ja kuolleisuutta.
Arrieta H ym (2019:) Effects of multicomponent exercise on frailty in long-term nursing homes: a randomized, controlled trial. J Am Geriatr Soc 2019;67:1145-51

Liikunta suojaa tehokkaasti hengenvaaralliselta aivoverenvuodolta

Jo puoli tuntia kevyttä hikiliikuntaa neljänä päivänä viikossa laskee tappavimman aivoverenkiertohäiriön riskiä noin 20 prosenttia. Suomalaisen tutkimuksen tulosten mukaan jo puoli tuntia kevyttä liikuntaa viikossa laskee SAV-riskiä noin viidellä prosentilla, ja hyöty kasvaa samassa suhteessa lisääntyneen liikunnan kanssa.
Lindbohm J, Rautalin I, Jousilahti P, Salomaa V, Kaprio J, Korja M. (2019): Physical activity associates with subarachnoid hemorrhage risk – a population-based long-term cohort study. Scientific Reports, volume 9, Article number: 9219. Helsingin Yliopiston tiedote.

Voimaharjoittelu kerran viikossa vaikuttaa

Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa jo kerran viikossa tehty voimaharjoittelu kuntosalilla todettiin hyödylliseksi yli 65-vuotiaiden terveydelle. Hyödyt näkyivät veriarvojen, lihasvoiman ja henkisen hyvinvoinnin paranemisena. Koehenkilöt harjoittelivat kovaa ja turvallisesti tutkimuksen aikana. Kehittymisen kannalta huomattiin tärkeäksi, että painoja lisättiin säännöllisesti ja jokaista harjoituskertaa valvottiin tarkasti varmistaen oikeat tekniikat. Tutkimukseen osallistui 106 miestä ja naista iältään 65–75 vuotta. He harjoittelivat kuntosalilla 1–3 kertaa viikossa valvotuissa olosuhteissa. Harjoitteet sisälsivät liikeitä koko vartalon lihaksille. Liikkeinä olivat mm. jalkaprässi, penkkipunnerrus, vatsarutistus ja selkäojennus. Henkilöt suorittivat 2–5 sarjaa, 4–12 toistoa ja ainakin yksi sarja suoritettiin uupumukseen asti. Tutkimusta rahoitti opetus- ja kulttuuriministeriö.
Turpela M, Häkkinen K, Haff GG, Walker S (2017): Effects of different strength training frequencies on maximum strength, body composition and functional capacity in healthy older individuals. Exp Gerontol. 2017 Nov;98:13-21. doi: 10.1016/j.exger.2017.08.013. Epub 2017 Aug 15.

Liikunta parantaa keuhkoahtaumatautipotilaan ennustetta

”Tupakoinnin lopettamisen ohella fyysisellä aktiivisuudella saattaa olla suurin vaikutus COPD-potilaan ennusteeseen. Tehokkaalla liikkumisella saadaan suurempi terveyshyöty, mutta jo kohtalainen liikunta parantaa vointia ja ennustetta. Jokaisen terveydenhuollon työntekijän on syytä rohkaista COPD-potilaita liikkumaan. Tavoitteena on hengästyä ja hikoilla vähintään puoli tuntia kerrallaan useamman kerran viikossa, mieluiten päivittäin. Monipuolinen liikunta on hyvästä, ja sen tulisi olla mieleistä liikkujalle.”
Ekroos, Heikki & Katajisto, Milla (2011): Liikunta parantaa keuhkoahtaumatautipotilaan ennustetta. Suomen lääkärilehti 50-52/2011, vsk 66, s. 3819.

Sisukkuus pitää aktiivisena liikkumisvaikeuksista huolimatta

Gerontologian ja kansanterveyden väitöstutkimus osoitti, että kun liikkumisvaikeudet yleistyvät ja saattavat rajoittaa arjen aktiivisuutta, sitkeä ja joustava mieli sekä vireät aivot kompensoivat. Sisukkuus mahdollistaa aktiivisen elämän, vaikka fyysinen toimintakyky alkaa heiketä 60 ikävuoden jälkeen. ”Aktiivisuus ei viittaa pelkkään liikuntaan tai vapaaehtoistyöhön, vaan kaikkeen toimintaan. Myös kahvittelu ystävien kanssa, sukututkimuksen tekeminen ja kotitöiden hoitaminen ovat osa arjen aktiivisuutta. Se, että saamme tehdä itsellemme tärkeitä asioita ja tavoitella asettamiamme päämääriä, pitää yllä elämänlaatua. Siinä, missä fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen lisää liikkumisvaikeuksia ja vähentää aktiivisuutta, mielen sitkeys ja joustavuus lisäävät aktiivisuutta, koettuja liikkumisen mahdollisuuksia ja elinpiirin laajuutta.” Siinä missä sinnikkäät ja sitkeät ihmiset tekevät kaikkensa omien tavoitteidensa ja mieltymystensä eteen, joustavat henkilöt ovat luovia ja keksivät mahdottomiksi muuttuneiden tavoitteiden sijalle uusia, hieman helpommin saavutettavia tavoitteita. Ihmiset voivat sujuvasti käyttää molempia keinoja, ja yhdessä ne kuvaavat kykyä sopeutua vaikeuksiin eli resilienssiä. Suomalaisittain voidaan puhua sisusta. Sisukkailla henkilöillä aktiivisuuden taso säilyy melko vakiona, mutta aktiivisuuden muodot vain muuttuvat. Aktiivisuuteen tarvitaan myös vireitä aivoja. Todennäköisyys kävelyvaikeuksille oli moninkertainen henkilöillä, joilla sekä fyysinen että kognitiivinen toimintakyky oli heikentynyt, verrattuna henkilöihin, joilla vain toinen toimintakyvyn osa-alue oli heikentynyt. Hikijumpan lisäksi olisi hyödyllistä harrastaa aivojumppaa, jotta toimintakyvyn molemmat osa-alueet ja täten mahdollisuudet monenlaiseen aktiivisuuteen säilyisivät.
Siltanen, Sini (2020): ”Psychological Resources as Modifiers of the Association Between Mobility Decline and Activity in Old Age” JYU DISSERTATIONS 320. Jyväskylän yliopiston Aktiivinen vanhuus (AGNES) -tutkimushanke. Suomenkielinen yhteenveto sivuilla 82 – 83.

