Kuvat

Kissa ei ole lelu, mutta moni kotikissa osallistuu lasten leikkeihin - ja moni lapsi osallistuu kissojen leikkeihin. Kuvassa Pyhä Birma-veljekset Pantse ja Pusse nukenrattaissa. Kuva© Matti Kokko

Kuva CC0 Pixabay Stephen Marc

Kultainen noutaja Kuva CC0 Pixabay

Englanninbuldoggi Kuva CC0 Pixabay Alain Audet

Liikuntaa ja sosiaalista kanssakäymisrä Nuolikujalla 1979. Kuva ©Pekka Agarth 1979

"Äiti" ulkoiluttaa ”vauvaa" Hakakadulla 1979. Kukkakimppu on kuvaajan pyytämä lavaste, mutta itse tilanne on aito.

Loru Leiki ja laula lintusen lailla, lapsuuden aika on huolia vailla.

Kuva ©Pekka Agarth 1979

Piirileikit kuuluivat monen jouluun 50-luvulla. Niitä opittiin kansakoulujen kuusijuhlissa, joihin osallistuttiin usein koko perheen voimin. Äidillä, pikkutytöllä ja nukella on kaikilla esiliinat edessään. Kuva CC BY 4.0, Väinö Kannisto 1954, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Yleisiä leikkejä tarhassa ovat olleet kotileikit, litta ja kirkonrotta, nukkeleikit ja pikkuautoilla ajaminen, vesi- ja hiekkaleikit, kymmenen tikkua laudalla, purkkis, pusuhippa sekä rosvo ja poliisi. Potkulaudat olivat kovassa käytössä. Samoin kaikki kärryt, joilla toista lasta voi vetää tai työntää - kuten kuvassa. Tarhassa pujoteltiin ompelukuvia ja kiiltopaperisuikaleita. Hiekkalaatikolla kaivettiin tunnelia aina Kiinaan asti. Makaroneja pujotettiin lankaan niin, että syntyi kaulakoruja. Keinulla otettiin kovat vauhdit ja hypättiin pituutta. Näytelmiä keksittiin itse ja niitä varten pukeuduttiin roolivaatteisiin. Vehnäjauhosta, suolasta ja vedestä sekoitettiin taikataikinaa. Siitä askarreltiin eläimiä ja helmiä. Välillä väritettiin kuvia tai maalattiin aitaa pelkällä vedellä. Talvisin laskettiin mäkeä, koottiin lumiukkoja ja kasattiin jäätiilistä linnoja. Ne lapset, jotka eivät olleet tarhassa, puuhasivat samoja asioita kotipihoissa ja lähitienoilla. Mitkä näistä puuhista ovat kuuluneet sinun lapsuuteesi? Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 42 kappaleessa 12. Koti ja asuminen. Kuva © Vapriikin kuva-arkisto

Kuva CC BY 4.0 Outi Mäki, muovailuvahat: Napialan Wanha koulu, Janakkala

Kun muovailuvahan kauniin värisistä vahapötköistä
oli tarpeeksi kauan muovailtu monenvärisiä töitä,
vahapallot olivat sekoittuneet epämiellyttävän värisiksi möykyiksi
ja ne sisälsivät hiuksia ja muuta roskaa.

Kuva CC BY 4.0 Outi Mäki, muovailuvahat: Napialan Wanha koulu, Janakkala

Kuvan vaalea nalle on 20-luvulta ja se on kokenut evakkotaipaleenkin.
Kiharakarvainen nalle on 50- tai 60-luvulta.
Nallet ovat kuin samoilla kaavoilla tehdyt,
vaikka ikäeroa on kymmeniä vuosia.

Nalle on ollut monen lapsen ensimmäinen lelu.
Kun koulujen välitunneilla hypittiin narua, saatettiin lausua lorua,
jonka mukaan hyppijän piti toimia:

Nallekarhu, nallekarhu, mene sisälle, nosta tassusi,
pyöri ympäri, niiaa, kumarra, potkaise, kiljaise, sano nimesi,
älä mene pois, mene pois!

Vanhat suomalaiset nallet tehtiin usein lampaanturkista.
Nalleja tehtiin myös vanhoista takeista tai kankaista.
Hienoimmat nallet tehtiin mohairista eli angoravuohen villasta kudotusta kankaasta.

