Kuvat

Kuva CC0 Pixabay

Kuva CC0 Pixabay

Kuva CC0 Pixabay

Kuva CC0 Pixabay

Rikkailla ihmisillä on päällään merkkivaatteita. Onnellisilla ihmisillä on päällään kissan- ja koirankarvoja. Kuva CC0 Pixabay, Oksana Kozlova

Suosittuja koiran nimiä Bella, Donna, Hilu, Huli, Hupi, Jami, Jehu, Jekku, Jeni, Jeppe, Jere, Jeri, Jesse, Julle, Jysky, Lulu, Lumi, Luna, Masi, Milla, Milo, Musti, Nalle, Osku, Panu, Pella, Peni, Penu, Pepi, Pepita, Peppi, Piki, Piku, Pimu, Pirre, Pyry, Raiku, Rekku, Remu, Repe, Retu, Ressu, Rex, Riku, Rippe, Rita, Rocky, Rolle, Roni, Roope, Saku, Santtu, Seri, Siiri, Siru, Sissi, Sisu, Taika, Taru, Tellu, Tessu, Topi, Turre, Vekku, Viki ja Vili.

• Onko sinun kotonasi ollut koiraa?
• Mikä sen nimi oli?
• Onko sinulla nyt koiraa?

Kuva CC0 Pixabay

Kuva CC0 Pixabay Phoenixtsk

Kuva CC0 Pixabay

Kuva CC0 Pixabay

Kuva CC0 Pixabay

Kuva CC0 Pixabay

Koulujen hiihtokilpailut olivat ennen jokavuotinen perinne
ja myös alle kouluikäisille järjestettiin kilpailuja.
Leikkimielinen kisailu nähtiin kasvatuksellisesti hyvänä asiana,
joka opetti lapselle, että elämässä ei aina voi voittaa,
mutta se ei ole mikään katastrofi.

Kuva ©Pekka Agarth 1979. Kuvauspaikka Vammaksen hiihtokilpailut Vammalassa.

Jouluna saatiin todistukset, joissa kaikista kouluaineista oli numero myös ensimmäisen luokan oppilailla. Joulujuhlan hienoja ohjelmia harjoiteltiin pitkin syksyä ja vanhemmat osallistuivat juhliin, jos vain pääsivät. Kansakoulusta siirryttiin peruskouluun 1970-luvun alkupuolella. 1970-luvun lopussa koulut saivat kelanauhureita, piirtoheittimiä ja diaprojektoreita. Myös monistuskoneet helpottivat opettajien työtä 70-luvun loppupuolella, Suomalaisen koulun muuttumisesta 1960-luvulta 2010-luvulle Yle Areenassa. Kuva ©Pekka Agarth 1979. Kuvauspaikka Hopun koulu Vammalassa.

Monen lapsen mielestä nuuttipukkeina kiertely oli joulunajan suurta hupia. Jos oli lunta – kuten yleensä oli - potkukelkoilla huristeltiin talosta toiseen. Saaliiksi saatiin eniten piparkakkuja, omenoita, appelsiineja ja karamellejä. Kuva ©Pekka Agarth 1979.

Monilla paikkakunnilla lapset kiersivät tiernapoikina talosta taloon.

Kuva ©Pekka Agarth 1979.

Tehtaiden naapuriin rakennettiin 1960- ja 70-luvulla pienkerrostaloja.
Kellareissa oli vapaa-ajantila.
Taloissa asui paljon lapsiperheitä.
Aina oli kavereita lähellä.
Vanhemmat lapset opettivat mm. pingistä
sanan mukaisesti kädestä pitäen.

Kuva on Vammaksen tehtaan aidan takana olleen
kerrostalon vapaa-ajan tilasta

Kuva ©Pekka Agarth 1970-luku

Liikuntaa ja sosiaalista kanssakäymisrä Nuolikujalla 1979. Kuva ©Pekka Agarth 1979

Partioleiriläiset kasaavat teltaa Pääjärvellä leirinjohtan opastuksella 1979.

