Kuvat

Kuva CC0 Pixabay Alicja

Kuva CC0 Pixabay Karsten Paulick

Kuva CC0 Pixabay Reijo Telaranta

Salix

Pajunkissat ovat pajun kukkia. Ne paljastuvat suomujen sisältä.

Luonnonvaraisia pajuja kasvaa Suomessa liki 30 lajia.

Pajunvitsat ovat taipuisia ja kestäviä.
Ne ovat hyvää materiaalia korien, kranssien, kalanpyydysten,
majojen ja köynnöstukien tekemiseen.
Pajua käytetään myös biopolttoaineena kuten haketta.
Pajun kuorella parkitaan nahkaa.

Pajusirkku tekee pesänsä pajupensaan juurelle.
Uunilintua kutsutaan nykyään pajulinnuksi.
Se on peipon ohella Suomen yleisin lintulaji.

• Oletko koristellut pajunoksia ja virponut niillä?

Laulu Uinu paju pienoinen & Tein minä pillin pajupuusta
& Tein minä pajusta hilpeän huilun

LUONTO-kuvapakankuva numero 24

Kuva CC0 Pixabay Albrecht Fietz

Rosa spinosissima

Ruusuja on yli 100 lajia. Osa niistä – kuten juhannusruusu – tuoksuu hyvältä.

Monia merkkipäiviä juhlistetaan ruusuilla.

Ruusunmarjat ovat C-vitamiinipitoisia ja niistä voi tehdä ruusunmarjakeittoa.

Apteekit myyvät ruusun terälehdistä uutettua huumaavan tuoksuista ruusuvettä,
jota voi lorauttaa kylpyveteen, juomaan tai jälkiruokaan tai käyttää kasvovetenä.

• Minkä värisistä ruusuista pidät eniten?

Laulu Juhannusaatto & Heilu keinuni korkealle & Yksi ruusu on kasvanut laaksossa & Ruusu

LUONTO-kuvapakankuva numero 26

Kuva CC0 Pixabay Emmi Nummela

Anemone nemorosa

Valkovuokko on kevään ensimmäisiä kukkia leskenlehden ja sinivuokon lisäksi.

Valkovuokot kuuluivat kansakoulujen kevätjuhlissa sekä laululeikkeihin että koristeluun.

Pohjois-Suomessa valkovuokko on rauhoitettu. Kaikki vuokot ovat myrkyllisiä.

• Oletko antanut äidille tai isoäidille äitienpäivänä valkovuokkoja?

Laulu Valkovuokot-tango & Nyt kevät on eli Tuuli hiljaa henkäilee & Leivo

LUONTO-kuvapakankuva numero 27

Kuva CC0 Pixabay Franz W

Anemone hepatica Kuva CC0 Pixabay Reijo Telaranta

Kuva CC0 Kuvia Suomesta Roine-Piirainen

Tussilago farfara

Leskenlehti on monivuotinen kasvi, joka kasvaa lähes koko Euroopan alueella.
Se voi kukkia jo maaliskuussa, usein kevään ensimmäisenä kasvina.
Se tarjoaa siten ruokapöydän kevään ensimmäisille perhosille, kimalaisille ja mehiläisille.

Leskenlehtiteetä on käytetty yskänrohtona ja keuhkoputkentulehdukseen.

• Oletko poiminut leskenlehtiä?
• Mikä on sinulle tärkeä kevään kukka?

Laulu Keväällä & Kevättuuli & Leskenlehti & Kevätsointuja

LUONTO-kuvapakankuva numero 28

Kuva © Kirsi Alastalo

Kuva © Kirsi Alastalo

Kuva CC0 Pixabay

Convallaria majalis

Kaunis ja hyvältä tuoksuva, mutta myrkyllinen kielo valittiin kansanäänestyksellä Suomen kansalliskukaksi vuonna 1967.
Jos syö kielon kauniita punaisia marjoja yli 10 kappaletta, maksa voi vaurioitua pysyvästi.

Kalliokielo muistuttaa ulkonäöltään kieloa ja sekin on myrkyllinen.

Kymmenen pennin kolikossa, joka oli käytössä vuosina 1990–2001, oli kukkiva kielo.

• Pidätkö kielon tuoksusta? Tuoko se muistoja mieleesi?

Laulu Juhannus on meillä herttainen & Valkoiset kielot & Kielon jäähyväiset & Sataa, sataa ropisee

LUONTO-kuvapakankuva numero 29

Kuva CC0 Pixabay

Kuva CC0 Pixabay

Chamaenerion angustifolium

Maitohorsman lehdistä saa hyvää teetä, mutta ne sopivat myös salaatin joukkoon.
Horsman juuria on joskus kuivattu kahvinkorvikkeeksi.

Maitohorsma ja hyönteiset ovat toisilleen erittäin tärkeitä.
Maitohorsma tarvitsee hyönteisiä pölytykseen,
ja horsmien runsas kukinta taas takaa hyönteisille runsaasti mettä.

Maitohorsma on Etelä-Pohjanmaan maakuntakukka.

• Onko jokin horsman lempinimi sinulle tuttu: horsmo, horsmu, hörsmä,
  hörsmy, forsma, palokukka, tulikukka, rumihinkukka tai rentunruusu?

Laulu Rentun ruusu

LUONTO-kuvapakankuva numero 30

Kuva © Kirsi Alastalo

Lupinus polyphyllus Tämä kukka on horsman kilpailija: lupiini eli komealupiini on vallannut horsman kasvualueita tienpientareilla. Niin komea kuin kasvi onkin, se määritellään "vakiintuneeksi haitalliseksi vieraslajiksi". Monen tien vierustoilla sitä kasvaa jo silmän kantamattomiin. Tietoa komealupiinista (Lupinus polyphyllus) Luontoportissa Kuva CC0 Pixabay Merja Partanen

Leucanthemum vulgare

Päivänkakkara vastaa monien mielikuvaa tyypillisestä kukasta.
Se on kuitenkin satojen pikkukukkien muodostama kukinto eli mykerö.
Päivänkakkaran keskiosassa on tiheästi kasvavia torvimaisia kehräkukkia
ja ulkokehällä valkoisia kielimäisiä laitakukkia.

Päivänkakkaroista on tehty monelle päivänsankarille kukkaseppele päähän.

Kukan terälehtiä nyppimällä on moni laskenut: rakastaa, ei rakasta, rakastaa…

Päivänkakkara on Keski-Suomen maakuntakukka.

• Jos saisit luonnonkukkakimpun, mitä kukkia siihen toivoisit?

Laulu Suvivirsi & Ja nythän on taasen helluntai

LUONTO-kuvapakankuva numero 31

Kuva PollyDot

Kuva CC0 Pixabay

Kuva CC0 Pixabay Couleur

Kuva CC Pixabay

Trifolium repens Valkoapila on matala luonnonvarainen kasvi. Se sisältää paljon valkuaisaineita. Siksi sitä viljellään rehuksi. Nelilehtisen apilanlehden löytämisen on uskottu tuovan onnea. Apilan kukista voi tehdä teetä. Kukkia kannattaa kuivata talven varalle teesekoituksiin. Apilaa kasvaa monilla pihanurmikoilla, mutta pikkulapsiperheiden pihoille sitä ei kannata kylvää, sillä apila tuottaa mehiläisille hyvälaatuista mettä. Siellä, missä on paljon apilaa, on paljon mehiläisiä. Mehiläinen pistää harvoin, mutta mikäli niin käy, pisto aiheuttaa aina lievän myrkkyreaktion. Pistoskohta voi punottaa ja turvota. Jos henkilöllä on mehiläisallergia, turvotus leviää laajalle alueelle. Iholle saattaa tulla nokkosihottumaa ja hengitys vaikeutuu. Pahasti allerginen saa ns. anafylaktisen reaktion. Tietoja valkoapilasta Luontoportissa Kuva CC0 Pixabay

Niittyhumalaa eli ahoniittyhumalaa on kutsuttu myös kurjenkävyksi.

Niittyhumala kasvaa kosteikoissa, puronvarsilla ja rannoilla,
puistoissa ja tienvarsilla.
Se kestää hyvin tallaamista.

Elias Lönnrotin Suomen Kasviossa (v. 1860) mainitaan niittyhumalasta,
että sitä voi laittaa muserrettuna haavoille
ja käyttää "kurkkuvioissa suun huuhtimeksi”.

Kasvin lehtiä on käytetty salaatteissa,
mutta isoina määrinä se ei ole terveellistä.

Tietoa niittyhumalasta (Prunella vulgaris) Luontoportissa

Kuva CC0 Pixabay

Kuva CC0 Pixabay

Tietoa keto-orvokista (Viola tricolor) Luontoportissa

Kuva CC0 Pixabay

Orvokkeja: Aho-orvokki, Hietaorvokki, Kaiheorvokki, Keto-orvokki, Korpiorvokki,
Lapinorvokki, Lehto-orvokki, Luhtaorvokki, Pelto-orvokki, Pyökkiorvokki,
Suo-orvokki, Tuoksuorvokki

Tietoa orvokeista Luontoportissa

Kuva CC0 Pixabay

Tietoa metsäkurjenpolvesta (Geranium sylvaticum) Luontoportissa

Kuva CC0 Pixabay

Tietoa vuohenputkesta (Aegopodium podagraria) Luontoportissa

Kuva CC0 Pixabay

Suomen yli 400 eri voikukkalajia kukkivat alkukesästä.
Sen jälkeen ilma on paikoin sakeana laskuvarjomaisia pähkylöitä.
Pienikin tuulenvire levittää voikukan kaikkialle.
Lapset ovat kaikkina aikoina huvitelleet puhaltelemalla höytyviä leijailemaan.

Monet ovat lapsena sotkeneet sormensa maitiaisnesteellä,
kun ovat sitoneet voikukkaseppeleitä.

Voikukan juurista on sota- ja pula-aikana paahdettu kahvinkorviketta.
Nuoret lehdet ovat ennen kukinta-aikaansa vitamiinipitoista salaattiainesta.
Keltaisista terälehdistä voi tehdä voikukkaviiniä tai voikukkasimaa.

Tietoa voikukista Luontoportissa

Kuva CC0 Pixabay

Valkovuokot kuuluivat kansakoulujen kevätjuhlissa aina
sekä laululeikkeihin että koristeluun.

Mm. Erkki Junkkarinen, Olavi Virta, Eino Grön, Annikki Tähti
ja Laura Pakarinen ovat levyttäneet Kaarlo Valkaman tangon Valkovuokot.
Se alkaa: Kun taasen kevät saa, murtunut on valta lumen jään,
niin pienet valkovuokot silloin nostaa pään…
Youtube

Valkovuokot ovat lievästi myrkyllisiä.

Tietoa valkovuokosta Luontoportissa

Kuva CC0 Pixabay

Suomessa kasvaa isoulpukka, konnanulpukka
ja näiden risteymä pohjanulpukka.

Ulpukka on lievästi myrkyllinen, mutta silti vanha rohdoskasvi.
Sitä on käytetty verenpaineen alentamiseen.

Ulpukan juuri on piisamin herkkua.
Ihmisravinnoksikin juurakoita on käytetty silloin,
kun ruuasta on ollut kova pula.

Ulpukan lempinimiä ovat jokipossu, kärsäkukka,
siankärsä ja plumppu.
Lumme on ulpukan sukulainen.
Niiden lehdet muistuttavat toisiaan.

Tietoa ulpukasta Luontoportissa

Kuva CC0 Pixabay

Suopursu kuuluu kanervakasveihin.
Se on koko Suomessa yleinen rämevarpu,
joka kasvaa nimensä mukaisesti soiden reunoilla.

Suopursua on käytetty oluen maustamiseen,
vaikka se on erittäin myrkyllinen.

Suopursun oksia on käytetty suojaamaan
villavaatteita ja turkiksia koilta.

Lankojen värjäyksessä suopursuista saadaan keltaista väriä.

Tämä Pohjois-Pohjanmaan maakuntakukka on
joskus ollut kauppayrtti.

Kuva CC0 Pixabay

Siankärsämö on vanha rohdos- ja maustekasvi.
Sen lempinimiä ovat mm. pyörtänäpörrö, aivastusjuuri,
nenätiisti, pellonvanhin, akantupakki ja kaljanen.

Monet pikkulinnut syövät siankärsämön siemeniä.

Siankärsämöä on käytetty yskään, kouristuksiin ja tulehduksiin.
Se on tehokas verenseisauttaja.
Se myös lisää ruokahalua ja parantaa ruuansulatusta.

Kuva CC0 Pixabay

Kuva CC0 Pixabay

Suomessa kasvaa rantarentukka ja purorentukka.

Rentukka ei ole sopiva maljakkokasvi,
sillä sen varret veltostuvat poimimisen jälkeen.
Siitä tulee rento.

Rentukan lempinimiä ovat hauenkukka, lahnankukka,
sammakonkukka, likakukka ja vilukukka.

Tietoa rentukasta Luontoportissa

Kuva CC0 Pixabay

Rantakukka kasvaa kaikenlaisilla rannoilla,
mutta viihtyy varsinkin lintujärvillä ja lokkiyhdyskuntien lähellä,
missä se saa nauttia runsaasta typpilannoituksesta.

Rantakukka on myös kestävä ja helppohoitoinen kotipihojen perenna,
joka houkuttelee mehiläisiä ja perhosia.

Rantakukkaa on kauan sitten käytetty
ripulin hoitoon ja peräpukamiin.

Tietoa rantakukasta Luontoportissa

Kuva CC0 Pixabay

Puna-apila on erinomaista syötävää karjalle,
mutta siitä on iloa ihmisillekin.

Kukkatee vaikuttaa limaa irrottavasti,
virtsaneritystä lisäävästi ja tulehduksia estävästi.
Ennen kukintaa lehtiä voi laittaa salaatteihin ja keittoihin.
Lehdissä on paljon valkuaista ja C-vitamiina.
Puna-apila antaa kiiltoa hiuksille.

Puna-apila on hyvä hunajakasvi.
Muita apilalajikkeita ovat alsikeapila, jänönapila, kelta-apila, metsäapila,
mustaapila, mäkiapila, pikkuapila, rakkoapila, valkoapila ja veriapila.

Puna-apila ja metsäapila ovat niin samannäköisiä,
että ne erottaa helpoimmin lehdistä.
Puna-apilan lehdissä on valkoisia kuvioita.
Lehdet ovat lyhyempiä ja leveämpiä kuin metsäapilalla,
jolla on pitkänomaiset ja laikuttomat lehdykät.
Metsäapilan kukinto on myös hieman harvempi.

Tietoa puna-apilasta Luontoportissa

Kuva CC0 Pixabay

Pujo on yleisesti allergiakasvina tunnettu.
Yksi pujo voi vapauttaa ilmaan
satoja miljoonia siitepölyhiukkasia.

Pujon tehokas hävittäminen on tarkkaa puuhaa.
Pujot hävitetään kesäkuun loppupuolella repimällä,
koska niittäminen vain siirtää ongelmat seuraavaan vuoteen.
Repiminen liian aikaisin puolestaan saa kasvin kasvattamaan
juuresta useita kukkivia varsia.

Pujon pähkylät ovat talvisin linnuille mieluisaa ruokaa.

Pujokin on ennen ollut rohtokasvi.
Sillä on lievitetty kipuja ja särkyjä.

Tietoa pujosta Luontoportissa

Kuva CC0 Pixabay

Suomessa kasvaa harsulemmikki, hietalemmikki, lapinlemmikki,
luhtalemmikki, mäkilemmikki, peltolemmikki, puistolemmikki ja rantalemmikki.

Maanviljelijälle peltolemmikki on harmillinen rikkaruoho.

Lemmikin siemenet voivat säilyä maassa monta vuotta
ja itää vasta sitten, kun olosuhteet ovat suotuisat.

Useissa kielissä lemmikin nimi on Älä unohda minua,
englanniksi Forget-me-not.

Tietoa lemmikeistä Luontoportissa:
peltolemmikki, hietalemmikki, luhtalemmikki,

Kuva CC0 Pixabay

Poimulehtiä on kymmeniä eri lajeja:
mm. harmaapoimulehti, harvahammaspoimulehti,
jättipoimulehti, laidunpoimulehti, laskospoimulehti,
munuaispoimulehti, partapoimulehti, piennarpoimulehti,
pyökkipoimulehti, silkkipoimulehti, suppilopoimulehti,
sykeröpoimulehti ja tunturipoimulehti.

Poimulehden nuoret lehdet sopivat salaatteihin ja sosekeittoihin.
Poimulehteä on käytetty ripuliin, kouristusten laukaisemiseen
ja ruokahalun parantamiseen.
Poimulehdellä on myös ihoa puhdistavia
ja turvotusta poistavia ominaisuuksia.

Lehden keskelle kertyvällä nesteellä on joskus uskottu
olevan taianomaisia kauneusvaikutuksia.

Lankojen värjäyksessä poimulehdestä saadaan kellanvihreitä sävyjä.

Tietoa poimulehdistä Luontoportissa

Kuva CC0 Pixabay

Pietaryrttiä kutsutaan myös rohtopietaryrtiksi,
sillä kasvilla on paljon lääkinnällisiä vaikutuksia.
Sillä on ennen vanhaan häädetty kihomatoja
ja parannettu ruoansulatusta.

Pietaryrttejä on asetettu ruumisarkkuihin
hyönteisiä karkoittamaan.
Pietaryrttiä on kutsuttu myös nappikukaksi,
pietarinkukaksi ja matoryytiksi.

Kasvi sopii kuivakukka-asetelmiin.

Pietaryrtillä voi värjätä lankaa keltaiseksi tai vihreäksi
puretusaineesta riippuen.

Kauniita köynnöksiä juhliin voi koota
koivunoksista, pietaryrteistä ja siankärsämöistä.

Tietoa pietaryrtistä Luontoportissa

Päivänkakkara on myös helppohoitoinen perenna.

Päivänkakkaran sukulaisia ovat auringonkukka, peltosaunio,
helminukkajäkkärä, kissankäpälä, kamomillasaunio,
kehäkukka, pietaryrtti, siankärsämö, leskenlehti ja pujo.

Nuoriso on päivänkakkaran terälehtiä irti repien ennustanut:
rakastaa, ei rakasta, rakastaa…

Tietoa päivänkakkarasta (Leucanthemum vulgare) Luontoportissa

Kuva CC0 Pixabay

Kuva CC0 Pixabay

Nokkonen (Urtica dioica) on yksi hyödyllisimmistä
ja monikäyttöisimmistä villiyrteistä.
Se sisältää piitä, rautaa, A-, B-, E- ja K-vitamiineja.
Nokkosen ravintoaineista Finelissä.
Nokkosesta voi tehdä terveellistä keittoa, muhennosta ja lättyjä.
Lehdet sopivat teehen. Myös siemenet ovat terveellisiä.
Nokkosvesi tekee hyvää tummille ja punaisille hiuksille,
mutta ei sovi vaaleatukkaiselle.

Nokkoskuiduista on kudottu kangasta.
Vihtojakin nokkosista on tehty.

Liotetuista nokkosista saa puutarhaan mainiota lannoitetta.

Nokkosperhonen on yksi Suomen yleisimmistä perhosista.
Sen toukat tarvitsevat ravinnokseen nokkosen lehtiä.

Nokkosihottumaksi kutsutaan iholle nopeasti ilmestyviä
ja melko nopeasti häviäviä paukamia,
jotka muistuttavat nokkoseen koskemisesta nousevia jälkiä.
Paukamien koko vaihtelee parista millimetristä
jopa pariin kymmeneen senttimetriin.
Nokkosihottuma voi johtua esim. viruksesta, allergiasta,
rasituksesta, ruuasta, hikoilusta tai näiden yhdysvaikutuksesta.

Tietoa nokkosesta Luontoportissa
Tietoa nokkosperhosesta Luontoportissa
Tiedoa nokkosihottumasta Duodecimissa

Kuva CC0 Pixabay

Kuva CC0 Pixabay

Viime vuosina lupiini on valloittanut horsman kasvualueita tienpientareilla.
Suomella on Maa- ja metsätalousministeriön julkaisema
Kansallinen vieraslajistrategia,
jonka mukaan lupiini kuuluu haitallisiin vieraslajeihin.

Tietoa komealupiinista (Lupinus polyphyllus) Luontoportissa

Kuva CC0 Pixabay

Suomessa kasvaa kaksi lummelajia, joista toisella on 2-3 alalajia.
Lisäksi on risteymiä.

Lumpeita: valkolumme, isolumme, suomenlumme, pohjanlumme

Tietoa suomenlumpeista Luontoportissa

Tietoa leskenlehdestä (Tussilago farfara) Luontoportissa

Tietoa lapinvuokosta (Dryas octopetala) Luontoportissa

Kuva CC0 Pixabay

Tietoa kurjenkellosta (Campanula persicifolia) Luontoportissa

Kuva CC0 Pixabay