Kuvat

Jouluna saatiin todistukset, joissa kaikista kouluaineista oli numero myös ensimmäisen luokan oppilailla. Joulujuhlan hienoja ohjelmia harjoiteltiin pitkin syksyä ja vanhemmat osallistuivat juhliin, jos vain pääsivät. Kansakoulusta siirryttiin peruskouluun 1970-luvun alkupuolella. 1970-luvun lopussa koulut saivat kelanauhureita, piirtoheittimiä ja diaprojektoreita. Myös monistuskoneet helpottivat opettajien työtä 70-luvun loppupuolella, Suomalaisen koulun muuttumisesta 1960-luvulta 2010-luvulle Yle Areenassa. Kuva ©Pekka Agarth 1979. Kuvauspaikka Hopun koulu Vammalassa.

Monen lapsen mielestä nuuttipukkeina kiertely oli joulunajan suurta hupia. Jos oli lunta – kuten yleensä oli - potkukelkoilla huristeltiin talosta toiseen. Saaliiksi saatiin eniten piparkakkuja, omenoita, appelsiineja ja karamellejä. Kuva ©Pekka Agarth 1979.

Jouluaatto Helsingin Tammisalossa, Tammisalontie 12. Kuusessa palavat oikeat kynttilät. Sähkökynttilät alkoivat yleistyä 50-luvulta alkaen mutta edelleen on paljon ihmisiä, jotka ihailisivat kuusessa mieluimmin aitoja kynttilän liekkejä. Suomessa pukilla oli pitkään takkina nurin käännetty turkki. Punaiset pukintakit rantautuivat Amerikasta Suomeen vasta myöhemmin. Joulupukilla on kuvassa naamari. Se oli käytännöllinen, sillä useimmiten joulupukkina toimi isä tai joku muu lähisuvun mies. Ei ollut tarkoitus, että lapset tunnistaisivat pukin. Tosin lapset eläytyivät pukkileikkiin silloinkin, kun tunnistivat pukin. Saattoi käydä niinkin, että pieni poika, jolle luultiin pukin menevän täydestä, vei vaikeasti avattavan pakettinsa takaisin joulupukille ja sanoi: "Avaa, isä!" Kuvan toisella naisella on vyötäröllään esiliina. Se oli 1960-luvulla keittiöaskareissa itsestään selvä asuste. Oli paljon helpompaa pestä ja silittää pieni esiliina kuin kokonainen mekko. Nuorella pojalla on valkoinen paita. Onhan jouluaatto, odotettu juhla. Seinällä näkyy ryijy ja siinä vuosiluku 1952. Monen kodin seinällä oli äidin tai isoäidin kutoma ryijy. Kuva CC BY 4.0, Juha Jernvall (1960-1969), Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Vielä 60-luvulla monella joulupukilla oli naamari. CC BY 4.0, Juha Jernvall (1960-1969), Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Margit Jästerberg (1900-1985) ja Valter Jästerberg (1892-1981) istumassa pöydän ääressä kotonaan Helsingissä Huopalahden asemarakennuksessa (Kylätie 25) jouluaattona 1957. Sähkökynttilät alkoivat yleistyä joulukuusissa 50-luvulla. 30-luvulta alkaen niitä oli ollut saatavissa, mutta ne olivat pitkään ylellisyystuotteita, joihin oli varaa vain erittäin rikkailla ihmisillä.

Kasku - Mikä on suurempi kuin joulukuusi? - Jouluseitsemän.

CC BY 4.0, Teo Jästerberg 24.12.1957, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Pieni lapsi on päässyt läheltä ihailemaan kynttilöiden palamista joulukuusessa. CC BY 4.0, Uutiskuva Oy, Elanto-lehden kokoelma, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Kuva on otettu Helsingin Puistolassa, Puistotie 74, vuonna 1956. Sisko (Pirkko Pöysälä) ja veli istuvat joulukuusen edessä. Veli on lomalla armeijasta. CC BY 4.0, Juhani Eklund, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Helsingin Uudessa yhteiskoulussa (Kirkkokatu 12) esitettiin joulujuhlassa 1956
satunäytelmä Prinsessa Ruusunen.
Näytelmässä esiintyi eri luokkien oppilaita, myös lukiolaisia ja opettajia.
Kieltenopettaja Hilkka Koskiluoma ohjasi näytelmän ja määräsi roolit.

