Ympäristö

Ympäristö vaikuttaa siihen, minkälaisiin asioihin mielemme suuntautuu. Näkösällä olevat muistoihin liittyvät esineet, materiaalit ja näkymät tukevat sekä itsenäistä että ryhmässä tapahtuvaa muistelua. Ihmisen identiteetti on kytköksissä hänen kotinsa huonekaluihin, tekstiileihin ja esineisiin. Ne muistuttavat tapahtumista elämän varrella ihan samalla tavalla kuin valokuvat. Tarkastele ympäristöä: näkyykö elementtejä, joiden avulla syntyy sisältöä ja merkityksiä vai onko ympäristö niin karsittu, että huomio suuntautuu vain oman terveyden ja tilanteen tarkasteluun. Silloin, kun on pakottavia syitä karsia tuttuja esineitä ja huonekaluja, niistä kannattaa ottaa digikuvia ja tulostaa asianomaisen henkilökohtaiseen käyttöön. Jos kuvat ovat omistajalleen tärkeitä, ne voidaan mattalaminoida ja kiinnittää yhdestä nurkasta toisiinsa avainrenkaalla (kuva >). Kuvien avulla hoivakotiin muuttanut kykenee kertomaan omasta elämästään: tämä saatiin häälahjaksi, tämä on enon perintöä ja tämä tuotiin Tukholmasta. Asiantuntijoiden esimerkkejä virikkeisen ympäristön merkityksestä.

Muistisairaat henkilöt ovat ympäristötekijöille vielä alttiimpia kuin muut. Kun muisti tarvitsee tukea, identiteettiin kytköksissä olevien tavaroiden karsinta on epäloogisinta, mitä voi tehdä. Lisäksi pienetkin häiriötekijät ja ympäristön vaikea hahmotettavuus voivat varastaa huomion kokonaan ja tehdä olon ahdistuneeksi. Etenkin frontaalista muistisairautta sairastavat ovat uusien ärsykkeiden vietävissä. He ovat impulsiivisia, jättävät helposti kesken meneillään olevan toiminnan ja tarttuvat uusiin puuhiin. Heidän toimintatuokioistaan on häiritsevät tekijät eliminoitava vielä tarkemmin kuin muilta. Kannattaa pitää mielessä, että vaskulaarista muistisairautta sairastavalla henkilöllä voi olla hyvin kirkkaita hetkiä, joina aikoina ympäristössä tulee olla hänen aikuiselle minälleen sopivaa ja sitä tukevaa materiaalia.

Erittäin tärkeä ympäristötekijä on myös hoivakodin tai asuinyhteisön sosiaaliemotionaalinen ilmasto. Se on yhteydessä siihen, minkälaisia mahdollisuuksia muistisairaan kotikokemuksella ja kotitunteella on toteutua. Sirpa Remahlin artikkeli Potilaan Lääkärilehdessä (2017): Kun muistisairas haluaa ja kaipaa kotiin, mihin hän kaipaakaan? Myös ympärillä olevien henkilöiden vaatetus viestii siitä, missä ollaan. Jos ympärillä on hoitajaksi tunnistettavia henkilöitä, vastaanotettu viesti on: minun täytyy siis olla potilas. Jos tunnistan itseni potilaaksi, huomioni suuntautuu tietenkin terveyteni ja toimintakykyni heikkoihin kohtiin.

 

Häiriötön ympäristö

Turvallinen ja rauhallinen ympäristö mahdollistaa keskittymisen muisteltaviin aiheisiin. Huoneen läpi kulkevat ylimääräiset ihmiset saattavat hävittää ryhmätilanteen hyvät vaikutukset. Kun istumajärjestys on sellainen, että osallistujat näkevät toisensa hyvin, mutta kokevat kukin olevansa riittävän suojattuja, keskustelulle ja vuorovaikutukselle on parhaat edellytykset. Joka viidennellä 70-vuotiaalla ja yli kolmanneksella 80-vuotiaista on keskustelua vaikeuttava kuulovika. Piiri on hyvä istumajärjestys. Silloin kaikki näkevät toisensa ja kuulevat paremmin. Keskellä on kuitenkin hyvä olla pöytä tai pöytiä, sillä olo tuntuu silloin suojatummalta ja on helpompi osallistua. Pöytä on myös hyvä laskualusta käytetyille materiaaleille. Kokoontumistilan ja istumajärjestyksen säilyttäminen samana eri kokoontumiskerroilla luo tuttuutta ja turvallisuuden tunnetta.