Kuva ©Pekka Agarth 1979. Kuvauspaikka Pääjärvi

Kuva on koulujen välisistä yleisurheilukilpailuista. Kuva ©Pekka Agarth 1979

Koulujen mestaruuskilpailuissa menossa tyttöjen pitkän matkan juoksu syksyllä 1979. Kuva ©Pekka Agarth 1979

Vammalan Palloseuran tyttöfutista 1979.

Sananlasku Joka syyttä suuttuu, se lahjatta leppyy.

Kuva ©Pekka Agarth 1979

"Äiti" ulkoiluttaa ”vauvaa" Hakakadulla 1979. Kukkakimppu on kuvaajan pyytämä lavaste, mutta itse tilanne on aito.

Loru Leiki ja laula lintusen lailla, lapsuuden aika on huolia vailla.

Kuva ©Pekka Agarth 1979

Matot pestiin mäntysuovalla ja juuriharjalla järvenrannassa ja huuhdottiin järvessä. Monissa matonpesulaitureissa oli kulmissa tynnyrit, joissa matonpesijä seisoi. Asento oli silloin mukavampi. Joskus matto huuhdottiin soutelemalla kierros järvellä. Soutaja huolehti sopivasta vauhdista ja perässä istuva henkilö piti tiukasti matosta kiinni. Nykyään mattoja ei saa pestä eikä huuhdella järvessä, vaan pesu on siirtynyt rannasta kauemmaksi rehevöitymisen estämiseksi. Mattolaitureita aiemmin rannoilla oli myös pyykkipatoja, jotka olivat vapaassa käytössä. Tuli vain alle niin pesuvesi lämpeni. Tämä kuva on vuodelta 1979. Matonpesukuva Helsingistä. Kuva ©Pekka Agarth 1979

Jeesus kaksitoistavuotiaana temppelissä Tämä kertomus on Raamatussa Luukkaan evankeliumin 2:41-52 "Jeesuksen vanhemmat menivät joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Kun Jeesus oli tullut kahdentoista vuoden ikään, he taas juhlan aikaan matkasivat sinne, niin kuin tapa oli. Juhlapäivien päätyttyä he lähtivät paluumatkalle, mutta poika jäi vanhempien huomaamatta Jerusalemiin. Nämä luulivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivän matkan, ennen kuin alkoivat haeskella häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta. Kun he eivät löytäneet häntä, he palasivat Jerusalemiin jatkaen etsintäänsä. Kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet temppelistä. Hän istui opettajien keskellä, kuunteli heitä ja teki heille kysymyksiä. Taulu on ollut käytössä Turun kansakouluissa. Kangasreunaiselle pahville kiinnitetty paperi, jossa litografia "Jeesuslapsi temppelissä". Jesus im Tempel Pahvissa ylhäällä reiät (metallisilla läpivienneillä), joitten läpi pujotettu sinivalkoinen naru. Leipziger Schulbildverlag von F. E. Wachsmuth, Leipzig. Biblische Anschauunsbilder, nach Gemälden von A. H. Schramm, herausgegeben von Jul. Lohmeyer. sarjanumero 17. Kaivertanut Julius Lohmeyer, Leipziger Schulbildervarlag von F. E. Wachsmuth, valmistaja Alois Hans Schramm Painettu Leipzigissä noin 1900 Sitaatti Surkuttelen niitä ihmisiä, jotka pitävät ääntä maisten asiain katoavaisuudesta ja häipyvät tarkastelemaan niiden mitättömyyttä. Olemmehan me olemassa tehdäksemme katoavaisen pysyväksi, mutta se voi tapahtua vain, jos kumpaakin osataan arvostaa oikein. - Johann Wolfgang von Goethe (1749 - 1832) CC BY-ND 4.0 Turun museokeskuksen kokoelmat, Inventaarionumero TMM17609:694, Finna

