Kuvat

Asiakas tutkimassa Loimaan Osuusliikkeen keskustoimipaikan taloustavaramyymälän tarjontaa 1951.

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 15
luvussa 3. Säännöstely.

Kuva Suomen valokuvataiteen museo / Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 50
luvussa 14. Arjen ateriat.

Kuva© Martti L. Laitinen, Vapriikin kuva-arkisto

Elannon sekatavaramyymälässä Helsingissä 50-luvulla
myyjättäret palvelevat tiskin luona olevaa miestä.

Kuva Helsingin kaupunginmuseo, inventaarionro N92110, Finna

Kuva Helsingin kaupunginmuseo

Kuva Helsingin kaupunginmuseo

Myyjä ja asiakas Malmin Elannossa 50-luvulla. Kirkonkyläntie 2. - Kaupparaitti 21, Helsinki CC BY-ND 4.0 Helsingin kaupunginmuseo, inventaarionro N93432, FINNA

Lapsia makeishyllyn luona Elannon myymälässä 1950-luvulla. CC BY 4.0 Helsingin kaupunginmuseo, inventaarionro N93579. Finna

Kassakoneen päällä on myynnissä Fazerin Hangon lakritsia ja Chymoksen Avaruus-Kippari –keräilypurukumia. CC BY 4.0 Väinö Kannisto, Helsingin kaupunginmuseo, inventaarionro N156755

Taiteilija Tapio Wirkkala suunnitteli setelisarjan, joka otettiin käyttöön 1955.
Uudessa 100 markan setelissä oli rukiintähkiä,
500 markan setelissä männynoksia
ja 1000 markan setelissä silloisen presidentin J. K. Paasikiven kuva.

Markasta tuli pienin käytössä oleva kolikko vuonna 1951.
Pennit poistettiin, koska inflaatio oli niin voimakasta,
että markan arvo putosi poistetun pennin tasolle nopeasti.

Vuonna 1951 työmiehen tuntipalkalla sai 500 g voita tai 10 kg perunaa.
Vuonna 2017 työmies sai tuntipalkallaan 3,5 kg voita tai 18,5 kg perunaa.

Saadakseen kilon kahvia työmies joutui vuonna 1951 työskentelemään yli 4 tuntia.
Vuoden 2017 tuntipalkalla hän sai yli 4 kiloa kahvia.

Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 5.
Muistoisamme 50-luku -kirjassa sivulla 18.

Kuvattavat esineet: Käpylän merkki, Helsinki

Kuva © Kirsi Alastalo

Osuusliike Elannon ensimmäinen pikamyymälä avautumisensa aikoihin Helsingissä vuonna 1950.
Myymälä oli Suomen ensimmäinen itsepalveluruokakauppa, ja
se sijaitsi Elannon pääkonttorirakennuksen kivijalassa.

Alkuperäinen kuvateksti:
"Pikamyymälöiden käyttöönotto oli viime vuoden huomattavin uutuus osuuskaupparintamallamme.
Kuvassamme Elannon ensimmäinen pikamyymälä Kaikukadun varrella."
Kuluttajain Lehti 4/1951, s. 1

Lapsus
Kauppiaan sydän on lihatiskillä.
- Otsikko Kauppalehdessä

Kuva CC0 Suomen valokuvataiteen museo, Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_9086

Ihmisiä jonottamassa Osuusliike Elannon myymäläautoon 1930-luvulla Uudellamaalla.

Markkinahumussa on rahaa, mutta kirsikkapuun alla on rauhaa
- japanilainen sananlasku

Kuva CC0 (Flickr) Suomen valokuvataiteen museo,
Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_8998

Nuorisoa levyosastolla Elannon tavaratalon joulumarkkinoilla Helsingissä vuonna 1956. Kuva CC0 Suomen valokuvataiteen museo, Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_9300A

Pojat ihailemassa luistimia Osuusliike Hämeen keskustoimipaikan suurmyymälän urheiluosastolla.

Julkaistu Kuluttaja-lehdessä vuonna 1958
Alkuperäinen kuvateksti:
"Eri kivat pelit nämä hokkarit! Pojat mielityössään urheiluosastolla."
(Kuluttaja 50/1958, s. 8)

Kuva CC0 Valokuvataiteen museo, kuvaaja: Ensio Heikkilä,
Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_9349

Kalle Anttila perusti Suomen ensimmäisen postimyyntiyrityksen.

Se aloitti toimintansa 1952.

Vuosikausia posti kantoi luettelon "joukkoristisiteenä" jokaiseen suomalaiseen kotiin.
Joukkoristisiteeksi kutsuttiin postilähetyksiä, joilla isoja eriä mainoksia,
tiedotteita tai tavaranäytteitä lähetettiin vastaanottajille alennetulla postimaksulla.
Ristiside-nimitys johtui nauhoista, joilla lähetykset sidottiin nippuihin.
Ristisiteeseen ei saanut laittaa suljettuja kirjeitä eikä mitään henkilökohtaista lähetystä
vaan sisällön piti olla helposti tarkastettavissa.

Kuva on Anttilan katalogista vuodelta 1981.
Mainoksen teksti on monipuolisemmin ostajaa motivoiva kuin nykyiset iskevät,
lyhyet mainostekstit.

Tulosta Anttilan tavaraluettelo-kuvasarjan tekstit (15 sivua).

kuva: Anttilan kuvasto kevät 1981

A. Akreniuksen sähkökonepaja Helsingissä valmisti 1950–60-luvuilla erilaisia sähköllä toimivia kahvimyllyjä. Kaikkein tavallisin näistä myllymalleista oli A. Akreniuksen malli KM-0,5. Lasikupuun mahtui kahvipapuja kilon verran. Kun haluttu määrä kahvia oli jauhettu, myyjä kopautti puukapulalla teräksistä suppiloa. Silloin jauhetun kahvin viimeiset murut tipahtivat alla olevaan pussiin. Kahvinpurujen päälle myyjä asetteli pussin kokoisen pahvikuvan ja taitteili reunat sen päälle. Lopuksi hän kasteli ruskean liimapaperin palasen ja sulki sillä pussin. Akreniuksen kestäviä kahvimyllyjä on vieläkin käytössä. Niitä voi nähdä kaupoissa, jotka myyvät vastajauhettua, tuoretta kahvia. Onko sinulla kokemuksia kaupan kahvimyllyistä? Millaisia? Ostatko joskus kaupassa jauhettua kahvia? Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita. Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 31. Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.

Kuva tammikuun alennusmyynneistä vuodelta 1961.
Leninkien hihat on vedetty langoilla koholle ja vyötäröt kiristetty.

Sanonta
- Makuasioista ei voi kiistellä.
- Makuasioista ei voi kuin kiistellä.

Sitaatti
Moderni ihminen elää sen harhan vallassa, että hän tietää, mitä tahtoo.
Kuitenkin itse asiassa hän tahtoo, mitä hänen oletetaan tahtovan.
- Erich Fromm

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Valokuvaaja Urpo Rouhiainen/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Helsinki 13.1 1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-23925_5.tif

Joulun jälkeiset alennusmyynnit alkoivat 1960-luvulla vasta tammikuussa. Näyteikkunassa tarjouksia molemmilla kotimaisilla kielillä.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Valokuvaaja Urpo Rouhiainen/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Helsinki 13.1.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-23925_4.tif

Tammikuun alennusmyynnit vuonna 1961.
Ostajien joukossa oli myös paljon miehiä,
joita tuntuivat kiinnostavan vaate- ja lasitavarat.

Sananlasku
Nuttu nurin, onni oikein.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Valokuvaaja Urpo Rouhiainen/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Helsinki 13.1.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-23925_1.tif

Rouva Irja Ohlssonin Kemikalio Rayon sijaitsi Helsingissä Yrjönkatu 6:ssa. Kuvassa Irja Olsson kauneustarvikkeiden keskellä yrityksessään. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto Kuva cc Valokuvaaja Urpo Rouhiainen/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Helsinki 20.7.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-26966_1.tif

Helsinkiläisiä Kauppatorilla varautumassa vappuun vuonna 1961.
Tarjolla oli mm. kotimaisia varhaisvihanneksia.

Vanhoja vapputapoja
Laihialla kylän lapset kokoontuivat yhteen
ja jokainen sitoi vyölleen lampaan- tai lehmänkellon.
Kilisevinä ja kalisevina he juoksivat ympäri pitäjää koko päivän,
niin että varmasti jokaiseen kotiin kuului kellojen ääni.
Tätä sanottiin kellottamiseksi.

Kurikassa vastaavaa perinnettä pitivät yllä aikuiset.
Siellä naiset pukivat vappuna päälleen kaikenlaista kummallista
ja ripustivat hameeseensa pieniä tiukuja.
Miehillä oli mukanaan yksi suuri kello.
Molemmat juoksivat pitkin kylää.
Ne, jotka eivät osallistuneet juoksemiseen,
olivat vesiämpäreiden kanssa jossakin piilossa
ja kun tiukujen kanssa juoksijat tulivat lähelle,
he yrittivät heittää vettä näiden päälle.

Vapunpäivävale-perinne on tarkoittanut sitä,
että herkkäuskoista tuttua pyydettiin hakemaan naapurista
jotakin keksittyä tavaraa kuten "hännänvedikepuuta".
Jos naapurissa ymmärrettiin, että kyse on vapunpäivävaleesta,
kyselijä lähetettiin vielä seuraavaan taloon kysymään, josko sieltä löytyisi.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Valokukuvaaja Jyrki Pälviö/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Helsinki 28.4.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-25368_1.tif

Asiakkaita ja myyjiä Karjakunnan myymälän lihatiskin äärellä marraskuussa 1961.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Valokuvaaja Mauri Vuorinen/Arto Jousi/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Helsinki 28.11.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-28540_2.tif

Vuonna 1956 hallituksen päätös korottaa kahvin
ja sokerin hintaa sai ihmiset hamstraamaan.
Kahvihyllyt tyhjenivät kovaa vauhtia
ja ihmiset jonottivat kauppojen ulkopuolella.

Jo 1930-luvultaalkaenkahvipaketeissa oli keräilykuvia,
joita pikkupojat innolla keräsivät
ja liimasivat sitä varten painettuihin kansioihin ja vihkoihin.
Suosituin sarja sisälsi 216 erilaista auton kuvaa.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Valokuvaaja Reijo Forsberg/Suomen valokuvataiteen museo/
Alma Media/Uuden Suomen kokoelma. Helsinki 20.10.1956.
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_56-6995_3.tif

Lokakuussa 1958 vehnäjauhot kallistuivat. Leipään hinnannousu ehti jo muutamassa päivässä. Polakka ja ranskanleipä kallistuivat viidellä markalla. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r58-13360_1-2.tif

Kuvassa rouva esittelee miehelleen kenkää helsinkiläisessä jalkineliikkeessä. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto Kuva cc Valokuvaaja Martti Brandt/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma. 29.7.1957 Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r57-9357_2.tif

Vuonna 1958 helsinkiläinen normaaliperhe söi 100 kiloa makkaratuotteita vuodessa.
Kuvassa neiti Leena Kumpulainen myy ja neiti Seija Salmi ostaa nakkeja.
Vahvikkeen kuvia: grillimakkara ja ruokia. Marttojen makkararuokia.

Sananlasku
Miehen kauneus ja makkaran vääryys, ei se mitään meinaa.

Valmisruuat tulivat kauppoihin 1950-luvulla, kun äitien työssäkäynti kodin ulkopuolella yleistyi.
Silloin tuli myyntiin myös Suomen suosituin einesruoka maksalaatikko.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

Kuva cc Valokuvaaja Martti Brandt/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma, 27.1.1958.
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r58-11029_1.tif

Kuvassa asiakas on valitsemassa hedelmiä itsepalvelumyymälän hedelmätiskiltä helmikuussa 1957. Ensimmäiset itsepalvelumyymälät avattiin Helsingissä 1950-luvun alkupuolella. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto Kuva cc Valokuvaaja Teppo Palho/Suomen valokuvataiteen museo/ Alma Media/Uuden Suomen kokoelma, 6.2.1957. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r57-7842_1.tif

Paavo Nurmi tutkii solmioita omistamassaan vaatetusliikkeessä Mikonkatu 5:ssä Helsingissä.

Urheilumuseon julkaisemia kuvasarjoja Paavo Nurmen elämästä.

Sanonta: Kauppa se on, joka kannattaa.

Arvoitus: Yhdestä ovesta sisään mennään, kahdesta tullaan ulos? Housut

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma, 7.9.1950.
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1-r50-1357_2-2.tif

Heinäkuun alussa 1957 Helsingin Kauppatorin myyntipöydillä oli pari päivää ollut tarjolla mansikoita.
Mansikat maksoivat tuolloin 600 markkaa litralta, uudet perunat 100 mk litralta,
porkkananippu 85 mk ja sipulinippu 70 mk.

Sanonta Porissa
Kun tulet Poriin, sut pistetään pärekoriin ja veretään pitkin Porin torii.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma, 5.7.1957
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r57-9211_1-2.tif

Myynnissä munkkirinkilöitä, viinereitä ja leipiä. Ruisreikäleipä tehdään perinteisesti taikinajuureen, mutta hiivaakin saatetaan käyttää. Reikä tasoittaa kypsymistä, mutta sitä on tarvittu myös leipien orteen ripustamista varten. Hiivaleipätehdään hiivaleipäjauhoista, nesteenä maitoa tai piimää. Taikinanostatetaan hiivalla. Kakko on ohra- ja vehnäjauhoistaleivottu länsisuomalainen leipä. Pohjois-Suomessa rieska on ohut vaalea leipä, jota ei nostateta lainkaan. Etelä-Savolainen rieska muistuttaa pannukakkua. Kakkois-Suomessa rieskaksi kutsutaan paksuhkoa hiivaleipää.

Sananlasku Leipä miehen tiellä pitää. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.

LEIPÄKEITTO Kuivahtaneista ranskanleivän palasista voi tehdä keittoa. Paloittele leipä japaahda palaset. Laita astiaan. Kaada päällekiehuvaa vettä ja anna seistä 10 minuuttia. Siivilöi ja lisää sokeria, kermaa ja jotakin maustetta. Kuva CC Outi Mäki

Paperinaru oli pula-ajan tuote.
Paketointikäytön lisäksi siitä tehtiin kangasta, korsetteja ja puukenkien päällisiä.
Toisen maailmansodan jälkeen insinööri Piippo perusti kartonginjalostustehdas Piippo Oy:n.
Tehtailija suunnitteli ja valmisti koneet ja laitteet itse.
Hän aloitti muun muassa paperinarun tuotannon.
Hän myös keksi, että paperinauhaa pyörittämällä saa aikaiseksi näppärän tikkataulun.
Monet naiset kiersivät kotityönään tikkojen päitä metalliosiin.
Pakkaus Piippo Oy on edelleen perheyritys ja se on Suomen ainoa tikkataulujen valmistaja.
Nykyään paperinarua myydään askarteluliikkeissä mm. kranssien valmistukseen.
Paperinarusta myös kudotaan design-mattoja.

Yleensä patasudit tehtiin ohuemmista puiden juurista kuin tässä kuvassa.
Keittoastioiden pesimiä tehtiin myös varvuista.
Lapset keräsivät keväisin tarveaineiksi tuoreita varpuja, jotka sidottiin keskeltä tiukasti langalla.
Nykyään myynnissä olevat patasudit on sidottu riisinjuurista.

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

Voimapaperi on mattapintaista ja valkaisematonta käärepaperia,
joka on kierrätyskelpoista ja luontoystävällistä.
Nimensä se on saanut sitkeydestään ja lujuudestaan.

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

Ostokset pakattiin voimapaperiin ja sidottiin paperinarulla.
Naruun tehtiin lenkki ja siihen pujotettiin pakettinappula.
Näinohut ja kova naru ei satuttanut sormia
vaan pakettia oli helppo kantaa sormivoimin.
Pakettinappulan pituus oli noin 5 cm ja halkaisija vajaan sentin.
Lankarullatehtaat valmistivat koivuisia pakettinappuloita,
käämejä, puolia ja lankarullia.
Lankarullatehtaita oli Iisvedellä Pohjois-Savossa, Kaukas Oy
ja Lauritsalan lankarullatehdas Etelä-Karjalassa, Mäntsälässä,
Lauritsalassasekä Lahdessa.

Muovipussit ja -kassit tulivat käyttöön vasta 1960-luvulla.
Samalla loppui pakettinappuloiden käyttö.

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Jos hyvän mielen paketois,
se kaikkein paras lahja ois.

Kuva © Emilia Nieminen

Ostosten loppusumma laskettiin päässä tai kynällä käärepaperin kulmaan
ja vasta loppusumma lyötiin kassakoneeseen.

Käärepaperi viikattiin yleensä kotona siististi talteen ja käytettiin piirustus- ja suttupaperina.

Perheissä, joissa vessapaperia ei ostettu erikseen, tarkoitukseen käytettiin voimapaperia
ja puotipaperia käsien välissä pehmeäksi hierottuna.

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

Eskolan kauppapuoti Lempäälän Herralan kylässä. Kauppaa piti 60 vuoden ajan kauppias Aleksanteri Eskola. Hän lopetti liiketoimintansa vasta 90-vuotiaana vuonna 1974. Talo on edelleen ulkoasultaan vuoden 1925 tyyliä ja kauppatavarat sota- ja pulavuosilta 1930–50. Hyllyiltä löytyy kaikkea, mitä kyläkaupassa ennen myytiin: taloustarvikkeita, sokeritoppia, täikampoja, paperikankaasta valmistettuja asusteita, laukkuja ja kasseja sekä muita sota-ajan korviketuotteita. Kauppa kuuluu Kuokkalan museoraittiin.

Aforismi Onni tulee eläen, ei ostaen.

Kuva © Studio-86

Toiminimi Lauri Hongisto oli ruokatavarakauppa pikkukaupungin keskustassa vuosina 1931–1995. Kuva © Sastamala Visual Oy

Osuuskauppa on vähittäiskauppaa harjoittava yritys, jossa osuuskunnan jäsenet ovat asiakasomistajia ja saavat korkoa osuuspääomalleen. Osuuskaupan jäsenyydestä eroava saa maksamansa osuusmaksun takaisin. Suomen ensimmäiset osuuskaupat perustettiin 1800-luvun lopulla. Osuustoiminta-aatteella oli tärkeä osa hyvinvointi-Suomen rakentamisessa 1900-luvulla. Nykyään Suomen ainoa osuuskaupparyhmä on S-ryhmä. Kuva © Sastamala Visual Oy

K-Market on suomalainen päivittäistavaraketju, joka kuuluu Keskon K-ruokakauppaketjuun.

K-marketit myyvät EuroShopper- ja Pirkka-tuotteita.

Kaikissa K-marketeissa ja muissa K-ryhmän kaupoissa toimii itsenäinen yrittäjä, kauppias.

Satakunnan museo on kerännyt kauppamuistoja Kerro museolle -sivustolle
Muistelut > Selaa muisteluita > Päättyneet muistelut.

Sanonta Asiakas on aina oikeassa.

Kuva © Sastamala Visual Oy