Valitse haluamasi kuvat rastittamalla
Kuva-aiheet
- 1920-luku ja aiemmin (10)
- 1930-luku (35)
- 1940-luku (86)
- 1950-luku (398)
- 1960-luku (131)
- 1970-luku (30)
- 1980-luku (2)
- ammatit (115)
- auto (70)
- eläin (82)
- esine (19)
- evakot (7)
- hevonen (13)
- hygienia (8)
- ilta (22)
- isovanhemmat (14)
- isä (7)
- jauho (4)
- joulu (2)
- juhla (6)
- järvi (74)
- kahvi (49)
- kala (9)
- kalastus (12)
- kauppa (29)
- kesä (216)
- kevät (21)
- kissa (43)
- koira (39)
- koti (12)
- kotityöt (52)
- koulu (61)
- kukka (75)
- kuvataide (1)
- käsityö (32)
- lammas (4)
- lapsi (149)
- leipä (30)
- lelu ja leikki (66)
- lintu (53)
- luonto (71)
- LUONTO-kuvakortit (50)
- maaseutu (30)
- maatila (58)
- maisema (19)
- marja (74)
- matelija (1)
- metsä (28)
- metsästys (2)
- metsätyöt (7)
- mies (85)
- musiikki (11)
- nainen (80)
- nuoruus (19)
- näyttelijä (28)
- opetustaulu (64)
- perhonen (5)
- perinne (17)
- pihapiiri (1)
- postikortti (29)
- presidentti (31)
- puu (42)
- puuteollisuus (1)
- puutyöt (7)
- rakennus (39)
- ruoka (106)
- ryhmä (11)
- sanataide (2)
- sanonta (16)
- sato (6)
- sauna (6)
- sota (16)
- suru (3)
- syksy (70)
- sää (17)
- Taide (346)
- talvi (87)
- tapahtuma (13)
- teknologia (21)
- terveys (9)
- terveys ja sairaus (59)
- tilaisuus (6)
- työnteko (20)
- uni (15)
- urheilu (34)
- vaatehuolto (26)
- vene (32)
- yksinäisyys (13)
- ystävyys (38)
- yö (7)
- äiti (13)
Kuvat
Poljettava ompelukone

Vaikka ensimmäiset sähkökäyttöiset ompelukoneet
oli esitelty jo Pariisin maailmannäyttelyssä 1867
ja Singer oli tuonut kotikäyttöön tarkoitetun
sähköompelukoneen markkinoille 1920-luvulla,
tavallisissa kodeissa polkuompelukoneet olivat 50-luvulla vielä hyvin yleisiä.
Koneissa oli vain tikin pituuden säätö, ei sik-sak-tikkiä.
Mutta ei ollut joustavia kankaitakaan,
joissa jousto-ommelta tai siksakia olisi välttämättä tarvinnut.
Saumat huoliteltiin joko käsin
tai ompelemalla ensin nurjat puolet vastakkain
ja kääntämällä kangas niin,
että seuraavalla tikillä kankaan reuna jäi kahden tikkirivin väliin.
Ompelukoneen oikeassa reunassa olevasta pyörästä pyöräytettiin itseen päin
ja kun poljin pöydän alla alkoi heilua,
liikettä jatkettiin nilkoilla pumppaamalla.
Polkuompelukoneet olivat kestäviä
ja tikistä tuli kaunis niin ohuelle kuin paksulle kankaalle.
Ompelukonemerkkejä ovat Bernina, Pfaff, Husqvarna viking,
Singer, Janome, Brother, Elna, Eva ja Juki.
Kuva CC0 Outi Mäki
Kaulauslauta ja tukki

Kaulauslauta ja -tukki olivat entisajan mankeli.
Niitä käytettiin vielä 50-luvulla,
koska pieniin kaupunkikoteihin ei mankeli mahtunut
eikä suuria, yhteisiä mankeleita ollut kovin tiheästi.
Hieman kosteat, viikatut ja vedetyt liinavaatteet kiedottiin tiukasti kaulaustukin ympärille.
Kuperalla laudalla rullattiin pakettia edestakaisin puhtaan pöydän tai penkin päällä, kunnes kangas oli sileää.
Lopuksi lakanarulla painettiin kaulauslaudalla pöytää vasten litteäksi.
Kaulauslautaa kutsutaan myös kauluulaudaksi ja Karjalassa rullookartuksi ja kataipaalikaksi.
Nykyisin käytetään myös sanoja mankelilauta ja -pölkky.
Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 42.
Kuva © Kirsi Alastalo
Nurmikset

