Kuvat

Sitaatti
Jos haluat tehdä ihmisen onnelliseksi, niin täytä hänen kätensä työllä,
sydämensä rakkaudella, mielensä tarkoituksella, muistinsa hyödyllisellä tiedolla,
tulevaisuutensa toivolla ja vatsan ruoalla.
- Frederick E. Crane

Kuva CC0 Outi Mäki

Polkupyörän valo oli erityisen tärkeä silloin, kun katuja ja teitä ei valaistu.
Vielä 50-luvulla pyöräilijät kiinnittivät pyöriin taskulamppuja.

Pyörän lamppuja ja dynamoita valmistava Solifer aloitti toimintansa vuonna 1954.
Sen ensimmäinen tuote oli dynamo,
joka muutti polkupyörän renkaan liikkeen sähköksi,
jopa pyörää taluttaessa.
Solifer olikin maailmankuulu siitä, että jo kävelyvauhdissa lamppu valaisi hyvin.

Kuvassa vasemmalla on karbidilamppu 30-luvulta.
Sen polttoaineena käytettiin sammuttamattomasta kalkista ja hiilestä tehtyä,
sepelin näköistä kalsiumkarbidia.
Käytön aikana lampussa paloi pieni liekki.

Lain mukaan polkupyörässä on käytettävä valoja hämärässä ja pimeässä.
Valojen puuttumisesta saattaa saada sakkoja.

Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 49.

Kuva © Kirsi Alastalo

Emaloitua peltiä oleva leikkikahviastiasto, johon kuuluu kahvikannu, kermakko ja sokerikko sekä 2 kuppia ja 2 lautasta. Astiat ovat ulkopuolelta sinisiä, sisältä valkoisia. Kahvikannussa on kansi, lyhyt nokka ja pyöreä kädensija. Kannu on alaosastaan leveämpi. Sokeriastia on jalallinen, maljamainen astia. Kerma-astiassa on avonainen nokka ja pyöreä kädensija. Leikkikaluja Finnassa Kuva CC BY-ND 4.0, Turun museokeskus, TMM17920:4a-d

Läkkipeltisen, vihreäksi maalatun rikkalapion varsi on puuta.

Rikkalapion pituus on 23 cm ja leveys 12 cm.

Leikkikaluja Finnassa

Kuva CC BY-ND 4.0, Turun museokeskus, TMM17690:24

Polkupyörämies kuuluu kokonaisuuteen "Kenraali Mannerheimin tulo Helsinkiin 16.5.1918. Paraatiin osallistuneita joukkoja: Kenttätykistöpatteri (marssiva)."

Leikkikaluja Finnassa

Pakkauksia käytettiin hyväksi kahvin markkinoinnissa.
Pitkäikäiset peltipurkit olivat myyntivaltti jo 30-luvulla.
Suosittuja olivat myös lahjoiksi valmistetut kahvipurkit,
joissa ei ollut ollenkaan tekstiä.
Siksi monet eivät nykyään tiedä,
että pulleassa ruusupurkissa on ollut kahvia.

Moni tuntee Keskon vaalean purkin 60-luvulta,
jossa on sininen tai punainen ornamenttikuvio.
Kun kannen avaa, niin sisäpuolella lukee “Virkisty K-kahvilla”.

Monissa peltipurkeissa on kirjaimet GWS.
Se on yhtiö, joka saanut alkunsa Helsingin Ullanlinnasta
läkkisepän perustamasta verstaasta vuonna 1876.
Yhtiön nimi on nykyään Oy G. W. Sohlberg Ab.
Yhtiö teki esimerkiksi värikkäitä peltirasioita,
maitotonkkia ja litteitä Auri-taskulamppuja.
Peltipakkaukset olivat yhtiön päätuote
aina 1990-luvulle saakka.

Säilytätkö kahvia erityisessä kahvipurkissa? Millainen se on?
Millaisia ajatuksia vanhan kahvipurkin näkeminen kirpputorilla,
antiikkiliikkeessä tai museossa sinussa herättää?

Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita.

Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.

Suorakaiteen muotoisia purkkeja kerättiin
monissa kodeissa talouspurkeiksi.
Paulig keksi tehdä purkkeja varten
liimapintaisia nimilappuja.
Koska tarjolla oli erilaisia nimilappuja,
joissa luki esimerkiksi sokeria tai riisiä,
monet ostivat useita purkkeja ruoka-aineiden säilytystä varten.

Kahvipannu pysyi lämpimänä pannumyssyn alla.
Paahtimot valmistivat kahvimyssyjä, jotka olivat samalla mainoksia.
Tavallisempaa oli kuitenkin tehdä pannumyssy itse.
Lapset nappasivat joskus pannumyssyn päähänsä.
Sen avulla leikissä syntyi monta roolihahmoa.

Millaisia kahvipurkkeja kotisi kaapeista löytyy?
Mitä säilytät niissä?
Oletko tehnyt pannumyssyn? Millaisen? Kenelle?

Kuva kuuluu sarjaanKahvimuseon aarteita.

Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.

Kun pula-aikana mentiin kylään,
mukaan otettiin omat sokerit tai sakariinit.
Oli sopimatonta odottaa saavansa kortilla olevaa elintarviketta.
Sokeria pidettiin pienissä, kauniissa rasioissa.
Nimikirjaimilla ja lahjan saantivuodella varustettu rasia oli suosittu lahja.

Etualalla oleva pieni astia on tehty sakariineja varten,
mutta monet pitivät siinä myös suolaa.

Varsinkin saaristossa ja Pohjois-Suomessa
oli tapana laittaa kahvin joukkoon suolaa.
Saaristossa kahvi saatettiin keittääkin meriveteen.
Silloin kahvia kului vähemmän.
Suolainen kahvi myös auttoi korvaamaan
raskaan työn ja hikoilun kehosta poistamaa suolaa.

Onko sinulla ollut oma sokeri- tai sakariinirasia?
Oletko maistanut suolaista kahvia?
Kerro lisää.

Kuva kuuluu sarjaanKahvimuseon aarteita.

Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.

Moni kauppias asui samassa rakennuksessa, jossa hänen kauppapuotinsa sijaitsi.
Kauppa oli auki aina, kun kauppias oli kotona, tavallisesti aamukahdeksasta iltakuuteen tai seitsemään.
Jos kauppiasta ei näkynyt, kutsukellolla hänet saatiin paikalle.

Vielä 1950-luvun alussa kaupassa käytiin myös pyhäpäivisin, koska kodeissa ei ollut jääkaappeja.

Designmuseo on kerännyt Suomi 100 -itsenäisyysvuoden kunniaksi valokuvanäyttelyn,
jokakertoo Suomen tarinan esittelemällä yhden esineen jokaiselta itsenäisyyden vuodelta.

Sanastoa: työaika, myymäläapulainen, kauppaketju, lyhyttavara, seka-tavarakauppa,
tiskin alta myynti, vekselilomake, siirtomaatavara

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

Lyijykynän lisäksi kirjoittamiseen käytettiin mustekynää.
Metallinen irtoterä kiinnitettiin puiseen varteen.
Terä kastettiin pienessä lasipullossa olevaan musteeseen
ja kirjoitettiin kaunokirjoitusta, jossa oli paljon kaarevia viivoja ja koukeroita.
Yhdellä kastamisella muste riitti vain muutamaan sanaan.
Lopuksi kirjoituksen päälle saatettiin painaa imupaperi, joka kuivasi ylimääräisen värin.

Opettaja jakoi oppilaille isosta pullosta mustetta pienempiin pulloihin, joihin kynät kastettiin.
Vasenkätisillä oli vaikeuksia olla sotkematta märkää tekstiä kämmenen syrjällä.

Alakoulussa ommeltiin käsityötunnilla mustekynän pyyhin.
Siinä oli monta pyöreää flanellitilkkua päällekkäin ja nappi keskellä.
Kuulakärkikynät yleistyivät vasta 1960-luvun lopulla.

Sananlasku
Oppia ikä kaikki.

Aforismi
Ainut pätevä onnistuneen elämän mitta on se välimatka,
joka jää ihmisen kykyjen ja saavutusten väliin.

Askartelua: pensselin ja mustekynän pyyhin

Sanastoa: Akvilan muste, pulpetin mustepullosyvennys, imupaperi, kuivain, kosmoskynä, täytekynä, kuulakärkikynä

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

Perinteiset, mekaaniset herätyskellot ovat saaneet voimansa vieteristä.
Vieteri piti kerran päivässä muistaa vetää eli virittää tai kello lakkasi käymästä.
Vieterin voima saattoi myös loppua kesken, jos siihen ei ollut viritetty tarpeeksi vetoa.
Herätysääntä on joskus vahvistettu asettamalla kello alassuin olevan pelti- tai emalivadin päälle.
Nykyään moni käyttää herätyskellona puhelinta tai digitaalista radioherätyskelloa.
Hitaasti voimistuva sarastusvalokello herättää lempeästi.
Siihen voi liittyä nauhoitettua linnunlaulua tai lempimusiikkia.

