Kuvat

Pohojanmaalla sanotaan: Katsoo kuin lehmä uutta ämpäriä. Kuva CC0 Pixabay

Kuva CC0 Pixabay Mikko Oja

Kuva CC0 Pixabay

Maitoautoa odotellaan helmikuussa 1979.

(Helmikuun puolivälissä 1979 Helsingissä
oli lämpötila -20.9 °C ja lumen syvyys 61 cm.)

Kuva ©Pekka Agarth 1979. Kuvauspaikka Karkunkylä

Maitotonkat ajettiin ennen kuorma-autoilla meijeriin. Samalla kuorma-autolla saatettiin kuljettaa hiekkaakin. Tankkiautot tulivat käyttöön 70-luvulla. Kuvan tankkiauto on Volvo. Kuva ©Pekka Agarth 1979. Kuvauspaikka Karkunkylä

Maitotilan emäntä Kaarina Leikas palaamassa maitoautolta.

Kyljellään olevat tonkat oivat nyt tyhjiä
Pystyssä olevissa tonkissa on kirnupiimää
ja joppia eli kuorittua maitoa vasikoille.

(Joppi = pluttana = kuorittu maito = kurri = huitu = sintu = separoitu maito)

Kuva ©Pekka Agarth 1979. Kuvauspaikka Karkunkylä

Tervolainen pienviljelijä Kalle Simonen hevosensa kanssa Pohjois-Savossa 1958. Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 12. CC0 Suomen valokuvataiteen museo, Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_10451E

Maanviljelijä Viljo Koivisto asioimassa traktorilla
Yläneen Osuusliikkeen Rannanmäen myymälässä.

Yläneellä Varsinais-Suomessa 1955.

Kuva CC0 Suomen valokuvataiteen museo,
Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_10511

Traktori ja hevonen toukotöissä vuonna 1954. Alkuperäinen kuvateksti: "Toukotöiden välillä on istahdettu hieman levähtämään. Taustalla näkyy maanviljelijä Ernesti Sainion tilan rakennuksia." Kuluttajain lehti 19/1954, s. 1 Kuva CC0 Suomen valokuvataiteen museo, Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_10501F

Kaksi henkilöä kyntämässä käsiauralla 1950. Taustalla kerrostaloja. Kuva CC0 Suomen valokuvataiteen museo, Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_10522P

Koululaisia mukana maatöissä jatkosodan aikana vuonna 1942.

Kuva Flickr

Lehmiä viedään laitumelle veneellä Dragsfjärdissä Varsinais-Suomeessa 1950-1960-luvulla. CC0 Suomen valokuvataiteen museo, Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_10349B​

Markkulan tilan tilanhoitaja Matti Kaasinen esittelee rygja-lampaan vuonia eli karitsoita. Rygja-lampaat tuotiin Suomeen Norjasta.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Vihti 21.5.1962. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r62-40493_4.tif

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma. Vihti 21.5.1962. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r62-40493_6.tif

Mies kylvää pellolle väkilannoitteita, joiden levittäminen pelloille ja nurmikoille oli jo maaliskuussa aloitettu Etelä-Suomessa. Leudosta talvesta huolimatta kylvötöihin ei vielä päästy.

Touon aika

Touon, toivon kaunis kevät! Nuori nurmi vihannoi, laaksot lauluin helisevät, koko viita virttä soi. Keijut lehdikossa lymyy, joka kukkasesta hymyy, kevät suuren riemun loi.

Päivän terä maita kultaa, puuhun lehti puhkeaa, heiluu kuokka, kääntää multaa, tuorehena tuoksuu ma; aura kyntää vaot syvät, kylväjä jo kylvää jyvät, kasvu kerran kohoaa.

