Kuva CC0 Pixabay David Mark

Kuva CC0 pixabay Tapani Hellman

Jouluna saatiin todistukset, joissa kaikista kouluaineista oli numero myös ensimmäisen luokan oppilailla. Joulujuhlan hienoja ohjelmia harjoiteltiin pitkin syksyä ja vanhemmat osallistuivat juhliin, jos vain pääsivät. Kansakoulusta siirryttiin peruskouluun 1970-luvun alkupuolella. 1970-luvun lopussa koulut saivat kelanauhureita, piirtoheittimiä ja diaprojektoreita. Myös monistuskoneet helpottivat opettajien työtä 70-luvun loppupuolella, Suomalaisen koulun muuttumisesta 1960-luvulta 2010-luvulle Yle Areenassa. Kuva ©Pekka Agarth 1979. Kuvauspaikka Hopun koulu Vammalassa.

Aikuiset miehet tiernapoikina seurakuntatalolla joulukuussa 1979.

Aforismi Pahinta pelkuruutta on se, että tietää, mikä on oikein, eikä tee sitä.

Kuva ©Pekka Agarth 1979. Kuvauspaikka Vammalan seurakuntatalo.

Monen lapsen mielestä nuuttipukkeina kiertely oli joulunajan suurta hupia. Jos oli lunta – kuten yleensä oli - potkukelkoilla huristeltiin talosta toiseen. Saaliiksi saatiin eniten piparkakkuja, omenoita, appelsiineja ja karamellejä. Kuva ©Pekka Agarth 1979.

Monilla paikkakunnilla lapset kiersivät tiernapoikina talosta taloon.

Kuva ©Pekka Agarth 1979.

Nuorkauppakamari järjesti Vammalassa markkinat vuonna 1979.
Se oli iso tapahtuma. Katujen varret ja tori olivat täynnä väkeä.
Leo Lastumäki, Simo Salminen ja Niilo Tarvajärvi esiintyivät.
Tarva haastatteli olympiakävijä Unto Anderssonia
ja tanssitti lavalla yhtä onnellista osallistujaa.

Puistokadulla esiintyi tanhuajien lisäksi Naisvoimistelijoiden paraati
ja yleisökin pääsi lopulta kaduille orkesterin tahdissa tanssimaan.

Lapsille oli ongintapiste, jonka kaikki tuotto meni onkisaaliisiin.
Sotilaskodin bussista sotilaskotisisaret myivät
toista tuhatta halpaa kahvi + munkki -annosta.
Markkinakojuista ostettiin lakritsia, muovipussirullia
ja monenlaista tarviketta.

Sitaatti
Ihminen ei jää merkittäväksi sen nojalla, mitä hän jättää jälkeensä,
vaan sikäli kuin hän vaikuttaa ja nauttii
ja innostaa toisiakin vaikuttamaan ja nauttimaan.
– Goethe

Kuva ©Pekka Agarth 1979. Kuvauspaikka Vammalan kaupungin keskusta

Tavallisissa perheissä syötiin jouluisin omenoita ja taval­lisia karamelleja. "Säätyläisperheissä" oli lisäksi marmelaadia, hienoja mantelimakeisia ja suklaakonvehteja. Joissakin perheissä syötiin myös joulurusinoita ja pähkinöitä, viiku­noita ja taateleita sekä kuor­imanteleita. Jos maalla jouluna lähdettiin kylään, otti emäntä mukaan ison nyytil­lisen eväitä. Nyyttiin laitettiin varikko eli hapanimeläleipä ja rieska, pari juustoa ja pari pal­vat­tua lampaanjalkaa. Lisäksi pannukakkoa ja mohvia eli vohvelia. Isäntä varasi tuliaisiksi jouluviinaa ja kotikasvuista tupak­kaa. Enkelikellot -kynttilänjalassa on neljä kuusenkynttilää. Liekeistä nouseva lämmin ilma pyörittää enkeleitä, joihin kiinnitetyt metallilangat helisyttävät kelloja. Enkelikellot on patentoitu jo vuonna 1905. Arvoitus Kulkee maata kuin kuningas, vaeltaa kuin valtaherra, joka vuosi varrotaan köyhimpäänkin kotiin? Joulu

Kasku - Miksi jouluaatto muistuttaa tavallista työpäivää? - Teet itse kaikki työt, mutta lihava mies puvussa saa kaiken kunnian.

Kuva © Sastamala Visual Oy

Legendan mukaan joulupukin esikuva on piispa Nikolaus (Saint Nicolas), jonka nimestä joulupukin nimi (Santa Claus) on tullut moneen kieleen. Immi Hellénin runo vuodelta 1927 Terve, vehreä joulupuu, sorea salon lapsi! Lapsi sun nähden riemastuu, vanhuskin valkohapsi. Oksillas, armas, metsolan tuuloset huminoivat, vielä tultuas tupahan, sävelet vienot soivat. Ihmeellistä ja ihanaa tarua mulle haastat. Kannat suurinta sanomaa kaukaa palmujen maasta. Aatos leikkivän lapsenkin hartaana sinne siirtyy. Kaikki kultaisin kirjaimin sielun pohjahan piirtyy. Oksiltas meille heijastuu muistojen kirkkain kulta. Paljon matkalla unhottuu – ei, minkä saamme sulta.

Miehen elämän vaiheet:

1. Uskot joulupukkiin
2. Et usko joulupukkiin
3. Olet joulupukki
4. Näytät joulupukilta

Kuva © Sastamala Visual Oy

Nuutinpäivä 13. tammikuuta päättää 20 päivää kestäneen joulurauhan. Tähän liittyy sanonta: Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi. Naamioituneet nuuttipukit ovat kierrelleet Nuutin päivänä joko 13. tammikuuta tai jossain päin heti loppiaisen jälkeen 7.1 kuten 1700-luvun alkuun asti oli tapana. Nuuttipukkiperinne oli yleinen vielä 60- ja 70-luvuilla varsinkin Lounais-Suomessa. Edelleen perinne on elossa joillakin paikkakunnilla. Tämä on vanhaa suomalaista karnevaaliperinnettä. Monet nuuttipukit esittivät laulun ja pyysivät siitä palkkiota. Tavallisesti palkkio oli joulusta jääneitä pipareita, omenoita tai karamelleja. Laulut saattoivat olla tuttuun säveleeseen itse sanoitettuja. Lapset ja nuoret pukeutuivat mitä kummallisimpiin asuihin. Vaatteet saattoivat olla nurinpäin päällä. Kasvot maalattiin tai käytettiin naamareita. Yleinen tapa oli pukeutua vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin. Jossain päin Suomea nuuttipukkeina kiersivät enemmän lapset, jossain taas nimenomaan nuoret miehet. Nuorten miesten seurueet kiersivät talosta taloon ja vaativat joululta jäänyttä olutta. Ryhmä kasvoi matkan edetessä. Mikäli olutta ei saatu, laulettiin erilaisia haukkumalauluja, joita lapset eivät esittäneet. Mikäli oluet koottiin reessä odottavaan saaviin, ne kuljetettiin lopuksi kylän suurimpaan tupaan. Siellä järjestettiin joulukauden viimeiset leikit ja tanssit. Saalis nautittiin isolla porukalla yhdessä. Joillakin paikkakunnilla elää edelleen Nuuttijuhlan perinne, joka muistuttaa vanhaa iltamaperinnettä. Juhla sisältää juhlapuheen, monenlaisia esiintyjiä, arvontaa ja tanssit. Myös erillisiä Nuutinpäivän tansseja järjestetään. Nuutinpäivän nimi juontaa juurensa Tanskan suojelupyhimykseen, 1000-luvulla eläneeseen kuningas Knuut Pyhään sekä tanskalaiseen herttua Knut Lavardiin, joka murhattiin tammikuussa 1131. Monilla suomalaisilla on perinne kerätä kaikki joulukoristeet ja viedä joulukuusi pois joko loppiaisena tai Nuutin päivänä. Kuva © Sastamala Visual Oy

Helluntain Helkajuhlissa Sääksmäen pitäjän Ritvalan kylän neidot kulkevat
kansallispuvut päällä reitin Helkavuorelle laulaen helkavirsiä.
Nykyään Ritvalan kylä on osa Valkeakosken kaupunkia.

Tapa on Suomen vanhin perinnejuhla.
Sen arvellaan alkaneen jo 1100-1200-luvulla.

Kuvassa keksimmäisellä tytöllä on Sääksmäen kansallispuku.
Se on sama kuin Paula-tytön työasu.

Vuodesta 1910 alkaen Helkajuhlan järjestämisestä on vastannut Ritvalan Nuorisoseura.
Nuorisoseura lainaa kansallispukuja niille,
joilla ei ole omaa.
Tavalla tai toisella koko kylä on tapahtumassa mukana.
Perinteen opettaminen kuuluu myös kyläkoulun opetussuunnitelmaan.
Kansantansseja, helkavirsiä ja muuta ohjelmaa harjoitellaan
musiikin, liikunnan ja äidinkielen tunneilla
Se on osa opetussuunnitelman kohtaa kulttuuri-identiteetti ja kansainvälisyys.

Vanha suomalainen tyttöjen laulu

Kasvoi Suomen rannalla se ympyriäinen nauris.
Tämä likka on lihava ja punaposki, kaunis.

Minä olen nätti tyttö, nätin pojan kukka.
Eipä minussa mennytkänä mamman vaivat hukkaan.

Nätti likka liian nuori olen minä aina.
Kulta käypi katsomassa joka sunnuntaina.

Jos oisiki nyt lauantai ja huomenna oisi pyhä,
ja kulta tulis kirkkohon, se oisi vallan hyvä.

Minä itse ihana, minun kultani kaunis.
Kunpa äiti luvan antais, pari oisi valmis.

Pieni lintu siivillänsä hoitaa poikiansa.
Niin mun oisi ollakseni oman kullan kanssa.

Enpä erii kullastani, enpä perhanaksi.
Ennen meri mustaksi muuttuu, kivet kirjavaksi.

Kuva © Sastamala Visual Oy

Suomen kansallispukukeskus sijaitsee Jyväskylässä Suomen käsityön museossa. Kansallispukujen kuvat ovat netissä keskuksen sivuilla. Helmitrad. sottiisi, Larsen, Willy (sov.); Larsen, Willy (esitt.); Tolonen, O. (esitt.) (1926) Raita - musiikkia vanhoilta äänilevyiltä. Eveliina-polkka, trad polkka, Larsen, Willy (esitt.); Tolonen, O. (esitt.) (1926) Raita - musiikkia vanhoilta äänilevyiltä. Iltamat-nimellä kutsuttiin ennen ohjelmallisia illanviettotilaisuuksia, jotka oli tarkoitettu eri sukupolville. Niitä on järjestetty 1800-luvulta asti. Tavoitteita olivatvalistus, sivistys ja virkistys. Kylätoimikunnat ja järjestöt, urheiluseurat, työväenyhdistykset ja muut yhdistykset sekäosuuskauppaliikekin järjestivät iltamia. Usein tapahtumaan sisältyi puheita, runonlausuntaa, voimisteluesityksiä, sketsejä, leikkejä, yhteislauluja ja lopuksi tanssia. Vuonna 1954 Suomessa järjestettiintuhansia iltamia. Ammattikorkeakoulujen Theseuksesta löytyy iltama-aiheisia opinnäytetöitä. Iltamien järjestämiseen tarvitaan yleisön ja esiintyjien lisäksijärjestysmiehiä jakahvinkaatajia. Kirjallisuutta kansantansseista. Kansantanssimusiikkia kuunneltavina MIDI-tiedostoina

Kasku - Mitä ihmettä vanhat mummot tekee päivätansseissa? - Ne ottaa tilaisuudesta vaarin.

Kuva © Sastamala Visual Oy

Juhannuskokkoja poltetaan rannoilla juhannusyönä.
Keskikesällä ne eivät muuna vuorokauden aikana erottuisikaan,
sillä kesäpäivänseisauksen aikaan päivä on pisin.
Napapiirin pohjoispuolella aurinko ei laske ollenkaan.

Kristityt viettävät juhannusta Johannes Kastajan syntymäpäivän muistoksi.
Kesäpäivänseisaukseen on liitetty monenlaisia valon ja hedelmällisyyden juhlinnan perinteitä
sadon ja naimaonnen ennustamisineen ja taikoineen.

Aiemmin juhannus oli aina 24. kesäkuuta, nykyään se on 20. ja 26. päivän väliin jäävänä lauantaina.

Kokon lisäksi muita perinteitä ovat juhannussauna ja juhannustanssit.
Koivuista tehdään vihtoja/vastoja ja talojen ovenpieliin nostetaan nuoria koivuja.

Juhannuksena liputetaan aattoiltasta kello 18 juhannuspäivän iltaan kello 21 saakka.

Sananlasku
Aatto on juhlista jaloin.
Ilta on aamua viisaampi.

Wilhelm Ekman esittää (1929) Nils Ekmanin säveltämän Juhannusvalssin(Raita tietokanta).

Juhannus

_{Hymni tulelle}

Ken tulta on, se tulta palvelkoon.
Ken maata on, se maahan maatukoon.
Mut kuka tahtoo nousta taivahille,
näin kaikuu kannelniekan virsi sille:

Mit’ oomme me? Vain tuhkaa, tomua?
Ei aivan: Aatos nousee mullasta.
On kohtalosi kerran tuhkaks tulla,
mut siihen ast’ on aika palaa sulla.

Mi palaa? Aine. Mikä polttaa sen?
Jumala, henki, tuli ikuinen.
On ihmisonni olla kivihiiltä,
maan uumenissa unta pitkää piiltä,

herätä hehkuun, työhön, taisteloon,
kun Luoja kutsuu, luottaa aurinkoon,
toteuttaa vuosisatain unelmat,
joit’ uinuneet on isät harmajat.

On elon aika lyhyt kullakin.
Siis palakaamme lieskoin leimuvin,
tulessa kohotkaamme korkealle!
Maa maahan jää, mut henki taivahalle.

- Eino Leino

Kuva © Sastamala Visual Oy

Meno kuumasta saunasta avantoon tai lumihankeen laittaa sydämen jyskyttämään lujasti.

Saunaa on Suomessa käytetty peseytymiseen, synnyttämiseen, kuppaamiseen,
maltaiden kuivatukseen ja makkaran palvaamiseen.

Sananlasku
Jos ei sauna, viina ja terva auta, niin tauti on kuolemaksi.
Ihmisen pää on kuin sauna; jos pidät liian kauan ovea auki, karkaa lämpö sisältä.
Sauna on köyhän apteekki.

Sanastoa savusauna, juhannussauna, joulusauna, helluntaisauna,
morsiussauna, yhteissauna, infrapunasauna,

Kuva © Sastamala Visual Oy

Lapsen suusta Vanhat tädit katselevat mielellään alastomia miehiä. He eivät vain myönnä sitä, kun kysyy. - Toni 7 v.

Kuva © Studio-86

Vihtaseuroissa kaadetaan koivut, tehdään vihdat ja lopuksi tanssitaan. Näin luodaan kylähenkeä ja yhteisöllisyyttä. Kuvassa on menossa vihtaseurojen keskimmäinen vaihe. Paras vihdantekoaika on pian juhannuksen jälkeen. Vihtoja voi kuivattaa ja pakastaa talven varalle. Kuiva vihta haudutetaan saunassa lämpimässä vedessä pehmeäksi. Tuore vihta laitetaan kylmään veteen. Itä-Suomessa puhutaan vastasta, Länsi-Suomessa vihdasta. Paras vihta syntyy rauduskoivusta, jonka sisässä on pari oksaa hieskoivua. Rauduskoivun lehdet pysyvät paremmin oksassa kiinni. Lehden himmeä puoli asetellaan aina päällepäin, koska se on karheampi. Vihta sidotaan vitsaksella, Itä-Suomessa on käytetty myös pyörän sisäkumista leikattua rengasta. Yhteishyvä on julkaissutvideon saunavihdan tekemisestä. Rauduskoivu on Suomen kansallispuu. Koivuniemen herraksi on kutsuttu vanhaa lasten kuritusmenetelmää. Moni tämän päivän vanhus on saanut koivunoksalla paljaalle takapuolelle tehtyään jotain aikuisten mielestä sopimatonta. Mahla on koivussa (tammessa, vaahterassa, haavassa) virtaavaa ihmisellekin terveellistä nestettä. Mahlan juoksutusta voi tehdä huhtikuun puolivälistä toukokuun puoliväliin; tarvitaan pora, letku ja ämpäri - sekä joko oma koivu tai sellainen, johon on lupa. Noin 3cm syvä reikä porataan yläviistoon noin polven korkeudelle. Juoksutusohjeet Koivun lehtiä voi kuivata teeksi. Hyvin haudutettu koivunlehtitee poistaa kehosta nestettä eli vähentää turvotusta. Sitä on käytetty virtsatietulehduksiin ja keripukkiin. Pakurit ovat kuolevien koivujen antimia. Niitä on kuivattu ja jauhettu teeksi, jota on kutsuttu tikkateeksi. Yksi keskikokoinen pakuri riittää yhden henkilön teetarpeiksi vuodeksi. Pakuria on käytetty Suomessa satojen vuosien ajan. Sota-aikana sitä käytettiin kahvinkorvikkeena. Paasivaara Oy myi pakuria kahvinkorvikkeeksi vanhalla nimellä tikkatee. Pakuri syntyy, kun lahottajasieni aiheuttaa oksanarpiin ja vauriokohtiin pikimustia, poltettua hiiltä muistuttavia kasvaimia etenkin luonnontilaan jätetyissä vanhoissa lehtimetsissä. Pakuria kannattaa kerätä kuitenkin vain elävistä puista, sillä kuolleissa puissa vaikuttavat aineet vähenevät nopeasti. Pakurin keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa, sillä sitä ei yleensä pysty keräämään vahingoittamatta puuta. Pakurin terveysvaikutuksista on runsaasti perimätietoa. Tiedeartikkeleiden perusteella pakurista löytyy useita satoja yhdisteitä, joita kaikkia ei ole vielä tunnistettu.

Sanonta Ensin mennään saunaan ja sitten syödään vasta.

Askarteluidea: ompele valoverhosta pieniä pusseja ja laita niihin kuivattuja koivunlehtiä. Jaa jouluna ystäville joulusaunan löylyveteen laitettaviksi.

Tuohi on erittäin kestäväkäsityömateriaali. Siitävoi punoa sormuksia, palloja, astioita. Sillä voi päällystää kirjankansia ja kauhanvarsia.

Sanastoa: rauduskoivu, hieskoivu, pirkkalaiskoivu, vaivaiskoivu, visakoivu, loimukoivu, riippakoivu, taalainkoivu, loimaankoivu Kuva © Sastamala Visual Oy

Suomalaiset puiset soutuveneet on perinteisesti tervattu.
Myös laivat ja niiden köydet on käsitelty ennen tervalla.

Tervan levitys on helppoa ja nopeaa.
Lämmitetty terva imeytyy hyvin puun syihin.

Tervan poltosta video Perinteet.fi -sivustolla.

Terva on ollut monikäyttöinen aine ja myös tärkeä vientituote.
Antiseptisena aineena sitä on käytetty sekä ihmisten että eläinten vaivoihin.
Vaikka käyttö on harvinaistunut, sen tuoksu tulee vastaan monissa museoissa.

1800-luvuilla Suomessa rakennettiin paljon pärekattoisia rakennuksia
ja terva antoi päreelle suojaa vettä ja säänvaihteluita vastaan.
Myös kirkkojen paanukatot tervattiin ().
Tervattuina ne ovat säilyneet vuosisatojen ajan.

Puusukset tervattiin kerran pari talvessa.
Puusuksista Metsäradiossa (9 min haastattelu).

Leijona-tervapastillin maku on monelle lapsuudesta tuttu.

Tervashampoota käytetään hilseeseen ja tervasaippua helpottaa psoriasista joillakin potilailla.

Tervan valmistuksen sivutuotteena männystä saadaan tärpättiä ja mäntyöljyä.

Ihmisen tervaamista ja höyhenien päälle heittoa on käytetty kauan, kauan sitten
häpeärangaistuksena ja idea on jäänyt elämään puhekieleen.
Vieläkin suuttumusta aiheuttanut henkilö uhataan kastaa tervaan ja pyöritellä höyhenissä.

EU halusi kieltää tervan käytön biosididirektiivin perusteella, kunnes selvisi,
että terva toimii eri tavalla kuin kemialliset puunkyllästeet. Käyttöä on lupa jatkaa.

Terva on ympäristöystävällinen puunsuoja-aine, sillä tervatun puun voi polttaa.
Nykyään tervaa käytetään myös kosmetiikassa, saunatuotteissa sekä terva-aromeina.

Kuva © Sastamala Visual Oy