Yleisin nallen täyte oli puulastu.
Nalle katsoi maailmaa lasi-, puu- tai nappisilmillä.
Kuono, suu ja tassut kirjailtiin mustalla tai ruskealla langalla.
Muotoiltu kumi- tai muovikuono yleistyi 50-luvun alkupuolelta lähtien.

Joidenkin hyväntekeväisyysjärjestöjen tunnuksissa esiintyy nalle.
Nalle tuo mieleen kaiken sen, mitä lapsena nallelta sai,
eli lämpöä, sympatiaa, rakkautta ja lohtua.

Teddykarhulla on jopa oma kansainvälinen nimikkopäivänsä.
Sitä vietetään lokakuussa.

Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 6.

Kuvauspaikka: Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä, Näyttelykeskus Weegee

Kuva © Kirsi Alastalo

Tämän kuorma-auton mallista leikkiautoa on valmistettu Kakolan vankilassa 40-luvulta lähtien. Monenlaisia puuleluja valmisti myös Niemen lelutehdas, jonka mallistoon kuului autoja, eläimiä, nuken rekiä, hyppynaruja ja potkulautoja. 50-luvulla Niemen tehtaan leluissa oli paperinen, punakeltainen etiketti, jossa pikkupoika ajelee potkulaudalla. Juho Jussila Oy on tuttu puisista Jukka-leluista. Autojen, junien, eläinten ja rakennuspalikoiden lisäksi yritys teki Jukolan talo -nimistä hirsitalosarjaa ja keinuhevosia. Monia Jukka-leluja myydään edelleen. Vaikka 50-luvulla Suomessa oli enemmän hevosia kuin autoja, leikkiautoja oli monenlaisia. Puisten leikkiautojen rinnalle tulivat ensimmäiset muoviset autot. Pienten leikkiautojen lisäksi pojille olivat mieluisia polku- ja mäkiautot. Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 7. Kuvan kohde: Loimaan Pyörähuolto, Risto Heinonen Kuva © Kirsi Alastalo

Paperinukeilla leikittiin paljon jo 20- ja 30-luvuilla, mutta sotien jälkeen harrastus levisi entisestään. Kirjan ohella paperinukke oli yksi tavallisimmista joululahjoista. Amerikkalaiset filmitähdet olivat suosittuja paperinukkien aiheita. Filmitähtien kuvia kerättiin muutenkin ahkerasti. Kuvan paperinukke esittää todennäköisesti amerikkalaista näyttelijää Jane Powellia. Lapset leikkivät myös pahvikulisseilla, jotka esittivät esimerkiksi intiaanikylää, sirkusta tai autoja. Kulissit saattoivat olla dioraamoja eli osittain kolmiulotteisia maisemia, asetelmia tai historiallisten tapahtumien kuvauksia. Lapset tekivät paperinukkeja usein itse. Kun vaurastumisen myötä markkinoille tuli kalliimpia leluja, paperinuket vähenivät vähitellen. Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 8. Kuvauspaikka: Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä, Näyttelykeskus Weegee Kuva © Kirsi Alastalo

View-Master -katselulaite oli monen lapsen lahjatoive.
Alun perin aikuisille suunnattu laite muuttui lasten leluksi,
kun laitteen valmistaja teki sopimuksen Disneyn kanssa.

3D-kuvakiekkoja valmistettiin mm. Lumikki- ja Tuhkimo-elokuvista
sekä juuri avatusta Disneylandista.
View-Masterin kuvakiekkoja varten kuvat otettiin stereokameralla,
joka otti kaksi kuvaa kerralla.
Kiekossa kuvapari sijaitsi kiekon vastakkaisilla puolilla
eli saman kuvan toinen otos näytettiin oikealle silmälle ja toinen vasemmalle.
Näin saatiin aikaan syvyysvaikutelma.

Ensimmäiset katselulaitteet tuotiin Amerikasta
matkamuistoina 40- ja 50-lukujen taitteessa.
Ne olivat bakeliittia.
Kestomuoviset laitteet tulivat Suomeen vuosikymmenen lopulla.

Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 9.