Ruuvareita eli ruuviluistimia valmistettiin luovutetun Karjalan alueella Nurmin kylässä.
Siksi niitä kutsuttiin myös nimellä nurmikset.
Vaikka nurmisten valmistus loppui 30-luvulla,
monet käyttivät edullisia nurmiksia vielä 50-luvulla.
Nurmis-luistimet kiinnitettiin hiihtokengän eli monon pohjissa oleviin reikiin ruuvaamalla.
Kuvassa näkyvä avain roikkui lapsilla kaulassa.
Avaimen piikillä puhdistettiin monon pohjan reikä lumesta ennen luistinterän kiinnitystä.
Monot olivat 50-luvulla talvisin koulujalkineet – paitsi märällä kelillä, jolloin käytettiin kumisaappaita.
Mono oli alun perin Jussi Monosen perustaman Lahden saapas- ja lapikasteollisuus Oy:n oma tuotemerkki.
Kun kansa alkoi kutsua kaikkia hiihtokenkiä monoiksi, sana vakiintui yleisnimeksi.
Suksiin kiinnittämistä varten monon pohjiin tehtiin naskalilla reiät.
Siteiden piikit upposivat reikiin ja pitivät monot kiinni suksissa.
Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 43.
Kuva © Kirsi Alastalo
Kaksi maisteria

Tuoreita uimamaistereita

Uima-asu ja ranta-asu 30-luvulta

Roskien keruuta uimarannalta

Kaalinruotien poistamista

Työntekijöitä poistamassa ruoteja kaalinlehdistä,
jotka käytetään kaalikääryleiden valmistukseen.
Elanto oli ensimmäinen valmisruokia myynyt taho Suomessa .
Niille haettiin nimeä yleisökilpailun kautta, ja voittajaksi selviytyi eines.
Helsingissä 1936
Kuva CC0 Suomen valokuvataiteen museo,
Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_8908
Kaalikääryleet einestehtaan uunissa

Kaalikääryleitä paistumassa Elannon einestehtaalla Helsingissä vuonna 1936.
Elanto oli ensimmäinen valmisruokia myynyt taho Suomessa.
Niille haettiin nimeä yleisökilpailun kautta, ja voittajaksi selviytyi eines.
Kuva CC0 Suomen valokuvataiteen museo,
Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_8912
Jojo

Kahdesta sorvatusta puukiekosta valmistettu jojo.
Naruna kierteinen kalalanka.
Halkaisija 6 cm.
Jojo nousee ja laskee narua pitkin kättä liikuteltaessa.
Jojolla voi tehdä temppuja, kuten saada sen pyörimään
narun päässä hetken aikaa ennen paluuta käteen.
Leikkikaluja Finnassa
Kuva CC BY-ND 4.0, Turun museokeskus,TMM16572:32
Leikkilehmä

Kannaksen lelu Oy:n noin vuonna 1930 selluloosamassasta teollisesti valmistama leikkilehmä.
Korvista on jäljellä enää tukiraudat.
Lehmä seisoo vihreäksi maalatulla puualustalla, jossa mustat pyörät.
Lelun pituus on 45 cm ja korkeus 31 cm.
Leikkikaluja Finnassa
Kuva CC BY-ND 4.0, Turun museokeskus, TMM21976:7
Nalle

Nallen vartalo, pää ja kädet on tehty harmaasta lampaannahasta.
Lampaanvilla on leikeissä kulunut paikoin kokonaan pois.
Jalat on ommeltu ruskeasta sametista.
Nallella on lasisilmät.
Yllään nallella on harmaanruskeasta villalangasta neulotut lyhyet housut,
joissa keltaiset olkaimet ja vyötäröresori.
Sinisessä villaliivissä on kolme punaista nappia.
Nallelelujen täytteenä käytettiin ennen sahanpurua.
Nallen pituus on 43 cm.
Leikkikaluja Finnassa
Kuva CC BY-ND 4.0, Turun museokeskus, MM18210:59
Nukke