Intensiivinen liikunnallinen harjoittelu vähentää kaatumisia ja parantaa kognitiota

Omassa kodissa puoliso-omaishoitajan kanssa asuvilla muistisairailla henkilöillä (keski-ikä 78 v, MMSE-pisteiden keskiarvo 18) toteutettu tutkimus osoitti, että kotona annetulla, asiakkaan tarpeista lähtevällä räätälöidyllä kuntoutuksella voidaan hidastaa muistisairaiden fyysisen ja kognitiivisen toimintakyvyn heikkenemistä. Räätälöity kuntoutus hidasti muistisairaiden fyysisen toimintakyvyn heikkenemistä merkitsevästi. Kotikuntoutuksen vaikutus alkoi näkyä kuuden kuukauden kohdalla, ja muutos näkyi erityisesti fyysisessä toimintakyvyssä. Kaatumiset vähenivät merkitsevästi ja kognitiossa tapahtui myönteistä muutosta. Lisäksi kuolemanvaara näytti pienentyneen. Kuntoutus pystyttiin tarjoamaan nostamatta palveluiden ja kuntoutuksen kokonaiskustannuksia.
Pitkälä, Kaisu; Savikko, Niina; Pöysti, Minna; Laakkonen, Marja-Liisa; Kautiainen, Hannu; Strandberg, Timo & Tilvis, Reijo (2013): Muistisairaiden liikunnallisen kuntoutuksen vaikuttavuus. Satunnaistettu vertailututkimus. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 125 Kelan tutkimusosasto.

Kävelymahdollisuudet ja luontoympäristöt kannustavat iäkkäitä ihmisiä liikkumaan

Asuinympäristö vaikuttaa siihen, miten iäkkäät ihmiset lähtevät liikkeelle. Lähiluonto koetaan houkuttavana, mikäli esim. katuvalaistus sekä tasapintaiset ja rauhalliset kulkureitit tukevat hyvin ulkona liikkumista. Kävelyvaikeuksia kokevat iäkkäät ihmiset kokivat lähiluonnon liikkumaan houkuttavana, kun lähistöllä oli järvi tai muu vesistö. Kun kävelyvaikeuksia ei ollut, alle kilometrin etäisyydellä kodista sijaitsevan ja elinympäristöiltään monipuolisen luonto- tai viheralueen houkuttavaksi liikkumispaikaksi kokeville kertyi enemmän reipasta liikkumista.
Keskinen, Kirsi (2021): Features of the physical environment, walking difficulty, and physical activity in old age. (Väitös 11.6.2021, Jyväskylän yliopisto)

Tilat ja välineet

Liikuntaan on palvelutalossa oltava sopivat tilat ja välineet

”Palvelutaloja ylläpitävien organisaatioiden tulee järjestää asukkaille soveltuvat liikuntatilat ja välineet sisä- ja ulkotiloihin lihaskunto- ja tasapainoharjoittelua varten. Asukkaiden yksilölliset fyysiseen toimintakykyyn, sosiaaliseen ympäristöön ja psyykkiseen hyvinvointiin liittyvät tekijät tulee ottaa huomioon palveluiden suunnittelussa, toteutuksessa ja johtamisessa.”
Sinikka Lotvonen (2019): Palvelutaloon muuttaneiden ikääntyneiden fyysinen toimintakyky, sen muutos ja toimintakykyyn yhteydessä olevat tekijät ensimmäisen asumisvuoden aikana. Acta Universitatis Ouluensis. Oulun yliopisto D 1518.

Video MOTO Tiles -liikuntalaattojen testauksesta (1:39 min)

Vuodelepo

Viikon vuodelepo vie ikääntyneen ihmisen alaraajojen lihasvoimasta 25% ja luuston tiheydestä 5%.
Timonen, Leena (2007): Group-Based Exercise Training in Mobility Impaired Older Women. Effects of an Outpatient Multi-Component Training Program on Physical Performance, Mood, Functional Abilities and Social Welfare and Healthcare Costs After Acute Hospitalization. Kuopion yliopiston julkaisu D. Lääketiede 406.

Tilaa Ikäinstituutin maksuton uutiskirje TiiTu – Tiiviisti tutkimuksesta. Se ilmestyy 1-4 kertaa vuodessa ja kertoo Ikäinstituutin tekemistä selvityksistä ja tutkimuksista.