Kuvat

Jouluaatto Helsingin Tammisalossa, Tammisalontie 12.

Kuusessa palavat oikeat kynttilät.
Sähkökynttilät alkoivat yleistyä 50-luvulta alkaen
mutta edelleen on paljon ihmisiä,
jotka ihailisivat kuusessa mieluimmin aitoja kynttilän liekkejä.

Suomessa pukilla oli pitkään takkina nurin käännetty turkki.
Punaiset pukintakit rantautuivat Amerikasta Suomeen vasta myöhemmin.
Joulupukilla on kuvassa naamari. Se oli käytännöllinen,
sillä useimmiten joulupukkina toimi isä tai joku muu lähisuvun mies.
Ei ollut tarkoitus, että lapset tunnistaisivat pukin.
Tosin lapset eläytyivät pukkileikkiin silloinkin,
kun tunnistivat pukin.
Saattoi käydä niinkin, että pieni poika,
jolle luultiin pukin menevän täydestä,
vei vaikeasti avattavan pakettinsa takaisin joulupukille ja sanoi:
"Avaa, isä!"

Kuvan toisella naisella on vyötäröllään esiliina.
Se oli 1960-luvulla keittiöaskareissa itsestään selvä asuste.
Oli paljon helpompaa pestä ja silittää pieni esiliina
kuin kokonainen mekko.

Nuorella pojalla on valkoinen paita.
Onhan jouluaatto, odotettu juhla.

Seinällä näkyy ryijy ja siinä vuosiluku 1952.
Monen kodin seinällä oli äidin tai isoäidin kutoma ryijy.

Kuva CC BY 4.0, Juha Jernvall (1960-1969), Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Vielä 60-luvulla monella joulupukilla oli naamari.

CC BY 4.0, Juha Jernvall (1960-1969), Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Ennen sähkökynttilöitä joulukuusissa käytettiin itse valettuja tai ostettuja vahakynttilöitä.
Parafiinista tehdyt kynttilät valuttavat, mutta steariinikynttilä palaa vinossakin asennossa valumatta.

Kynttilän valmistus
Palavaa vahaa ei koskaan saa sammuttaa vedellä vaan tukahduttamalla.
Jos kynttilämassaa sulattaessa syttynyttä vahakattilaa yrittää sammuttaa vedellä,
palava vaha roiskuu joka suuntaan ja sytyttää ympäristön.
Siksi kattilan kansi on aina oltava käden ulottuvilla.

CC BY 4.0, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Lapsen suusta
Ekaluokkalainen kysyi välitunnilla:
- Joko sinä osaat kaikki aakkoset?
- Joo.
- No, mikä tulee A:n jälkeen?
- Kaikki muut.

Kuva CC0 Outi Mäki

Kuva © Kirsi Alastalo

”Tällaiset paperityöt ovat erittäin sopivaa ajanvietettä pienille lapsille.
Ensimmäiseksi on työ pistettävä.
Kuva asetetaan kovalle tyynylle tai kangasalustalle
ja paksunlaisella neulalla, jonka päähän on pantu lankaa,
pistellään reikä joka pisteeseen.
Tämän voivat vain isot lapset suorittaa kunnollisesti.
Iloisina he pistelevätkin pikkusiskoilleen työt.
Äidin lankavarastosta varmaan löytyy ylijääneitä pumpuli- ja pellavalankoja,
joista valitaan sopivan väriset.
Ompeleminen käy parhaiten laatuun tylppäkärkisellä kanavaneulalla.
Viivoja myöten ommellaan ensin yhteen kertaan
ja palataan sitten samaa tietä takaisin.
Linnuille, oraville ja muille eläimille silmäksi voi ommeltaessa kiinnittää lasihelmen.
Voi sattua, että työ ommeltaessa repeytyy.
Se korjataan liimaamalla nurjalle puolelle paperinen paikka.

