Tutkimustuloksia

Kognitiiviset harjoitukset voivat parantaa myös elämänlaatua

Dementoituneen henkilön kognitiivisia kykyjä ja elämänlaatua on voitu parantaa kognitiivisten stimulaatio-ohjelmien avulla. Laajassa englantilaisessa satunnaistetussa, kontrolloidussa kokeessa, joka oli sekoitus reaaliorientaatiota ja kognitiivisia harjoituksia (aiheina raha, sanapelit, tämä päivä ja kuuluisat kasvot), teho vastasi koliiniesteraasin estäjällä saatua vaikutusta. Seitsemän viikon mittainen ohjelma sisälsi 14 kpl pituudeltaan 45 minuutin istuntoa. Jokainen sessio alkoi lämmittelyaktiviteetilla, esimerkiksi softball-pelillä. Teemat (kuten lapsuus ja ruoka) tukivat luonnollista muisteluprosessia, mutta linkittyivät myös tähän päivään. Mahdollisuuksien mukaan käytettiin useita aisteja. Interventioryhmässä kognitiivinen suorituskyky säilyi 50%:lla entisellään, vertailuryhmässä (n = 86) 37%:lla.

Elämänlaatu parani hoitoryhmässä ja heikkeni vertailuryhmässä. Interventiolla oli vaikutusta kognitioon, elämänlaatuun, kommunikointiin, käyttäytymiseen, yleiseen toimintakykyyn, depressioon ja levottomuuteen. Esimerkki tehtävistä: osallistujilta kysyttiin kasvokuvista, kuka näyttää nuorimmalta? tai Mitä yhteistä näillä ihmisillä on?
Tutkimuksessa huomattiin, että joissakin hoivayksiköissä ja palvelukeskuksissa (tutkimuksessa mukana 23 kpl), joissa sosiaalinen ympäristö ja ehkä myös toimintaohjelma oli parempi, asukkaat ovat saattaneet toimia lähellä optimaalista toimintakykyään, jolloin parantamisen varaa on vain vähän.
Spector A, Thorgrimsen L, Woods B, Royan L, Davies S, Butterworth M & Orrell M 2003. Efficacy of an evidence-based Cognitive stimulation therapy programme for people with dementia: Randomised controlled trial. Journal of Psychiatry, 183: 248-254.

Kognitiivinen eli tiedonkäsittelyä, ajattelua ja havainnointia koskeva harjoittelu on hyödyllistä ainakin lievästi muistisairaille ja terveille henkilöille. Tutkimuksessa, johon osallistui 127 keski-iältään 72-vuotiasta lievästi muistisairasta henkilöä, oli kolme ryhmää:

  1. tarkkaavaisuutta, työmuistia ja ajattelun joustavuutta koskevia harjoituksia 4–5 hengen pienryhmissä 2 tunnin ajan viikoittain 8 viikon ajan
  2. ohjattua toimintaa, jonka tavoitteena psyykkisen hyvinvoinnin lisääminen
  3. vertailuryhmä, jolle ei ohjattu mitään toimintaa eikä harjoituksia

Ensimmäisessä ryhmässä viivästetty mieleen palauttaminen parani verrattuna kahteen muuhun ryhmään. Vaikutus oli todettavissa vielä puolen vuoden päästä. Myös muististrategioiden käyttö parani tässä ryhmässä kohtalaisen paljon. Keskimmäisessä ryhmässä ei tapahtunut muutoksia. Psyykkisessä hyvinvoinnissa, masennuksessa tai ahdistuneisuudessa ei tapahtunut muutoksia missään ryhmässä.
Belleville, Sylvie; Hudon, Carol; Bier, Nataie; Brodeur, Catherine; Gilbert, Brigitte; Grenier, Sebastien; Ouellet, Merie-Christine; Viscogliosi, Chantal & Gauthier, Serge (2018): MEMO+: efficacy, durability and effect of cognitive training and psychosocial intervention in individuals with mild cognitive impairment. Journal of the American Geriatric Society 2018;66:655–63.

