Nalleja
Kuvan vaalea nalle on 20-luvulta ja se on kokenut evakkotaipaleenkin.
Kiharakarvainen nalle on 50- tai 60-luvulta.
Nallet ovat kuin samoilla kaavoilla tehdyt,
vaikka ikäeroa on kymmeniä vuosia.
Nalle on ollut monen lapsen ensimmäinen lelu.
Kun koulujen välitunneilla hypittiin narua, saatettiin lausua lorua,
jonka mukaan hyppijän piti toimia:
Nallekarhu, nallekarhu, mene sisälle, nosta tassusi,
pyöri ympäri, niiaa, kumarra, potkaise, kiljaise, sano nimesi,
älä mene pois, mene pois!
Vanhat suomalaiset nallet tehtiin usein lampaanturkista.
Nalleja tehtiin myös vanhoista takeista tai kankaista.
Hienoimmat nallet tehtiin mohairista eli angoravuohen villasta kudotusta kankaasta.
Yleisin nallen täyte oli puulastu.
Nalle katsoi maailmaa lasi-, puu- tai nappisilmillä.
Kuono, suu ja tassut kirjailtiin mustalla tai ruskealla langalla.
Muotoiltu kumi- tai muovikuono yleistyi 50-luvun alkupuolelta lähtien.
Joidenkin hyväntekeväisyysjärjestöjen tunnuksissa esiintyy nalle.
Nalle tuo mieleen kaiken sen, mitä lapsena nallelta sai,
eli lämpöä, sympatiaa, rakkautta ja lohtua.
Teddykarhulla on jopa oma kansainvälinen nimikkopäivänsä.
Sitä vietetään lokakuussa.
Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 6.
Kuvauspaikka: Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä, Näyttelykeskus Weegee
Kuva © Kirsi Alastalo
Luokka: 1950-luku, lelu ja leikki