Valaistus

Riittävä, häikäisemätön valaistus vähentää heikosta näöstä johtuvia ongelmia ja säilyttää vireystilaa. Tarvittavan valaistuksen määrä muuttuu iän myötä. 60-vuotias tarvitsee 5-6 kertaa enemmän valoa kuin 20-vuotias nähdäkseen lukea. Ikääntyessä pupillin koko pienentyy. Silloin verkkokalvolle ei pääse yhtä paljon valoa kuin nuorempana - alle 40% siitä mitä nuorella. Jokaista elettyä 13 vuotta kohti valon tarve kaksinkertaistuu. Valon voimakkuuden suuret vaihtelut näkökentässä rasittavat silmää ja saattavat estää näkemistä. Siksi tarvitaan hyvä yleisvalaistus. Se vaikuttaa myös mielialaan. Lisäksi se kohde, johon huomion halutaan suuntautuvan, tulee olla valaistu paremmin kuin muu ympäristö. Hämärässä tilassa kaikki eivät välttämättä näe kuvia ja esineitä osallistuakseen tasavertaisina keskusteluun. Yksi esimerkki valaistuksen isosta merkityksestä on se, että ruoka ja juoma maistuvat erilaisilta erilaisissa valaistuksissa. Sen voi testata maistelemalla samaa juomaa valkoisessa, punaisessa ja vihreässä valossa.

Ympäristön asettamat vaatimukset

Toiminnanvajaus syntyy, kun ihmisen henkinen tai fyysinen suorituskyky ei riitä ympäristön asettamiin vaatimuksiin. Siten toiminnanvajauksen syntyyn vaikuttavat paitsi henkilön kyvyt myös fyysinen ja sosiaalinen ympäristö. (Routsalo, P., Pitkälä K. & Karvinen E. (toim.): Ryhmäliikuntakeskustelut psykososiaalisena kuntoutuksena 2004. s.13)

 

Muistoja nostavat virikkeet

Muistelua voidaan tietoisesti viritellä

  • muisteluhuoneissa (esimerkki Tanskasta, Verma & Åkerblom: Kokemuksia tanskalaisesta iäkkäiden ihmisten hoiva-asumisesta, s. 24), jotka on sisustettu tietyn aikakauden tyypillisillä tapeteilla, huonekaluilla, tekstiileillä ja esineillä. Muisteluhuoneissa käytetään ääninauhoituksia, musiikkia, tuoksuja, makuja ja esineitä tai niiden kuvia.
  • muistelunurkkauksilla, joiden sisältöä voidaan vaihdella vuodenkierron tai ajankohtaisten keskustelunaiheiden ja tapahtumien  mukaan. Kuvassa Karpalokodin syksy- ja sadonkorjuuaiheinen nurkkaus.
  • aistien-tilassa, joka on muisteluhuoneiden tapainen ratkaisu, helposti muunneltava, elämyksiä virittävä tila. Aistien-menetelmässä käytetään kaikkea sitä, mitä muisteluhuoneissakin, mutta lisäksi Aistien tilassa voidaan ”siirtyä” toiseen paikkaan tai aikaan kuten lapsuuden maisemiin tai toiseen kulttuuriympäristöön heijastamalla seinälle tai isolle sermille suurikokoisina maisemia ja eri aikakausien huonetiloja. Menetelmässä ei pyritä autenttisiin kopioihin todellisuudesta, vaan viitteellisiin, ajatuksia, muistoja ja tunteita herättäviin efekteihin tavoitteena keskustelun ja ajatusten virittäminen. Laurea-ammattikorkeakoulun julkaisu tästä menetelmästä.
  • muistoja virittävillä sisustusratkaisuilla. Viereisessä kuvassa vanhan mallin mukainen rautasängyn pääty on maalattu seinään. (Kuva Elina Kaarto)
  • museoissa
  • vitriineillä, joissa esineet ovat näkyvillä, mutta liikuttelulta suojassa. Kuvissa kaksi Karpalokodin vitriinikaappia. Toisessa kahvipurkkeja eri aikakausilta ja toisessa posliiniastiasto.
  • muistolaatikoilla ja -rasioilla, jotka sisältävät yksittäisen ihmisen rakkaita kuvia ja tavaroita tai jonkin aihepiirin tai ryhmän tärkeitä aineistoja (esimerkki Liverpoolista)
  • valokuvatauluilla ja -kansioilla
  • esineillä tai niiden kuvilla (esinekuvia, oikealla Karpalokodin apteekkipulloja)
  • musiikilla ja äänimaisemilla (lintujen laulu, autojen äänet, puheensorina, puiden humina, sateen ropina, veden liplatus)
  • edellisten yhdistelmillä
  • kotieläimillä (esimerkki Hollannista. Aalto, Verhe & Verma: Tutustumismatka Hollannin vanhustenhuollon tiloihin, s.8)
  • rakennetun ympäristön elementeillä. Viereisessä kuvassa on perinteinen maitolaituri DiaPuiston liikuntareitin varrella Porissa. Maitolaiturin rakensi asukkaiden toiveiden mukaisesti Lions Club. Maitolaiturit olivat ennen kylän nuorten kohtauspaikkoja ja niihin liittyy paljon muistoja. Kohtaus- ja istumapaikkana ne voivat toimia edelleen. Ovien takana liikunta- ja pelivälineet säilyvät lähellä käyttöpaikkoja. (kuva: Carolus Manninen, YLE)