”Koulutuksen ja kognitiivisten haasteiden ajatellaan lisäävän aivojen reservejä ja siten ehkäisevän muistisairautta. Terveiden ikääntyneiden kognitiivisella harjoittelulla näyttäisi olevan myönteisiä vaikutuksia sille kognition osa-alueelle, jota on harjoiteltu, ja vaikutus säilyy vuosia (lähde). Kognitiivista harjoittelua voidaan tehdä joko kynällä ja paperilla tai tietokoneella. Tyypillisiä harjoitteita ovat esimerkiksi mekaaniset muistin- tai ongelmanratkaisunharjoitukset sekä nopeutta harjoittavat tehtävät. Kognitiivinen harjoittelu ylläpitää päivittäistaitoja, ja ajattelun nopeuden sekä päättelykyvyn harjoittelun havaittiin kuuden vuoden seurannassa myös vähentävän auto-onnettomuuksia (Lähde 1, lähde 2). Muistin lievästä heikkenemisestä kärsivillekin kognitiivisella harjoittelulla on myönteisiä vaikutuksia (lähde). Toistaiseksi on kuitenkin epäselvää, voidaanko harjoittelulla ehkäistä muistisairautta.”
Pitkälä, Kaisu & Strandberg, Timo (2018): Sairauksien ehkäisy kannattaa vielä vanhanakin. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 2018;134(11):1141-8. 

Harrastusten yhteys kognitiivisten kykyjen säilymiseen

Chicagossa tehdyssä tutkimuksessa osoitettiin, että radion kuuntelu, sanomalehtien, aikakauslehtien tai kirjojen lukeminen, pelien (esim. kortti- ja lautapelit) pelaaminen ja museoissa käyminen vähensivät Alzheimerin taudin kehittymisriskiä neljä vuotta kestäneessä seurannassa.
Wilson R.S., Bennett D.A., Bienias J.L., Aggarwal N.T., Mendes De Leon C.F., Morris M.C., Schneider J.A., Evans D.A. (2002): Cognitive activity and incident AD in a population-based sample of older persons. Neurology. 2002;59(12):1910–1914.

Vaativat päivittäiset virikkeet kuten shakin tai korttien pelaaminen, tietokoneen käyttäminen tai opintoihin osallistuminen antavat suojaa kognitiivista heikentymistä vastaan koulutuksesta riippumatta. Toimintojen on kuitenkin oltava haastavia, hyödyllisiä ja merkityksellisiä iäkkäälle henkilölle, ei vain rutiininomaisesti toistuvia. Niiden on tarjottava uusia haasteita ollakseen tehokkaita.
Perez J.A., Menor J. Estimulación cotidiana y funcionamiento cognitivo: la importancia de la participación de personas mayores sanas en actividades de la vida cotidiana cognitivamente demandantes. Eur. J. Invest. Health. 2014;4:309–319

Aivotutkija Minna Huotilainen ja toimittaja Leeni Peltonen kertovat pitkäkestoisesta tutkimuksesta, jossa selvitettiin niiden henkilöiden elämäntapaa, joiden muisti, havaintokyky ja tarkkaavaisuus toimivat erinomaisesti vielä yli 80 vuotiaana. Tutkimuksessa nousi esille kolme harrastusta, jotka olivat tyypillisiä näille iäkkäille ihmisille. Ne olivat kortti- ja lautapelit, musiikki (kuorossa laulaminen, bändissä soittaminen, konserttikäynnit ja monenlaiset yhteismusisoinnit) sekä tanssiminen.
Huotilainen, Minna & Peltonen, Leeni (2017) Tunne aivosi. Otava.

Henkisesti haastava toiminta voi muuttaa ihmisen aivojen toimintaa. Tutkimuksessa, johon osallistui kahdenlaisia 60-90-vuotiaita ihmisiä, todettiin että aivotoiminnan suurempaa aktiivisuutta vaatineissa harrastuksissa parani muisti, kehittyi aivojen kyky säännellä toimintaansa ja tehostui koko hermoverkon toiminta. Vain harrastukset, jotka edellyttivät aktiivista oppimista, olivat tässä mielessä merkitsevässä määrin hyödyllisiä. Tällaisia toimia olivat esimerkiksi valokuvaaminen (digitaalikuvaus ja kuvankäsittely) sekä tilkkutöiden kaltaiset tekstiilikäsityöt. Musiikin kuuntelun ja yksinkertaisten pelien pelaamisen vaikutus oli positiivinen, mutta ei niin vahvasti. Toinen tutkimusryhmä harrasti vaativia ja toinen vähemmän vaativia aktiviteetteja. Vähemmän vaativat harrastukset olivat ruuanlaittoa, matkustamista ym. mikä ei vaatinut uuden opettelua. Harrastuksiin käytettiin aikaa keskimäärin 15 tuntia viikossa 14 viikon ajan. Vaikutukset näkyivät vielä vuodenkin kuluttua tutkimukseen osallistumisesta.
McDonough, Ian M. ; Haber, Sara ; Bischof, Gérard N. & Park, Denise C. (2015): The Synapse Project: Engagement in mentally challenging activities enhances neural efficiency. Restorative Neurology and Neuroscience, vol. 33, no. 6, pp. 865-882, 2015.

Virikkeettömyys pienentää hippokampusta

Useissa eläinkokeissa osoitettu monotonisen ympäristön ja sosiaalisen eristämisen negatiivinen vaikutus aivoihin sai tutkijat selvittämään, löytyykö samanlaista ilmiötä ihmisen kohdalla. Tutkimukseen valittiin 9 ihmistä, jotka asuivat 14 kuukautta Etelämantereella eli maailman syrjäisimmässä paikassa. Koehenkilöiden aivot kuvattiin ennen ja jälkeen Etelämantereella oleilun. Vaikka tutkimusasemalla asuneilla koehenkilöillä oli seuranaan toisia tutkijoita ja he keskittyivät tieteelliseen työhön, he elivät kuitenkin koko ajan lumiaavikolla, jossa puolet vuodesta on pilkkopimeää ja ryhmä oli muusta maailmasta täysin eristyksissä. Elämä oli yksitoikkoista ja sosiaalisesti rajoittunutta. Magneettikuvat paljastivat, että hippokampuksen tilavuus pieneni selvästi. Kuvia verrattiin verrokkihenkilöihin, ja heidän hippokampuksien todettiin pysyneen ennallaan. Testien mukaan koehenkilöiden Etelämantereella oleskelu oli vaikuttanut heidän tilan hahmottamiskykyynsä ja keskittymiseen. Muutokset eivät kuitenkaan olleet pysyviä vaan Hippokampus vertyi ennalleen, kun aivot saivat jälleen riittävästi virikkeitä.
Stahn, Alexander C.; Gunga, Hanns-Christian; Kohlberg, Eberhard; Gallinat, Jürgen; Dinges, David F. & Kühn, Simone (2019): Brain Changes in Response to Long Antarctic Expeditions. The New England Journal of Medicine. December 5, 2019; 381:2273-2275.

Tietokoneharjoituksista apua muistihäiriöihin

Tiia Ngandu tutki, voidaanko säännöllisillä tietokoneharjoituksilla ennaltaehkäistä ikääntyvien muistiongelmia. Ngandu kehitti tietokoneohjelman, jossa on muistia tukevia harjoitteita. Sitä testattiin noin 1260 koehenkilön FINGER-hankkeessa vuosina 2009-2013. Tutkimukseen osallistuneet olivat noin 70-vuotiaita ihmisiä eripuolelta Suomea. Puolet heistä tekivät tietokoneella noin puolen tunnin muistiharjoituksia vähintään pari kertaa viikossa. Aivojumppa jatkui kahden vuoden ajan. Sen lisäksi potilaat saivat ravitsemusneuvontaa, liikuntaharjoittelua sekä ohjausta sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöiden hallintaan. Aivojumppatehtävät olivat yksinkertaisia, mutta ne vaikeutuvat sitä mukaa, mitä paremmin henkilö pärjäsi. Pelien kaltaisissa tehtävissä testataan työmuistia, episodista eli tapahtumiin liittyvää muistia, nopeutta ja toiminnanohjauskykyä. Ne ovat niitä kognition osa-alueita, jotka ikääntymisen myötä yleisimmin heikentyvät. Joukossa oli esimerkiksi perinteinen muistipeli, jossa käännetään kortteja. Yhdessä tehtävässä piti muistaa vaihtelevan pituisista kirjain- ja numerosarjoista neljä viimeistä merkkiä oikeassa järjestyksessä. Lisäksi oli tehtävä, jossa piti tehdä nopeita vaihtelevia päätöksiä, esimerkiksi onko numero pienempi vai isompi tai parillinen vai pariton. Assosiaatioharjoituksessa piti luoda mielikuvia kolmen eri sanan välille, jotta muisti ne myöhemmin saadessaan vihjeenä jonkun sanoista.

Katso 4 minuutin video muistisairauksien ennaltaehkäisystä ja Finger-tutkimuksesta !