Kuvat

Cantharellus cibarius

Kantarelli on herkullinen ruokasieni.
Sitä kuivataan ja pakastetaan.

Kantarelli kasvaa useimmiten koivun,
mutta myös männyn ja kuusen seurassa.

Kantarellista voi tehdä keittoa, piirakkaa ja risottoa.
Se sopii myös lihapullataikinaan.

Muita syötäviä sieniä ovat mm. haperot, huhtasieni, korvasieni, lampaankääpä,
mustatorvisieni, rouskut, suppilovahvero, tatit ja vaaleaorakas.
Ruokasienten paras keruuaika on elokuun lopulta syyskuun lopulle.
Suppilovahveroita löytää Etelä-Suomesta vielä lokakuun lopullakin.

• Tunnistatko sieniä?
• Tykkäätkö syödä sieniä? Keittona, kastikkeena, salaattina vai munakkaana?
• Tykkäätkö sienestämisestä?

Laulu Sienilaulu & Maasta se sienikin

LUONTO-kuvapakankuva numero 4

Lisätietoja LuontoPortti

Kuva CC0 Pixabay Barbro Forsberg

Solanum tuberosum

Keskiverto suomalainen syö perunaa yli 60 kiloa vuodessa.

Perunat istutetaan toukokuun loppupuolella.
Sato korjataan syys-lokakuun vaihteessa.
”Alakuulla alas, yläkuulla ylös”, sanoi vanha kansa.
Koululaisilla oli ennen perunannostoloma.
Joissakin oppilaitoksissa opiskelijat osallistuivat perunannostoon vielä 80-luvulla.

Jos peruna kasvaa osittain mullan päällä, siihen tulee vihreä kohta, jota ei saa syödä.
Perunaa voi kasvattaa ämpärissä.
Uusia perunoita voi pakastaa jouluksi, kun kiehauttaa niitä ensin hieman.

Perunajauhoa varten pestyt perunat raastetaan hienoksi raasteeksi,
lisätään vettä ja sekoitetaan hyvin.
Seos kaadetaan harsokankaan läpi astiaan, jonne tärkkelyspitoinen vesi valuu.
Perunajauhoilla suurustetaan kiisseleitä.

Herkulliset perunaleivokset sisältävät keitettyjen perunoiden lisäksi kakun muruja,
aprikoosimarmeladia ja kaakaojauhetta sekä vähän rommia, konjakkia tai punssia.

Keitetyllä ja halkaistulla perunalla voi liimata kiiltokuvia ja paperia.

• Mistä perunaruuasta pidät? (muusi, uuniperunat, perunakeitto,
  paistinperunat, keitetyt perunat, ranskalaiset perunat)
• Oletko maistanut perunapuuroa – voisilmällä tai ilman?
• Oletko viljellyt perunoita?
• Oletko painanut perunalla kuvioita kankaaseen tai paperiin?
• Syötkö uusia perunoita tillin, sillin ja voin kera?
• Oletko liimannut kiiltokuvia keitetyllä perunalla?
• Tunnetko sohvaperunan?

Laulu Peruna on pyöreä & Juha Vainion Perunalaulu

LUONTO-kuvapakankuva numero 5

Lisätietoa Ruokatieto

Kuva CC0 Pixabay

Makkaranpaistoa nuotiolla

Retkeilyyn tarkoitettuihin maastoihin on usein tehty nuotiopaikkoja,
joissa on lupa tehdä avotuli esimerkiksi makkaranpaistoa tai kahvinkeittoa varten.

Jokamiehenoikeudella saa liikkua luonnossa jalan, hiihtäen ja pyöräillen
tai oleskella ja yöpyä tilapäisesti niillä alueilla, joilla liikkuminenkin on sallittua.
On lupa poimia luonnonmarjoja, sieniä ja rauhoittamattomia kasveja;
on lupa veneillä, uida ja kulkea jäällä.

Onkiminen ja pilkkiminenkin ovat yleisesti sallittuja – ellei niitä erikseen ole jollakin alueella kielletty.

Jokamiehenoikeudet eivät kata makkaranpaistoa eli toisen maalla ei saa tehdä avotulta,
ei ole lupa ottaa kuivunutta tai kaatunutta puuta, eikä lupa ottaa sammalta tai jäkälää.