CC BY 4.0, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Helsinkiläiset kaksostytöt kuusen juurella 1954. Pieni kuusi on nostettu jakkaralle, niin näyttää komeammalta. Kuusessa palavat elävät kynttilät. Kuva CC BY 4.0, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Pikkutyttö istuu juhlamekossaan syöttötuolista käännetyn pöydän ääressä. Kuusessa palavat elävät kynttilät. CC BY 4.0, Väinö Kannisto 1954, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Piirileikit kuuluivat monen jouluun 50-luvulla. Niitä opittiin kansakoulujen kuusijuhlissa, joihin osallistuttiin usein koko perheen voimin. Äidillä, pikkutytöllä ja nukella on kaikilla esiliinat edessään. Kuva CC BY 4.0, Väinö Kannisto 1954, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Elannon järjestämä lasten joulujuhla 1953 tai 1954. Kaikilla tytöillä on juhlamekot ja monen hiuksiin on kietaistu rusetti. CC BY 4.0, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Ennen sähkökynttilöitä joulukuusissa käytettiin itse valettuja tai ostettuja vahakynttilöitä. Parafiinista tehdyt kynttilät valuttavat, mutta steariinikynttilä palaa vinossakin asennossa valumatta. Kynttilän valmistus Palavaa vahaa ei koskaan saa sammuttaa vedellä vaan tukahduttamalla. Jos kynttilämassaa sulattaessa syttynyttä vahakattilaa yrittää sammuttaa vedellä, palava vaha roiskuu joka suuntaan ja sytyttää ympäristön. Siksi kattilan kansi on aina oltava käden ulottuvilla. CC BY 4.0, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Kuvassa on valokuvaaja Väinö Kanniston perhettä jouluna 1946. CC BY 4.0, Väinö Kannisto 1946, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Joulutunnelmissa. Huomaa naisen hiusverkko. Se oli tuohon aikaan hyvin tyypillinen. CC BY 4.0, Väinö Kannisto 1946, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Joulukuusen jalkana toimii pieni rahi, jonka keskellä on reikä. Ajalle tyypillistä on lautalattia, räsymatot, sisäkengät, pikkupojan polvipituiset juhlahousut ja paksut sukkahousut.

Arvoitus Kuuluu sinulle, muut sitä eniten käyttävät. Mikä se on? Nimesi

CC BY 4.0, Väinö Kannisto 1946, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Perhe viettää joulua kotona, isä, äiti, poika ja tyttö. Ikkunasta heijastuu valokuvaaja jalustan ja kuvausvalon kanssa. CC BY 4.0, Väinö Kannisto 1946, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

1940-luvulla pienillä tytöillä oli rusetti ja pienillä pojilla sukkahousut. Kuusessa palavat oikeat kynttilät. CC BY 4.0, Väinö Kannisto noin 1946, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Äiti, isä ja neljä lasta katetun kahvipöydän luona helsinkiläisessä kodissa. Kuusessa palavat kynttilät. Kuusenjalka on tehty kahdesta ristikkäin naulatusta laudasta (kuva samanlaisesta jalasta). Kaksi vesiämpäriä on käden ulottuvilla. Kuusenjalassa ei ole vettä, joten kuusi kuivui sisällä ja syttyi herkästi. CC BY 4.0, Väinö Kannisto 1945, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Kuva on helsinkiläisestä kodista 1940-luvulta. Etsi kuvasta taistelevat metsot, Martta-nukke, heteka, herätyskello ja palava kuusenkynttilä. CC BY 4.0, Väinö Kannisto 1944, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Pitkään lankaan kiinnitetyt paperiset Suomen liput ovat olleet yleisiä kuusenkoristeita. Perhekuvassa takana vasemmalla valokuvaaja Väinö Kanniston tytär Marja Kannisto ja vaimo Lyyli Kannisto. CC BY 4.0, Väinö Kannisto 1944, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Kivistön perheen joulunviettoa 1940-luvulla. CC BY 4.0, Väinö Kannisto 3.1.1944, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Kuvan kuusenkaramelli on Maria Lindströmin valmistama 1939 - 1944. Samalla mallilla tehtiin syötäviä karamelleja, mutta joulukuusen "karamelleissa" oli sisällä puupala. Näin samoja koristeita voitiin käyttä vuodesta toiseen. Puupalan päälle on kiedottu ensin silkkipaperia, jonka päät on leikattu hapsuille. Karamellin päälle on kiedottu hopeapaperi. Karamelli koristeltiin usein kiiltokuvalla tai paperista leikatulla kuviolla. Kuusen koristeina on käytetty piparkakkuja ja muita leivonnaisia, omenoita, konvehteja, paperisia kuvia, olkikoristeita sekä nauhaan kiinnitettyjä pieniä Suomen lippuja. CC BY 4.0, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Tällainen joulukuusenjalka oli nopea ja helppo tehdä kotona itse ja näitä tehtiin myös koulun kärityötunnilla. Tällaisessa jalassa kuusi kuivaa nopeasti eikä sitä voi kovin montaa päivää pitää sisällä. CC BY 4.0, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Punaisesta ja harmaasta villalangasta on joulukuuseen tehty tonttuja jo vuosikymmeniä. Villalankaa kierretään kämmenen ympärille. Tonttu muodostetaan kahdesta tällaisesta pienestä vyyhdistä. Toisesta muodostuu kädet, toisesta pää ja jalat. Vartalo syntyy sitomalla siitä kohdasta, jossa pikkuvyyhdit ovat keskenään ristissä. Tonttulakin voi leikata ja liimata ohuesta huovasta. CC BY 4.0,Helsingin kaupunginmuseo

Suosittuja joulukorttien aiheita ovat olleet lumiset maisemat, joulupukki ja tontut, kynttilät, hevosen vetämä reki matkalla joulukirkkoon sekä erilaiset seimiasetelmat. Joulukorttien kuvia tekivät monet tunnetut taitelijat kuten Jenny Nyström, Rudolf Koivu ja Martta Wendelin. Joulukortteihin liimattiin usein postimerkin lisäksi joulumerkki, jonka tuotto meni hyväntekeväisyyteen. Merkeistä tuli suosittu keräilykohde. Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 28. Kuva © Kirsi Alastalo

Nuorisoa levyosastolla Elannon tavaratalon joulumarkkinoilla Helsingissä vuonna 1956. Kuva CC0 Suomen valokuvataiteen museo, Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_9300A

Kahvia annettiin usein lahjaksi tai vietiin tuliaisiksi. Erikoiskahveja tuli myyntiin sesongin mukaan. Monet paahtimot tekivät omia joulukahvejaan. Monet yritykset jakoivat kahvia mainoslahjana. Omat kahvipurkkinsa tekivät esimerkiksi Valmet, Samara ja Osuuspankki. Myös Linnanmäellä oli oma Linnanmäki-kahvinsa. Vanhempien arvostaman palkinnon saattoi voittaa vaikka onnenpyörässä. Oletko antanut lahjaksi tai vienyt tuliaisiksi kahvipaketin? Oletko voittanut joskus kahvipaketin? Kerro lisää. Milloin kahvi on hyvä tuliainen? Kuva kuuluu sarjaanKahvimuseon aarteita. Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.

Liikennepoliisi lumipyryn keskellä Helsingin keskustassa joulukuun lopussa 1961. Jouluvalot loistavat vielä.

Sanonta Ajat muuttuvat ja me muutumme niiden mukana.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Helsinki 29.12.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-28884_9.tif

Kuvassa tavaratalo Tempon jouluvalot Mannerheimintien alussa marraskuussa 1960. Jo marraskuun puolella useissa kaupungeissa somistetaan ja valaistaan joulukatu, jonka varrella kauppaliikkeet ja kahvilat satsaavat näyteikkunoidensa koristeluun paljon enemmän kuin muulloin. Tavoitteena on lisätä myyntiä, mutta samalla se tuo joulutunnelmaa kaikille. Monet tulevat varta vasten jouluikkunoita katsomaan. Etenkin lapsille yritetään tehdä sadunomaisia ja kiinnostavia ikkunoita. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto Kuva cc Valokuvaaja Martti Brandt/Martti Halme/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Helsinki 18.11.1960. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r60-23293_2.tif

Tämä on taitetun joulukortin sisäpuoli. Sisäpuolikin oli kauniisti painettu. Skannattu

Perinteinen taitettu joulukortti aukaistuna. Toivotukset kirjoitettiin kortin toiselle puolelle.

Kasku - Mikä on jokaisen joulukortin keskellä? - K-kirjain.

Skannattu vanhasta postikortista

Runo

Jouluyö

On maassa hanget puhtahat ja yllä tähtein valo, ja on kuin hymnit soisivat, kun uinuu yössä salo.

Ja metsämökin ikkuna se sätehiä säihkyy, ja kuva siitä hangella niin valoisana väikkyy.

Ja on kuin hanki lämpiäis, kuin kuollut elon saisi, kuin kyynel siinä kimmeltäis, ja ruusut puhkeaisi.

Kuin suuri onkaan riemastus, kuin kirkas onkaan valo, kun näin sen öinen heijastus saa kukkaan hanget salon?

Vaan metsämökin ikkuna se yhä yössä säihkyy, ja yhä valo hangella niin ihanana väikkyy.

Immi Hellén, Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.

Kasku Työntutkija tuli joulupukin työpajalle Korvatunturille ja tapasi joulupukin. - Kuinka monta tonttua työskentelee täällä verstaassa? - Noin joka viides.

Kasku - Mitä tapahtui tontulle, joka hukkasi tupsulakkinsa? - Jäätyi korva tunturilla.

Pori 19.12.1927 Hei! Tulisi joulu, että saisi yölläkin syödä! Ja pianhan joulu tuleekin. Joko olet hankkinut kuusen? Teetkö tänä jouluna lipeäkalaa ja lanttulaatikkoa? Toivotan sinulle oikein Hyvää Joulua! Muista myös, että " Jouluna Jumala syntyi, paras poika pakkasella ". Laina Keskustelun aiheita Miten sinä olet viettänyt joulua? Syötiinkö teillä lipeäkalaa ja lanttulaattikkoa? Kerro jouluruuista! Millaisia joulukoristeita kodissasi oli? Miten joulukuusi koristeltiin? Kerro lapsuuden aikaisista joululahjoista! Kävitkö joulukirkossa? Kerro muistojasi joulukirkosta? Miten sinne mentiin, millainen tunnelma siellä oli? Oletko lähettänyt joulukortteja. Millaisia? Oletko säilyttänyt saamiasi joulukortteja? Miten? Millainen oli lapsuutesi joulu? Muistatko vanhoja joululauluja? Muistettiinko jouluna elämiä? Miten? Miten nuoruutesi joulunvietto eroaa nykyisestä? Millaisen joulun nykyään haluaisit viettää? kirjasta Rajala, Pertti (1990): Kirjeet kertovat - selkokirja muisteluryhmille. VTKL.

Kasku - Mikä on majavien joululaulu? - Joulupuu on nakerrettu.

Kasku Opettaja: Tärkeintä jouluna ei ole suinkaan se, että toivotte lahjoja vaan mitähän se voisi olla? Lapset: No, tietenkin se, että todella saamme ne lahjat, joita toivomme.

Tässä kuvassa on jouluateria. Pöydässä on lanttu-, porkkana- ja perunalaatikkoa, savustettua kalaa, rosollia, italian salaattia, sinappisilliä Perinteiset jouluruuat Yleensä kaikilla aterioilla joulunaikaan tarjottiin samoja ruokia. Karjalaisilla oli joulupöydässä kolme ruisleipää päällekkäin ja niiden päällä kynttilänjalka. Leipiin ei koskettu joulunpyhinä vaan ne vietiin pyhien jälkeen vilja-aittaan ja syötiin vasta keväällä, kun karja laskettiin laitumelle. Kinkkua, lantulaatikkoa ja perunalaatikkoa ja lipeäkalaa tarjottiin perunoiden ja voisulan tai maitokastik­keen kanssa. Joulupuuro oli ennen ohraryynipuuroa tai riisipuuroa ja hyvän onnen tuojaksi siihen laitettiin manteli. Puuron jälkeen syötiin vielä voitaikinasta valmistettuja luumu­torttuja. Lapsen suusta

Jos kaikki ovat ajoissa kotona, tulee perhepäivällinen. Muuten tulee usein vain pussikeittoa. - Lauri 6v.

Sananlasku

Tulisipa joulu, että saisi yölläkin syödä.

Kuva © Sastamala Visual Oy

Perinteinen puuroresepti Ennen puuron keittämistä ryynit huuhdottiin kylmässä vedessä ja liotettin muutamia tunteja, karkeita ryynejä 12 tuntia. Puuroa keitettiin vienolla ja tasaisella tulella 1-3 tuntia. Jos puuroa jäi tähteeksi, se paistettiin pannussa vähässä voissa ja syötiin seuraavalla ate­rialla. Tähteeksi jääneestä ohrapuurosta valmistettiin myös vanukasta. Puuro laitettiin vedellä kostutettuun kivivatiin kerroksittain marja-tai raparperisoseen kanssa. Paistettiin noin 1 tunti ja tar­jottiin lämpimänä mehukastikkeen kanssa. Helmivelli oli ennen monen herkkua. Helmiryynit valmistetaan poistamalla jyvistä ulkokuori ja pyö­ri­stäm­ällä ne. Sananlasku

Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin. Kiertää kuin kissa kuumaa puuroa. Oli miten oli, mutta puuroa illaksi.

_{Kuva© Sastamala Visual Oy}

Arvoitus Kulkee maata kuin kuningas, vaeltaa kuin valtaherra. Joka vuosi varrotaan köyhimpäänkin kotiin, (joulu)

Kyll´on kystä aitassa Tule meille, Tuomas kulta! Tuopa joulu tullessasi! Tule kekri, jou´u joulu, sekä pääse pääsiäinen! Kyll´on kystä aitassamme, paljo pantua eloa, sirkan reisi, paarman jalka, peiposen peräpakara, sammakon sakarivarvas, sisiliskon silmäpuoli. - Kanteletar

Kasku Tarjoilija suositteli pullealle asiakkaalle kasvistuokaa. - Minä otankin lehtipihvin, innostui asiakas.

Kuva © Sastamala Visual Oy

Tavallisissa perheissä syötiin jouluisin omenoita ja taval­lisia karamelleja. "Säätyläisperheissä" oli lisäksi marmelaadia, hienoja mantelimakeisia ja suklaakonvehteja. Joissakin perheissä syötiin myös joulurusinoita ja pähkinöitä, viiku­noita ja taateleita sekä kuor­imanteleita. Jos maalla jouluna lähdettiin kylään, otti emäntä mukaan ison nyytil­lisen eväitä. Nyyttiin laitettiin varikko eli hapanimeläleipä ja rieska, pari juustoa ja pari pal­vat­tua lampaanjalkaa. Lisäksi pannukakkoa ja mohvia eli vohvelia. Isäntä varasi tuliaisiksi jouluviinaa ja kotikasvuista tupak­kaa. Enkelikellot -kynttilänjalassa on neljä kuusenkynttilää. Liekeistä nouseva lämmin ilma pyörittää enkeleitä, joihin kiinnitetyt metallilangat helisyttävät kelloja (äänikuva 2:55 min). Enkelikellot on patentoitu jo vuonna 1905. Arvoitus Kulkee maata kuin kuningas, vaeltaa kuin valtaherra, joka vuosi varrotaan köyhimpäänkin kotiin? Joulu

Kasku - Miksi jouluaatto muistuttaa tavallista työpäivää? - Teet itse kaikki työt, mutta lihava mies puvussa saa kaiken kunnian.

Kuva © Sastamala Visual Oy

Legendan mukaan joulupukin esikuva on piispa Nikolaus (Saint Nicolas), jonka nimestä joulupukin nimi (Santa Claus) on tullut moneen kieleen. Immi Hellénin runo vuodelta 1927 Terve, vehreä joulupuu, sorea salon lapsi! Lapsi sun nähden riemastuu, vanhuskin valkohapsi. Oksillas, armas, metsolan tuuloset huminoivat, vielä tultuas tupahan, sävelet vienot soivat. Ihmeellistä ja ihanaa tarua mulle haastat. Kannat suurinta sanomaa kaukaa palmujen maasta. Aatos leikkivän lapsenkin hartaana sinne siirtyy. Kaikki kultaisin kirjaimin sielun pohjahan piirtyy. Oksiltas meille heijastuu muistojen kirkkain kulta. Paljon matkalla unhottuu – ei, minkä saamme sulta.

Miehen elämän vaiheet:

1. Uskot joulupukkiin
2. Et usko joulupukkiin
3. Olet joulupukki
4. Näytät joulupukilta

Kuva © Sastamala Visual Oy

Nuutinpäivä 13. tammikuuta päättää 20 päivää kestäneen joulurauhan. Tähän liittyy sanonta: Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi. Naamioituneet nuuttipukit ovat kierrelleet Nuutin päivänä joko 13. tammikuuta tai jossain päin heti loppiaisen jälkeen 7.1 kuten 1700-luvun alkuun asti oli tapana. Nuuttipukkiperinne oli yleinen vielä 60- ja 70-luvuilla varsinkin Lounais-Suomessa. Edelleen perinne on elossa joillakin paikkakunnilla. Tämä on vanhaa suomalaista karnevaaliperinnettä. Monet nuuttipukit esittivät laulun ja pyysivät siitä palkkiota. Tavallisesti palkkio oli joulusta jääneitä pipareita, omenoita tai karamelleja. Laulut saattoivat olla tuttuun säveleeseen itse sanoitettuja. Lapset ja nuoret pukeutuivat mitä kummallisimpiin asuihin. Vaatteet saattoivat olla nurinpäin päällä. Kasvot maalattiin tai käytettiin naamareita. Yleinen tapa oli pukeutua vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin. Jossain päin Suomea nuuttipukkeina kiersivät enemmän lapset, jossain taas nimenomaan nuoret miehet. Nuorten miesten seurueet kiersivät talosta taloon ja vaativat joululta jäänyttä olutta. Ryhmä kasvoi matkan edetessä. Mikäli olutta ei saatu, laulettiin erilaisia haukkumalauluja, joita lapset eivät esittäneet. Mikäli oluet koottiin reessä odottavaan saaviin, ne kuljetettiin lopuksi kylän suurimpaan tupaan. Siellä järjestettiin joulukauden viimeiset leikit ja tanssit. Saalis nautittiin isolla porukalla yhdessä. Joillakin paikkakunnilla elää edelleen Nuuttijuhlan perinne, joka muistuttaa vanhaa iltamaperinnettä. Juhla sisältää juhlapuheen, monenlaisia esiintyjiä, arvontaa ja tanssit. Myös erillisiä Nuutinpäivän tansseja järjestetään. Nuutinpäivän nimi juontaa juurensa Tanskan suojelupyhimykseen, 1000-luvulla eläneeseen kuningas Knuut Pyhään sekä tanskalaiseen herttua Knut Lavardiin, joka murhattiin tammikuussa 1131. Monilla suomalaisilla on perinne kerätä kaikki joulukoristeet ja viedä joulukuusi pois joko loppiaisena tai Nuutin päivänä. Kuva © Sastamala Visual Oy