Tämä nukketaloihin sopiva miesnukke on vuosilta 1930—1959.
Se on vain14,5 cm pitkä.
Hattu on samaa massaa kuin pää.
Pitkät housut on ommeltu ruskeasta villahuovasta
ja pusero vaaleansinisestä trikoosta.
Vaatteet on ommeltu käsin.
Solmio on ommeltu kiinni puseron rintamukseen.
Raajat ovat hopeanväristä metallia.
Kädet on maalattu ihonvärisiksi, kengät mustiksi,
käsivarsien ja säärien ympärille on kiedottu tiukkaan harmaata lankaa.
Vaatteet on ommeltu yhteen, joten nukkea ei voi riisua.
Leikkikaluja Finnassa
Kuva CC BY-ND 4.0, Turun museokeskus, TMM21176:3
Nukke

Tämän nuken on valmistanut Bruno Schmidtin Nukketehdas (Puppenfabrik) 1930-1939.
Nuken pää, kädet jajalat liikkuvat.
Ne on kiinnitetty vartaloon kuminauhoilla.
Nukella on ruskeat lasisilmät.
Silmät ovat alunperin olleet sulkeutuvat, mutta ne on liimattu paikoilleen.
Alkuperäinen silmämekanismi on todennäköisesti asetettu paikoilleen
nuken päälaella olevanreiän kautta.
Pää on täytetty pumpulilla ja päälaki on pehmeä.
Hiukset, jotka on kammattu kahdelle palmikolle,
on kiinnitetty ommellen harsokankaaseen,
joka on puolestaan kiinnitetty päähän liimalla.
Vaatteet eivät ole alkuperäisiä.
Nukelle on ommeltu valkoinen puolialushame japuuvillainen pusero.
Puseron hihansuihin ja kaula-aukkoon onkäsin virkattu valkoista puuvillapitsiä.
Liivihame on villakangasta.
Nuken pituus on33 cm.
Nuken päässä on leima SCHUTZ MARKE / S/30 / GERMANY.
Leikkikaluja Finnassa.
Kuva CC BY-ND 4.0, Turun museokeskus, TMM19061
Nukke

Luonnonvaaleasta ja ihonvärisestä puuvillapalttinasta ommeltu tyttönukke,
jolla on massasta valmistetut käsivarret, pää ja hiukset.
Kasvonpiirteet on maalattu.
Nukella on jalassaan trikookankaasta ommellut sukat ja mustat pegamoidikengät, joissa on pahvipohja.
Pegamoidi (pesukangas) on kangasta, joka on tehty vedenpitäväksi
kyllästämällä se nitroselluloosasta, kamferista, risiiniöljystä ym. valmistetulla massalla.
Sitä on käytetty kirjansidonnassa.
Nuken pituus on35 cm.
Näitä nukkeja valmistettiin teollisesti vuosina 1930 – 1949.
Leikkikaluja Finnassa
Kuva CC BY-ND 4.0, Turun museokeskus, TMM21176:2
Kahvipavut kaupan pakkauksiin 20–30-luvuilla

Kahvikulta-pakkauksessa näkyy Petsamo,
joten Suomi-neidolla on kaksi käsivartta.
Kahvikullan valmistaja oli SOK.
Kuvan muut pakkaukset ovat Pauligin.
Kahvikulta- ja Paula-pussit ovat 20-luvulta.
Muut pakkaukset ovat 30-luvulta.
Silloin pakkaustekniikka kehittyi
ja yhä useampi osti kahvipapunsa pakattuina.
Kahvipaketteihin alettiin leimata päiväys,
ja päivättyä paahdettua kahvia mainostettiin.
30-luvulla myytiin paahdettua kahvia
enemmän kuin paahtamatonta kahvia.
Valmiiksi paahdetun kahvin laatu oli tasaisempi
kuin kotona paahdetun kahvin.
Onko kahvipakkauksen päivämäärä sinulle tärkeä?
Millä tavalla onnistuit parhaiten kahvin aromien säilyttämisessä?
Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita.
Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.
Sokeritoppa ja sakset

Pienet sokeritopat painoivat kaksi kiloa tai viisi kiloa.
Suuret sokeritopat painoivat jopa 15 kiloa.
Kahvinjuojat suosivat sokeritopan kärkiosaa.
Se oli kovempaa ja kesti kauemmin sulaa suussa.
Monen mielestä topan kärki oli makeampaakin.
Toppa pilkottiin yleensä paloiksi kaupassa.
Topan leveä tyvi jäi usein kauppiaan varastoon.
Kotona sokeritoppa paloiteltiin sokerisaksilla.
Sokeritoppa valmistettiin puhtaasta ruokosokerista,
joka kaadettiin tötterömäiseen muottiin.
Tämän jälkeen sokeri sai kuivua pari viikkoa,
kunnes kiteet olivat asettuneet.
Esimerkiksi vuonna 1926 Helsingin Sanomissa oli mainos,
jossa kehotettiin ostamaan omaisille ja tuttaville
joululahjaksi sokerisakset.
Vaasan tehtaalla valmistui viimeinen
sokeritoppa vuonna 1957.
Isosta sokeritopasta ei ole helppoa saada paloja irti.
Millaisia keinoja olet yrittänyt?
Oletko joskus käynyt salaa hakemassa sokeria? Mitä tapahtui?
Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita.
Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.
Tukipahvit tukivat tuotetta ja tuotemerkkiä

Paperikääreisissä kahvipakkauksissa käytettiin tukipahvia.
Kun kahvipussi avattiin, niin ensin irrotettiin pussin päällä oleva sulkija.
Kun pussin suuta raotettiin, esiin tuli tukipahvi.
Pahvi piti paketin mallissaan ja toimi samalla aromisuojana.
Tukipahviin painettiin erilaisia keräilykuvia ja mainoksia.
Osa tukipahveista oli selkeästi mainoksia.
Niissä oli tuotteen nimi ja usein mainoslause.
Joissakin korteissa kerrottiin tuotteiden ominaisuuksista.
Keräilykuvat yleistyivät Suomessa 1930-luvulla.
Ennen viikkorahojen keksimistä ne olivat
aikuisten suosimien tuotteiden kylkiäisinä.
Erilaiset hyödylliset sarjat kannustivat
myös aikuisia keräämään kortteja.
Monet paahtimot julkaisivat reseptisarjoja
ja arkisia talousvinkkejä.
Korteissa oli myös hullunkurisia perheitä.
Kuvasta löytyy Aatos Oppi, opettajan poika,
joka mainostaa K-leipää.
Muita hahmoja olivat esimerkiksi:
Pekka Piippu, Maalari Matti, Ulla Pulla,
Kauppias Puoti ja Taimi Kukka.
Millaisia kortteja olet ottanut talteen tai nähnyt?
Entä vanhempasi? Kerro lisää.
Kuva kuuluu sarjaanKahvimuseon aarteita.
Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.
Leipiä ja pullia tilauksesta

Jääskestä kotoisin oleva Helena Ikonen leipoi imatralaisille pullat ja leivät asiakkaiden tuomista aineista.
Emäntä Ikonen sai 1932 valtakunnan ruoanlaittomestarin arvonimen Viipurin maatalousnäyttelyssä.
Kuvassa on tyypillinen oman aikakautensa puuhella.
Pöydällä näkyy vesiämpäri.
Vesi kannettiin pihakaivosta.
Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto
cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma.
Ruokolahti, Imatra 28.-29.1.1947. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r47-506b_30.tif
Postikortti: Naimiskauppoja

Salokylä 9.7.1930
Serkku hyvä!
Ota nyt tuoli ja istu!
Putoat jaloitasi,
kun kuulet asiani.
Tahdotko miehen?
Usko pois tämä on totisinta totta.
En ole ennen ollut puhemiehenä,
mutta nyt olen.
Siis tahdotko miehen?
Sulhaskokelas on Niemen isäntä.
Hän on hyvä mies.
Muistathan Niemen isännän?
Isäntä sanoo ajatelleensa Sinua paljon,
mutta ei ole uskaltanut kosia.
Minä kysyn nyt hänen puolestaan:
Suostutko naimisiin hänen kanssaan?
Vastaa pian, sillä
tämä ei ole leikkiä!
Terveisin
Hilma
Keskustelunaiheita
Miten sinua on kosittu tai miten itse kosit?
Saattoiko ennen tyttö kosia?
Oletko toiminut puhemiehenä? Kerro kokemuksistasi!
Miten puhemiestä palkittiin palveluksistaan?
Miten ennen aviopuoliso löydettiin?
Mentiinkö naimisiin rahasta vai rakkaudesta?
Painostivatko vanhemmat lapsiaan naimisiin?
Minkälaisia ominaisuuksia arvostettiin
miehessä ja naisessa aviopuolisona?
Miten itse löysit aviopuolisosi?
Kerro omasta seurusteluajastasi!
Onko aviopuolison löytäminen nykyään
erilaista kuin ennen?
kirjasta Rajala, Pertti (1990): Kirjeet kertovat - selkokirja muisteluryhmille. VTKL.
Sanonta
Kahden kauppa on kolmannen korvapuusti.
Naimisiin kaikki hinkuu ja siinä ne sitten vinkuu.
Taiteilija Wäinö Aaltonen

Kuvanveistäjä Wäinö Aaltonen ja presidentti Pehr Evind Svinhufvudin eli Ukko-Pekan rintakuva (Helsinki 25.8.1938).
Wäinö Aaltonen (1894-1966) on Pohjoismaiden merkittävimpiä kuvanveistäjiä.
Hän teki Tampereen Hämeensillalla olevat Pirkkalaisveistokset
Eränkävijä, Kauppias, Suomen neito ja Veronkantaja vuosina 1928-29.
Muita hänen töitään ovat Paavo Nurmen patsas ja eduskuntatalon istuntosalin patsaat
Raivaaja, Henkinen työ, Tulevaisuus, Usko ja Sadonkorjaaja (1932).
Muotokuvat hän teki mm. presidentti K. J. Ståhlbergistä, kirjailija Joel Lehtosesta,
Jean Sibeliuksesta sekä Ruotsin kuningattaresta.
Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto
Sitaatti
Luo, taiteilija! Älä puhu!
- Johann Wolfgang von Goethe (1749 - 1832)
Aforismi
Takuuvarma keino säilyttää itsensä luovana
on pakottaa itsensä oppimaan joka päivä jotain uutta.
Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r38-325_2.tif
Säveltäjä Jean Sibelius

70-vuotias säveltäjä Jean Sibelius (18.9.1935).
Jean Sibelius on kansainvälisesti tunnetuin ja esitetyin suomalainen säveltäjä.
Hän sävelsi seitsemän sinfoniaa ja paljon musiikkia,
joka vaikutti suomalaisten kansallistuntoon Venäjän sortovallan aikana.
Sibeliuksen teoksia ovat Finlandia, Karelia-sarja, Lemminkäinen-sarja,
jossa mm. Tuonelan joutsen,Valse triste, Ateenalaisten laulu.
Lisäksi hän sävelsi vokaali-, kuoro- ja pianomusiikkia,
näytelmämusiikkia ja kamarimusiikkia.
Sibelius avioitui Aino Järnefeltin kanssa.
Aino oli Eero (taidemaalari) ja Arvid (kirjailija) Järnefeltin sisar.
Pari sai kuusi tytärtä: Eva, Ruth, Kirsti, Katarina, Margareta ja Heidi.
Ystävykset Jean Sibelius ja Armas Järnefelt juhlivat
Bobrikovin murhaa (1904) niin perusteellisesti,
että heidät vietiin poliisikamarille kuulusteltaviksi.
Poliisi kirjoitti pöytäkirjaan kuulustelun syyksi:
”Aiheeton ilo”.
Bobrikovin murhasta Ylen Elävässä arkistossa
Sibeliusten kotiTuusulanjärven rantatien varrella valmistui1904.
Se sai nimekseen Ainola.
Siellä Sibelius kuoli aivoverenvuotoon 91-vuotiaana vuonna 1957.
Helsingin Suomalaisen Klubin tuottama verkkosivusto Sibeliuksesta.
(Printattuna Vesa Sirénin kokoamaa tietoa on peräti 1200 sivua.)
Sitaatti
Musiikki alkaa siinä, missä sanat loppuvat.
- Johann Wolfgang von Goethe (1749 - 1832)
Sitaatti
Musiikki puhuu, kun sanat eivät riitä.
- Hans Christian Andersen (1805 - 1875)
Lapsen suusta
Leikki-ikäiselle lapselle oli kerrottu erilaisista vammaisista.
Hän tiesi, että on näkö-, kuulo-, liikunta- ym. vammaisia.
Kadulla tuli vastaan kalju mies ja lapsi kysyi:
- Äiti, onko setä tukkavammainen?
Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto
Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r35-164_1.tif
Hetekan pääty

Hetekan tärkein ominaisuus, jonka vuoksi sitä arvostettiin,
oli se että luteet ja muut syöpäläiset eivät kyenneet pesiytymään siihen.
Hetekoita mainostettiin narinattomina,
vaikka kyllä niistä ääntä lähti.
Heteka saattoi olla levitettävä:
toinen vuode työnnettiin päiväksi toisen alle
ja saatiin näin huoneeseen tilaa.
Tavallinen patja hetekoissa oli pystyraidallinenflokkipatja
(kuva, Finna/Ilomantsin museosäätiö).
Flokkivanu oli kehräämöistä ja tekstiiliteollisuudesta
ylijäänyttä, revittyä pumpulimaista
ja helposti muotoutuvaa materiaalia (kierrätyskuituvanua),
jokasisälsi puuvillaa ja villaa.
Edelleenkin verhoilijat käyttävät flokkia
ja sitä myydään askartelutarkoituksiin.
-------
Olki oli joskus maaseudulla yleisin patjantäyte
(yleinen vielä 1950-luvulla).
Se oli halpaa ja helppo vaihtaa,
mikä tehtiin noin kerran vuodessa – usein jouluksi.
Patjantäytteiksi valittiin parhaat,
pisimmät ja puhtaimmat rukiin oljet.
Tähkät poistettiin. Patja täytettiin siten,
että olkien paksuimmat tyvipäät aseteltiin
patjan päihin ja pehmeämmät päät keskelle.
Se vähensi pistelyä patjanpäällisen läpi.
Patjapussin suu ommeltiin suurin pistoin kiinni.
Kuva vanhasta olkipatjasta - ajalta ennen hetekoita.
Kuva CCO Outi Mäki
Heteka

Ennen vaahtokumi- ja runkopatjoja suomalaiset nukkuivat hetekoissa.
Niitä valmisti ensimmäisenä Helsingin teräshuonekalutehdas,
josta terässänky sai myös nimensä.
Yksi Veikko Lavin kuuluisista lauluista on nimeltäänSerenadi Hetekalle, jossa sanotaan:
Rautaisessa hetekassa jokainen on maannut, pari ikäpolvea on siinä alun saanut.
...verkkopohja narahteli, rakkaat muistot mieleeni taas toi... koko talo kuuli sen,
kun kylkeä vain käänsi... nukahdettiin oman instrumentin säveliin...
Sananlasku
Niin makaa kuin petaa.
Antaa tulla lunta tuppaa, männää sängyn alle!
Kuva CCO Outi Mäki
Presidentti Pehr Evind Svinhufvud

Presidentti Pehr Evind Svinhufvud puhuu suurnäyttelyn avajaisissa uudessa Messuhallissa.
Näyttely esitteli Suomen teollisuustuotantoa.
Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto
Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Helsinki 5.10.1935. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r35-437B_1.tif
Marsalkka Mannerheim

Marsalkka C.G.E. Mannerheim palaa Suomeen Intiaan ja Nepaliin suuntautuneelta matkaltaan Kaleva-lentokoneella.
Malmin lentokenttä oli avattu edellisenä vuonna. Helsinki 2.4.1937.
Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto
Kallio ja Mannerheim suurkirkon portailla

Presidentti Kyösti Kallio ja marsalkka Mannerheim vastaanottavat sotilasparaatin Suurkirkon portailla Helsingissä 1938.
Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto
Maanpuolustuskorkeakoulun kuva-arkisto teemana ”Etulinjasta kotirintamalle 1939–1945”.
Maamme-laulun nauhoitus Robert Kajanuksen johtamana vuodelta 1928, säveltänyt FredrikPacius,sovitus Robert Kajanus. (Raita tietokanta)
Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r38-369_1.tif
Mannerheim ja Walden

Marsalkka Mannerheim ojentaa lahjaansa 60-vuotismerkkipäiväänsä viettävälle Kenraali Rudolf Waldenille.
Maanpuolustuskorkeakoulun kuva-arkisto teemana ”Etulinjasta kotirintamalle 1939–1945”.
Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto