Kuvat

Margit Jästerberg (1900-1985) ja Valter Jästerberg (1892-1981) istumassa pöydän ääressä
kotonaan Helsingissä Huopalahden asemarakennuksessa (Kylätie 25) jouluaattona 1957.

Sähkökynttilät alkoivat yleistyä joulukuusissa 50-luvulla.
30-luvulta alkaen niitä oli ollut saatavissa,
mutta ne olivat pitkään ylellisyystuotteita,
joihin oli varaa vain erittäin rikkailla ihmisillä.

Kasku
- Mikä on suurempi kuin joulukuusi?
- Jouluseitsemän.

CC BY 4.0, Teo Jästerberg 24.12.1957, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Pieni lapsi on päässyt läheltä ihailemaan kynttilöiden palamista joulukuusessa.

CC BY 4.0, Uutiskuva Oy, Elanto-lehden kokoelma, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Kuva on otettu Helsingin Puistolassa, Puistotie 74, vuonna 1956.
Sisko (Pirkko Pöysälä) ja veli istuvat joulukuusen edessä.
Veli on lomalla armeijasta.

CC BY 4.0, Juhani Eklund, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Helsingin Uudessa yhteiskoulussa (Kirkkokatu 12) esitettiin joulujuhlassa 1956
satunäytelmä Prinsessa Ruusunen.
Näytelmässä esiintyi eri luokkien oppilaita, myös lukiolaisia ja opettajia.
Kieltenopettaja Hilkka Koskiluoma ohjasi näytelmän ja määräsi roolit.

CC BY 4.0, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Helsinkiläiset kaksostytöt kuusen juurella 1954.

Pieni kuusi on nostettu jakkaralle, niin näyttää komeammalta.
Kuusessa palavat elävät kynttilät.

Kuva CC BY 4.0, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Pikkutyttö istuu juhlamekossaan syöttötuolista käännetyn pöydän ääressä.

Kuusessa palavat elävät kynttilät.

CC BY 4.0, Väinö Kannisto 1954, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Piirileikit kuuluivat monen jouluun 50-luvulla.
Niitä opittiin kansakoulujen kuusijuhlissa,
joihin osallistuttiin usein koko perheen voimin.

Äidillä, pikkutytöllä ja nukella on kaikilla esiliinat edessään.

Kuva CC BY 4.0, Väinö Kannisto 1954, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Elannon järjestämä lasten joulujuhla 1953 tai 1954.

Kaikilla tytöillä on juhlamekot ja monen hiuksiin on kietaistu rusetti.

CC BY 4.0, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Ennen sähkökynttilöitä joulukuusissa käytettiin itse valettuja tai ostettuja vahakynttilöitä.
Parafiinista tehdyt kynttilät valuttavat, mutta steariinikynttilä palaa vinossakin asennossa valumatta.

Kynttilän valmistus
Palavaa vahaa ei koskaan saa sammuttaa vedellä vaan tukahduttamalla.
Jos kynttilämassaa sulattaessa syttynyttä vahakattilaa yrittää sammuttaa vedellä,
palava vaha roiskuu joka suuntaan ja sytyttää ympäristön.
Siksi kattilan kansi on aina oltava käden ulottuvilla.

CC BY 4.0, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Valmis räsymatto Helsinkiläisen kodin lattialla 1950-luvulla.

Kuva CC BY 4.0 Valokuvaaja Väinö Kannisto, Helsingin kaupunginmuseo, inventaarionro N151772, Finna

Asiakas tutkimassa Loimaan Osuusliikkeen keskustoimipaikan taloustavaramyymälän tarjontaa 1951.

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 15
luvussa 3. Säännöstely.

Kuva Suomen valokuvataiteen museo / Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 17
luvussa 4. Paasikivestä Kekkoseen.

Kuva ©U. A. Saarinen / JOKA / Museoviraston kuvakokoelmat

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 19
luvussa 5. Yleislakko.

Kuva © U. A. Saarinen / JOKA / Museoviraston kuvakokoelmat

Mielenosoitus yleislakon aikaan Senaatintorilla maaliskuussa 1956.
Taustalla näkyy Valtioneuvoston linna.