Jouluaatto Helsingin Tammisalossa, Tammisalontie 12. Kuusessa palavat oikeat kynttilät. Sähkökynttilät alkoivat yleistyä 50-luvulta alkaen mutta edelleen on paljon ihmisiä, jotka ihailisivat kuusessa mieluimmin aitoja kynttilän liekkejä. Suomessa pukilla oli pitkään takkina nurin käännetty turkki. Punaiset pukintakit rantautuivat Amerikasta Suomeen vasta myöhemmin. Joulupukilla on kuvassa naamari. Se oli käytännöllinen, sillä useimmiten joulupukkina toimi isä tai joku muu lähisuvun mies. Ei ollut tarkoitus, että lapset tunnistaisivat pukin. Tosin lapset eläytyivät pukkileikkiin silloinkin, kun tunnistivat pukin. Saattoi käydä niinkin, että pieni poika, jolle luultiin pukin menevän täydestä, vei vaikeasti avattavan pakettinsa takaisin joulupukille ja sanoi: "Avaa, isä!" Kuvan toisella naisella on vyötäröllään esiliina. Se oli 1960-luvulla keittiöaskareissa itsestään selvä asuste. Oli paljon helpompaa pestä ja silittää pieni esiliina kuin kokonainen mekko. Nuorella pojalla on valkoinen paita. Onhan jouluaatto, odotettu juhla. Seinällä näkyy ryijy ja siinä vuosiluku 1952. Monen kodin seinällä oli äidin tai isoäidin kutoma ryijy. Kuva CC BY 4.0, Juha Jernvall (1960-1969), Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Vielä 60-luvulla monella joulupukilla oli naamari. CC BY 4.0, Juha Jernvall (1960-1969), Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Pieni lapsi on päässyt läheltä ihailemaan kynttilöiden palamista joulukuusessa. CC BY 4.0, Uutiskuva Oy, Elanto-lehden kokoelma, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Helsinkiläiset kaksostytöt kuusen juurella 1954. Pieni kuusi on nostettu jakkaralle, niin näyttää komeammalta. Kuusessa palavat elävät kynttilät. Kuva CC BY 4.0, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Pikkutyttö istuu juhlamekossaan syöttötuolista käännetyn pöydän ääressä. Kuusessa palavat elävät kynttilät. CC BY 4.0, Väinö Kannisto 1954, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Kuvassa on valokuvaaja Väinö Kanniston perhettä jouluna 1946. CC BY 4.0, Väinö Kannisto 1946, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Joulutunnelmissa. Huomaa naisen hiusverkko. Se oli tuohon aikaan hyvin tyypillinen. CC BY 4.0, Väinö Kannisto 1946, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Joulukuusen jalkana toimii pieni rahi, jonka keskellä on reikä. Ajalle tyypillistä on lautalattia, räsymatot, sisäkengät, pikkupojan polvipituiset juhlahousut ja paksut sukkahousut.

Arvoitus Kuuluu sinulle, muut sitä eniten käyttävät. Mikä se on? Nimesi

CC BY 4.0, Väinö Kannisto 1946, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

1940-luvulla pienillä tytöillä oli rusetti ja pienillä pojilla sukkahousut. Kuusessa palavat oikeat kynttilät. CC BY 4.0, Väinö Kannisto noin 1946, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Äiti, isä ja neljä lasta katetun kahvipöydän luona helsinkiläisessä kodissa. Kuusessa palavat kynttilät. Kuusenjalka on tehty kahdesta ristikkäin naulatusta laudasta (kuva samanlaisesta jalasta). Kaksi vesiämpäriä on käden ulottuvilla. Kuusenjalassa ei ole vettä, joten kuusi kuivui sisällä ja syttyi herkästi. CC BY 4.0, Väinö Kannisto 1945, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Kuva on helsinkiläisestä kodista 1940-luvulta. Etsi kuvasta taistelevat metsot, Martta-nukke, heteka, herätyskello ja palava kuusenkynttilä. CC BY 4.0, Väinö Kannisto 1944, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Pitkään lankaan kiinnitetyt paperiset Suomen liput ovat olleet yleisiä kuusenkoristeita. Perhekuvassa takana vasemmalla valokuvaaja Väinö Kanniston tytär Marja Kannisto ja vaimo Lyyli Kannisto. CC BY 4.0, Väinö Kannisto 1944, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Kivistön perheen joulunviettoa 1940-luvulla. CC BY 4.0, Väinö Kannisto 3.1.1944, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Lapset kokoavat kukkaseppeleitä 50-luvulla
Helsingissä Olympiakylän kerrostalon pihalla
Koskelantie 40.