Aluksi lapset tarvitsevat kuvien värittämiseen,
jonka voi tehdä joko väriliiduilla tai vesiväreillä,
koko laillakin äidin tai ison siskon ohjausta,
jotta työ onnistuisi ja tulisi somaksi.
On vältettävä räikeitä ja rumia värejä
ja totutettava lapset alusta alkaen käyttämään oikeita värejä.
Kuvat saadaan hauskan näköisiksi värittämällä myös reunat ikään kuin kehyksiksi.

Tällainen pienen työn tuottama ilo käy vielä suuremmaksi,
kun sille keksitään myös sopiva käyttö.
Se voidaan asettaa esim. tauluksi leikkituvan seinälle
tai antaa nimipäivälahjaksi äidille tai isälle.
Liimaamalla kuvia vihkoon saadaan myös kuvakirja siskolle tai veljelle jne.”

- Aili Sarkkila, Valistus, Ompelukuvia-kansion takakannessa

Kuva CC BY 4.0 Outi Mäki, Pahvikansio: Napialan wanha koulu, Janakkala

Pahvisten ompelukuvien avulla harjoiteltiin kansakouluissa
käden ja silmän yhteistyötä ja sorminäppäryyttä.
Piirros rei´itettiin ääriviivojen mukaan
ja lapsi pujotteli isolla ompeluneulalla langan niin,
että ensimmäisen kierroksen jälkeen näkyi joka toinen pisto
ja toisen kierroksen jälkeen kaikki viivat olivat peitossa.
Ompelun jälkeen kuva usein väritettiin.

Helppoja ja selkeitä kuvia ommellaan edelleen päiväkodeissa.

Sitaatti
Jos haluat tehdä ihmisen onnelliseksi, niin täytä hänen kätensä työllä,
sydämensä rakkaudella, mielensä tarkoituksella, muistinsa hyödyllisellä tiedolla,
tulevaisuutensa toivolla ja vatsan ruoalla.
- Frederick E. Crane

Kuva CC0 Outi Mäki

Kuva CC BY 4 Outi Mäki. Kuvauspaikka Napialan Wanha koulu, Janakkala​

Kuva on otettu Pihlajasaaren hiekkarannalla Helsingissä. Kuva kuuluu sarjaan Helsinki-kuvia. Kuva CC BY 4.0, Kuvan tunniste: N211429, Volker von Bonin, Helsingin kaupunginmuseo 1966.

Kuva on otettu Helsingissä Pihlajasaaren hiekkarannalla. Kuva kuuluu sarjaan Helsinki-kuvia. CC BY 4.0, Kuvan tunniste: N211672, Volker von Bonin, Helsingin kaupunginmuseo 1969.  

Kuv aon otettu Pihlajasaaren hiekkarannalla Helsingissä. Kuva kuuluu sarjaan Helsinki-kuvia. CC BY 4.0, Kuvan tunniste: N211671, Bonin Volker von, Helsingin kaupunginmuseo 1969.

Lapsia Pihlajasaaren hiekkarannalla Helsingissä. Kuva kuuluu sarjaan Helsinki-kuvia. CC BY 4.0, Kuvan tunniste: N211670, Volker von Bonin, Helsingin kaupunginmuseo 1969.

Auringonottajia Eteläisellä Uunisaarella Uuninsuun rannalla. Kuva kuuluu sarjaan Helsinki-kuvia. Kuva CC BY 4.0, Kuvan tunniste: N210571, Volker von Bonin, Helsingin kaupunginmuseo 1960.

Lapsia Pihlajasaaren hiekkarannalla vesiliukumäessä. Kuva kuuluu sarjaan Helsinki-kuvia. CC BY 4.0, Kuvan tunniste: N211669, Volker von Bonin, Helsingin kaupunginmuseo 1969.

Äiti ja lapset meressä Pihlajasaaren hiekkarannalla Helsingissä. Kuva kuuluu sarjaan Helsinki-kuvia. CC BY 4.0, Kuvan tunniste: N211673, Volker von Bonin, Helsingin kaupunginmuseo 1969.