Kuva sopii lauluun ”Ei yksinäinen unta saa vaan valvoo vuoteellaan…”
Se löytyy YouTubesta usean laulajan laulamana.

Sanastoa kelloseppä, kesäaika, kiire, päiväunet, iltavirkku, taskunauris,
rannekello, kaappikello, ajankulu

Arvoitus Kaksi keskellä juoksee, kaksitoista ympärillä seisoo.
Mikä se on? Kello

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

Kahvi on saapunut Suomeen 1700-luvulla, mutta kansanjuoma siitä tuli 1800-luvulla.
1930-luvulle asti kahvi myytiin raakoina papuina (pööna, pööni, pyöna).
Ennen paahtamista pavut ovat hyvin vaaleita, usein vihertäviä.
Paahtamatonraakakahvi ei maistu miltään.
Kaunis ruskea väri tulee kahvin sisältämän sokerin karamellisoitumisesta paahdon aikana.
Vasta paahto tuo pavuista kahvin maun esiin.
Raakapavut paahdettiin kotona prännärillä,
mutta nykyään paahtamisen voi tehdä paistinpannulla.
Liikuttele papuja silloin puulastalla.

Kahvin papu säilyy parhaiten tuoreena raakakahvina.
Paahtamisen jälkeen se alkaa vanhentua,
joten parhaan makuista kahvia saa juuri paahdetuista ja jauhetuista pavuista.
Vakuumipakkauksessa kahvijauho säilyy tuoreena ja tuoksuvana
- kuin juuri jauhettuna.
Jääkaapissa, tiiviisti suljetussa astiassajauho säilyy tuoreena pisimpään.

Itse jauhamalla saa aina tuoretta kahvia.
Käsin veivattava kahvimylly löytyi ennen joka kodin keittiöstä.
Ensimmäiset kahvimyllyt olivat polvien välissä veivattavia.
Myöhemmin tuli posliinisia, seinään kiinnitettäviä myllyjä.
Tuolta ajalta on arvoitus:
"Mikä se on, joka ennen oli naisten jalkojen välissä ja nyt on seinällä?"

Kahvimyllyt olivat pitkään poissa käytöstä,
mutta 1990-luvulla ne alkoivat jälleen yleistyä
ja nyt kaupoista löytyy useita erilaisia sähköllä toimivia kahvimyllyjä.
Trendikäs kahvinkeittäjä jauhaa kahvijauhonsa itse.

Vielä 1900-luvun alkupuolella kahvissa käytettiin suolaa
ja Karjalassa jopa nokare voita kuppiin.
Kainuussa, Lapissa ja Pohjanmaalla kahvin joukkoon on
palasteltu leipäjuustoa eli paistettua tuorejuustoa.
Palat syödään kahvissa pehmenneinä lusikalla.
Lämmin juusto narisee hampaissa mukavasti.

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

Tässä pullokorissa on posliini- eli patenttikorkkisia lasipulloja.
Sellaiset ovat olleet käytössä Suomessa 1900-luvun alusta lähtien.
Viimeisimpiä käyttäjiä olivat Pyynikki ja Elanto 1960-luvulla.
Posliinikorkkeja käytettiin kivennäisvesi-, virvoitusjuoma- ja kaljapulloissa.
Korkin päällä voi lukea: Pyynikki, Hartwall, Bock, H:gin virvoke Oy,
Sampo Kokkola, TAK, Mallasjuoma Oy Lahti, juo Tillanderin juomia.

Kumitiivisteitä patenttikorkkeihin on edelleen myynnissä viinitarvikeliikkeissä.

Pohjoismaiden ensimmäinen kivennäisvesien tuotantolaitos oli Victor Hartwallin perustama (1836).
Siellä pullotettiin hiilihapotettua, kivennäisaineita sisältävää ”terveysvettä”.

Nykyään monet sisustamista harrastavat henkilöt etsivät vanhoja pullokoreja kukkapöydiksi ja lehtikoreiksi.

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

Kuvassa on kotisuihkun letkut ajalta, jolloin vesi kannettiin kaivolta.

Suomen Gummitehdas OY:n valmistamaa kotisuihkua mainostettiin saunan korvikkeena.
Sitä suositeltiin käytettäväksi makuuhuoneessa, keittiössä, heinäniityllä ja urheiluharjoitusten jälkeen.
Kotisuihkun etuina mainostettiin roiskumattomuutta ja tukan säilymistä kuivana.

Sanko täytettiin lämpimällä vedellä ja nostettiin pään yläpuolelle
esimerkiksi kaapin päälle tai puun oksalle.
Johtoletkun pää upotettiin sankoon ja suihkurengas asetettiin olkapäille.
Hana aukaistiin ohjeiden mukaisesti, jolloin vesi valui vartaloa pitkin pesusoikkoon tai maahan.

Vahvikkeessa on myös letkupakkauksen kansikuva,
josta näkyy, kuinka suihkua käytettiin.

Kuva CC0 Outi Mäki

Hiusveden käyttö oli ennen yleistä.
Muotoiluvaahdot ja geelit tulivat vastapaljon myöhemmin.

Brylcreem -niminen hiusrasva oli tunnettu merkki.
Sitä on valmistettu vuodesta 1928.
Se oli varsinkin 50-luvulla hyvin suosittu.
Brylcreem oli kampausgeelin edeltäjä,
jota käytettiin hiusten kiinni pitämiseen.
Brylcreem valmistettiin veden, mineraaliöljyn ja mehiläisvahan sekoituksesta.
Sitä käytettiin ennen myös kenkien putsaamiseen.
Brylcreemistä on tullut rokin ja rockabilly-kulttuurin symboli,
sillä sitä mainostettiin paljon.
Brylcreemiä hierottiin hiuksiin ja hiuspohjaan aamuisin
ja hiusten pesun jälkeen.
Sitä on myynnissä edelleen.

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

Hiusvesiä on käytetty päänahan verenkierron elvyttämiseen,
hiustenlähdön ehkäisemiseen, hiusten vahvistamiseen ja kosteuttamiseen.

Silvigrin-hiusvesi oli hiustenhoitotuote,
jonka tehtävä oli edistää hiustenkasvua ja tehdä hiuksista pehmeät ja kiiltävät.
Se esti hilseen muodostusta, hillitsi hiustenlähtöä ja piti päänahan terveenä.

Kotikonstina on käytetty mm. kananmunan valkuaista.
Sillä tukka on saatu pysymään ojennuksessa.

Sanastoa hiusrullat, papiljotit, hoitoaine,

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

Pahvisten tulitikkurasioiden kannet ovat olleet keräilykohde
kuten kiiltokuvat, postimerkit ja kahvipakettien keräilykuvat.

Tulitikut eivät vuosikymmenten vieriessä ole juuri muuttuneet.

Karhu-tulitikkuja tehtiin Porin tulitikkutehtaassa.
Suomessa on ollut monta tulitikkutehdasta,
mutta valmistus siirtyi halvan työvoiman maihin.
Viimeinen tulitikkutehdas Finn-Match lopetti Vaajakoskella 1995.

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

Sananparsi
Ei semmoista ole, että ei kymmenen vuoden päästä tarvita.

Kuva © Sastamala Visual Oy

Suomenkielen professori, akateemikko Pertti Virtaranta (1918 - 1997) kädessään vanha laatikkokamera.

Nykyään on olemassa digikameroita, web-kameroita, riistakameroita, videokameroita,
valvontakameroita, lämpökameroita, taskukameroita, piilokameroita ja kelikameroita.

Kamera voi olla silmälaseissa, rannekellossa, vyössä,
otsalla, kypärässä, kännykässä ja täppärissä eli tabletissa.

Suomessa on paljon web-kameroita, joiden kuvaa voi seurata netissä,
esim. monen kaupungin keskustassa ja laskettelurinteissä.
Virtuaalikirkot lähettävät jumalanpalveluksia ja konsertteja eri puolilta Suomea.
Kelikameroita voi etsiä paikkakunnittain.
Googlaa: web-kamera + paikkakunta tai aihe.

Kasku
Savolaisakka meni valokuvaajalle. Kuvaaja kysyi:
- Otetaanko rintakuva?
- Saeshan tuo piäkii olla mukana, tuumasi akka.

Aforismi
Onnistuja on hän, joka pitää kiinni vanhasta niin kauan kuin se on hyvää
ja tarttuu kiinni uuteen heti, kun se on parempaa.

Kuva © Sastamala Visual Oy