Huolehtimalla siitä, että ympäristössä on edellä mainittuja virittäjiä, rakennetaan muistelulle suotuisia tilanteita (kuvassa yksi Karpalokodin muistelunurkkaus). Siivoamalla kaikki virikkeet lukkojen taakse suunnataan tilassa olevien ihmisten huomiota jäljelle jääneisin virikkeisiin. Ne saattavat olla omasta kehosta tulevia särkyjä, eilen kuultuja huonoja uutisia, asuinkumppaneiden epämiellyttävää käytöstä tai television dramaattisia uutisia. Virikkeetön ympäristö johtaa kierteeseen, joka vie alaspäin sekä fyysistä, henkistä että sosiaalista kuntoa. Professori Erkki Vauramon diat kuvaavat hyvin ympäristön merkitystä ihmisen hyvinvoinnille (diat 7 ja 8).

Seinän kokoiset maisemamaalaukset voivat auttaa naamioimaan ympäristöä viihtyisämmäksi, tutummaksi ja keskustelua virittäväksi. Kuvassa Tammerkosken lukion kuvataiteen opiskelijoiden toteuttama Lahdensivun kodin toivemaisema. Tienviitoissa on asukkaille tuttuja paikkoja. Kuvassa näkyy linja-autopysäkki ja sen viereinen penkki.

Elämänhistorian aikaisia ympäristöjä kannattaa lavastaa muisteluhetkiä varten niin yksityiskotiin kuin hoitokotiinkin. Valitse miljöö (koululuokka, kotipiha, keittiö, kamari, olohuone) ja kerää siihen liittyviä esineitä, äänimaisemia, tuoksuja, materiaaleja ja suuhun pantavaa. Suuria kuvia voi heijastaa seinälle, etsiä netti-tv:n ruudulle, näyttää tietokoneen näytöltä tai tulostaa arkin kokoisena. Kun järjestetään virikkeitä kaikille aisteille, nekin joilla on vaikeuksia jonkin aistin kanssa, voivat osallistua intensiivisemmin.

Viereinen kuva on vesihöyrytakasta. Monille ihmisille elävä tuli takassa tai nuotiossa on mieltä rauhoittava ja kodikas elementti, mutta elävän tulen käyttö hoivakodissa usein monesta syystä haasteellista. Vesihöyrytakka on turvallinen vaihtoehto. Se toimii sähköllä ja LED-teknologialla (kaukosäädin). "Palavista puista" nouseva savu saadaan aikaan vesihöyryllä. Makkaraa tässä takassa ei voi paistaa, mutta muuten elämys on hyvin aito. (kuva Roltrade)

Kortit, jotka virittävät keskustelua ympäristökysymyksistä: 

 

Elämyksellisyys

Nykyään on menossa tutkimuksia elämyksellisyyden, rikastetun ja sekoitetun todellisuuden sekä virtuaalisuuden mahdollisuuksista. Aisteihin ja olemisen kokemukseen voi vaikuttaa paitsi tilaratkaisuilla myös monenlaisilla visuaalisilla keinoilla, tuoksuilla, äänimaailmalla, tarinoilla sekä tarjoamalla tuntoaistille erilaisia kohteita.

 

Kirjallisuutta

Aro, Päivi (2008): Dynaaminen valaistus – Tulevaisuuden valaistusratkaisut muistihäiriöisen asuin- ja hoivaympäristöön. Taideteollisen korkeakoulun opinnäyte kuvaa muistisairaan henkilön näkemisen, hahmottamisen ja psyykkisen sekä fyysisen hyvinvoinnin erityistarpeita. Kirjan esittämät ratkaisut ovat: vuorokaudenaikaan orientoiva valaistus, huomiota ohjaava valaistus, pimeänvuodenajan valaistus ja tunnelmavalaistus.

Kronström-Johansson, Riikka (2008): Pitkäaikaispotilaan esteettinen ympäristö. Jyväskylän yliopiston Taiteiden- ja kulttuurin tutkimuksen laitoksen  Taidekasvatuksen Pro gradu -työ. Työssä kuvattu hyvä, esteettinen ympäristö tukee myös muistelua.

Hietanen, Janne (2013): Elvyttävä ja tavoittava palveluympäristö senioreille. Teollisen muotoilun opinnäytetyö Turun ammattikorkeakoulussa (YAMK). Hietanen kuvaa erilaisten ympäristötekijöiden yhteyttä viihtymiseen, yhteisöllisyyteen, sosiaalisuuteen ja toiminnallisuuteen.

Kotilainen, Helinä ja Rappe, Erja kuvaavat Suomen muistiasiantuntijoiden sivustolla muistisairaan henkilön hyvää ympäristöä.

Mäkinen, Elisa & Roivas, Marianne (toimittaneet 2009): Jotta jokaisella olisi hyvä. Voimavaroja vahvistava vanhustenkeskus. Metropolia ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja C: artikkelit 1. Sisältöä: Toimintakykyä ja elämän tarkoituksellisuutta, Kulttuurinen toimintaympäristö vanhustenkeskuksessa, Ympäristö voi tukea muistisairaiden toimintakykyä, Ikääntyneen fyysistä toimintakykyä tukeva ympäristö, Liikkuen kohti parempaa toimintakykyä

Puusaari, Riina (2008): Vanhainkodin piha-alueen kehittämissuunnitelma: Mannakoti, Nastola. Opinnäytetyö Lahden ammattikorkeakoulun miljöösuunnittelun koulutusohjelmassa.

Räty, Minttu; Sivonen, Sari; Saarela, Jenny; Heli Laurikainen & työryhmä (2015): Aistien-menetelmä. Laurea Julkaisut 44. Laurea-ammattikorkeakoulu.

Semi, Taina; Salmi, Tuija & Mykkänen, Jukka (2016): Yötaivaan toivo, GeroArt muistityön käsikirja 2. Muistiystävällinen ympäristö tilasta kokemukseen.

Yhteisöllisyyttä asuinalueille ja asumiseen. Valtioneuvoston kanslian rahoittama Asumisen uudet vaihtoehdot ja hyvä vanhuus (ASUVA) -selvityshankkeen kansalaisopas (8 sivua).

------------------------

Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 14 § Pitkäaikaista hoitoa ja huolenpitoa turvaavat sosiaali- ja terveyspalvelut on toteutettava niin, että iäkäs henkilö voi kokea elämänsä turvalliseksi, merkitykselliseksi ja arvokkaaksi ja että hän voi ylläpitää sosiaalista vuorovaikutusta sekä osallistua mielekkääseen, hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä edistävään ja ylläpitävään toimintaan.