Kuvat

Metallisella Marja-Maijalla marjoja on nopea poimia. Näitä poimureita valmisti pitkään Viialan Viila. Tämä metallialan yritys toimi 1901–1998. Sen päätuotteita olivat viilat, työkalut ja marjanpoimurit. Poimureita onneksi löytyy kaupoista edelleen, vaikka Viialan Viila lopetti toimintansa jo kauan sitten. Poimuri on kauhamainen. Sen avonaisen pään piikit haravoivat näppärästi marjat talteen. Piikit jatkuvat pitkälle poimurin alapuolella ja niiden raoista roskat putoavat maahan. Aukon yläreunassa on kiinteä tai heiluva läppä. Se estää kerättyä saalista valumasta takaisin mättäille. Samankaltaisia poimureita on valmistettu myös puusta: kuva Nykyään poimureita on myynnissä monen muotoisena, monen kokoisena ja monen nimisenä, sekä metallisina että muovisina. _{Kuva© Kirsi Alastalo}

Tällainen joulukuusenjalka oli nopea ja helppo tehdä kotona itse ja näitä tehtiin myös koulun kärityötunnilla. Tällaisessa jalassa kuusi kuivaa nopeasti eikä sitä voi kovin montaa päivää pitää sisällä. CC BY 4.0, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Veikkauskupongin täyttämisessä on käytetty monenlaisia arvontavälineitä. Veikkaustikun sivuille on piirretty vaihtoehdot 1,X ja 2. Tikku heitettiin ilmaan ja sen putoamisasennon mukaisesti valittiin kuponkiin vaihtoehto. Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 33 luvussa 10. Veikkaus. Kuva © Kirsi Alastalo

Hymy maksaa vähemmän kuin sähkö ja valaisee paremmin. - skotlantilainen sananlasku Kuva CC0 Outi Mäki

Kaj Frank suunnitteli Arabian tehtaalle suositun Kilta-astiaston. Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 44 luvussa 13. Kodin tavarat ja siisteys. Kuva © Fiskars

Kuva CC0 Outi Mäki

Arabialla oli Kaj Franckin suunnittelema astiasarja kouluja varten. Lautasen käyttöpuolella reunaa kiersi sininen raita. Lautasen alla alaluokkalaisen pujottelema vohvelikankainen ruokaliina. KuvaCC BY 4.0 Outi Mäki, esineet Napialan Wanhassa koulussa, Janakkalassa

Sitaatti
Jos haluat tehdä ihmisen onnelliseksi, niin täytä hänen kätensä työllä,
sydämensä rakkaudella, mielensä tarkoituksella, muistinsa hyödyllisellä tiedolla,
tulevaisuutensa toivolla ja vatsan ruoalla.
- Frederick E. Crane

Kuva CC0 Outi Mäki

Ahkeruuslaatikko Alakansakoulun askarteluvälineitä Lukemisen ja laskemiseen opetteluun.

MIRRIT KOULUSSA

Tässä on taulut ja tässä on sienet, ja tässä on opissa ystävät pienet.

Nyt sietäs olla sukkelat tuumat, Mirrillä aivan on korvat kuumat.

Tästäpä tulee lystikäs juttu: aa, aa, aa – se on vanha tuttu.

Mutta sitten se tuleekin tenä, voi, sua pikkuinen nykerönenä!

Mikä ne kaikki koukerot kummat? Niin ne on eessä kuin pilvet tummat.

Alku on hankala, ahkera voittaa – kyllähän Missukat parhaansa koittaa.

Keiltä vain läksy liukkaasti luistaa, sille se kukkokin munia muistaa.

- Immi Hellén. Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. 1930. Valistus, Helsinki.

KuvaCC BY 4.0 Outi Mäki, Ahkeruuslaatikko, Napialan Wanha koulu, Janakkala

Monilla koululaisilla ja työmiehillä oli kestävä nahkainen salkku. Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 64 luvussa 17. Koulu. Kuva © Kirsi Alastalo

Pulpetin kannessa oli kynäkaukalo ja sen vieressä mustepullo. Pahvisessa laatikossa pulpetin sisälläsäilytettiin lyijykynää, kumia, viivoitinta ja väriliituja. Erityisen huolellisesti piti käsitellä metallikärkistä mustekynää, jolla opeteltiin kaunokirjoitusta. Tytöt vertailivat kenellä on kaunein mustekynän pyyhin. Niitä tehtiin leikkaamalla pyöreitä kangastilkkuja, jotka ommeltiin keskeltä yhteen. Koristeeksi laitettiin nappi. Kuva on Muistoissamme 50-luku -kirjassa sivulla 65 kappaleessa 17. Koulu. Kuva © Kirsi Alastalo

Urheileminen oli kansakouluissa suosittua, varsinkin pallopelit kuten pesäpallo. Lauri "Tahko" Pihkalan kehittämää pesäpalloa pelattiin väli- ja urheilutunneilla. Tytöt hyppivät välitunneillapitkää narua, vaihtoivat kiiltokuvia ja leikkivät viimeinen pari uunista ulos. Pojat leikkivät ja pelasivat yleensä erikseen. Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 68 kappaleessa 17. Koulu Kuva © Kirsi Alastalo

1950-luvun puolivälistä lähtien kouluissa alettiin jakaa Hymypoika- ja Hymytyttö-veistoksia hyvän toveruuden kilvan palkinnoiksi.

Aforismi Elannon saat siitä, mitä ansaitset, mutta elämän saat siitä, mitä annat.

Kuva CC BY 4.0Outi Mäki

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 77 kappaleessa 20. Linja-auto. c Kirsi Alastalo / Esine: Risto Heinosen yksityiskokoelmat

Polkupyörän valo oli erityisen tärkeä silloin, kun katuja ja teitä ei valaistu.
Vielä 50-luvulla pyöräilijät kiinnittivät pyöriin taskulamppuja.

Pyörän lamppuja ja dynamoita valmistava Solifer aloitti toimintansa vuonna 1954.
Sen ensimmäinen tuote oli dynamo,
joka muutti polkupyörän renkaan liikkeen sähköksi,
jopa pyörää taluttaessa.
Solifer olikin maailmankuulu siitä, että jo kävelyvauhdissa lamppu valaisi hyvin.

Kuvassa vasemmalla on karbidilamppu 30-luvulta.
Sen polttoaineena käytettiin sammuttamattomasta kalkista ja hiilestä tehtyä,
sepelin näköistä kalsiumkarbidia.
Käytön aikana lampussa paloi pieni liekki.

Lain mukaan polkupyörässä on käytettävä valoja hämärässä ja pimeässä.
Valojen puuttumisesta saattaa saada sakkoja.

Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 49.

Kuva © Kirsi Alastalo

Vuonna 1955 Suomi hyväksyttiin sekä Pohjoismaiden neuvoston että YK:n jäseneksi. Vuonna 1956 Suomi lähetti Suezille ensimmäiset rauhanturvaajansa, lähes 450 miestä. Puolueettoman maan sotilaina suomalaiset sopeutuivat rauhanturvatehtäviin hyvin. Kuvassa on sininen YK-sotilaan baretti ja kaulaliina. Vihertävänharmaaseen irtohihaan on ommeltu YK:n virallinen merkki ja Suomen YK-hihamerkki.

* * *

Yksi historian jännittävimmistä rauhanturvaamisoperaatioista tapahtui vuonna 1973. Egypti hyökkäsi Israeliin tarkoituksenaan avata taas öljykuljetuksille Suezin kanava, joka oli suljettu kuuluisan "kuuden päivän" sodan aikana 1967. Kenraali Ensio Siilasvuo ohjeisti Kyprokselta pikavauhtia Kairoon komennettua pikkuista suomalaisjoukkoa: ”Menkää Sueziin – jos pääsette. Asettukaa osapuolten väliin – jos uskallatte. Lopettakaa taistelutoiminta – jos kykenette.” Miehet noudattivat sangen poikkeuksellisia ohjeita ja marssivat YK:n liput käsissään taistelevien osapuolten väliin. Kolme rohkelikkoa haavoittui operaatiossa, mutta jälkeenpäin kävi ilmi, että he olivat viime hetkellä estäneet suuren sodan syttymisen, sillä venäläisiä laskuvarjomiehiä oli jo saapunut läheiselle lentokentälle. Suomalaisjoukon operaatiotoimiston päällikkö Martti Jokihaara on koonnut operaatioon osallistuneiden miesten kertomuksista kirjan "YK:n Palokuntana Suezille 1973". Sen julkaisi Perinneyhdistys Kuneitran kojootit ja kirjaa on edelleen sekä myynnissä että kirjastoissa. Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 50. Kuva © Kirsi Alastalo

Oikealla ylhäällä on Arabian valmistama kahvikuppipari. Tämä Myrna on yksi pisimpään tuotannossa olleista astiastoista. Sitä valmistettiin vuodesta 1938 vuoteen 2005. Edelleen se on antiikki- ja keräilymessuilla kysytty tuote. Ylhäällä on Kaj Franckin suunnittelemaa ja Iittalan valmistamaa Kartio-sarjaa. Nämä lasit ovat hänen tunnetuimmat juomalasinsa. Pinottavuus oli pienissä kaupunkikodeissa käytännöllistä. Alakuvan pieniä koriste-esineitä löytyi monen kodin hyllystä. Ne olivat tyypillisiä pikkulahjoja. Tulosta Anttilan tavaraluettelo-kuvasarjan tekstit (15 sivua). kuva: Anttilan luettelo kevät 1965

Anttila myi vain laatua...

"Tarjoamme vain täysin virheettömiä tuotteita, joista Teillä on turvananne ainutlaatuinen takuu: tyytyväisyys taataan tai rahanne takaisin."

...ja aina entistäkin edullisemmin.

"Olemme pystyneet alentamaan hintaa 10% suurostojemme ansioista."

Tulosta Anttilan tavaraluettelo-kuvasarjan tekstit (15 sivua). Kuva kuuluu sarjaan Anttilan tavaraluettelot (33 kuvaa). Tulosta tekstit (15 sivua). kuva: Anttilan kuvasto kevät 1967

Emaloitua peltiä oleva leikkikahviastiasto, johon kuuluu kahvikannu, kermakko ja sokerikko sekä 2 kuppia ja 2 lautasta. Astiat ovat ulkopuolelta sinisiä, sisältä valkoisia. Kahvikannussa on kansi, lyhyt nokka ja pyöreä kädensija. Kannu on alaosastaan leveämpi. Sokeriastia on jalallinen, maljamainen astia. Kerma-astiassa on avonainen nokka ja pyöreä kädensija. Leikkikaluja Finnassa Kuva CC BY-ND 4.0, Turun museokeskus, TMM17920:4a-d

Suorakaiteenmuotoiset, kuomuttomat nukenvaunut maalattua puuta. Yläreunassa on sabluunalla tehty kukkaornamentti. Vaunujen sisäosa on maalattu punaiseksi, ulkopuoli on harmaa. Vaneriset pyörät ovat vaaleanpunaiset Pyörien pinnat ovat rautaa ja keskiöt visakoivua. Leikkikaluja Finnassa CC BY-ND 4.0, Etelä-Karjalan museo, EKMEKMEE6774

Läkkipeltisen, vihreäksi maalatun rikkalapion varsi on puuta.

Rikkalapion pituus on 23 cm ja leveys 12 cm.

Leikkikaluja Finnassa

Kuva CC BY-ND 4.0, Turun museokeskus, TMM17690:24

Lipunkantaja kuuluu kokonaisuuteen "Kenraali Mannerheimin tulo Helsinkiin 16.5.1918. Paraatiin osallistuneita joukkoja: Hämeen ratsurykmentti." Leikkikaluja Finnassa Kuva CC BY-ND 4.0 Turun museokeskus, Valdemar Häggblom

Polkupyörämies kuuluu kokonaisuuteen "Kenraali Mannerheimin tulo Helsinkiin 16.5.1918. Paraatiin osallistuneita joukkoja: Kenttätykistöpatteri (marssiva)."

Leikkikaluja Finnassa

Ranskalaisia rautapellistä tehtyjä 6cm korkeita leikkisotilaita. Kuva CC BY-ND 4.0 Turun museokeskus, TMM14576:36

Pakkauksia käytettiin hyväksi kahvin markkinoinnissa.
Pitkäikäiset peltipurkit olivat myyntivaltti jo 30-luvulla.
Suosittuja olivat myös lahjoiksi valmistetut kahvipurkit,
joissa ei ollut ollenkaan tekstiä.
Siksi monet eivät nykyään tiedä,
että pulleassa ruusupurkissa on ollut kahvia.

Moni tuntee Keskon vaalean purkin 60-luvulta,
jossa on sininen tai punainen ornamenttikuvio.
Kun kannen avaa, niin sisäpuolella lukee “Virkisty K-kahvilla”.

Monissa peltipurkeissa on kirjaimet GWS.
Se on yhtiö, joka saanut alkunsa Helsingin Ullanlinnasta
läkkisepän perustamasta verstaasta vuonna 1876.
Yhtiön nimi on nykyään Oy G. W. Sohlberg Ab.
Yhtiö teki esimerkiksi värikkäitä peltirasioita,
maitotonkkia ja litteitä Auri-taskulamppuja.
Peltipakkaukset olivat yhtiön päätuote
aina 1990-luvulle saakka.

Säilytätkö kahvia erityisessä kahvipurkissa? Millainen se on?
Millaisia ajatuksia vanhan kahvipurkin näkeminen kirpputorilla,
antiikkiliikkeessä tai museossa sinussa herättää?

Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita.

Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.

Suorakaiteen muotoisia purkkeja kerättiin
monissa kodeissa talouspurkeiksi.
Paulig keksi tehdä purkkeja varten
liimapintaisia nimilappuja.
Koska tarjolla oli erilaisia nimilappuja,
joissa luki esimerkiksi sokeria tai riisiä,
monet ostivat useita purkkeja ruoka-aineiden säilytystä varten.

Kahvipannu pysyi lämpimänä pannumyssyn alla.
Paahtimot valmistivat kahvimyssyjä, jotka olivat samalla mainoksia.
Tavallisempaa oli kuitenkin tehdä pannumyssy itse.
Lapset nappasivat joskus pannumyssyn päähänsä.
Sen avulla leikissä syntyi monta roolihahmoa.

Millaisia kahvipurkkeja kotisi kaapeista löytyy?
Mitä säilytät niissä?
Oletko tehnyt pannumyssyn? Millaisen? Kenelle?

Kuva kuuluu sarjaanKahvimuseon aarteita.

Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.

Kun pula-aikana mentiin kylään,
mukaan otettiin omat sokerit tai sakariinit.
Oli sopimatonta odottaa saavansa kortilla olevaa elintarviketta.
Sokeria pidettiin pienissä, kauniissa rasioissa.
Nimikirjaimilla ja lahjan saantivuodella varustettu rasia oli suosittu lahja.

Etualalla oleva pieni astia on tehty sakariineja varten,
mutta monet pitivät siinä myös suolaa.

Varsinkin saaristossa ja Pohjois-Suomessa
oli tapana laittaa kahvin joukkoon suolaa.
Saaristossa kahvi saatettiin keittääkin meriveteen.
Silloin kahvia kului vähemmän.
Suolainen kahvi myös auttoi korvaamaan
raskaan työn ja hikoilun kehosta poistamaa suolaa.

Onko sinulla ollut oma sokeri- tai sakariinirasia?
Oletko maistanut suolaista kahvia?
Kerro lisää.

Kuva kuuluu sarjaanKahvimuseon aarteita.

Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.

Eväsretket olivat suosittuja 1950–1960-luvulla. Kahvi pysyi lämpimänä termospullossa tai patenttikorkilla varustetussa limsapullossa, joka laitettiin villasukkien sisään. Työpaikoilla syötiin usein omia eväitä. Monella oli salkussaan Airamin termospullo ja voipaperiin käärittyjä voileipiä. Airamin punaisten termospullojen valmistus alkoi vuonna 1934. Niitä valmistettiin Helsingissä, ensin Punavuoressa ja myöhemmin Suutarilassa. Termoksen ulkonäkö on säilynyt lähes samana. Kahvi pysyy kuumana kahden lasipullon välissä olevan tyhjiön avulla. Aluksi korkki oli valmistettu korkkitammesta. Myöhemmin sen korvasi tiivis muovikorkki. Airamin termospullo on yli 80-vuotias klassikko. Millä keinolla olet saanut kuuman juoman pysymään kuumana? Entä kylmän juoman kylmänä? Onko sinulla muistoja, joihin liittyy Airamin termospullo? Haluatko jakaa sen? Kuva kuuluu sarjaanKahvimuseon aarteita. Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.

Moni kauppias asui samassa rakennuksessa, jossa hänen kauppapuotinsa sijaitsi.
Kauppa oli auki aina, kun kauppias oli kotona, tavallisesti aamukahdeksasta iltakuuteen tai seitsemään.
Jos kauppiasta ei näkynyt, kutsukellolla hänet saatiin paikalle.

Vielä 1950-luvun alussa kaupassa käytiin myös pyhäpäivisin, koska kodeissa ei ollut jääkaappeja.

Designmuseo on kerännyt Suomi 100 -itsenäisyysvuoden kunniaksi valokuvanäyttelyn,
jokakertoo Suomen tarinan esittelemällä yhden esineen jokaiselta itsenäisyyden vuodelta.

Sanastoa: työaika, myymäläapulainen, kauppaketju, lyhyttavara, seka-tavarakauppa,
tiskin alta myynti, vekselilomake, siirtomaatavara

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

Lyijykynän lisäksi kirjoittamiseen käytettiin mustekynää.
Metallinen irtoterä kiinnitettiin puiseen varteen.
Terä kastettiin pienessä lasipullossa olevaan musteeseen
ja kirjoitettiin kaunokirjoitusta, jossa oli paljon kaarevia viivoja ja koukeroita.
Yhdellä kastamisella muste riitti vain muutamaan sanaan.
Lopuksi kirjoituksen päälle saatettiin painaa imupaperi, joka kuivasi ylimääräisen värin.

Opettaja jakoi oppilaille isosta pullosta mustetta pienempiin pulloihin, joihin kynät kastettiin.
Vasenkätisillä oli vaikeuksia olla sotkematta märkää tekstiä kämmenen syrjällä.

Alakoulussa ommeltiin käsityötunnilla mustekynän pyyhin.
Siinä oli monta pyöreää flanellitilkkua päällekkäin ja nappi keskellä.
Kuulakärkikynät yleistyivät vasta 1960-luvun lopulla.

Sananlasku
Oppia ikä kaikki.

Aforismi
Ainut pätevä onnistuneen elämän mitta on se välimatka,
joka jää ihmisen kykyjen ja saavutusten väliin.

Askartelua: pensselin ja mustekynän pyyhin

Sanastoa: Akvilan muste, pulpetin mustepullosyvennys, imupaperi, kuivain, kosmoskynä, täytekynä, kuulakärkikynä

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

Perinteiset, mekaaniset herätyskellot ovat saaneet voimansa vieteristä.
Vieteri piti kerran päivässä muistaa vetää eli virittää tai kello lakkasi käymästä.
Vieterin voima saattoi myös loppua kesken, jos siihen ei ollut viritetty tarpeeksi vetoa.
Herätysääntä on joskus vahvistettu asettamalla kello alassuin olevan pelti- tai emalivadin päälle.
Nykyään moni käyttää herätyskellona puhelinta tai digitaalista radioherätyskelloa.
Hitaasti voimistuva sarastusvalokello herättää lempeästi.
Siihen voi liittyä nauhoitettua linnunlaulua tai lempimusiikkia.

Kuva sopii lauluun ”Ei yksinäinen unta saa vaan valvoo vuoteellaan…”
Se löytyy YouTubesta usean laulajan laulamana.

Sanastoa kelloseppä, kesäaika, kiire, päiväunet, iltavirkku, taskunauris,
rannekello, kaappikello, ajankulu

Arvoitus Kaksi keskellä juoksee, kaksitoista ympärillä seisoo.
Mikä se on? Kello

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

Kahvi on saapunut Suomeen 1700-luvulla, mutta kansanjuoma siitä tuli 1800-luvulla.
1930-luvulle asti kahvi myytiin raakoina papuina (pööna, pööni, pyöna).
Ennen paahtamista pavut ovat hyvin vaaleita, usein vihertäviä.
Paahtamatonraakakahvi ei maistu miltään.
Kaunis ruskea väri tulee kahvin sisältämän sokerin karamellisoitumisesta paahdon aikana.
Vasta paahto tuo pavuista kahvin maun esiin.
Raakapavut paahdettiin kotona prännärillä,
mutta nykyään paahtamisen voi tehdä paistinpannulla.
Liikuttele papuja silloin puulastalla.

Kahvin papu säilyy parhaiten tuoreena raakakahvina.
Paahtamisen jälkeen se alkaa vanhentua,
joten parhaan makuista kahvia saa juuri paahdetuista ja jauhetuista pavuista.
Vakuumipakkauksessa kahvijauho säilyy tuoreena ja tuoksuvana
- kuin juuri jauhettuna.
Jääkaapissa, tiiviisti suljetussa astiassajauho säilyy tuoreena pisimpään.

Itse jauhamalla saa aina tuoretta kahvia.
Käsin veivattava kahvimylly löytyi ennen joka kodin keittiöstä.
Ensimmäiset kahvimyllyt olivat polvien välissä veivattavia.
Myöhemmin tuli posliinisia, seinään kiinnitettäviä myllyjä.
Tuolta ajalta on arvoitus:
"Mikä se on, joka ennen oli naisten jalkojen välissä ja nyt on seinällä?"

Kahvimyllyt olivat pitkään poissa käytöstä,
mutta 1990-luvulla ne alkoivat jälleen yleistyä
ja nyt kaupoista löytyy useita erilaisia sähköllä toimivia kahvimyllyjä.
Trendikäs kahvinkeittäjä jauhaa kahvijauhonsa itse.

Vielä 1900-luvun alkupuolella kahvissa käytettiin suolaa
ja Karjalassa jopa nokare voita kuppiin.
Kainuussa, Lapissa ja Pohjanmaalla kahvin joukkoon on
palasteltu leipäjuustoa eli paistettua tuorejuustoa.
Palat syödään kahvissa pehmenneinä lusikalla.
Lämmin juusto narisee hampaissa mukavasti.

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

Sota-aikana näkkileipää tehtiin neliön muotoisella peltisellä muotilla. Pinnan kuvio rullattiin nystypintaisella kaulimella. Näin saadut reiät tekivät leivästä helpommin taitettavaa ja syötävää eikä taikina kohonnut liikaa. Sodan aikana valmistettiin jopa sentin paksuista, ”pomminkestävää” näkkileipää. Kansa antoi sille nimen vaneri eli vanikka. Kuva CC0 Outi Mäki

Tässä pullokorissa on posliini- eli patenttikorkkisia lasipulloja.
Sellaiset ovat olleet käytössä Suomessa 1900-luvun alusta lähtien.
Viimeisimpiä käyttäjiä olivat Pyynikki ja Elanto 1960-luvulla.
Posliinikorkkeja käytettiin kivennäisvesi-, virvoitusjuoma- ja kaljapulloissa.
Korkin päällä voi lukea: Pyynikki, Hartwall, Bock, H:gin virvoke Oy,
Sampo Kokkola, TAK, Mallasjuoma Oy Lahti, juo Tillanderin juomia.

Kumitiivisteitä patenttikorkkeihin on edelleen myynnissä viinitarvikeliikkeissä.

Pohjoismaiden ensimmäinen kivennäisvesien tuotantolaitos oli Victor Hartwallin perustama (1836).
Siellä pullotettiin hiilihapotettua, kivennäisaineita sisältävää ”terveysvettä”.

Nykyään monet sisustamista harrastavat henkilöt etsivät vanhoja pullokoreja kukkapöydiksi ja lehtikoreiksi.

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

Pyykit puhdistuivat, kun niitä pesusoikossa käsin hierottiin pyykkilaudan (pesulauta) poimuja tai nuppeja vasten. Pyykkilaudan keskiosa oli poimullista tai kohokuvioitua peltilevyä, paksua lasia, jossa vaakauria, uritettua puuta, aaltoilevaa muovia tai metallinuppeja. Pyykkilaudan yläreunassa on saippualle hylly. Pyykkilaudat olivat yleisesti käytössä vielä 1950-luvun puolivälissä. Sanastoa: pesusoikko, saunanpata, avanto, pesula, pyykkimuija Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuvassa on kotisuihkun letkut ajalta, jolloin vesi kannettiin kaivolta.

Suomen Gummitehdas OY:n valmistamaa kotisuihkua mainostettiin saunan korvikkeena.
Sitä suositeltiin käytettäväksi makuuhuoneessa, keittiössä, heinäniityllä ja urheiluharjoitusten jälkeen.
Kotisuihkun etuina mainostettiin roiskumattomuutta ja tukan säilymistä kuivana.

Sanko täytettiin lämpimällä vedellä ja nostettiin pään yläpuolelle
esimerkiksi kaapin päälle tai puun oksalle.
Johtoletkun pää upotettiin sankoon ja suihkurengas asetettiin olkapäille.
Hana aukaistiin ohjeiden mukaisesti, jolloin vesi valui vartaloa pitkin pesusoikkoon tai maahan.

Vahvikkeessa on myös letkupakkauksen kansikuva,
josta näkyy, kuinka suihkua käytettiin.

Kuva CC0 Outi Mäki

Suutari tarvitsee edelleen työssään vasaraa ja naskalia. Nahkajalkineet olivat entisaikoina todella arvokkaat. Usein käytettiin huovasta ja monikerroksisesta kankaasta valmistettuja tallukkaita.

Sananlasku Terävä tekevän veitsi, tylsä veitsi tyhmän miehen.

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa. Kuva © Emilia Nieminen

Puuvartisen rissan päässä on metallinen pyörä, jonka ulkokehällä oleva koristekuvio painoi märkään parkkinahkaan koristeraidan. Rissaa käytettiin kansallispukujen kenkien, lapikkaiden ja paulapieksujen ompeleen viereisten koristeraitojen tekemiseen. Vieressä kenkälusikka. Sanastoa: pikilanka, suutarin silmä, pikasuutari, kenkälusikka Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa. Kuva © Emilia Nieminen

Parturin niskasuti on säilyttänyt käytännöllisen muotonsa halki vuosikymmenten. Sillä harjataan irralliset hiukset asiakkaan hartioilta ja niskasta. Historiallinen muutos näkyy siinä, että sellainen parturi-kampaaja menettää asiakkaansa, joka käyttää hiusharjansa näin loppuun asti. Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa. Kuva © Emilia Nieminen

Kun parturi teroitti partaveitsen, hän teki viimeisen silauksen hankaamalla veistä nahkahihnaan tai käytti parturin veitsenteroittajaa eli hankasi veistä puuvarteen kiinnitettyä nahkaa vasten. Silloin viimeisetkin hiomakiven jäljiltä jääneet mahdolliset hiomajätteet irtosivat. Sanastoa: partaterä, partasuti, viiksivaha, sänki, Gillette, parranajokone, partahöylä, after-shave, Orvo partavaahdoke, teroitusvyö, partaterän teroitin Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa. Kuva © Emilia Nieminen

Hiusveden käyttö oli ennen yleistä.
Muotoiluvaahdot ja geelit tulivat vastapaljon myöhemmin.