Kuva CC BY 4.0 Juha Jernvall, 1956. Helsingin kaupunginmuseo, inventaarionumero D4298, Finna

Syksyllä 1957 Neuvostoliitto laukaisi avaruuteen maailman ensimmäisen satelliitin eli tekokuun.
Sen nimi oli Sputnik.

Sananlasku
Kaikki on mahdollista. Mahdottoman toteuttaminen vie vain enemmän aikaa.

Sitaatti vuodelta 1895
Ilmaa raskaammat lentävät koneet ovat mahdottomia.
- Lordi Kelvin

Sitaatti vuodelta 1863
USA laukaisee ensimmäisenä kulkuvälineen Kuuhun. Ensimmäisen kuuraketin miehistöön kuuluu kolme henkeä.
Ensimmäinen kuuraketti käyttää jarruraketteja ja miehistön paluu tapahtuu Tyyneen valtameren.
- Jules Verne kirjassaan Matka kuuhun

Kasku
Amerikkalainen kehui savolaiselle, että hänen maanmiehensä on kävellyt kuussa, johon savolainen totesi:
- Minäpä oon muannu auringossa.

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 24
luvussa 7. Sputnik

Kuva CC0 Wikimedia Commons

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 25
luvussa 7. Sputnik.

Kuva CC0 Wikimedia Commons

Kuvassa alikersantti Antero Rokka esittelee Paranohvin poikaa
eli vangiksi ottamaansa neuvostoliittolaista kapteenia
majuri Sarastielle ja luutnatti Lammiolle.

Tauno Palo esitti majuri Sarastietä ja Jussi Jurkka luutnantti Lammiota.
Antero Rokkaa näytteli Reino Tolvanen.

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 27
luvussa 8. Tuntematon sotilas.

Kuva © KAVI / Suomen Filmiteollisuus SF Oy 1955

Kuvassa Väinö Linna on toinen vasemmalta.
Hän toimi Finlaysonin kehräämön karstaajana.

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 28
luvussa 8. Tuntematon sotilas.

Kuva CC0 Wikimedia Commons

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 29
luvussa 9. Armi.

Kuva CC0 Wikimedia Commons

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 31
luvussa 9. Armi.

Kuva CC0 Wikimedia Commons

Armi Kuusela ravintola Vaakunan terassilla 1952
Helsinki, Mannerheimintie 9

Kuva CC BY 4.0 Helsingin kaupunginmuseo, Inventaarionro N182639, Finna

Miss Universum Armi Kuusela saapuu Töölön Pallokentälle
hänen kunniakseen järjestettyyn Kukkaisjuhlaan
Helsingin olympialaisten päättäjäisiltana 03.08.1952
Urheilukatu 5. Paavo Nurmen tie 2.

Armin takana portailla samaan Suomen Neito -kilpailuun
osallistuneita kansallispukuisia nuoria.

Elo-syyskuussa 1952 Armi esiintyi Sotainvalidien Veljesliiton järjestämällä kiertueella
35 paikkakunnalla eri puolilla Suomea
yhteensä 60 tilaisuudessa
eli saman päivän aikana saattoi olla useita tilaisuuksia ja useilla eri paikkakunnilla.

CC BY 4.0 Olympia-kuva Oy, Helsingin kaupunginmuseo, Inventaarionro XLVIII-299, Finna

Miss Universum Armi Kuusela, Helsingin ylipormestari Eero Rydman
ja toimittaja Niilo Tarvajärvi Töölön Pallokentällä
Armi Kuuselan kunniaksi järjestetyssä Kukkaisjuhlassa
Helsingin olympialaisten päättäjäispäivän iltana.
Helsinki, Urheilukatu 5. Paavo Nurmen tie 2.

CC BY 4.0, Olympia-kuva Oy, Helsingin kaupunginmuseo, Inventaarionumero XLVIII-298, Finna

Helsingin olympiastadion sijaitsee osoitteessa Paavo Nurmentie 1.

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 34
luvussa 11. Olympialaiset.

Kuva © Urheilumuseo

Saksan liittotasavallan urheilujoukkue on laskeutunut Helsingin lentoasemalle Seutulaan
Helsingin olympialaisia varten heinäkuussa 1952.

CC BY 4.0 Bonin Volker von, 1952 Helsingin kaupunginmuseo, inventaarionumero N210762, Finna

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 35
luvussa 11. Olympialaiset.

Urheilumuseon sivustolla voi tehdä 360°-virtuaalikierroksen Paavo Nurmen kotitalossa
Turun Jarrumiehenkadulla, jossa Paavo Nurmi asui lähes 30 vuoden ajan.
Täältä hän lähti juoksulenkeilleen, joilla rakentui pohjakunto kymmeniin maailmanennätyksiin ja yhdeksään olympiakultaan.
Nurmen perheen omistama asunto on nyt kotimuseo,
jonka Urheilumuseo on sisustanut 1920-luvun asuun, osittain alkuperäisillä esineillä.
Tartu kotitalon kuvaan hiirellä ja liikuta näkymää.

Kuva © Räshid Nasretdin, Historian kuvakokoelma, Museoviraston kuvakokoelmat

Selkoteksti Helsingin olympiakisat 5 sivua

Aforismi
Hyvin usein voittajia on häviäjät,
jotka päättivät yrittää vielä kerran.

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 36
luvussa 11. Olympialaiset.

Kuva © Urheilumuseo

Harjulan tilan rakennus Rautjärven Laikossa 50-luvulla.
Rautjärven Laikko sijaitsee Etelä-Karjalassa.
Talo on rakennettu vuonna 1949.
Talossa toimi huonekalumyymälän sivuliike Vuoksen Huonekalukauppa.
Tilan kokonaispinta-ala oli 2 000m2.
Perheeseen kuului 2 naista, 2 miestä ja 4 poikaa.

Etualalla vasemmalla kaivo.

Kuva CC BY-NC-ND 4.0 V Oksanen, Lappeenrannan museon kuva-arkisto, Etelä-Karjalan nuorisoseurojen negatiivikokoelma
1950-luvun rakennusinventointi, inventaarionro KUVKVV600:3578, Finna

Lapset kokoavat kukkaseppeleitä 50-luvulla
Helsingissä Olympiakylän kerrostalon pihalla
Koskelantie 40.

Sitaatti
Jokainen joka yhä odottaa kasvavansa on nuori.
– David Viscott

Kuva CC BY 4.0 Helsingin kaupunginmuseo, inventaarionro N93960

Mäkelänkatu 82-78, Helsinki 1950-luvulla.
Lapsia istumassa jalkakäytävän reunalla
Mäkelänkadun ja Koskelantien risteyksessä.

Taustalla näkyy kerrostalon kivijalassa keskeneräinen Elannon myymälä.

Kuva CC BY 4.0 Helsingin kaupunginmuseo, Inventaarionro N93974, Finna

Pyykkinaru paljasti perheiden elämästä joskus monia asioita.
Kun pyykit kuivattiin avoimesti naruille ripustettuina,
näki heti, koska johonkin perheeseen oli syntynyt uusi vauva.
Isomman lapsen ikä ja sukupuoli selvisivät helposti.
Pyykkinaru juorusi myös, oliko perhe matkoilla. Silloin naru pysyi tyhjänä.
Usein ammatitkin pystyi pyykistä päättelemään.

Ennen pyykkien ripustamista naru pyyhittiin kostealla kankaalla,
jos oli syytä epäillä, että se oli jostakin syystä likaantunut
ja jättäisi puhtoisiin vaatteisiin vaikka nokea tai linnunkakkaa.

Kostea vaate lyötiin ensin ilmassa auki ja oikaistiin kevyesti.
Pyykit kiinnitettiin naruihin puisilla pyykkipojilla.
Jokaisella oli omat pyykkipoikansa.
Niitä varten emännillä oli vyötäisillään pyykkipoikaessuja.
Pyykkipoikia ei jätetty narulle odottamaan seuraavaa pyykkiä,
vaikka niitä tiheästi tarvittiinkin.

Vierekkäisille vaatteille riitti rajakohtaan yksi pyykkipoika,
kun vaatteet laitettiin vähän päällekkäin.

Vaatteita ei ripustettu mihin sattuu järjestykseen
vaan kuten tästäkin kuvasta näkyy
valkoiset lakanat olivat omana ryhmänään. Ne ripustettiin ensin.
Lakanat ja pyyhkeet ripustettiin usein uloimpaan linjaan,
jolloin intiimimpää pikkupyykkiä oli mahdollista ripustaa niiden keskelle
piiloon uteliailta katseilta.

Ripustamisessa noudatettiin usein tarkkoja sääntöjä.
Puseroa ja paitaa ei sopinut ripustaa hartioista vaan helmasta.
Housut ripustettiin yleensä lahkeiden suista eikä vyötäröltä.
Sukat ripustettiin suistaan vain yhdeltä reunalta.

Vaikka lämpötila olisi ollut nollan alapuolella,
pyykit ripustettiin narulle ja kerättiin kangistuneina pois.
Pakkasellakin vettä kuitenkin haihtui.

Sunnuntaisin eivät pyykit naruilla liehuneet vaan pidettiin huoli,
että viikolla pesty pyykki oli siihen mennessä kerätty pois.

Kun vaatteet kerättiin narulta,
ne taitettiin siististi vaatekoriin ja olivat nyt valmiina silitettäviksi.

Nykyään monet kuivaavat pyykkinsä kuivausrummussa tai
sisälle levitettävässä telineessä, jossa on monta ”narua” vierekkäin.
Silloin pyykkiin ei tartu siitepölyä,
mutta ei myöskään sitä puhtaan pyykin raikasta tuoksua,
joka tarttuu vain ulkona.

Kuva on helsinkiläiseltä sisäpihalta 50-luvulla.

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 40
luvussa 12. Koti ja asuminen.

Pyykkipoikakilpailu
Ripusta naru sopivalle korkeudelle ja siihen pyykkipoikia tasaisin välein.
Se, joka pystyy sovitussa ajassa keräämään eniten pyykkipoikia
ja kiinnittämään ne omiin vaatteisiinsa on voittaja.
Pelistä ei putoa, vaikka pyykkipoika putoaisi.
Vain omiin, päällä oleviin, vaatteisiin kiinnitetyt pyykkipojat lasketaan.

Keskustelunaihe
Kuinka erilaiset vaatteet pestään oikein, miten ne pitää kuivata ja silittää.
Valkopyykin keittäminen ja järvessä huuhtominen
Pyykkilaudat, itse keitetty pyykkisaippua
Pyykin silittäminen ilman sähköä

CC BY 4.0 Valokuvaaja tuntematon 1950–1959, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Yleisiä leikkejä tarhassa ovat olleet kotileikit, litta ja kirkonrotta,
nukkeleikit ja pikkuautoilla ajaminen, vesi- ja hiekkaleikit,
kymmenen tikkua laudalla, purkkis, pusuhippa sekä rosvo ja poliisi.
Potkulaudat olivat kovassa käytössä.
Samoin kaikki kärryt, joilla toista lasta voi vetää tai työntää
- kuten kuvassa.

Tarhassa pujoteltiin ompelukuvia ja kiiltopaperisuikaleita.
Hiekkalaatikolla kaivettiin tunnelia aina Kiinaan asti.
Makaroneja pujotettiin lankaan niin, että syntyi kaulakoruja.
Keinulla otettiin kovat vauhdit ja hypättiin pituutta.
Näytelmiä keksittiin itse ja niitä varten pukeuduttiin roolivaatteisiin.

Vehnäjauhosta, suolasta ja vedestä sekoitettiin taikataikinaa.
Siitä askarreltiin eläimiä ja helmiä.
Välillä väritettiin kuvia tai maalattiin aitaa pelkällä vedellä.
Talvisin laskettiin mäkeä, koottiin lumiukkoja ja kasattiin jäätiilistä linnoja.

Ne lapset, jotka eivät olleet tarhassa,
puuhasivat samoja asioita kotipihoissa ja lähitienoilla.

Mitkä näistä puuhista ovat kuuluneet sinun lapsuuteesi?

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 42
kappaleessa 12. Koti ja asuminen.

Kuva © Vapriikin kuva-arkisto

Äiti ja tytär vauvan kanssa Punavuoren lastenneuvolan eteisaulassa
Helsingin Merimiehenkadulla 1951.

CC BY 4.0 Valokuvaaja Sakari Salokangas, Helsingin kaupunginmuseo, Inventaarionumero N192552, Finna

Kuva CC0 Outi Mäki, kuvauspaikka Amurin työläismuseokortteli

Kuva CC0 Outi Mäki, kuvauspaikka Amurin työläismuseokortteli

Roskatynnyrin tyhjennys Helsingin Punavuoressa 1950 -luvun alussa.
Asuinkorttelin sisäpihalla on pyykkejä kuivumassa samaan aikaan
kuin jätteitä tyhjennetään kuorma-auton lavalle.

CC BY 4.0 Valokuvaaja Eino Heinonen (1950–1953) Helsingin kaupunginmuseo, Inventaarionro N21804

Kaj Frank suunnitteli Arabian tehtaalle suositun Kilta-astiaston.

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 44
luvussa 13. Kodin tavarat ja siisteys.

Kuva © Fiskars

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 46
kappaleessa 13. Kodin tavarat ja siisteys.

Kuva © Marika Tamminen / Vapriikin kuva-arkisto

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 46
kappaleessa 13. Kodin tavarat ja siisteys.

Kuva © Marika Tamminen / Vapriikin kuva-arkisto

Mies istuu ulkona ja juo maitoa pullosta

Elannon mainoskuva 1950 -luvulta.

Kuva CC BY 4.0 Helsingin kaupunginmuseo, inventaarionro N92160

Tavallinen eväsjuoma oli maito.
Sitä kuljetettiin lasipullossa,
sillä muovipullot yleistyivät vasta paljon myöhemmin.
Muovi-sanakin oli keksitty vasta 1949.

Arvoitus
On kaula ja suu, vaan ei päätä. Mikä se on? (Pullo)

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 49
luvussa 14. Arjen ateriat.

Lapsen suusta
Voileivän voi saada tarttumaan seinään,
mutta se pitää heittää todella kovaa.
- Patrick 10v.

Kuva © Kirsi Alastalo

Tarjoilua kotihipoissa 1955

Helsingin Uuden yhteiskoulun oppilaita vanhojenpäivän iltana
luokkatoverin kotona Katajanokalla.
Tarjolla oli nakkeja ja perunasalaattia.

Suurissakin kaupungeissa puuhella oli vielä monessa kodissa.
Sen tilalla tai lisäksi saattoi olla kaasuliesi.
Sähköhellat vakiintuivat vasta myöhemmin.

Kuvamuistiharjoitus
Heijasta kuva seinälle suurena, jos ryhmä on iso
tai tulosta jokaiselle osallistujalle tai osallistujaparille kuva.
Kuvaa katsellaan ja tutkitaan esim. 1-2 minuuttia.
Sen jälkeen se poistetaan näkyvistä
ja esitetään kuvaa koskevia kysymyksiä
tai pyydetään kertomaan kuvasta esim. 10 eri asiaa.

Montako nakkia kuvassa näkyy?
Mihin kuvan nainen nojaa?
Mitä miehellä on yllään?
Onko miehellä esiliina?
Missä naisen oikea käsi on?
Mitä mies tekee?
Onko nakkikattila puuhellalla, sähköliedellä vai kaasuhellalla?
Montako kattilaa kuvassa on?
Mikä esine on hellan etunurkassa?
Kuvaile keittiön valaisinta.
Onko keittiössä kirjava vai yksivärinen verho?

Kuva CC BY 4.0 Helsingin kaupunginmuseo, inventaarionro N260744 Finna

Puuhelloista siirryttiin vähitellen sähköhelloihin,
mutta jonkin aikaa monesta keittiöstä löytyivät molemmat.

Esiliina oli kokkaushommissa pakollinen varuste.
Se oli helpompi pestä kuin koko mekko,
kun pyykkiä pestiin usein käsin.

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 49
luvussa 14. Arjen ateriat.

Lapsen suusta
Vesi viheltää sadassa asteessa.
- Matti 9 v.

Kuva © Sylvi Nieminen, Vapriikin kuva-arkisto, Tampere

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 50
luvussa 14. Arjen ateriat.

Kuva© Martti L. Laitinen, Vapriikin kuva-arkisto

Elannon sekatavaramyymälässä Helsingissä 50-luvulla
myyjättäret palvelevat tiskin luona olevaa miestä.

Kuva Helsingin kaupunginmuseo, inventaarionro N92110, Finna

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 56
luvussa 16. Kahvi.

Kuva Museoviraston kuvakokoelmat / Historian kuvakokoelmat