Äiti ja lapsi Pihlajasaaren hiekkarannalla. Kuva kuuluu sarjaan Helsinki-kuvia. CC BY 4.0, Kuvan tunniste: N211667, Volker von Bonin, Helsingin kaupunginmuseo 1969.

Nuori tyttö Hesperian puistossa Töölönlahden rannalla. Taustalla Siltasaari. Kuva kuuluu sarjaan Helsinki-kuvia. CC BY 4.0, Kuvan tunniste: N210543, Volker von Bonin, Helsingin kaupunginmuseo 1960.

Kuva on otettu Eteläisellä Uunisaarella Uuninsuun rannalla Helsingissä. Kuva kuuluu sarjaan Helsinki-kuvia. CC BY 4.0, Kuvan tunniste: N210571, Volker von Bonin, Helsingin kaupunginmuseo 1960.

Kuva on otettu Hesperian puistossa Töölönlahden rannalla.

Sananparsi Ei se näe, kun nai, eikä se nai, kun näkee.

Kuva kuuluu sarjaan Helsinki-kuvia. CC BY 4.0, Kuvan tunniste: N210541, Volker von Bonin, Helsingin kaupunginmuseo, 1960.

Auringonottajia Helsingissä Eteläisellä Uunisaarella Uuninsuun rannalla. Kuva kuuluu sarjaan Helsinki-kuvia. CC BY 4.0, Kuvan tunniste: N211516, Volker von Bonin, Helsingin kaupunginmuseo 1968.

Kuva kuuluu sarjaan Helsinki-kuvia. CC BY 4.0, Kuvan tunniste: XLVIII-1088, Constantin Grünberg, Helsingin kaupunginmuseo 1963.

Kaksi työntekijää takomassa tankoa
Insinööritoimisto Saarion leipomouunitehtaalla
Hyvinkäällä 1950-1960-luvulla.

Sananlasku
Laiskan nimen saa, vaikkei mittään teekkään.

Kuva CC0 Suomen valokuvataiteen museo,
Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_7570A

Lehmiä viedään laitumelle veneellä
Dragsfjärdissä Varsinais-Suomeessa
1950-1960-luvulla.

CC0 Suomen valokuvataiteen museo, Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_10349B​

Leiriläinen saa keittäjältä velliä kuppiinsa Pälkäneellä.
Kuva on otettu Kulutusosuuskuntien Keskusliiton järjestämällä Sata-Hämeen leirillä.

Alkuperäinen kuvateksti:
"Samettivelliä - ihanaa!
Mistä täti tiesikin, että tämä on mun herkkuani?"

(Kuluttaja 33/1962, s. 17)

Kuva CC0 Suomen valokuvataiteen museo, Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_7872E

Kalle Anttila perusti Suomen ensimmäisen postimyyntiyrityksen 1952.
Hän toi idean Amerikasta, jossa oli ollut opiskelemassa.

Anttilan kuvastot levisivät suomalaiskoteihin.
Kaiken ikäiset selasivat niitä innolla.
Vähitellen kuvastojen tarjonta paisui valtavaksi.
Jo 1960-luvulla luetteloista löytyivät kaikki samat osastot
kuin myöhempien vuosikymmenten postimyyntikuvastoista.
Anttila myi jopa veneitä.
Helsingin Pitäjänmäessä oli tilat, joissa testattiin mm. leluja:
80-luvulla siellä testattiin sähköllä toimivia robottikäsiä.
Varsinkin joulun alla posti toi moneen perheeseen
ison ruskean pahvilaatikon.

Toiminta laajeni nopeasti tavarataloketjuksi.
Anttilan myymälätkin muuttivat aiempia käytäntöjä.
Aiemmin kauppojen myynti oli tapahtunut tiskin takaa.
Anttilat olivat itsepalvelutavarataloja.

Kalle Anttila myi firmansa Tukolle eli Tukkukauppojen Oy:lle vuonna 1976 ja muutti Floridaan.
Kesällä 2016 tavarataloyhtiö Anttila haettiin konkurssiin.
Sillä oli edelleen runsaat 30 tavarataloa eri puolilla Suomea ja työntekijöitä lähes 1300.

Kuva kuuluu sarjaan Anttilan tavaraluettelot (33 kuvaa). Tulosta tekstit (15 sivua).

kuva Anttilan kuvasto syksy 1961

Kalle Anttilan kasvot tulivat koko kansalle tutuksi,
sillä hän antoi kasvonsa yrityksen käyttöön
sekä paperimainoksissa että televisiossa.

Tässä kuvaston ensilehdillä olleesta tekstistä näkyy Anttilan
liiketoiminnan ja mainosviestinnän ydin.

Kuva kuuluu sarjaan Anttilan tavaraluettelot (33 kuvaa).

Tulosta tekstit (15 sivua).

kuva Anttilan kuvasto

Naisten uimapuvuissa oli ennen suora, puseron helmaa muistuttava päällysosa,
joka peitti reiden yläosan niin,
ettei kuminauhareunus näkynyt lainkaan.

Nykyisten uimapukujen tärkeä materiaali Lycra tuli käyttöön 1960-luvulla.
Vielä 1920-luvulla uimapuvut olivat olleet villaisia.
Kaarituet tulivat naisten uimapukuihin 1950-luvulla.

Kaksiosaiset uimapuvut ovat tulleet markkinoille kesällä 1946.
Niiden suunnitteluun vaikutti kangaspula.
Napa oli bikineissäkin aluksi piilossa
ja uimapuvun osat pienenivät vasta myöhemmin
- eikä silloin enää kangaspulan vuoksi.

Kuva kuuluu sarjaan Anttilan tavaraluettelot (33 kuvaa).

Tulosta Anttilan tavaraluettelo-kuvasarjan tekstit (15 sivua).

kuva: Anttila kuvasto lomakausi 1962

Jo 1960-luvulla Anttilan luetteloista löytyivät kaikki samat osastot
kuin myöhempien vuosikymmenten postimyyntikuvastoista.

Anttilan luetteloiden ja kuvastojen pääsuunnittelijana toimi Anna-Liisa Pakkala
vuodesta 1960 aina eläkkeelle jäämiseensä asti vuoteen 1982.
Pakkalan tie oli kulkenut Pietarista Käkisalmen kautta Helsinkiin.

Tulosta Anttilan tavaraluettelo-kuvasarjan tekstit (15 sivua).

kuva Anttilan luettelo kesä 1963

Crimplene-mekot olivat 50-60-luvuilla yleisiä.
Rypistymättöminä niitä pidettiin helppohoitoisina.

Nämä puvut ovat "Terylene-polyesterikuidusta valmistettua pöyhölankaa,
joka kestää kotoisen vesipesun kutistumatta ja venymättä sekä kuivuu nopeasti."
Nopea kuivuminen olikin käytännöllistä sikäli,
että crimplene oli lämpimällä ilmalla todella hiostava.
Sitä oli pakko pestä tiheästi, jos halusi välttää hajuhaitat.
Muovin sukuiseen materiaaliin hienhaju myös pinttyi helposti.

Crimplene oli niin kestävä materiaali,
että kovassakin käytössä olleet crimplene-mekot
ovat edelleen vintage-liikkeiden tangoilla kuin uusia.

Oletko omistanut crimplene-vaatteita?
Mitä sinulle tulee mieleen sanasta crimplene?

Tulosta Anttilan tavaraluettelo-kuvasarjan tekstit (15 sivua).

Kuva: Anttilan kuvasto kesä 1965

Oikealla ylhäällä on Arabian valmistama kahvikuppipari.
Tämä Myrna on yksi pisimpään tuotannossa olleista astiastoista.
Sitä valmistettiin vuodesta 1938 vuoteen 2005.
Edelleen se on antiikki- ja keräilymessuilla kysytty tuote.

Ylhäällä on Kaj Franckin suunnittelemaa ja Iittalan valmistamaa Kartio-sarjaa.
Nämä lasit ovat hänen tunnetuimmat juomalasinsa.
Pinottavuus oli pienissä kaupunkikodeissa käytännöllistä.

Alakuvan pieniä koriste-esineitä löytyi monen kodin hyllystä.
Ne olivat tyypillisiä pikkulahjoja.

Tulosta Anttilan tavaraluettelo-kuvasarjan tekstit (15 sivua).

kuva: Anttilan luettelo kevät 1965

Harrastevälineet yleistyivät luetteloissa 60-luvun loppua kohden. Tältä näyttivät kamerat silloin, kun digikuvauksesta ei osattu vielä unelmoidakaan. Filmirulla laitettiin kameraan pimeässä, ettei se valottuisi pilalle. Onnistuiko kuva, nähtiin vasta sitten, kun filmi oli valokuvausliikkeessä kehitetty paperikuviksi. vanhan kameran käytöstä. Etsi kuvista: kinofilmikamera, salapoliisikamera, peiliheijastuskamera ja kaksisilmäinen peilikamera. Nykyään kamera sisältyy moneen matkapuhelimeen eli se kulkee helposti mukana. Kuvan voi heti tarkistaa ja tärähtäneet tai muuten huonot poistaa. Monilla on kotikäytössä tulostin, jolla digikuvat saa tulostettua valokuvapaperille. Digikuvista voi koota myös valokuvakirjoja. Digikameran muistikortille mahtuu satoja kuvia. Filmirullien aikaan filmissä oli tavallisesti 24 tai 36 kuvapaikkaa. Kuvan kameroiden hinnat voi muuntaa nykyrahaksi Tilastokeskuksen rahanarvomuuntimella. Muistatko ensimmäisen kamerasi? Kuvasitko ensimmäisellä kamerallasi mustavalkoisia vai värikuvia? Oletko kuvannut diakuvia? Tulosta Anttilan tavaraluettelo-kuvasarjan tekstit (15 sivua). kuva: Anttilan luettelo kevät 1965

Tulosta Anttilan tavaraluettelo-kuvasarjan tekstit (15 sivua).

kuva: Anttilan kuvasto kevät 1965

60-luvulla äidit käyttivät kotona kotitakkeja.
Usein kotitakit oli ommeltu puuvillakankaasta,
mutta näistä kotitakeista osa on Raion-kankaasta.
Nykyään Raionista käytetään nimitystä viskoosi.

Oikeassa reunassa on sininen kampaustakki,
jota "suositellaan kampaajille, partureille, rohdosmyyjille
ja sopii myös perheenemännille."

Tulosta Anttilan tavaraluettelo-kuvasarjan tekstit (15 sivua).

kuva: Anttilan kuvasto kevät 1965

Pienimmällä tytöllä on päällään vaaleanpunainen "pikkuneidin pyhätakki ja pyhähattu".
Vieressä tummansininen vuoriton popliinitakki ja olkihattu.

Kirkkaan punainen, flanellinen takki oli myynnissä nimellä klubitakki.

Harmaata takkia kuvaa mainosteksti:
"Mini-miss tyttöjen kevät- ja kesätakki ihanan kevyttä, rypistymätöntä pepitalaminaattia.
Takki on ajattoman tyttömäinen - vaikkapa pikkusiskolle perinnöksi."

Tulosta Anttilan tavaraluettelokuvien tekstit (15 sivua).

kuva: Anttilan kuvasto kevät 1965

Jenkkikassi oli 1950-luvun hitti.
Se rantautui meille Amerikasta.
Anttilan kuvastot nopeuttivat muodin juurtumista koko Suomeen.
Alkuperäiset jenkkikassit olivat sinisiä, ruskeita ja vihreitä.
Osassa oli vetoketjulla suljettava erillinen alaosa, jossa voi kuljettaa esim. urheilutossuja.
Kuvassa tällainen on vasemmalla ensimmäisenä.
Jenkkikassia käytettiin koulu-, peli-, tarha-, eväs- ja urheilulaukkuna vielä 1980-luvullakin.

Tänä päivänä myydään ihan samalla mallilla valmistettuja retro jenkkikasseja.
Nyt vielä useamman värisenä.

Tulosta Anttilan tavaraluettelokuvien tekstit (15 sivua).

kuva: Anttilan kuvasto kevät 1965

Näin opastettiin kuluttajaa sukkien ostoon 1960-luvulla.

Tulosta Anttilan tavaraluettelokuvien tekstit (15 sivua).

kuva: Anttilan kuvasto kevät 1965

60-luvun villamyssyjä ja turkislakkeja.
"Suloisen pehmeitä ja lämpimiä" kuten nykymainoksissakin.

Tulosta Anttilan tavaraluettelokuvien tekstit (15 sivua).

kuva: Anttilan kuvasto syksy 1965

Papiljottimyssy ja kampausviitta kuuluivat 60-luvulla naisen varusteisiin.
Kampausviittaa kutsuttiin myös kampausnutuksi, pukeutumisviitaksi tai kapaksi.
Sen tehtävä oli estää putoilevia hiuksia tarttumasta pukuun kiinni.

Vasemmassa ylänurkassa on kolme mielenkiintoista pulloa:
Ambra F3 Donformon -nimistä tuoksua mainostettiin erikoisen voimakkaana tuoksukiihottimena miehille.

Ambra Vamping oli "lumousvoimainen naisten parfyymi, jonka tuoksua miehet eivät voineet vastustaa."

Tosca parfum 4711 oli tuoksu, jota käyttivät sekä miehet että naiset.
Sitä myytiin Kölninveden nimellä, koska tuoksu oli kehitetty Kölnissä - jo 1700-luvun alussa.
Käytettiin myös nimityksiä Eau de cologne ja parfyymi 4711.
Tuoksun reseptissä tiedetään olevan sitrushedelmiä, rosmariinia ja laventelia.

Kuvan oikeassa reunassa on monelle perheelle tärkeä laite.
Kun lapsia oli monta, tuli paljon halvemmaksi käyttää hiustenleikkuukonetta eli kotona
kuin viedä kaikki pojat ammattiparturille.
Lyhythiuksisten naisten niskavilloja siistittiin samalla laitteella.

Tulosta Anttilan tavaraluettelo-kuvasarjan tekstit (15 sivua).

kuva: Anttilan kuvasto kevät 1966

André Courrèges oli ranskalainen muotisuunnittelija,
joka oli avannut oman salonkinsa 5 vuotta ennen näitä luomuksia.

Kuvassa on

• Kaunislinjainen, voimakkaasti raidoitettu kesäpuku muotitietoiselle nuorelle naiselle
• Puuvillaripsistä ornamenttikuvioinen jakkupuku,
  jossa muodikkaat väriyhdistelmät sointuvat kauniisti toisiinsa.
• Viehättävä kesäpuku, jonka pudotettu vyötärö
  ja kellotettu helma nuorison suosimaa uutta linjaa.
• Huoletonta ja reipasta nuorisomuotia edustava puuvillapuku.

Vuonna 1967 valmistuneessa Muotipuku ja käyttöpuku -ohjelmassa perehdytään muotiin ja pukeutumiseen.
(23 min, YLE Elävä arkisto)

Tulosta Anttilan tavaraluettelo-kuvasarjan tekstit (15 sivua).

kuva: Anttilan kuvasto kevät 1966

Lastenrattaita mainostettiin 60-luvulla näin:

Aurinkoisella kevätkävelyllä on hauskaa työnnellä pikku prinsessaa
tai prinssiä upeissa Kati-luxusvaunuissa.
Se on verhoiltu hienolla, himmeäpintaisella lastenvaunukankaalla.
Sekä kori, kuomu että peite on vuorattu aistikkaalla pitsimuovilla.