Brylcreem -niminen hiusrasva oli tunnettu merkki.
Sitä on valmistettu vuodesta 1928.
Se oli varsinkin 50-luvulla hyvin suosittu.
Brylcreem oli kampausgeelin edeltäjä,
jota käytettiin hiusten kiinni pitämiseen.
Brylcreem valmistettiin veden, mineraaliöljyn ja mehiläisvahan sekoituksesta.
Sitä käytettiin ennen myös kenkien putsaamiseen.
Brylcreemistä on tullut rokin ja rockabilly-kulttuurin symboli,
sillä sitä mainostettiin paljon.
Brylcreemiä hierottiin hiuksiin ja hiuspohjaan aamuisin
ja hiusten pesun jälkeen.
Sitä on myynnissä edelleen.

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

Hiusvesiä on käytetty päänahan verenkierron elvyttämiseen,
hiustenlähdön ehkäisemiseen, hiusten vahvistamiseen ja kosteuttamiseen.

Silvigrin-hiusvesi oli hiustenhoitotuote,
jonka tehtävä oli edistää hiustenkasvua ja tehdä hiuksista pehmeät ja kiiltävät.
Se esti hilseen muodostusta, hillitsi hiustenlähtöä ja piti päänahan terveenä.

Kotikonstina on käytetty mm. kananmunan valkuaista.
Sillä tukka on saatu pysymään ojennuksessa.

Sanastoa hiusrullat, papiljotit, hoitoaine,

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

Atlas Hair Clipper oli parturin hiusleikkuri, jota kutsuttiin "klippaus-saksiksi". Niistä lähti hiuksia leikattaessa "klippaava" ääni. Näitä oli myös kotikäytössä. Asiakkaille saattoi jäädä hieman epämukavia muistoja, sillä sakset eivät olleet kovin terävät. Nykyään käytetään samantapaista hiustenleikkuukonetta. Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa. Kuva © Emilia Nieminen

Permanenttirautaa ja piippaussaksia käytettiin hiusten kihartamiseen. Ne ovat suoristus- ja kiharruskoneiden edeltäjiä. Kuvassa on yhdet sakset lämpenemässä lämmittimessä. Kotioloissa piippaussaksia lämmitettiin uunissa. Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa. Kuva © Emilia Nieminen

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa. Kuva © Emilia Nieminen

Kuvassa on tavallisia kampoja. Sota- ja pula-aikana käytettiin yleisesti myös erittäin tiheitä täikampoja. Osa niistä oli luusta tehtyjä. Vuosikymmeniin täikampoja ei ollut myynnissä, mutta nyt niitä jälleen löytyy apteekeista useita malleja. Täiongelma on yleistynyt päiväkodeissa ja kouluissa. Täikampa on turvallinen ja ympäristöystävällinen tapa poistaa täitä ja niiden munia, saivareita, hiuksista. Ruostumattomasta teräksestä tehdyt piikit on helppo pitää puhtaana. Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa. Kuva © Emilia Nieminen

Pahvisten tulitikkurasioiden kannet ovat olleet keräilykohde
kuten kiiltokuvat, postimerkit ja kahvipakettien keräilykuvat.

Tulitikut eivät vuosikymmenten vieriessä ole juuri muuttuneet.

Karhu-tulitikkuja tehtiin Porin tulitikkutehtaassa.
Suomessa on ollut monta tulitikkutehdasta,
mutta valmistus siirtyi halvan työvoiman maihin.
Viimeinen tulitikkutehdas Finn-Match lopetti Vaajakoskella 1995.

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

Kuva © Outi Mäki