- Yrjö Kilpinen Antti Juhani (Anders Johan) Rytkösen, 1870-1930, mukaan Vanha kansakoululaulu

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Sipoo 23.3.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-24819_5.tif

Agronomi Matti Kares tutkii satoa Helsingissä Malminkartanon pelloilla kesäkuussa 1961.
Kasvukausi oli hyvässä alussa.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Valokuvaaja Eero Häyrinen/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Helsinki 3.6.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-25911_2

Maatalousharjoittelijat nostavat heinää seipäille
Helsingin Malminkartanon pelloilla heinäkuussa 1962.
Heinänteko alkoi eteläisessä Suomessa pari viikkoa myöhässä.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Valokuvaaja Reijo Forsberg/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Helsinki 4.7.1962. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r62-40966_5.tif

Östersundomin kartanon AbA-karja sai laiduntaa talvella 1960-61 päivittäin ulkona. Työnjohtaja Erik Brunila täydensi lihakarjan apetta rehuilla. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma. Sipoo 23.3.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-24819_1.tif

Heinäpoudat ovat alkaneet, niin myös heinätyöt Vantaan Hämeenkylässä Toivolan tilalla. Heinä nousee seipäälle, kun haravalla nostaa.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Valokuvaaja Urpo Rouhiainen/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Vantaa 29.6.1960.Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r60-21802_8.tif

Heinä on saatu korjattua seipäille Vantaan Hämeenkylässä Toivolan tilalla kesäkuun lopussa 1960.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Valokuvaaja Urpo Rouhiainen/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Vantaa 29.6.1960. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r60-21802_9.tif

Uudenmaan läänin traktorikyntömestaruus meni syksyllä 1960 jälleen Karjalohjalle. Tuomarinkylän pelloilla käydyn kilpailun voitti Eero Rautiainen.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Valokuvaaja Eero Häyrinen/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Helsinki 12.10.1960. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r60-22810_1.tif

Perunanistutusta Nikkilän mallitilalla Sipoossa toukokuussa 1945.

Perunasta tehdään monenlaisia ruokia: muusia, uuniperunoita, perunakeittoa, paistinperunoita, keitettyjä perunoita, ranskalaisia perunoita - jopa perunapuuroa ja perunaleivoksia.

Sananlasku
- Ahkeruus kovankin onnen voittaa.
- Eihän nämä perunat maistu hongalta eikä haavalta.
- Mitä pöljempi isäntä, sitä isommat perunat.
- Lesken lempi on kuin lämmitetty perunasoppa.
- Peruna on puoli leipää.
- Mikkelistä akat tupiin, perunat kellariin.
- Anna maalle, kyllä maa antaa takaisin

Sanontoja
- Jokin asia on "kuuma peruna".
- Kukkiihan se perunakin.
- Ei keitetty peruna idä.

Perunan viljelyä on ohjeistettu näin:
Alakuulla alas, yläkuulla ylös.
Alakuulla istutetaan, että kasvu lähtee alas mukuloihin, eikä tee vartta.
Alakuulla istutetun perunan siemenperuna mätänee paremmin pois
ja tulee enemmän uusia perunoita.
Yläkuulla nostettu peruna säilyy paremmin.

Tällaisiin ohjeisiin liittyy tuttu sanonta "odottaa kuin kuuta nousevaa”.
Vanha kansa nimittäin tiesi,
ettei tiettyjä töitä kannata tehdä laskevan kuun aikaan,
koska silloin tulos on paljon huonompi.
Kun kuu on nouseva, niin kasvuvoima luonnossa nousee ylös.
Samaan perinnetietoon nojaa ohje:
Syyskuussa yläkuussa kannattaa lähteä sienimetsään.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Sipoo 7.5.1945. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_45-550_2.tiff

Hevonen vetää niittokonetta. Sadonkorjuu alkamassa1940-luvulla. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r42-106_3.tif

Tällaisella kananmunien läpivalaisulaitteella tarkistettiin munien tuoreus.
Edelleenkin kananmunien laatu tarkistetaan läpivalaisemalla.
Muninnan jälkeen kananmuna on "ekstratuore" 9 päivää.
Tavallisen kananmunan parasta ennen päivämääräksi laitetaan 28 päivää muninnasta.

Tuoreen kananmunan keltuainen on pyöreä.
Tuoreuden voit tarkistaa myös rikkomatta munia.
Täytä kulho kylmällä vedellä ja aseta munat sinne.
Kelluvat munat kannattaa heittää pois,
sillä vanhoissa munissa on enemmän ilmaa.
Heiluta raakaa kananmunaa korvan juuressa.
Jos kananmuna hölskyy, on se jo pilaantunut.
Jos rikotussa munassa näkyy punainen veriläikkä,
kana on voinut kärsiä stressistä muniessaan.
Kananmuna on edelleen käyttökelpoinen, mutta poista veritippa lusikalla.

Säilytä munat mieluiten omassa rasiassaan jääkaapin perällä.
Pahvirasia suojaa munia myös muiden ruokien hajuilta.

Keitetyn ja raa´an munan erottaa toisistaan pöydällä pyöräyttämällä.
Keitetty pyörii nopeammin.

Munankuoren sisällä olevaa ohutta kalvoa voi käyttää suojaamaan pieniä viiltohaavoja.

Munankuoret ovat kompostissa hyviä mineraalien lisääjiä.
Murskaa kuoret ennen kompostiin laittoa.

Joskus kananmunien syöntiä rajoitettiin,
kun luultiin niiden kolesterolin nostavan syöjän kolesterolia,
mutta nykytutkimusten mukaan käykin päinvastoin.

Kananmunilla on paljon terveyttä edistäviä vaikutuksia.
Ne sisältävät runsaasti aminohappoja, antioksidantteja ja terveellisiä rasvoja.
Kananmunissa on koliinia, joka auttaa aivoja pysymään kunnossa.
Koliinin puute voi aiheuttaa rasvamaksaa ja kakkostyypin diabetesta.

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Arvoitus
- Kumpi tulee ensin, muna vai kana?
- Kana, sillä se on aakkosissa ennen munaa.

Arvoitus
Valkoinen maja, keskusta täynnä kultaa, talo ilman ovea. Mikä se on? (Kananmuna)

Sananlasku
- Älä laita kaikkia munia samaan koriin!
- Parraton suutelu on kuin suolaton muna.
- On turvallista kaakattaa vasta, kun muna on munittu.
- Rakkaus ja kananmunat ovat parhaita tuoreina.
- Parempi kananmuna tänään kuin kana huomenna.
- Lyötpä sitten kiven kananmunaa vasten tai kananmunan kiveä vasten, lopputulos on aivan sama.
- Suudelma ilman viiksiä on kuin kananmuna ilman suolaa.

Uskomus
Jos Maarianpäivän yönä kananmuna jäätyy rikki, tulee kylmä kevät.

Kuva © Emilia Nieminen

Kana on kaikkiruokainen. Ihmisen ruuantähteiden ja rehuseosten lisäksi se syö siemeniä, vihreitä kasvinosia, hedelmiä, marjoja, matoja, hyönteisiä ja toukkia.

Sanastoa: hautomakone, kukko, pesä, kolesteroli, vapaan kanan muna, Omega, tehokanala, kesäkana, luomutuotanto, virikekanala

Sananlasku
Loppui lyhyeen kuin kanan lento.

Kasku
- Kuinka monta munaa kana munii ylipäänsä vuodessa?
- Ei kana muni yli päänsä.

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

Naiset nostavat heinää seipäälle 1940-luvulla.

Kuuntele rauhallista hevosvetoisen niittokoneen raksutusta.

Janojuomana hikisellä heinäpellolla oli usein kannullinen kotikaljaa.
Siitä sai samalla vähän energiaakin.
Päiväkahvit juotiin heinäpellon reunalla.

Heinäntekopäivän jälkeen saunottiin ja uitiin.

Vastaleikatun heinän tuoksu kuuluu monen iäkkään ihmisen lapsuusmuistoihin.
Samoin paljaita jalkapohjia pistelevät heinänkorret.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r42-102_2.tif http://kuviakaikille.valokuvataiteenmuseo.fi/

HEINISSÄ KEITTÄMINEN

Kun pula-aikana haluttiin säästää puita, ruokaa kypsennettiin heinissä.
Ruoka-aineet pantiin kattilaan, jossa oli tiivis kansi.
Kat­tila kuumennettiin hellalla kiehuvaksi ja nostettiin puu­laatikkoon.
Laatikko täytettiin heinillä ja laatikon puinen kansi painettiin tii­vi­isti päälle.
Näin haudutettiin lihakeittoa, vatkulia ja puuroja.
Puuro valmistui 3–4 tunnissa.

Kuva CC0 Outi Mäki

Kuva CC0 Outi Mäki

Heinäseipäitä käytettiin heinien ja viljan ulkokuivatukseen.

Heinäseiväs (noin 2,5 metriä pitkä ja 7–9 cm halkaisijaltaan) vuoltiin havupuusta
– usein kuusesta – ja teroitettiin molemmista päistään.
Seipääseen porattiin pari reikää poikittaisia tappeja varten.

Heinäseipäitä käytettiin Suomessa 1900-luvun alusta noin 1980-luvulle saakka.

Kuva CC0 Outi Mäki

Museoilla on netissä hyvä kokoelma esineiden kuvia, joukossa erilaisia hevosten valjaita.

Sananlasku Kerran ne kiesitkin keikahtaa. Tarkoittaa epäonnistumista Kuvia kieseistä.

Sanastoa kuolaimet, luokki, suitset, länget, mahavyö, työvaljaat, ravivaljaat, aisaremmi, silmälaput, alaremmi, rintaremmi Kuva © Sastamala Visual Oy

Kirsi Nuutinen on tehnyt Metsätalouden opinnäytetyön (2011) Suomenhevonen metsätyössä – matka historiasta nykypäivään. Se kertoo miehen ja suomenhevosen yhteistyöstä savotoilla ja sodassa. Kuva © Sastamala Visual Oy

Riukuaita on ollut maaseudulla perinteinen suomalainen ja pohjoiseurooppalainen aita.
Se tehdään vierekkäin pystyyn asetetuista seiväspareista
ja niiden varaan viistoon asetelluista riu'uista sekä sidontaan käytetyistä vitsaksista.

Pellot aidattiin, koska haluttiin karjan ja jänisten pysyvän ulkopuolella.
Puinen, vitsoilla sidottu riukuaita on vanhimpia Suomessa tavattuja aitatyyppejä.
Riukuaita saatettiin pystyttää myös pellolta koottujen kiviaitojen päälle.

Aidan seipäät pyrittiin tekemään kuusesta tai katajasta. Riukuina käytettiin kuusennäreitä ja kuorittuja haapoja.
Sidontavitsaksina on käytetty näreitä ja koivunvitsaksia, myöhemmin rautalankaakin.

Metsälaitumille johti ennen riukuaitojen reunustama kuja, jota pitkin eläimet oli helppo johtaa laitumelle.

Kuva © Sastamala Visual Oy

Oppia perinteistä -hankkeen sivustolla Perinteet.fi on video riukuaidan tekemisestä.

Oppia perinteistä -hankkeen tavoitteena on edistää käsityöläisten toimintaa
ja verkostoitumista paikallisella ja kansainvälisellä tasolla, käsityöperinteen hyödyntäminen
ja kehittäminen sekä vanhojen perinnetaitojen siirtäminen tuleville sukupolville
ja niiden taltioiminen ja dokumentointi.

Aidan takana ruohokin on vihreämpää.
- suomalainen sananlasku, joka tarkoittaa,
että muilla näyttäämenevän paremmin kuin itsellä

Kuva © Sastamala Visual Oy

Sananlasku Ei puu ensi lyönnillä kaadu. Kuva © Sastamala Visual Oy

Kuva © Sastamala Visual Oy

Suomessa juodaan maitoa enemmän kuin muualla maailmassa. 50-luvulla, jolloin maidonkulutus oli suurimmillaan, sitä juotiin henkeä kohti melkein litra päivässä. Nykyään sitä kuluu enää kolmasosa tästä. Maito on tärkeä proteiinin lähde. Maidon proteiinit ovat hyvälaatuisia ja hyvin imeytyviä. Proteiinia tarvitaan joka vuorokausi kudosten rakentamiseen ja uusimiseen noin gramma painokiloa kohti. Maidossa on proteiineja noin 3,5gr/100gr. Maaseudulla maidontuotanto on ollut tärkein elinkeino. Se on pitänyt maaseutua asuttuna. Viime vuosina maitotilojen määrä on vähentynyt nopeasti ja jäljelle jäävien koko kasvanut. Vuoden 2015 lopussa maitotilan keskimääräinen koko oli 36 lehmää ja maitotiloja oli yhteensä enää noin 7900. Yksi lehmä lypsää vuodessa keskimäärin yli 8 000 kg maitoa. Jotta lehmä pysyisi lypsävänä, sillä täytyy olla vasikka, jolle se tuottaa maitoa. Kun lehmästä ei enää saada maitoa, se päätyy teuraaksi ja lihat käytetään ravinnoksi. Ennen jääkaappeja kaupunkilaiset kävivät maitokannunsa kanssa maitokaupassa joka päivä. Maaseudulla maitoa säilytettiin maakellarissa.

Kataran suora Sastamalassa. Kuvassa näkyvät talot ovat suojelukohde.

Kasku

- Miksi kutsutaan kanaa, joka ylittää tien katsomatta molempiin suuntiin?
- Kuolleeksi.

Kuva © Studio-86

Heinät ajettiin navetan päädystä toiseen kerrokseen
ja pudotettiin talven kuluessa
parven lattiassa olleesta luukusta alakertaan
lehmille, lampaille ja sioille.

Kuivaamisen rinnalla toinen rehun säilömistapa on ollut AIV-liuos.
AIV-rehu on nautakarjan säilörehua.
Rehu on saanut nimensä kehittämistyössä mukana olleen
Artturi Iivari Virtasen nimikirjaimista.
Rehu käsitellään AIV-liuoksella (muurahaishappoa),
joka saa aikaan maitohappokäymisen ja rehusta tulee hapanta.
AIV-rehua tehdään nurmikasveista, apilasta, ohrasta, kaurasta ja vehnästä.

Kuva © Sastamala Visual Oy

Nykyään vanhoista heinäseipäistä tehdään taulunkehyksiä,
naulakoita ja muita sisustuselementtejä.

Kuva © Sastamala Visual Oy

Kuva © Sastamala Visual Oy

Traktorissa kylvökone ja siementankki

Taustalla kuivaussiilo (viljasiilo)

Kuva © Sastamala Visual Oy

Juha Vainio kirjoitti laulun: Käyn ahon laitaa minä ilman paitaa.
Ei estä kukaan kun matkaa teen...

Vexi Salmi teki sanat traditionaaliseen sävelmään:
Mä kuljin herrojen kanssa pellon laitaa,
joo, joo, ja kuljin pellon laitaa,
joo, ja kuljin pellon laitaa...

Kuva © Sastamala Visual Oy

Kuva © Sastamala Visual Oy

Vehnä oraalla keväällä. Kuva © Sastamala Visual Oy

Kuva © Sastamala Visual Oy

Kuva © Sastamala Visual Oy

Tätä valokuvaa voi verrata Eero Järnefeltin kuuluisaan tauluun Kaski,
jossa kaskenpolttajien kanssa hikisessä työssä on pieni tyttö.
Taulu on vuodelta 1893 ja tämä valokuva 70-80-luvuilta.

© Sastamala Visual Oy

Kuva © Sastamala Visual Oy