Tulosta Anttilan tavaraluettelo-kuvasarjan tekstit (15 sivua).

kuva: Anttilan kuvasto syksy 1965

Tulosta Anttilan tavaraluettelo-kuvasarjan tekstit (15 sivua).

kuva: Anttilan kuvasto syksy 1966

Ilman sähköä toimivat työkalut ovat vuosikymmeniä
- monet vuosisatoja - olleet saman näköisiä.

Tiedätkö näiden kaikkien nimet?

Kuva kuuluu sarjaan Anttilan tavaraluettelot (33 kuvaa).

Tulosta Anttilan tavaraluettelokuvien tekstit (15 sivua).

kuva: Anttilan kuvasto syksy 1966

Monelle tulee Anttilan kuvastoista ensimmäisenä mieleen juuri naisten alusvaatesivut.

Anttilan tuotekuvastoja odotettiin takavuosina monessa kodissa innolla.
Osalle kysymys oli sukeltamisesta tavarataivaaseen ja ostopäätösten tekemisestä.
Osa teki mielikuvitushankintoja lyijykynän kanssa.
Peräkammarin pojat odottelivat näitä alusvaatesivuja seinälle teipattavaksi.

Tulosta Anttilan tavaraluettelo-kuvasarjan tekstit (15 sivua).

kuva: Anttilan kuvasto kevät 1967

Anttila myi vain laatua...

"Tarjoamme vain täysin virheettömiä tuotteita,
joista Teillä on turvananne ainutlaatuinen takuu:
tyytyväisyys taataan tai rahanne takaisin."

...ja aina entistäkin edullisemmin.

"Olemme pystyneet alentamaan hintaa
10% suurostojemme ansioista."

Tulosta Anttilan tavaraluettelo-kuvasarjan tekstit (15 sivua).

Kuva kuuluu sarjaan Anttilan tavaraluettelot (33 kuvaa). Tulosta tekstit (15 sivua).

kuva: Anttilan kuvasto kevät 1967

Poimintoja näiden vaatteiden esittelyteksteistä:

• Lämmin ja helppohoitoinen paitapuseropuku rypistymätöntä vakosamettia
• Kaikille vartalotyypeille ystävällinen poolokauluspuku
• Nuorekas vierailupuku käytännöllistä raionvillaa
• Ripeän reippaalle neitoselle suunniteltu iloraitainen ja helppohoitoinen raionvillainen leninki

Vierailupuku
Edelleenkin etiketin mukaan naisen vierailupuku vastaa miehen tummaa pukua ennen klo 18:aa alkavissa tilaisuuksissa.
Se on arkipukua asteen verran juhlavampi, muttei juhlapuku.
Vierailupuku voi olla leninki, jakkupuku tai housuasu.
Vierailupuvun kanssa käytetään koruja ja huiveja.
Laukkuna käytetään käsilaukkua tai siroa olkalaukkua.
Kengät ovat sirot.

Kampaukset 1960-luvulla
Kuvan pallopäät olivat 60-luvulla tyypillisiä.
Saunan jälkeen hiuksiin kierrettiin papiljotit.
Monella oli käytössään muovinen huppu,
johon tuli letkua pitkin kuumaa ilmaa hiustenkuivaajasta.
Kuivat hiukset tupeerattiin ja kampauksen pysyvyyttä saatettiin avittaa sokerivedelläkin.
Käytössä oli myös synteettisiä peruukkeja,
jotka vedettiin päähän kuin pipo.
Koska oli hienoa omistaa peruukki,
ei kaikkia haitannut, vaikka toiset huomasivat,
ettei kyse ole omista hiuksista.

Tytöt seurasivat muotia postimyyntiluetteloista
ja innostuivat kokeilemaan uutta hiusmuotia.
YLEn Ajankuvat-sarjan video 4min

Tulosta Anttilan tavaraluettelo-kuvasarjan tekstit (15 sivua).

kuva: Anttilan kuvasto syksy 1968