Kuvat

Koulujen hiihtokilpailut olivat ennen jokavuotinen perinne
ja myös alle kouluikäisille järjestettiin kilpailuja.
Leikkimielinen kisailu nähtiin kasvatuksellisesti hyvänä asiana,
joka opetti lapselle, että elämässä ei aina voi voittaa,
mutta se ei ole mikään katastrofi.

Kuva ©Pekka Agarth 1979. Kuvauspaikka Vammaksen hiihtokilpailut Vammalassa.

Kuva on koulujen välisistä yleisurheilukilpailuista. Kuva ©Pekka Agarth 1979

Koulujen mestaruuskilpailuissa menossa tyttöjen pitkän matkan juoksu syksyllä 1979. Kuva ©Pekka Agarth 1979

Vammalan Palloseuran tyttöfutista 1979.

Sananlasku Joka syyttä suuttuu, se lahjatta leppyy.

Kuva ©Pekka Agarth 1979

Helsingin olympiastadion sijaitsee osoitteessa Paavo Nurmentie 1.

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 34
luvussa 11. Olympialaiset.

Kuva © Urheilumuseo

Saksan liittotasavallan urheilujoukkue on laskeutunut Helsingin lentoasemalle Seutulaan Helsingin olympialaisia varten heinäkuussa 1952. CC BY 4.0 Bonin Volker von, 1952 Helsingin kaupunginmuseo, inventaarionumero N210762, Finna

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 35 luvussa 11. Olympialaiset. Urheilumuseon sivustolla voi tehdä 360°-virtuaalikierroksen Paavo Nurmen kotitalossa Turun Jarrumiehenkadulla, jossa Paavo Nurmi asui lähes 30 vuoden ajan. Täältä hän lähti juoksulenkeilleen, joilla rakentui pohjakunto kymmeniin maailmanennätyksiin ja yhdeksään olympiakultaan. Nurmen perheen omistama asunto on nyt kotimuseo, jonka Urheilumuseo on sisustanut 1920-luvun asuun, osittain alkuperäisillä esineillä. Tartu kotitalon kuvaan hiirellä ja liikuta näkymää. Kuva © Räshid Nasretdin, Historian kuvakokoelma, Museoviraston kuvakokoelmat

Selkoteksti Helsingin olympiakisat 5 sivua

Aforismi
Hyvin usein voittajia on häviäjät,
jotka päättivät yrittää vielä kerran.

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 36
luvussa 11. Olympialaiset.

Kuva © Urheilumuseo

Urheileminen oli kansakouluissa suosittua, varsinkin pallopelit kuten pesäpallo. Lauri "Tahko" Pihkalan kehittämää pesäpalloa pelattiin väli- ja urheilutunneilla. Tytöt hyppivät välitunneillapitkää narua, vaihtoivat kiiltokuvia ja leikkivät viimeinen pari uunista ulos. Pojat leikkivät ja pelasivat yleensä erikseen. Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 68 kappaleessa 17. Koulu Kuva © Kirsi Alastalo

Ruuvareita eli ruuviluistimia valmistettiin luovutetun Karjalan alueella Nurmin kylässä.
Siksi niitä kutsuttiin myös nimellä nurmikset.
Vaikka nurmisten valmistus loppui 30-luvulla,
monet käyttivät edullisia nurmiksia vielä 50-luvulla.

Nurmis-luistimet kiinnitettiin hiihtokengän eli monon pohjissa oleviin reikiin ruuvaamalla.
Kuvassa näkyvä avain roikkui lapsilla kaulassa.
Avaimen piikillä puhdistettiin monon pohjan reikä lumesta ennen luistinterän kiinnitystä.

Monot olivat 50-luvulla talvisin koulujalkineet – paitsi märällä kelillä, jolloin käytettiin kumisaappaita.
Mono oli alun perin Jussi Monosen perustaman Lahden saapas- ja lapikasteollisuus Oy:n oma tuotemerkki.
Kun kansa alkoi kutsua kaikkia hiihtokenkiä monoiksi, sana vakiintui yleisnimeksi.

Suksiin kiinnittämistä varten monon pohjiin tehtiin naskalilla reiät.
Siteiden piikit upposivat reikiin ja pitivät monot kiinni suksissa.

Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 43.

Kuva © Kirsi Alastalo

Kuvan sukset ja siteet ovat 50-luvulta.
Kaksi ylintä sidettä ovat nimeltään Y-side.
Seuraavana on vaijeriside ja alimmaista kutsutaan rotanloukuksi.

Hiihtäminen oli kansalaistaito, jopa velvollisuus,
ja Suomessa järjestettiin joka vuosi kansanhiihdot.
Latukalenterissa julkaistiin tietoa viitoitetuista laduista, varusteista
sekä suurimpien paikkakuntien latukarttoja.
Kansanhiihtolatu merkittiin kyltein maastoon ja taukopaikoille.
Latujen varrella oli kansanhiihdon suorituskirjoja, joihin hiihdot merkittiin.
Toiminta rahoitettiin myymällä suoritusmerkkejä,
joita ihmiset kiinnittivät anorakkeihinsa.

Ennen varsinaisen suksiteollisuuden alkua oli tyypillistä kysyä,
kenen veistämillä suksilla hiihdät.
Tunnettuja suksenveistäjäsukuja ovat olleet mm. Heikkiset, Laasaset,
Lampiset, Pakkaset, Ritolat, Uusituvat, Väisäset ja Väyryset.
Monet lapset hiihtivät isän veistämillä suksilla.

Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 44.

Kuva © Kirsi Alastalo

Puusukset ja sälesukset menivät aika helposti poikki.
Tuvan lämmössä sukset kuivuivat, ja pikainen lähtö ladulle kostautui.
Monien pikkupoikien ilo loppui lyhyeen, kun hurja lasku hyppyristä katkaisi suksen.
Katkenneet sukset paikattiin kotona ohuella pellillä, jota saatiin vaikka kahvipurkeista.

Nykyään suurin osa suksista on muovipohjaisia, mutta umpihangessa puusukset ovat edelleen parhaat.

Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 45.

Kasku
- Miksi blondit eivät harrasta vesihiihtoa?
- He eivät ole löytäneet järveä, jossa olisi rinne.

Kuva © Kirsi Alastalo

Hiihtäjät alkoivat käyttää ruokosauvoja 50-luvulla.
Sitä aiemmin käytettiin nuoresta kuusesta tehtyjä näresauvoja tai pyöreitä sauvoja.
Pyöreät sauvat höylättiin rimasta.
Sauvan alapään rengasta kutsutaan nimellä sompa eli kerkkä eli suovero.
Suksisauvoja kutsutaan myös porkka-sanalla.

Vanhojen sauvojen somparengas tehtiin katajasta, ruokosauvojen ruo’osta.
Somparenkaan keskellä oli kaksi nahkahihnaa ristikkäin.
Sompa lähti usein irti, ja monet muistavatkin etsineensä kadonnutta sompaa lumihangesta.

Suksisauvan alapäässä on terävä metallinen piikki,
joka pureutuu jäiseenkin maastoon ja mahdollistaa vauhdin työntämisen.
Toisessa päässä on nahkahihna, joka estää otteen liukumisen liian alas.

Nykyään käytetään kahden mittaisia sauvoja.
Perinteisen tyylin sauvat ovat lyhyempiä ja luistelutyylin sauvat pidempiä.

Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 46.

Kuva © Kirsi Alastalo

Kun karvapohjasuksista siirryttiin puusuksiin, alkoi suksivoiteiden käyttö.
Ensin käytettiin pelkkää tervaa, ja sen jälkeen lisättiin luistoa kynttilän tai sillinpään avulla.
Seuraava edistysaskel oli purkkivoiteet,
joita oli erilaisille keleille kuten vesikelille, vitikelille ja keskikelille.

Sälesukset eli liimapuusukset yleistyivät 50-luvun alkupuolella, säännöstelyn loputtua.
Sälesuksiin käytettiin tervaa, jota ei tarvinnut eikä saanut paahtaa.
Tällaista tervaa on kuvassa näkyvä Lyly.

Voidepurkeissa oli usein numero, joka kertoi millaiselle kelille voide sopi.
Kuvassa näkyvä punainen Vauhti-voide numero 4 sopi vesikelille ja Haka-voide pakkaskelille.
Pitovoide levitettiin joko purkin korkilla tai omalla kämmenellä.