Sitaatti
Jokainen joka yhä odottaa kasvavansa on nuori.
– David Viscott

Kuva CC BY 4.0 Helsingin kaupunginmuseo, inventaarionro N93960

Mäkelänkatu 82-78, Helsinki 1950-luvulla.
Lapsia istumassa jalkakäytävän reunalla
Mäkelänkadun ja Koskelantien risteyksessä.

Taustalla näkyy kerrostalon kivijalassa keskeneräinen Elannon myymälä.

Kuva CC BY 4.0 Helsingin kaupunginmuseo, Inventaarionro N93974, Finna

Pyykkinaru paljasti perheiden elämästä joskus monia asioita.
Kun pyykit kuivattiin avoimesti naruille ripustettuina,
näki heti, koska johonkin perheeseen oli syntynyt uusi vauva.
Isomman lapsen ikä ja sukupuoli selvisivät helposti.
Pyykkinaru juorusi myös, oliko perhe matkoilla. Silloin naru pysyi tyhjänä.
Usein ammatitkin pystyi pyykistä päättelemään.

Ennen pyykkien ripustamista naru pyyhittiin kostealla kankaalla,
jos oli syytä epäillä, että se oli jostakin syystä likaantunut
ja jättäisi puhtoisiin vaatteisiin vaikka nokea tai linnunkakkaa.

Kostea vaate lyötiin ensin ilmassa auki ja oikaistiin kevyesti.
Pyykit kiinnitettiin naruihin puisilla pyykkipojilla.
Jokaisella oli omat pyykkipoikansa.
Niitä varten emännillä oli vyötäisillään pyykkipoikaessuja.
Pyykkipoikia ei jätetty narulle odottamaan seuraavaa pyykkiä,
vaikka niitä tiheästi tarvittiinkin.

Vierekkäisille vaatteille riitti rajakohtaan yksi pyykkipoika,
kun vaatteet laitettiin vähän päällekkäin.

Vaatteita ei ripustettu mihin sattuu järjestykseen
vaan kuten tästäkin kuvasta näkyy
valkoiset lakanat olivat omana ryhmänään. Ne ripustettiin ensin.
Lakanat ja pyyhkeet ripustettiin usein uloimpaan linjaan,
jolloin intiimimpää pikkupyykkiä oli mahdollista ripustaa niiden keskelle
piiloon uteliailta katseilta.

Ripustamisessa noudatettiin usein tarkkoja sääntöjä.
Puseroa ja paitaa ei sopinut ripustaa hartioista vaan helmasta.
Housut ripustettiin yleensä lahkeiden suista eikä vyötäröltä.
Sukat ripustettiin suistaan vain yhdeltä reunalta.

Vaikka lämpötila olisi ollut nollan alapuolella,
pyykit ripustettiin narulle ja kerättiin kangistuneina pois.
Pakkasellakin vettä kuitenkin haihtui.

Sunnuntaisin eivät pyykit naruilla liehuneet vaan pidettiin huoli,
että viikolla pesty pyykki oli siihen mennessä kerätty pois.

Kun vaatteet kerättiin narulta,
ne taitettiin siististi vaatekoriin ja olivat nyt valmiina silitettäviksi.

Nykyään monet kuivaavat pyykkinsä kuivausrummussa tai
sisälle levitettävässä telineessä, jossa on monta ”narua” vierekkäin.
Silloin pyykkiin ei tartu siitepölyä,
mutta ei myöskään sitä puhtaan pyykin raikasta tuoksua,
joka tarttuu vain ulkona.

Kuva on helsinkiläiseltä sisäpihalta 50-luvulla.

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 40
luvussa 12. Koti ja asuminen.

Pyykkipoikakilpailu
Ripusta naru sopivalle korkeudelle ja siihen pyykkipoikia tasaisin välein.
Se, joka pystyy sovitussa ajassa keräämään eniten pyykkipoikia
ja kiinnittämään ne omiin vaatteisiinsa on voittaja.
Pelistä ei putoa, vaikka pyykkipoika putoaisi.
Vain omiin, päällä oleviin, vaatteisiin kiinnitetyt pyykkipojat lasketaan.

Keskustelunaihe
Kuinka erilaiset vaatteet pestään oikein, miten ne pitää kuivata ja silittää.
Valkopyykin keittäminen ja järvessä huuhtominen
Pyykkilaudat, itse keitetty pyykkisaippua
Pyykin silittäminen ilman sähköä

CC BY 4.0 Valokuvaaja tuntematon 1950–1959, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Yleisiä leikkejä tarhassa ovat olleet kotileikit, litta ja kirkonrotta, nukkeleikit ja pikkuautoilla ajaminen, vesi- ja hiekkaleikit, kymmenen tikkua laudalla, purkkis, pusuhippa sekä rosvo ja poliisi. Potkulaudat olivat kovassa käytössä. Samoin kaikki kärryt, joilla toista lasta voi vetää tai työntää - kuten kuvassa. Tarhassa pujoteltiin ompelukuvia ja kiiltopaperisuikaleita. Hiekkalaatikolla kaivettiin tunnelia aina Kiinaan asti. Makaroneja pujotettiin lankaan niin, että syntyi kaulakoruja. Keinulla otettiin kovat vauhdit ja hypättiin pituutta. Näytelmiä keksittiin itse ja niitä varten pukeuduttiin roolivaatteisiin. Vehnäjauhosta, suolasta ja vedestä sekoitettiin taikataikinaa. Siitä askarreltiin eläimiä ja helmiä. Välillä väritettiin kuvia tai maalattiin aitaa pelkällä vedellä. Talvisin laskettiin mäkeä, koottiin lumiukkoja ja kasattiin jäätiilistä linnoja. Ne lapset, jotka eivät olleet tarhassa, puuhasivat samoja asioita kotipihoissa ja lähitienoilla. Mitkä näistä puuhista ovat kuuluneet sinun lapsuuteesi? Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 42 kappaleessa 12. Koti ja asuminen. Kuva © Vapriikin kuva-arkisto

Äiti ja tytär vauvan kanssa Punavuoren lastenneuvolan eteisaulassa
Helsingin Merimiehenkadulla 1951.

CC BY 4.0 Valokuvaaja Sakari Salokangas, Helsingin kaupunginmuseo, Inventaarionumero N192552, Finna

Kuva Helsingin kaupunginmuseo

Kuva Helsingin kaupunginmuseo

Sormiloru Peukaloputti sai sian hei! Suomensutti sen kotiin vei. Pitkä mies siltä niskat taittoi. Nimetön siitä makkarat laittoi. Pikku Sakari ne suuhunsa söi. Lorun aikana käydään läpi kaikki sormet. Viimeisen lauseen kohdalla viedään lusikka lapsen suuhun. Tämä loru on syntynyt niihin aikoihin, kun joka maatalossa tehtiin makkaratkin itse. Video Kouluruokailun historiaa Youtube (5:30 min) Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 62 kappaleessa 17. Koulu. Kuva © Ensio Kauppila, Vapriikin kuva-arkisto

Oppitunti Porolahden kansakoulussa 1957 (Roihuvuorentie 2, Helsinki). Pulpetit olivat ennen kahdenistuttavia. Näin käytävätilaa ei tarvittu niin paljon ja luokkaan mahtui enemmän oppilaita. Tyttö ja poika laitettiin aina istumaan vierekkäin, koska sen ajateltiin rauhoittavan oppitunteja. CC BY 4.0 Havas Heikki, Helsingin kaupunginmuseo, inventaarionro N34182, FINNA

Kaksi pikkupoikaa seisoo neuvolan ovella Helsingissä
Perämiehenkatu 13. ja Merimiehenkatu 43
kulmauksessa vuonna 1951.

Kasku
Mies meni lääkäriin ja valitti, että hänen polvensa on kipeä.
- Tehkää poika, neuvoi lääkäri.
- Mitä? mies ihmetteli.
- Ettekö tiedä, että pojasta polvi paranee.

CC BY 4.0 Valokuvaaja Eino Heinonen Helsingin kaupunginmuseo. inventaarionro N93449 FINNA

Kolme tyttöä portailla, ilmeisesti syömässä purukumia.

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 85.

CC BY 4.0 Helsingin kaupunginmuseo / Elanto-lehden kokoelma Finna