• Oletko juonut nokipannukahvia?
• Oletko paistanut metsässä makkaraa?
• Oletko käynyt kansallispuistoissa?
• Oletko yöpynyt metsässä?
• Oletko eksynyt metsään?
• Osaatko sytyttää tulen ilman tulitikkuja?

Laulu Meil on metsässä nuotiopiiri & Iltanuotiolla & On reippaalla punaposki
& Iloisia yhteislauluja (10 kpl) iltanuotioille ja muuallekin

LUONTO-kuvapakankuva numero 43

Lisätietoa laavu.org, luontoon.fi > jokamiehenoikeudet

Kuva CC0 Pixabay

Kuva CC0 Pixabay

Kuva CC0 Pixabay

Kuva CC0 Pixabay

Emännän tietokirja II (Werner Söderström Oy) vuodelta 1957 antaa seuraavia ohjeita.

”Marraskuu on se aika, jolloin on edullisinta panna lihaa säilöön.
Silloin on nimittäin teurastusaika maaseudulla ja liha siis halvimmillaan.
Lihan paloitteleminen ja suolaaminen on toimitettava
vasta teurastamisen jälkeisenä päivänä.
Astia, johon liha suolataan, on puhdistettava varsin huolellisesti,
haudottava katajahöyryssä ja huuhdottava,
jonka jälkeen sen pohja ja sisälaidat hierotaan karkeilla suoloilla.
Astian pohjalle ripotellaan runsaasti suoloja.
Kaikki lihapalat hierotaan hienolla suolalla,
johon on sekoitettu vähän salpietaria.
Lihapalat ladotaan astiaan riveittäin, runsaasti suolaa väliin.
Ne täytyy asettaa niin lähelle toisiaan kuin mahdollista,
niin ettei jää mitään aukkoja;
mutta ne eivät kuitenkaan saa suorastaan koskettaa toisiinsa,
vaan runsaasti suolaa on oltava välissä.
Päällimmäiseksi ripotellaan niin paljon suolaa, että lihat hyvin peittyvät,
jota paitsi päälle pannaan astian suuta hieman pienempi kansi painoineen.
Tämän kannen tulee olla rei´itetty, niin että suolavesi pääsee nousemaan sen yli.
Astia viedään viileään kellariin tai aittaan”

Kartongin päälle liimattu kuva.
Musta-valkoinen, ruotsinkielinen teksti.
Otsikko: Hur kalf styckas. Miten vasikka paloitellaan.

Lit.Ö.Tr. Gen.Stab.Lit.Anst.

CC BY-ND 4.0 Turun museokeskuksen kokoelmat,
Inventaarionumero TMM23437:390:1, Finna

Kartongin päälle liimattu musta-valkoinen kuva. Teksti: Hur ett får styckas. Miten lammas paloitellaan. Lit.Ö.Tr. Gen.Stab.Lit.Anst. CC BY-ND 4.0 Turun museokeskuksen kokoelmat, Inventaarionumero TMM23437:390:3, Finna

Emännän tietokirja II (Werner Söderström Oy) vuodelta 1957 antaa seuraavia ohjeita:
"Jos liha on aiottu vähittäiskauppaan,
on asianmukainen ruhon paloittelu hyvin tärkeä tekijä.
Myös kotitarveteurastuksessa on edullista paloitella ruho järkiperäisesti."

"Teurastuksessa tulee teurastajan sekä itseensä että teurastusvälineisiin nähden
noudattaa mitä suurinta siisteyttä ja puhtautta.
Kädet ja välineet on varsinkin verenlaskun tapahduttua kunnollisesti puhdistettava.
Teurastamaan ryhdyttäessä on pukeuduttava puhtaaseen mekkoon.
Teurastajalla tulee niin ikään lihojen kuivaamista ja puhdistamista varten olla
puhdas pyyheliina, jota ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen."

Kartongin päälle liimattu kuva.
Musta-valkoinen, ruotsinkielinen teksti.
Otsikko: Hur en oxe styckas. Miten härkä paloitellaan.

