Itse tehtävät

Tärkeät periaatteet vanhusten ryhmätoiminnan materiaalia suunniteltaessa ja valmistettaessa ovat, että

  • näön tavanomainen heikentyminen on otettu huomioon: tekstit ovat vähintään 14 pisteellä (pelit, ilmoitustaulun kaikki tekstit, tilaisuuksien ohjelmamonisteet, tiedotteet, kuvatekstit, laulumonisteet) – mielellään vähintään16-18 pisteellä.
  • käytetään selkeitä fontteja, tekstit ja kuvat eivät ole päällekkäin, riviväli on riittävä, teksti on tumma ja tausta vaalea, mutta ei kiiltävä. Kuvat ovat selkeitä.
  • kellanoranssit sävyt ovat voimakkaina huomiovärejä ja vaaleina hyviä tekstin taustavärejä.
  • väreissä riittävä kontrasti on tärkeä. Naisten värien erotelukyky on 5-10 kertaa parempi kuin miesten, millä voi olla jossakin tilanteessa vaikutusta.
  • hienomotoriikassa voi olla horjuvuutta. Tee pelien palasista riittävän paksuja ja isoja, jotta niihin pystyy tarttumaan kertayrityksellä.
  • parhaiten auki pysyy kierreselkäinen kirja. Silloin huomio voidaan kiinnittää itse asiaan eikä huomio keskity omiin puutteisiin.
  • laulumonisteissa ja -kirjoissa tarpeeksi matalat laulujen sovitukset
  • käytä aina selkeää kieltä, tarvittaessa kunnollista selkokieltä – ei lässytystä.
  • jumppajulisteiden ja -videoiden mallit ovat samaa ikäluokkaa, jolloin niihin voi samaistua
  • materiaali ei suuntaa huomiota käyttäjän vammoihin, puutteisiin tai menetyksiin.
  • vaikka materiaali olisi kuinka yksinkertaista ja helppoa, sen on näytettävä aikuisille tehdyltä. Materiaali vaikuttaa minäkuvaan. Siksi lapsellisia kuvia ja tekstejä käytetään vain lasten kanssa yhteisissä toiminnoissa. Muissa tilanteissa lapsille tarkoitetut pelit saattavat vahvistaa vanhuksen minäkuvassa avuttomuuteen liittyviä piirteitä.

Laminointilaitteiden hinnat ovat viime vuosina laskeneet kohtuullisiksi ja niitä löytyy yleisesti. Laminointi lisää kuvien käyttöikää ja tekee paperista jämäkämmän käsitellä. Käytä aina mattalaminointikalvoa.

Valokuvat

Jokaisella ihmisellä on oikeus omiin valokuviinsa. Svalokuvia laatikossae tarkoittaa, että mikäli alkuperäistä, ainutlaatuista albumia ei ole mahdollista pitää vapaasti käytössä, ihmisellä pitää olla oikeus selailla sen kopiota tai otteita albumista. Kuvien skannaaminen ja digikuvaus on helppoa ja halpaa. Kokonaisen albumin voi kuvata tai skannata sivu kerrallaan ja teettää kuvakirjaksi. Laminointikin onnistuu tarvittaessa melko vaivattomasti. Näin kuvista saa käsittelyä kestävät, kulmat eivät kipristy ja pinta on pyyhittävissä puhtaaksi. Jos alkuperäinen kuva on vain lainassa, sen voi värikopioida ja mattalaminoida kopion. Pienistä valokuvista voi ottaa valokopiosuurennoksia. Erityisesti niissä tilanteissa, kun terveydentilassa on tapahtunut jotain sellaista, että ihminen ei pysty kunnolla puhumaan, hänellä on omien kuviensa avulla mahdollisuus paitsi kertoa itsestään myös saada mielialaan kohennusta.

Hyvää muistelumateriaalia syntyy myös hoitokodin tai yhteisön syntymäpäiviltä, kodin arkielämästä, tapahtumista, retkiltä jne. otetuista kuvista. Näistä voi koostaa valokuvatauluja. Laita vuosiluku tauluun riittävän isolla ja liitä kuviin lyhyet ja ytimekkäät tekstit. Voit käyttää ajatus- ja puhekuplia. Laita tauluun myös luetteloa kyseisen vuoden merkittävimmistä tapahtumista Suomessa ja muualla maailmassa. Muutaman vuoden sisällä tällaiset taulut muuttavat tylsät valkeat käytävät mielenkiintoisiksi keskusteluympäristöiksi. Albumien ja valokuvataulujen teko sopii hyvin vapaaehtoisille.

Sopivia kuvia löytyy myös netin kuvapankeista (ks. digitaalinen virikemateriaali.) Museoviraston Kuvakokoelmat on avannut yli 100 000 kuvaa kaikkien vapaasti käytettäväksi Finna-palvelun www.finna.fi kautta. Puolustusvoimien Kuvakeskus avaa vuodenvaihteessa 2018 – 2019 koko arkistonsa ja tuo liki 70 000 valokuvaa vapaasti kaikkien nähtäville. Internetiin avattava arkisto kattaa kuvia ja videoita sisällissodasta tähän päivään saakka.

Opinnäytetyössään Toimintamalli vanhusten valokuvatyöpajojen järjestämiseen Satu Karjalainen kehitti moniammatillisen toimintamallin vanhojen valokuvien ja valokuvauksen käyttöönottoon hoitolaitoksessa asuvalle vanhukselle (Turun ammattikorkeakoulu, 2012). Työskentely toteutettiin vanhus – opiskelija -työpareittain.

Essi Siljoranta kehitti opinnäytetyössään ”Elämä voi olla ihanaa joka päivä!” (2015) Valokuvat voimavarana -menetelmän yhteisöllisen vertaistoiminnan menetelmäksi. Yhdessä mukana -projektin osallistujien kanssa toteutetussa ryhmässä opeteltiin tunnistamaan omia voimavaroja ja jakamaan tarinoita elämän varrelta omien elämänkerrallisten valokuvien kautta. Opinnäytetyö Hämeen ammattikorkeakoulussa.

Lehtikuvat ja lehtijutut

Aikakauslehdistä leikatuille kuville on monenlaista käyttöä viriketoiminnassa. Tunnettujen henkilöiden lehtikuvista voi järjestää Tunnista julkkis -kisan .

Tulosta tästä keskustelujen pohjaksi presidenttien lapsuuskodit
 (julkaistu Meidän talo -lehdessä 9/2015).

matkalaukussa pitsejä

Teemasalkut ja -laatikot

Jokaiselle henkilölle voi koota oman muistelusalkun, mutta yhteiskäytössä tarvitaan eriaiheisia koosteita. Niitä on helppo kuljettaa sinne, missä kulloinkin tarvitaan. Kuvassa käsityöaiheinen matkalaukku. Teemoja muistelusalkkuihin: keittiöaskareet (vanhat reseptit, tuoksupurkit, keittiötyökalut), varhaislapsuus ja leikki-ikä, lomat (matkailumainokset, matkamuistot, valuutat, passit, postikortit, postimerkit), häät ja muut perhejuhlat (juhlavaatteet tai niiden osat, menut, laulujen sanat), harrastukset, kotiseutu, suku. Kaikkiin teemoihin kannattaa liittää valokuvia. Huom. eri aikakausiin liittyvä musiikki (vinyylilevyt).

Videointi ja videoiden katselu

Tavallisen arkipäivän videointi ja näiden otosten katselu voi olla yllättävän mielenkiintoista, jos kuvaaja onnistuu ikuistamaan tilanteita lempeästi, huumorintajuisesti ja osoittelematta. Kamera voi kiertää kodin eri huoneissa, ikuistaa keittiöpuuhia, pihakeinua, kahvikupin ääressä. Kodin ympäristöä voi kuvata eri suunnista ja käydä lähistöllä sellaisissa paikoissa, joihin kaikki eivät kuntonsa vuoksi pääse. Näiden videoiden katselu tukee lähimuistelua sekä vahvistaa aika- ja paikkaorientaatiota.

Digitaalista kuvavirikettä

Vanhoja tietokoneita voi käyttää kotona ja hoitokodeissa näppärästi kuvien katseluun käyttämällä hyväksi näytönsäästäjän Omat kuvat-asetusta. Mieti näytölle sopiva paikka, josta kuvia on helppo ja mukava seurata  eli niin, että näkyvät esim. olohuoneen nojatuoliin tai sänkyyn. Näytön voi myös ripustaa seinälle. Jos siihen asentaa taulun kehykset, lopputuloksena on vaikuttava sisustuselementti. Tallenna Kuvat-kansioon mieleisiä kuvia katsojien omasta elämästä, harrastuksista, lempieläimistä, matkoista tai muusta mieluisasta. Kuvia voi myös kuvankäsittelyohjelmilla tekstittää, mikä auttaa tunnistamista ja muistamista. Hoitokodissa sekä kuvat että tekstit auttavat hoitajaa virittämään keskustelua. Valitse näytönsäästäjän asetuksista mahdollisimman pieni aika kuvien näytön alkamiseen sekä tapa, miten kuvat ruutuun ilmestyvät. Mieti kuville sopiva minimikoko. Kun kuvat liikkuvat ruudulla ja ovat välillä vain osittain näkyvissä, minimikoko on hyvä olla vähintään 80% – paitsi jos halutaan nimenomaan arvuutella kuvista, mitä niissä on. Kun tietokoneen aukaisee, kuvaesitys alkaa hetken päästä itsestään. Koneeseen voi myös tallentaa muutaman erinimisen kansion, joiden sisältöä vaihdellaan Omat kuvat-kansioon.