Tutkimustuloksia

Huumori on hyödyllistä
Ihmisten kokiessa positiivisia emootioita (tunteita) heidän kognitiiviset kykynsä ja sosiaalinen käyttäytymisensä paranevat. Heidän ongelmanratkaisukykynsä on joustavampi ja luovempi, muistaminen ja ajattelu tehokkaampaa ja heidän sosiaalinen vastuuntuntoisuutensa kasvaa, mikä näkyy toisten auttamisena ja anteliaisuutena. Isen, A. M. (2003): Positive affect as a source of human strength. Teoksessa Aspinwall, L.G. & Staudinger, U.M. (toim.): A psychology of human strengths: Fundamental questions and future directions for a positive psychology (s. 179 - 195). Washington, DC: American Psychological Association.

 

Ryhmän homogeenisuus auttaa ystävystymistä
Ryhmän homogeenisuus voi edesauttaa ryhmäläisten ystävystymistä. ”On tärkeää, että on suunnilleen samanlainen koulutus/työelämä ja kiinnostukset, kuten meidän ryhmässä oli suuri yhdistävä tekijä kulttuuri!” Jansson Anu (toim.): Psykososiaalinen ryhmätoiminta ikäihmisten yksinäisyyden lievittäjänä. Vanhustyön keskusliitto 2012. s. 109

 

Ryhmätoiminta ja yksinäisyyden tunne
Yksinäisyydestä keskusteleminen näyttää toimivan ryhmissä keskeisenä yksinäisyyttä lievittävänä tekijänä. Keskusteleminen on väline yksinäisyyden purkamiselle ja käsittelemiselle. Sen vuoksi on myös tärkeää, että yksinäisyyden tunnetta ymmärretään Ystäväpiiri-ryhmässä. 
Jansson Anu (toim.): Psykososiaalinen ryhmätoiminta ikäihmisten yksinäisyyden lievittäjänä. Vanhustyön keskusliitto 2012. s. 108

Yksinäisyyden tiedetään olevan kielteisesti yhteydessä hyvinvointiin (Pitkälä ym. 2009), toimintakykyyn, terveyteen (Kharicha ym. 2007, Pitkälä ym. 2009, Routasalo 2010) ja jopa kuolleisuuteen (Pitkälä ym. 2009, Routasalo 2010). Yksinäisyys on riski sekä yksilöllisellä että yhteiskunnallisella tasolla (Koskinen ym. 2008). Jansson Anu (toim.): Psykososiaalinen ryhmätoiminta ikäihmisten yksinäisyyden lievittäjänä Vanhustyön keskusliitto 2012.s. 8

Yksinäisyyden tunne on selvästi yleisempää niiden ikäihmisten joukossa, jotka ovat tyytymättömiä elämäänsä ja joilla on runsaasti vapaa-aikaa, huono terveys ja vähäiset sosiaaliset kontaktit (Vaarama ym. 1999). Jansson Anu (toim.): Psykososiaalinen ryhmätoiminta ikäihmisten yksinäisyyden lievittäjänä. Vanhustyön keskusliitto 2012. s. 12

Muiden samassa tilanteessa olevien kokemusten kuuleminen ja omien tunteiden peilaaminen voi olla ratkaisevaa muutokseen - kuten leskeytyminen tai sairastuminen - sopeutumisessa. Tähän tilanteeseen psykososiaalinen ryhmätoiminta eli Ystäväpiiri-toiminta soveltuu hyvin. Jansson Anu (toim.): Psykososiaalinen ryhmätoiminta ikäihmisten yksinäisyyden lievittäjänä. Vanhustyön keskusliitto 2012. s. 12

Voimavaralähtöinen ohjaus, säännöllinen kannustaminen ja palaute tukevat ikäihmisen aktiivista roolia oman elämänsä vaikuttajana (Järvikoski & Härkäpää 2008). Jansson Anu (toim.): Psykososiaalinen ryhmätoiminta ikäihmisten yksinäisyyden lievittäjänä. Vanhustyön keskusliitto 2012. s. 12

 

Kulttuuri- ja virkistystoiminnan ohjaajat ikääntyneiden sosiaali- ja terveyspalveluissa. AILI - Kulttuurisen seniori- ja vanhustyön valtakunnallisen verkosto -hankkeen selvitys.

 

Ryhmänohjauksen resurssit 2017
Verkkokyselyllä kartoitettiin ikäihmisten ryhmätoiminnan resursseja. Hyvät resurssit kasautuvat samoille ohjaajille - samoin resurssien puute. Resurssien määrä ei riipu siitä, työskenteleekö ohjaaja kaupungilla ja kunnassa vai järjestössä ja yhdistyksessä. Kyselyyn vastasi 268 ohjaajaa, ja he olivat pääasiassa Ryhmätoiminnan verkostoviestin lukijoita tai RyhmäRenki-FB-sivun seuraajia. (Kirsi Alastalo 2017)
Tilaa Ryhmätoiminnan verkostoviesti sähköpostiisi: verkostoviesti@ryhmarenki.fi.

 

Asuinympäristön vaikutus
Riekkinen-Tuovinen, Sointu (2018): Sosiokulttuurista vanhustyötä paikantamassa. Tutkimus erilaisissa vanhusten asumisympäristöissä. Dissertations in Social Sciences and Business Studies. Publications of the University of Eastern Finland. Kuopio 2018. Väitöskirja.

 

Varottavia asioita
Joidenkin ryhmäläisten dominoiva rooli, ohjaajien liiallinen äänessä oleminen tai tekemisen paljous ryhmässä aiheuttavat epätasapainoa ryhmäläisten välisessä keskustelussa. Jansson Anu (toim.): Psykososiaalinen ryhmätoiminta ikäihmisten yksinäisyyden lievittäjänä s. 110