Lit.Ö.Tr. Gen.Stab.Lit.Anst.

CC BY-ND 4.0 Turun museokeskuksen kokoelmat,
Inventaarionumero TMM23437:390:2, Finna

Pahvilevylle liimattu monivärinen painopaperi. Taulun reunoissa sinistä kangasnauhaa. Taulun yläreunassa kaksi metallirenkailla vahvistettu reikää. Taulussa 6 erilaista kuvaa perunan eri kasvuvaiheista. Alareunassa teksti: Eug. Warming og Vilh. Balslev: Botaniske Vægtavler X. Gyldendalske Boghandel. Nordisk Forlag. Chr. J. Gato´s lit. Etabl. Takapuolella leima: "LYCFU 1907" CC BY-ND 4.0 Turun museokeskuksen kokoelmat, Inventaarionumero TMM23226:253, Finna

Kuvan kuusenkaramelli on Maria Lindströmin valmistama 1939 - 1944. Samalla mallilla tehtiin syötäviä karamelleja, mutta joulukuusen "karamelleissa" oli sisällä puupala. Näin samoja koristeita voitiin käyttä vuodesta toiseen. Puupalan päälle on kiedottu ensin silkkipaperia, jonka päät on leikattu hapsuille. Karamellin päälle on kiedottu hopeapaperi. Karamelli koristeltiin usein kiiltokuvalla tai paperista leikatulla kuviolla. Kuusen koristeina on käytetty piparkakkuja ja muita leivonnaisia, omenoita, konvehteja, paperisia kuvia, olkikoristeita sekä nauhaan kiinnitettyjä pieniä Suomen lippuja. CC BY 4.0, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Mies istuu ulkona ja juo maitoa pullosta

Elannon mainoskuva 1950 -luvulta.

Kuva CC BY 4.0 Helsingin kaupunginmuseo, inventaarionro N92160

Tavallinen eväsjuoma oli maito.
Sitä kuljetettiin lasipullossa,
sillä muovipullot yleistyivät vasta paljon myöhemmin.
Muovi-sanakin oli keksitty vasta 1949.

Arvoitus
On kaula ja suu, vaan ei päätä. Mikä se on? (Pullo)

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 49
luvussa 14. Arjen ateriat.

Lapsen suusta
Voileivän voi saada tarttumaan seinään,
mutta se pitää heittää todella kovaa.
- Patrick 10v.

Kuva © Kirsi Alastalo

Tarjoilua kotihipoissa 1955 Helsingin Uuden yhteiskoulun oppilaita vanhojenpäivän iltana luokkatoverin kotona Katajanokalla. Tarjolla oli nakkeja ja perunasalaattia. Suurissakin kaupungeissa puuhella oli vielä monessa kodissa. Sen tilalla tai lisäksi saattoi olla kaasuliesi. Sähköhellat vakiintuivat vasta myöhemmin. Kuvamuistiharjoitus Heijasta kuva seinälle suurena, jos ryhmä on iso tai tulosta jokaiselle osallistujalle tai osallistujaparille kuva. Kuvaa katsellaan ja tutkitaan esim. 1-2 minuuttia. Sen jälkeen se poistetaan näkyvistä ja esitetään kuvaa koskevia kysymyksiä tai pyydetään kertomaan kuvasta esim. 10 eri asiaa. Montako nakkia kuvassa näkyy? Mihin kuvan nainen nojaa? Mitä miehellä on yllään? Onko miehellä esiliina? Missä naisen oikea käsi on? Mitä mies tekee? Onko nakkikattila puuhellalla, sähköliedellä vai kaasuhellalla? Montako kattilaa kuvassa on? Mikä esine on hellan etunurkassa? Kuvaile keittiön valaisinta. Onko keittiössä kirjava vai yksivärinen verho? Kuva CC BY 4.0 Helsingin kaupunginmuseo, inventaarionro N260744 Finna

Puuhelloista siirryttiin vähitellen sähköhelloihin,
mutta jonkin aikaa monesta keittiöstä löytyivät molemmat.

Esiliina oli kokkaushommissa pakollinen varuste.
Se oli helpompi pestä kuin koko mekko,
kun pyykkiä pestiin usein käsin.

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 49
luvussa 14. Arjen ateriat.

Lapsen suusta
Vesi viheltää sadassa asteessa.
- Matti 9 v.

Kuva © Sylvi Nieminen, Vapriikin kuva-arkisto, Tampere

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 50
luvussa 14. Arjen ateriat.

Kuva© Martti L. Laitinen, Vapriikin kuva-arkisto

Sormiloru Peukaloputti sai sian hei! Suomensutti sen kotiin vei. Pitkä mies siltä niskat taittoi. Nimetön siitä makkarat laittoi. Pikku Sakari ne suuhunsa söi. Lorun aikana käydään läpi kaikki sormet. Viimeisen lauseen kohdalla viedään lusikka lapsen suuhun. Tämä loru on syntynyt niihin aikoihin, kun joka maatalossa tehtiin makkaratkin itse. Video Kouluruokailun historiaa Youtube (5:30 min) Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 62 kappaleessa 17. Koulu. Kuva © Ensio Kauppila, Vapriikin kuva-arkisto

Kaikki kansakoululaiset saivat maksuttoman ja lämpimän ruoan vuodesta 1948 alkaen.
Kansakoulussa syötiin yleensä omassa luokassa,
joten ensimmäisen luokan käsitöissä tehty ruokaliina pulpetilla tuli tarpeeseen.

Joissakin kaupunkikouluissa mentiin syömään ruokalaan,
jossa syötiin seisaaltaan ja takki päällä.
Ruokatunti saattoi olla niin pitkä,
että oppilaat ehtivät käydä kotona syömässä.

Yleisiä kouluruokia olivat keitot ja vellit: peruna-, makaroni-, ohra- ja kauravelli,
herne-, peruna- ja kaalikeitto.
Ruoka syötiin valkeista emalikupeista tai kuvassa näkyviltä lautasilta.
Leivät ja maitopullo tuotiin pitkään kotoa.
Koululaiset toivat myös itse keräämiään marjoja kouluun.

Syrjäseudulla koulun ruoka saatettiin vielä 40-luvulla valmistaa saunan muuripadassa.

Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 23.

Kuva © Kirsi Alastalo

Keiteleen Osuuskaupan työntekijöitä lastaamassa sokeritoppia kuorma-auton lavalle 1930-1940-luvulla. Kuva CC0 Suomen valokuvataiteen museo, Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_11231CxxA

Työntekijä valmistamassa kaalikääryleitä Osuusliike Elannon einestehtaalla Helsingissä 1936. Kuva CC0 Suomen valokuvataiteen museo, Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_8913

Tyhjiä maitotonkkia lastataan kuorma-autoon
Osuusliike Mäki-Matin uuden meijerin lastauslaiturilla
Jyväskylässä 1958.
Oikealla toimitusjohtaja Erkki Luoto.

Alkuperäinen kuvateksti:
"Toimitusjohtaja Erkki Luoto on saapunut paikan päälle seuraamaan
maidon 'virtaamista' maakunnasta liikkeen meijeriin."
Kuluttaja 38/1958, s. 10

Kuva CC0 Suomen valokuvataiteen museo,
Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_10451C

Maitoauto meijerin lastauslaiturin vieressä. Laiturillameijerin työntekijöitä. Taustalla Elannon leipätehdas Helsingissä.

Leiriläinen saa keittäjältä velliä kuppiinsa Pälkäneellä. Kuva on otettu Kulutusosuuskuntien Keskusliiton järjestämällä Sata-Hämeen leirillä. Alkuperäinen kuvateksti: "Samettivelliä - ihanaa! Mistä täti tiesikin, että tämä on mun herkkuani?" (Kuluttaja 33/1962, s. 17) Kuva CC0 Suomen valokuvataiteen museo, Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_7872E

Äiti leipoo lapsille pullaa 1950-luvun lähiökerrostalon keittiössä. Osa kuvasarjaa modernista ihanneperheestä 1950-luvulla. Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 50 kappaleessa Arjen ateriat. Kuva CC0 Valokuvataiteen museo Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_10785

Vehnäjauhoilla suurustettu kaljavelli oli ennen monen ihmisen herkkua.

KALJAVELLI

Maitopohjaiset ruuat kannattaa aina kypsentää paksupohjaisessa kattilassa.

1 litra kaljaa ja inkiväärinpala kiehautetaan ja jätetään odottamaan.
1 litraan kylmää maitoa sekoitetaan 3 rkl vehnäjauhoja ja seosta keitetään 5 – 10 min koko ajan sekoittaen.
Inkivääri poistetaan kaljan joukosta ja kiehuva kalja sekoitetaan maitokattilaan.
Lisätään 1 – 2 rkl siirappia, 1 dl rusinoita ja 1 – 2 tl suolaa.
Kaljavellin joukkoon voi palastella pohjalaista leipäjuustoa.

- kirjasta Alli Oksanen & Liisi Harmio: Maija keittää, 1950

Kuva Pixabay CC0

Taikinan alustaminen tarkoittaa vaivaamista.
Ennen se tehtiin aina käsin.
Sormituntumalla tietää varmasti, koska paksuus on sopiva.

Jauhoja lisätään vähitellen.
Vaivatessa taikinaan syntyy sitko.
Taikinaa vaivataan kunnes se irtoaa sormista.

Kuva Pixabay CC0

Kuva CC0 Pixabay

Kuva CC0 Pixabay

CC0 Pixabay

Kasku
Rekkakuski meni Kuopiossa baariin ja tilasi kupin kahvia.
- Tullooko pulloo? kysyi myyjä.
- Ei, kun kuppiin! vastasi rekkakuski.

CC0 Pixabay

Kuva CC0 Pixabay

Sananlasku
Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa.

Kuva CC0 Pixabay

Ruisleivän tekeminen aloitetaan tuomalla huoneen lämpöön taikinakorvo,
jossa vielä on edellisen leivontakerran taikinaa reunoilla.
Samoin sekoitusvälineessä eli hiertimessä on kuivunutta taikinaa.
Myös pakastettua tai jääkaapissa säilytettyä juurta (taikinapulla) voidaan käyttää.

Suomen vanhimmat käytössä olevat taikinajuuret ovat yli 200 vuotta vanhoja.
Niihin ei milloinkaan ole sekoittunut hiivaa.

Kovan reikäleivän tekeminen vaatii vähintaan 1,5 vuorokautta aikaa.

Kerran käyttöön otettua ja hapanleipätaikinan tekemiseen käytettävää korvoa
ei pestä käyttöjen välissä.

Korvon tilalla voi käyttää isoa kattilaa.
Jos vettä käytetään 3 litraa, täytyy kattilan vetää 10 litraa.

Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo.

Kuva CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat

Korvoon kaadetaan haalean lämmintä vettä.
Taikinanjuuri sekoitetaan siihen.

Lisätään hieman jauhoja.

Seosta vatkataan voimakkaasti,
lisätään jauhoja ja taas vatkataan,
perinteen mukaan 100 hierimen pyöräytystä.

Taikinakorvon vieressä näkyy tuohinen jauhovakka.

Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo.

Kuva CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat

Ruisleivän tekemiseen riittää ruisjauho ja vesi.
Suolakaan ei ole välttämätöntä.

Karkeat jauhot turpoavat enemmän kuin sama määrä hienoja jauhoja.
Taikinan löysyys edistää kohoamista.

Täysjyvärukiisen leivän kohottaminen pelkällä hiivalla ei onnistu,
koska ruis ei sisällä tarpeeksi gluteenia kuten vehnä.

Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo.

CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat

Äyskärillä lisätään jauhoja sen verran,
että syntyy sakea velli.

Korvo peitetään ja
seos jätetään hapantumaan vähintään yön yli.
Jos korvo tai huone on kylmä,
hapantuminen vaatii enemmän aikaa.

Seos on valmista,
kun se kuplii ja tuoksuu happamalta.

Taikinaan lisätään jauhoja ja sekoitetaan (kuva).

Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo.

CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat

Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo.

Kuva CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat

Valmis taikina jätetään happanemaan yön yli.

Penkillä oleva korvo on peitetty valkoisella liinalla.

Kuvan jauhovakka on punottu tuohesta.

Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo.

CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat