Nuuttipukkeja
Nuutinpäivä 13. tammikuuta päättää 20 päivää kestäneen joulurauhan.
Tähän liittyy sanonta:
Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi.
Naamioituneet nuuttipukit ovat kierrelleet Nuutin päivänä joko 13. tammikuuta
tai jossain päin heti loppiaisen jälkeen 7.1
kuten 1700-luvun alkuun asti oli tapana.
Nuuttipukkiperinne oli yleinen vielä 60- ja 70-luvuilla varsinkin Lounais-Suomessa.
Edelleen perinne on elossa joillakin paikkakunnilla.
Tämä on vanhaa suomalaista karnevaaliperinnettä.
Monet nuuttipukit esittivät laulun ja pyysivät siitä palkkiota.
Tavallisesti palkkio oli joulusta jääneitä pipareita, omenoita tai karamelleja.
Laulut saattoivat olla tuttuun säveleeseen itse sanoitettuja.
Lapset ja nuoret pukeutuivat mitä kummallisimpiin asuihin.
Vaatteet saattoivat olla nurinpäin päällä.
Kasvot maalattiin tai käytettiin naamareita.
Yleinen tapa oli pukeutua vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin.
Jossain päin Suomea nuuttipukkeina kiersivät enemmän lapset,
jossain taas nimenomaan nuoret miehet.
Nuorten miesten seurueet kiersivät talosta taloon
ja vaativat joululta jäänyttä olutta.
Ryhmä kasvoi matkan edetessä.
Mikäli olutta ei saatu, laulettiin erilaisia haukkumalauluja,
joita lapset eivät esittäneet.
Mikäli oluet koottiin reessä odottavaan saaviin,
ne kuljetettiin lopuksi kylän suurimpaan tupaan.
Siellä järjestettiin joulukauden viimeiset leikit ja tanssit.
Saalis nautittiin isolla porukalla yhdessä.
Joillakin paikkakunnilla elää edelleen Nuuttijuhlan perinne,
joka muistuttaa vanhaa iltamaperinnettä.
Juhla sisältää juhlapuheen, monenlaisia esiintyjiä, arvontaa ja tanssit.
Myös erillisiä Nuutinpäivän tansseja järjestetään.
Nuutinpäivän nimi juontaa juurensa Tanskan suojelupyhimykseen,
1000-luvulla eläneeseen kuningas Knuut Pyhään
sekä tanskalaiseen herttua Knut Lavardiin,
joka murhattiin tammikuussa 1131.
Monilla suomalaisilla on perinne kerätä kaikki joulukoristeet
ja viedä joulukuusi pois joko loppiaisena tai Nuutin päivänä.
Kuva © Sastamala Visual Oy