Koska suksien voiteleminen oli haasteellista,
kehitettiin pitopohjasuksia, joiden voitelu on yksinkertaisempaa.

Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 47.

Kuva © Kirsi Alastalo

Uimamaisterivihkiäiset Mustikkamaan uimarannalla. Kuva kuuluu sarjaan Helsinki-kuvia. CC BY 4.0, Kuvan tunniste: N102223, Kannisto Väinö, Helsingin kaupunginmuseo 1939.

Kuva on otettu Hietaniemen uimarannalla Helsingissä. Hietaranta Kuva kuuluu sarjaan Helsinki-kuvia. CC BY 4.0, Kuvan tunniste: N158773, Väinö Kannisto, Helsingin kaupunginmuseo 1943.

Kilpaonkijoita Sompasaaren rannalla. Taustalla oikealla näkyy Korkeasaari ja vasemmalla Mustikkamaa. Mustikkamaan rannassa oli laituri, johon yhteysmoottoriveneet tulivat Kauppatorilta. Kuva kuuluu sarjaan Helsinki-kuvia. CC BY 4.0, Kuvan tunniste: N93783, Eino Heinonen, Helsingin kaupunginmuseo 1950-luku.

Kuntoilua Hietaniemen uimarannalla uinnin lomassa. Kuva kuuluu sarjaan Helsinki-kuvia.

CC BY 4.0, Kuvan tunniste: N150829, Väinö Kannisto, Helsingin kaupunginmuseo, 1944.

Helsingin Töölössä sijaitseva Hietaniemen matala uimaranta Hietsu on vuosikymmeniä vetänyt väkeä uimaan ja auringonottoon. Löhöilyn lisäksi rannassa on mahdollisuus pelata rantalentopalloa ja koripalloa. Rannalla järjestetään myös konsertteja ja muita tapahtumia. Lapsille löytyy oma leikkipaikkansa. 1930 valmistunutGunnar Taucherin suunnittelema Hietarannan paviljonki on jo rapistunut. Paviljongissa oli aiemminrannan kahvila ja yleiset pukuhuoneet. Lähietäisyydellä sijaitsee minigolf-rata ja Taivallahden tenniskeskus. Kuva kuuluu sarjaan Helsinki-kuvia. CC BY 4.0, Kuvan tunniste: N150889, Kannisto Väinö, Helsingin kaupunginmuseo, 1944.

Korkeakosken kansakoulun oppilaat Juupajoella lähdössä polkupyöräretkelle koulun luota vuonna 1955.

Kuva CC0 Suomen valokuvataiteen museo, Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_7858C

Pojat ihailemassa luistimia Osuusliike Hämeen keskustoimipaikan suurmyymälän urheiluosastolla.

Julkaistu Kuluttaja-lehdessä vuonna 1958
Alkuperäinen kuvateksti:
"Eri kivat pelit nämä hokkarit! Pojat mielityössään urheiluosastolla."
(Kuluttaja 50/1958, s. 8)

Kuva CC0 Valokuvataiteen museo, kuvaaja: Ensio Heikkilä,
Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_9349

Kannessa Mona-Lisa Pursiainen ja Lasse Viren.

Kalle Anttila oli ajan hermolla, sillä Rooman Euroopanmestaruuskisoissa
Suomi ylsi parhaaseen mitalisaaliseensa sitten 1940-luvun.

Pursiainen voitti hopeaa 4 × 400 metrin viestissä ja pronssia 200 metrin juoksussa (aika 23,17).
Sadalla metrillä hän oli kuudes ajalla 11,42.

Viren oli kaksi vuotta aiemmin voittanut Münchenin olympialaisissa
sekä 5 000 metrin että 10 000 metrin juoksut.
Jälkimmäisellä matkalla hän rikkoi 7 vuotta voimassa olleen maailmanennätyksen,
vaikka kaatui matkalla.

Roomassa Viren juoksi jalkavaivaisena ja sijoittui 10000 metrillä seitsemänneksi.
5000 metrillä hän juoksi pronssille.

Montrealin olympialaisissa 1976 Viren teki historiaa
uusimalla molemmat pitkien matkojen olympiavoittonsa.

Tulosta Anttilan tavaraluettelo-kuvasarjan tekstit (15 sivua).

kuva: Anttilan kuvasto kevät 1974

Suomen Talokeskus Oy:n osastopäällikkö Kari Rahkamo vuonna 1961.

Diplomi-insinööri Kari Rahkamo (s.1933) oli aikoinaan Suomen paras kolmiloikkaaja ja edusti Suomea kaksissa olympialaissa (1956 ja 1960). Hän on jäätanssija Susanna Rahkamon isä, joka on toiminut kaupunginhallituksen puheenjohtajana, Helsingin kaupungin kaupunginjohtajana ja ylipormestarina.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Valokuvaaja Ilpo Lukus/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Helsinki 29.9.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-27708_1.tif

Helsingissä järjestettiin kesällä 1956 SVUL:n suurkisat.
Sadekuuro pääsi yllättämään kisayleisön.
Poika on löytänyt kisaravintolasta suojaisan ruokailupaikan.

Arvoitus
Ympäri maailman ääni kuuluu, mutta kukaan ei ole vielä nähnyt. Mikä se on? (Ukkonen)

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma. Helsinki 28.6.1956.
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_r17_r1_r56-6138_6.tif

Helsingissa järjestettiin vuonna 1956 Suomen Valtakunnan Urheiluliiton eli SVUL:n suurkisat. Kuvassa kisayleisöä matkalla kilpailupaikoille Stadionin edustalla. Väki on matkalla Suomi-Islanti -jalkapallomaaotteluun. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma. Helsinki 28.6.1956. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_r17_r1_r56-6138_5.tif

Eläintarhan mäkiautokilpailussa jonotetaan starttivuoroa. Etualalla kilpailujen kansainvälinen vahvistus, Markku Holmström (118) Ruotsin lähetystöstä.
Mäkiautoille järjestettiin myös Suomenmestaruuskilpailuja.

Sananlasku
Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön.
Harjoitus tekee mestarin.

Lauluja autoista
Pikku-Matin autosta on kumi puhjennut

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Valokuvaaja Eero Makkonen/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma. Helsinki 6.10.1957.
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r57-9964_1.tif

Innokkaita katsojia poikien mäkiautokilpailussa Helsingin Eläintarhassa lokakuussa 1957.

Mäkiautoilu oli 1950 ja 60-luvuilla yksi suosituimmista kaupunkilaislasten harrastuksista.

Mäkiauto on pyörien päälle tehty rakennelma,
joka liikkuu mäkeä alaspäin pelkän painovoiman avulla.
Siinä ei ole polkimia eikä moottoria,
joten tasaisella maalla se liikkuu vain työntämällä tai vetämällä.

Mäkiautoja rakennettiin itse monenlaisista laudoista ja levyistä.
Usein auton takaosa tehtiin maitokärryistä ja ohjauspyöräksi
- jos vain mahdollista - laitettiin oikean auton ratti
Jarruiksi tuli katajaiset kepit.

Edelleenkin järjestetään kilpailuja, kenen auto rullaa pisimmälle.

Mäkiautoilusta YLEn Elävässä arkistossa videoita ja lisätietoa.

Sananlasku
Auta miestä mäessä, älä mäen alla.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Valokuvaaja Eero Makkonen/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma. Helsinki 6.10.1957.
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r57-9964_3.tif

Nyrkkeilyliiton toiminnanjohtaja A. Salokangas antaa onnenpotkun
Milanon EM-kilpailuihin lähtevälle nyrkkeilijä Pentti Hämäläiselle.
Pentti Hämäläinen osallistui kisoihin silloin ainoana suomalaisena nyrkkeilijänä.
Nyrkkeily on ollut olympialaisten ohjelmassa jo vuodesta 1904.

Nyrkkeilijän välineitä ovat hammassuojat, käsisiteet, päänsuoja,
otteluhanskat, säkkihanskat ja nyrkkeilytossut.
Harjoituskypärä on usein myös poskipäitä suojaava.
Nykyään tuhannet ihmiset harrastavat kuntonyrkkeilyä.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma, 12.5.1951.
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r51-1476_2-2.tif

Naisten voimisteluesitys renkailla Suurkisojen avajaisissa Helsingin Stadionilla.

Sananlasku
Joka ei nuorena juokse, se vanhanakin konttaa.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma, 28.6.1956.
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r56-6138_7-2.tif

Suurjuoksija Hannes Kolehmainen "Lentävä suomalainen"
esiintyi Huhtamäki-yhtymän mainoksessa
ja suositteli Ranamalt-ravintojuomaa urheilijoille (Helsinki 6.7.1948).

Hannes Kolehmainen (1889-1966) oli viisinkertainen olympiamitalisti.
Hän juoksi Tukholman olympialaisissa kolme kultaa
ja yhden hopean ja Antwerpenissa kultaa maratoonilla.

Urheilumuseon kuvia Finnassa.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r48-915_1.tif

Lontoon olympialaisten keihäänheiton kultamitalimies Tapio Rautavaara (1915-1979) jännittää joustaan Helsingin olympiakisojen aattona kotinsa portailla Oulunkylässä. YLE:n Elävässä arkistossa on video urheilukilpailuista, johon Rautavaara osallistui vuonna 1946 (9 min). Tapio Rautavaara oli muusikko, urheilija ja elokuvanäyttelijä. Rautavaara tutustui Reino Helismaahan sodan jälkeen ja yhdessä he tekivät useita, klassikoiksi muuttuneita lauluja kuten Reissumies ja kissa sekä Päivänsäde ja menninkäinen. Rautavaara sävelsi ja sanoitti myös itse. Hänen tunnetuin kappaleensa lienee Isoisän olkihattu. Hänsävelsi P. Mustapään runonSininen uni ja Oiva Paloheimon runon Ontuva Eriksson. Muita tunnettuja Rautavaaran esittämiä kappaleita ovat Korttipakka, Juokse sinä humma, Kulkuri ja joutsen ja Anttilan keväthuumaus. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvapalvelu-sivusto Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Helsinki 16.7.1952. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r52-1677_2.tif

Suomen B-maajoukkue lähdössä Trondheimiin jalkapallon maaotteluun elokuussa 1953.

Lähtijät vasemmalta Mauno Rintanen, Åke Lindman ja Pekka Kupiainen (Helsinki 29.8.1953).

Åke Lindman (1928-2009) oli näyttelijä ja elokuvaohjaaja mutta myös jalkapalloilija.

Lindman näytteli sotamies Lehtoa Edvin Laineen ohjaamassa elokuvassa Tuntemattoman sotilas.

Åke Lindman oli kolme kertaa naimisissa. Ensimmäinen vaimo oli Helena Kaja, toinen Anneli Sauli ja kolmas Pirkko Mannola (1968–2009)

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r53-1901_1.tif

Sanonta Pohojanmaalta
Son hartioosta kiinni, jos sukset ei luista.

Kuva © Sastamala Visual Oy

Lahdessa sijaitsee hiihtomuseo. Museoviraston sivuilta löytyy kuvia ja tietoa erilaisista hiihtovälineistä. Ennen käytettiin puusuksia, jotka ensin tervattiin ja paahdettiin; sen jälkeen voideltiin. Usein pohjaan hangattiin kynttilää liukasteeksi. Sompa on sauvan alapään rengas tai levennys, joka estää sauvan uppoamisen lumeen. Ennen sompa tehtiin rottinkirenkaasta tai vitsasta ja tuohesta.

Sananlasku Eteenpäin, sanoi mummo lumessa.

Kuva © Sastamala Visual Oy

Kirkkoveneeksi kutsutaan pitkää soutuvettä, jolla ennen kuljettiin kirkkoon.

Nykyään järjestetään kirkkoveneiden välisiä soutukilpailuja.
Suomenmestaruuskilpailuja järjestetään sprintti, 10 km, 30 km ja 60 km matkoilla.
Veneluokkia ovat kirkkovenesoutu, parisoutu, vuorosoutu ja yksinsoutu.

Monissa vanhoissa aforismitauluissa oli ommeltuna kannustava teksti:
Sortumatta souda vaikk ois vastatuulta.

Sananlasku
Ei vara venettä kaada.

Kuva © Studio-86

Otamus-sillan vieressä Häijäässä (Sastamalan Salmissa) on uimapaikka,
jossa voi ottaa "liaanilla" vauhtia ja hypätä veteen korkealta.

Kuva © Sastamala Visual Oy