Kuvauspaikka: Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä, Näyttelykeskus Weegee

Kuva © Kirsi Alastalo

Lego-palikat kehitti tanskalainen puuseppä Ole Kirk Christiansen. Hänen poikansa patentoi Legon vuonna 1958. Suomalaisetkin ihastuivat Tanskasta matkamuistona tuotuihin palikoihin, ja ne tulivat täällä myyntiin 60-luvun alussa. Nimi ”LEGO” perustuu tanskankielisiin sanoihin ”LEg GOdt” (”leiki hyvin”). Se on myös latinaa ja tarkoittaa suomeksi ”minä yhdistän”. Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 10. Kuvauspaikka: Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä, Näyttelykeskus Weegee Kuva © Kirsi Alastalo

Meccano ja Märklin valmistivat rakennussarjoja, joiden liuskat, levyt, palkit, akselit, pyörät ja hammaspyörät olivat pääasiassa rei´itettyä metallia. Osista pystyi rakentamaan kestäviä ja toimivia malleja ja laitteita ruuvimeisselillä ja kiintoavaimella. Osat yhdistettiin toisiinsa pienillä ruuveilla ja muttereilla, joten rakennelmat sai purettua. Lelu auttoi lapsia ymmärtämään mekaniikan peruslakeja. Meccano-sarjaa on saanut myös paperia keräämällä. 50-luvulla lapset veivät jätepaperia keräyspisteisiin ja saivat painoa vastaavan arvosetelin. Arvoseteleillä sai erilaisia palkkioesineitä kuten rakennussarjoja, kelloja, pöytähopeita ja nukkeja. Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 11. Loimaalaisten keräilijöiden yksityiskokoelmat

Afrikan tähti -lautapeli on ollut yksi Suomen myydyimmistä lautapeleistä jo yli 60 vuotta.
Sen kehitti 19-vuotiaana Kari Mannerla vuonna 1951.
Peliä valmistetaan edelleen.

Pelissä on tavoitteena löytää Afrikan tähti -jalokivi.
Jokainen pelaaja saa alussa 300 puntaa.
Pelaajat etenevät Afrikan kartalla nopan silmäluvun mukaisesti.

Matkalla käännetään pahvikiekkoja ja tehdään kauppaa.
Yksi kiekoista on Afrikan tähti, lopuissa on rubiineja, smaragdeja ja
topaaseja, rosvoja ja hevosenkenkiä.
Osa kiekoista on tyhjiä.

Pelaaja voi edetä maata tai meritietä pitkin hitaasti ilmaiseksi
tai maksua vastaan nopeammin.
Lentotie on nopein ja kallein.
Kun pelaaja löytää Afrikan tähden,
hänen pitää viedä se Tangeriin tai Kairoon.

Kymmenet tuhannet suomalaislapset ovat pelanneet Afrikan tähteä
ja kiinnostuneet samalla kaukaisesta maanosasta.
Peli on synnyttänyt positiivisia mielikuvia.
Afrikan tähteä on myyty miljoonia kappaleita.
Se on käännetty yli kuudelletoista kielelle.
Pelistä on tehty myös digitaalinen versio.

Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 12.

Kuvauspaikka: Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä, Näyttelykeskus Weegee

Kuva © Kirsi Alastalo

Fortuna-peli on suomalainen klassikko. Sitä on valmistettu vuodesta 1926 lähtien. Yleisin pelimalli on koivuvanerista valmistettu pöydälle asetettava malli. Pelilaudassa on erikokoisia nauloilla rajattuja alueita. Puisella kepillä annetaan vauhtia lasi- tai metallikuulille ja pisteitä saa sen mukaan, mihin kuula jää. Fortuna-pelin kehitti jyväskyläläinen kansakoulunopettaja Juho Jussila. Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 13. Kuvauspaikka: Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä, Näyttelykeskus Weegee Kuva © Kirsi Alastalo

Lastenpyörät yleistyivät vasta 60-luvulla. Kuvassa on venäläinen lastenpyörä 50-60-luvulta. Kun sen kanssa lähdettiin kotipihan ulkopuolelle, runko oli tukevalla narulla kiinni äidin tai isän kädessä. Kuvan potkulauta on valmistettu Suomessa 40-luvulla. Suuri osa potkulaudoista oli kokonaan puisia. Hienoimmat olivat metallisia. Ennen potkulautoja tehtiin vain lapsille. Nykyään niitä käytetään monessa tehtaassa ja kansanedustajatkin viilettävät potkulaudoilla eduskunnan pitkiä maanalaisia käytäviä. Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 14. Kuvauskohteet: Loimaan Pyörähuolto, Risto Heinonen Kuva © Kirsi Alastalo

Ritsa oli sekä leikkikalu että pienase.
Se valmistettiin oksanhaarasta, johon solmittiin kuminauha.
Hyvää kumia sai leikattua punaisesta pyörän sisäkumista,
joka oli venyvämpää kuin musta.
Joskus keskelle kumia kiinnitettiin nahanpala, johon ammus sovitettiin.
Ritsalla ammuttiin pieniä kiviä, kuivia herneitä, hauleja
sekä rautalangasta tai paperista itse taivuteltuja ”paukkuja”.
Kohteena saattoi olla räkättirastaskin.

Yksinkertaisin ritsa rakennettiin pingottamalla kuminauha sormien väliin.
Niin ammuttiin paperitolloja. Nykyään on myynnissä muovisia ritsoja.

Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 17.

Esineiden tekijä Risto Heinonen, Loimaa

Kuva © Kirsi Alastalo

Kansakoulun puukäsitöitä kutsuttiin myös veistoksi. Veistotunneilla opeteltiin arkisia taitoja ja tehtiin tarve-esineitä. Monet tekivät kauhan, astian, kukkakepin ja kirveenvarren. Vasemmalla on saapasrenki. Toisella jalalla painetaan laudan päätä lattiaan, toisen jalan kantapää sijoitetaan kouruun ja vedetään saapas jalasta kumartumatta ja käsiä sotkematta. Puisia ja valurautaisia saapasrenkejä on nykyäänkin myynnissä. Kiipijäukko ripustetaan roikkumaan ja tartutaan narunpäistä molemmin käsin. Kun naruista vetelee vuorotellen, ukko kiipeää ylöspäin. Jätkänshakki on kahden hengen peli, jossa nappuloita laitetaan laudan reikiin vuorotellen. Se voittaa, joka saa kolme omaa nappulaansa riviin joko vaakaan, pystyyn tai vinoon. Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 18. Esineet loimaalaisten keräilijöiden yksityiskokoelmista Kuva © Kirsi Alastalo

Kaksi lasta taiteilemassa. Toinen piirtää liitutaululle, toinen maalaa pienen pöydän ääressä. Julkaistu Kuluttaja-lehdessä 11/1957, s. 22 Alkuperäinen kuvateksti: "Leikki on lasten työtä, mutta 'työpaikan' löytäminen ei ahtaissa tiloissa ole helppoa. Tässä kodissa on makuuhuoneeseen järjestetty lapsille oma piirustusnurkka. Muovikalvolla suojatulle seinälle on ripustettu koulutaulumaalilla sivelty vanerilevy pikku taiteilijoiden käytettäväksi." Kuva CC0 Suomen valokuvataiteen museo, Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_10137A

Käpylehmät olivat entisaikaan maaseudulla ehkä yleisin lelu.
Kuusen käpyjä oli hyvin saatavilla, tikut pysyivät suomujen välissä työntämällä
ja jos jalka meni poikki, uusia löytyi läheltä.

Käpylehmien lisäksi yleisiä leluja olivat pajupillit, puusta veistetyt pyssyt,
paperinuket, räsynuket, kiiltokuvat jaritsat.

Yleisiä lasten leikkejä olivat kirkonrotta, tervapata, nurkkajussi, kymmenen tikkua laudalla,
lankkuhyppy, naruhyppy, piilosilla, majan rakennus, poliisi ja rosvot.
Keinulauta tehtiin pitkästä, kapeasta lankusta, joka asetettiin kiven tai pöllin päälle niin,
että kun toinen pää laskeutui alas, toinen nousi ilmaan.
Laudan päissä istuvat keinujat ponnistivat vuorotellen vauhtia maasta.
Joskus lautaan tehtiin myös kädensijat, jolloin vauhdissa oli helpompi pysyä mukana.

Kuva cc Aila Mäkelä

Emaloitua peltiä oleva leikkikahviastiasto, johon kuuluu kahvikannu, kermakko ja sokerikko sekä 2 kuppia ja 2 lautasta. Astiat ovat ulkopuolelta sinisiä, sisältä valkoisia. Kahvikannussa on kansi, lyhyt nokka ja pyöreä kädensija. Kannu on alaosastaan leveämpi. Sokeriastia on jalallinen, maljamainen astia. Kerma-astiassa on avonainen nokka ja pyöreä kädensija. Leikkikaluja Finnassa Kuva CC BY-ND 4.0, Turun museokeskus, TMM17920:4a-d

Pahvisella tyttönukella on vaaleat hiukset ja punainen leninki.
Asuina on vaaleansininen leninki, puna-valkoraidallinen leninki,
valkoinen sinihelmainen ja -kauluksinen leninki,
keltainen valkovöinen takki, vaaleankeltainen ulkoiluasu.
Asuihin kuuluvat 3 hattua, laukku ja sateenvarjo.

Valmiiden paperinukkejen lisäksi nukkeja piirrettin paljon itse.

Leikkikaluja Finnassa

Kuva CC BY-ND 4.0, Turun museokeskus, TMM20295:22

Pyöreä pellistä tehty hyrrä, jonka nuppi tehty puusta.
Alaosa on maalaamatonta peltiä ja siinä on neljä pyöreää reikää.
Hyrrän pääliosassa on kuusi painokuvaa:
kissa, istuva poika, koira, pallotteleva poika, hiiri ja tyttö nuken kanssa.

Varresta pumpataan hyrrään vauhtia ja päästetään irti.

Hyrrän korkeus 14,5 cm ja halkaisija 10 cm.

Leikkikaluja Finnassa

Kuva CC BY-ND 4.0, Turun museokeskus, TMM20869:2

Kahdesta sorvatusta puukiekosta valmistettu jojo.
Naruna kierteinen kalalanka.
Halkaisija 6 cm.

Jojo nousee ja laskee narua pitkin kättä liikuteltaessa.
Jojolla voi tehdä temppuja, kuten saada sen pyörimään
narun päässä hetken aikaa ennen paluuta käteen.

Leikkikaluja Finnassa

Kuva CC BY-ND 4.0, Turun museokeskus,TMM16572:32

Kuvan ritsapyssyn pituus 16,5 cm, leveys 8 cm.
Materiaaleina puu, kumi ja nahka.

Ritsa on sekä leikkikalu että ase.
Se valmistetaan usein oksanhaarasta, johon solmitaan kuminauha.
Ritsalla on lingottu pieniä kiviä, kuivia herneitä, hauleja ja pieniä esineitä.
Sitä on käytetty mm. lintujen hätyyttämiseen marjapensaista.
Asekaupat myyvät teollisesti valmistettuja, muovisia ritsoja.

Leikkikaluja Finnassa

Kuva CC BY-ND 4.0, Turun museokeskus, TMM17476:1

Narusta vedettävä puinen lelu.

Kun lelun pyörät pyörivät, kana nokkii.
Video kanan liikkeestä sekä kuvia sen rakenteesta

Alustana vihreäksi maalattu lauta, alla neljä pyörää.
Kana on maalattu vaalean kellertäväksi, heltta punainen, pyrstössä ruskeaa ja valkoista.
Eteenpäin vedettäessä kanan pyrstö ja pää liikkuvat vuorotellen ylös ja alas.

Lelun pituus on 21,50 cm, leveys 7,5 cm ja korkeus 15 cm.

Leikkikaluja Finnassa

CC BY-ND 4.0, Turun museokeskus, TMM18651:12

Kannaksen lelu Oy:n noin vuonna 1930 selluloosamassasta teollisesti valmistama leikkilehmä.
Korvista on jäljellä enää tukiraudat.
Lehmä seisoo vihreäksi maalatulla puualustalla, jossa mustat pyörät.

Lelun pituus on 45 cm ja korkeus 31 cm.

Leikkikaluja Finnassa

Kuva CC BY-ND 4.0, Turun museokeskus, TMM21976:7

Pyörillä kulkeva vanerinen lehmä, jonka jäsenet ja häntä liikkuvat.
Osat on kiinnitetty toisiinsa nauloilla.
Maalattu valkoisella ja punaruskealla maalilla.

1900-luvun alkupuolella valtaosa suomalaislapsista asui maaseudulla.
Yli puolet suomalaisista sai silloin elantonsa maataloudesta.
Kaikki maatalouteen ja kotiaskareisiin liittyvät lelut olivat siten hyvin yleisiä.

Käpylehmiä tehtiin silloin, kun leikkikarjaa tarvittiin enemmän.
Tarvikkeita löytyi läheltä: käpy vartaloksi ja tikut jaloiksi.

Lehmän korkeus on 17 cm.

Leikkikaluja Finnassa

Kuva CC BY-ND 4.0, Turun museokeskus, TMM21976:8

Lasten puinen leikkihevonen.
Hevonen seisoo jalustalla, jossa on neljä metallista pyörää.
Hevonen on maalattu valkoiseksi. Harja ja häntä ovat ruskeaa jouhta.
Selkään on maalattu musta satula vöineen.
Kaviot ovat mustat, jalusta vihreä.

Lekkikaluja Finnassa.

Kuva CC BY-ND 4.0, Turun museokeskus, TMM17690:5

Vaunun pituus on 20 cm, leveys 8 cm ja korkeus 11 cm.

Leikkikaluja Finnassa.

Kuva CC BY-ND 4.0, Turun museokeskus

Vaunun pituus on 20 cm, leveys 8 cm ja korkeus 11 cm.

Leikkikaluja Finnassa.

Kuva CC BY-ND 4.0, Turun museokeskus, TMM18240

Kuva CC BY 4.0, Helsingin kaupunginmuseo, N191268

Kolmipyöräisen runko ja ohjaustanko ovat rautaa.
Istuinlautaa on pyöristetty.
Pyörätkin ovat puuta.
Etupyörä kääntyy ja sen keskinavassa on puiset metallivartiset polkimet.
Pyörien keskiosat ja ohjaustangon kahvat on maalattu punaisiksi,
pyörien reunat ja polkimet siniharmaiksi.

Leikkikaluja Finnassa

Kolmipyöräisen, poljettavan hevosen polkimet ovat metallia.

Hevosen suurin pituus on 53 cm, korkeus 61,5 cm ja suurin leveys 35 cm.

Hevoseen on kirjoitettu vihreällä kynällä 24/12 1937 Lasse

Leikkikaluja Finnassa

Kuva CC BY-ND 4.0, Turun museokeskus, TMM22401:1

Harmaatäplikkään keinuhevosen kaviot ovat mustat ja jalakset vihreät.
Päitset on tehty ruskeasta nahkasta, häntä meriheinästä.
Satula on punaista kloottikangasta.

Klootti eli kluutti on pintasuojattua, kulutusta kestävää kangasta,
jota käytetään lähinnä kirjansidonnassa.

Keinuhevosen pituus on 88 cm, leveys 32 cm ja korkeus 68,5 cm.

Tällä hevosella on keinuttu vuosina 1923-1927.

Leikkikaluja Finnassa.

Kuva CC BY-ND 4.0, Turun museokeskus, TMM18115:20

Keinutuolin sivut ovat hevosen muotoiset,
välissä on selkänojallinen istuin.
Alla on keinutuoleille tyypilliset kaarevat jalakset.
Niiden etuosan välissä on listoista tehty astinlauta lapsen jalkoja varten.

Hevosten päiden välissä sekä jalasten takapäässä poikkipiena.
Hevoset ja istuin selkänojineen maalattu ruskeiksi, jalakset ja astinlauta mustat.
Hevosten selkään on maalattu siniset satulat keltaisine vöineen,
hevosten päihin on maalattu mustat päitset.
Keinutuolin pituus on 100 cm, korkeus 45 cm ja leveys 35 cm.

Leikkikaluja Finnassa

Kuva CC BY-ND 4.0, Turun museokeskus, TMM17690:1

Kangaspäällysteisen nallekarhun vartalon osat on ommeltu erikseen kaikki omina kappaleinaan.
Ne liikkuvat kiinnityksen varassa.
Raajoissa mustalla langalla ommeltu varpaat.
Kuonon päässä mustalla langalla ommeltu kolmio kirsuna.
Silminä on mustat napit.
Korvat on tehty harmaasta tekonahasta.
Kaulassa nallella on punainen lettinauha.
Nallen korkeus on 50 cm ja leveys 25 cm.

Leikkikaluja Finnassa

CC BY-NC-ND 4.0, Lappeenrannan museot, EKMEKMEE6769:

Nallen vartalo, pää ja kädet on tehty harmaasta lampaannahasta.
Lampaanvilla on leikeissä kulunut paikoin kokonaan pois.
Jalat on ommeltu ruskeasta sametista.
Nallella on lasisilmät.

Yllään nallella on harmaanruskeasta villalangasta neulotut lyhyet housut,
joissa keltaiset olkaimet ja vyötäröresori.
Sinisessä villaliivissä on kolme punaista nappia.

Nallelelujen täytteenä käytettiin ennen sahanpurua.

Nallen pituus on 43 cm.

Leikkikaluja Finnassa

Kuva CC BY-ND 4.0, Turun museokeskus, MM18210:59

Metallijalaksinen nuken kelkka.
Kelkka on valkoiseksi maalattu ja sen kyljissä on punavihreät kukkakuviot.
Työntökahvanvalkoinen kädensija on puuta.
Suurin pituus 82 cm.

Leikkikaluja Finnassa

Free Access - no-reuse Suomen kansallismuseo/ Kansatieteelliset kokoelmat, K9897:109

Suorakaiteenmuotoiset, kuomuttomat nukenvaunut maalattua puuta. Yläreunassa on sabluunalla tehty kukkaornamentti. Vaunujen sisäosa on maalattu punaiseksi, ulkopuoli on harmaa. Vaneriset pyörät ovat vaaleanpunaiset Pyörien pinnat ovat rautaa ja keskiöt visakoivua. Leikkikaluja Finnassa CC BY-ND 4.0, Etelä-Karjalan museo, EKMEKMEE6774

Högforsin tehtaan valmistama leikkihella.
Sama tehdas, joka valmisti koteihin oikeita helloja,
teki niiden pienoismalleja lapsille.
Lelu ei siis ole lelutehtaan tuotantoa.

Leikkikaluja Finnassa

Kuva CC BY-ND 4.0, Turun museokeskus, TMM16239a

Läkkipeltisen, vihreäksi maalatun rikkalapion varsi on puuta.

Rikkalapion pituus on 23 cm ja leveys 12 cm.

Leikkikaluja Finnassa

Kuva CC BY-ND 4.0, Turun museokeskus, TMM17690:24

Pienikokoinen lapsen leikkikaluksi tarkoitettu pyykkilauta. Kehikko on raakapuusta valmistettu, keskellä on aaltomaisesta peltilevystä reunapuihin naulaamalla kiinnitetty hankausalusta. Ylälaidassa on pieni puinen kaukalo saippuaa varten. Ollut käytössä 1940-luvulla. Pyykkilaudan korkeus on 32 cm ja leveys 16 cm. Aikuisten pyykkilautoja: kuva 1 ja kuva 2 Leikkikaluja Finnassa Kuva CC BY-ND 4.0, Etelä-Karjalan museo, EKMEKMEE6575:

Rautainen pieni lettupannu lasten käyttöön. Pannussa on seitsemän pyöreää letunpaikkaa. Kädensija päästä pyöristetty, varren päässä soikea reikä ripustamista varten. Pohjassa on koholeima: Porin valu. Porin Konepaja Osakeyhtiö valmisti tuotteita, jotka leimattiin: Porin valu. Tuotteisiin kuului mm. puuhelloja ja niiden lisälaitteita. Tässä esite puuhellaan asennettavasta lisälaitteesta, jolla on saatu kotiin keskuslämmitys ja kuuma vesi. Kuvan lettupannun halkaisija on 13 cm jakorkeus 0.6 cm. Leikkikaluja Finnassa Kuva CC BY-ND 4.0, Etelä-Karjalan museo, EKMEKMEE8465