Kuvat

Tietoa kullerosta (Trollius europaeus) Luontoportissa

Kuva CC0 Pixabay

Suomen kansalliskukka kielo on monivuotinen ruohokasvi. Sen juurakko haaroo tehokkaasti ja kasvusto leviää joka suuntaan. Kieloa kasvaa kuivissa ja tuoreissa kangasmetsissä, harjuilla, metsänreunoissa, kivikkoisilla rinteillä ja pientareilla, lehdoissa ja lehtoniityillä. Sitä on istutettu lukuisiin kotipihoihin ja poimittu moniin morsiuskimppuihin. Kielon hedelmä on pallomainen, oranssin punainen ja mehevän näköinen marja - mutta tappavan myrkyllinen. Myös lehdet ja kukat ovat myrkyllisiä. Kielo kukkii touko–kesäkuussa. Kukissa on voimakas tuoksu. Kielon tieteellinen nimi pohjautuu Raamatun Laulujen lauluun, jossa tyttö vertaa itseään laaksojen liljaan. Tietoa kielosta (Convallaria majalis) Luontoportissa

Tietoa keltakurjenmiekasta (Iris pseudacorus) Luontoportissa Kuva CC0 Pixabay

Tietoa kangasvuokosta (Pulsatilla vernalis) Luontoportissa Kuva CC0 Pixabay

Kanerva on kangassinisiiven toukan ravintoa. Tietoa kanervasta(Calluna vulgaris) Luontoportissa Kangassinisiipi (Plebejus argus) on hyvin pieni perhonen. Siipien yläpinta on koirailla hohtavansininen, naarailla ruskea, mutta niidenkin takasiivissä on myös sinistä sävyä. Naarailla siipien reunassa punainen aaltoileva vyö tai rivi puolikuun muotoisia täpliä. Siipien alapinta on koirailla vaaleanharmaasta valkoiseen. Naarailla perusväri on rusehtava. Kangassinisiipi elää kuivilla mäntykankailla, kivikoissa ja hiekkamailla. Lentoaika on kesäkuun loppupuolelta elokuun alkuun. Kangassinisiipi talvehtii munana. Keväällä kuoriutuvat toukat käyttävät ravinnokseen kanervaa, juolukkaa, hernekasveja ja kangasajuruohoa. Tietoa kangassinisiivestä Luontoportissa Kuva CC0 Pixabay

Kamomillasaunio on yksivuotinen ruohokasvi. Se on vahvasti ryydintuoksuinen - toisin kuin sukulaisensa peltosaunio eli saunakukka. Kamomillasauniolla on enemmän mykeröitä kuin saunakukalla ja ne ovat pienempiä. Niiden valkoiset laitakukat kääntyvät pian alaspäin. Kun halkaisee varovasti kukan keltaisen kehrän eli mykeröpohjuksen, se on kamomillasauniolla ontto ja peltosauniolla täysi. Kamomillasaunio kukkii koko kesän ja pitkälle syksyyn. Sen kukkamykeröissä on haihtuvia öljyjä. Kamomillasauniolla on lääkinnällisiä ominaisuuksia, peltosauniolla ei ole. Kamomillasaunio kasvaa pelloilla, pihoissa, tienvarsilla ja joutomailla. Sitä myös viljellään, sillä se on kauppayrtti. Kamomillasauniota on viljelty rohdoksi suurten talojen kasvitarhoissa ja torppien pihoissa jo silloin, kun apteekkeja ei vielä ollut olemassa. Kamomilla on antiseptinen ja siksi sitä on käytetty ulkoisesti haavojen hoitoon, hengitettynä keuhkoputkentulehdukseen sekä nuhaan ja sisäisesti yleislääkkeenä vatsa- ja suolistovaivoihin. Laimeaa kamomillateetä voi tarjota pienillekin lapsille vatsakipuun. Kamomillaa on laitettu vauvan kylpyveteen rauhoittamaan. Kamomillaa käytetään rauhoittavana yrttiteenä sekä yksinään että sekoituksissa. Vaaleita hiuksia voi huuhdella kamomillavedellä, niin ne tulevat kiiltäviksi. Kamomilla löytyy myös monesta kaupan shampoopullossa. Tietoa kamomillasauniosta (Matricaria chamomilla) Luontoportissa Kuva CC0 Pixabay

Metsien aluskasvillisuuteen kuuluva käenkaali on monivuotinen ruoho, jonka korkeus on vain 5–10 cm. Sen maavarsi on hento ja suikertava, yksittäiset kukat valkoisia, sinipunasuonisia, joskus kokonaan punertavia tai sinipunaisia. Käenkaali kukkii varhain keväällä ja alkukesästä. Lehdet säilyvät vihreinä talven yli. Käenkaali kasvaa varjoisissa kuusikoissa, lehtomaisissa metsissä ja lehdoissa. Käenkaali on herkkä kuivumiselle. Se suojautuu laskostamalla lehdykkänsä alaspäin toisiaan vasten. Näin haihduttava pinta pienenee puoleen. Kasvi vetää lehtensä suppuun yöllä ja kovalla auringonpaisteella, rankkasateella ja kosketusärsykkeestä. Ketunleipiä eli käenkaalia voi maistella. Lehdet maistuvat sitruunaiselta. Se johtuu oksaalihaposta kuten raparperinkin maku. Oksaalihappo suojaa käenkaalia hyönteisentoukilta ja etanoilta. Jos ketunleipiä haluaa syödä enemmän, täytyy samalla juoda maitoa oksaalihapon vuoksi. Tietoa käenkaalista eli metsäkäenkaalista eli ketunleivästä (Oxalis acetosella) Luontoportissa Kuva CC0 Pixabay

Hiirenvirna (Vicia cracca) on monivuotinen hernekasvi. Se kiipeilee kärhillään toisia kasveja pitkin ja kukkii koko kesän. Hiirenvirna on yksi kaikkein yleisimmistä niittyjen lajeista. Se lisääntyy maarönsyillä ja kasvaa 20–100 cm korkeaksi. Sinivioletit kukat ovat pitkäperäisissä kukinnoissa. Hiirenvirna kasvaa niityillä, tien- ja metsänreunoilla, pientareilla, joutomailla ja rannoilla. Vaikka hiirenvirna on hernekasvi, sen siemeniä ei kannata maistaa, sillä ne ovat lievästi myrkyllisiä. Hiirenvirna on monen päiväperhosen ravintoa. Tietoa eri virnoista Luontoportissa Kuva CC0 Pixabay

Tietoa harakankellosta (Campanula patula) Luontoportissa Kuva CC0 Pixabay

Ahomansikan eli metsämansikan poimiminen ja heinänkorteen pujottaminen kuuluu monen maaseudulla kasvaneen lapsuusmuistoihin. Nykyään ahomansikkaa kasvatetaan kaupunkipihoissa maanpeiteperennana ja parvekelaatikoissakin. Luonnossa se on vähentynyt niin paljon, ettei siitä enää keitellä mansikkahilloa kuten ennen. Mansikka tarvitsee valoa eikä kykene kasvamaan paikoissa, joissa sitä korkeammat kasvit valtaavat alaa. Se viihtyy kuivahkoissa rinteissä, lehtomaisissa metsissä, niityillä ja kedoilla. Mansikka lisääntyy pitkien ja hentojen pintarönsyjen avulla. Jotkut ihmiset ovat allergisia mansikoille - pienet lapset vielä useammin kuin aikuiset. He voivat saada mansikasta nokkosrokkoa eli urtikariaa: iho punottaa ja siinä on pieniä kutisevia näppylöitä. Jos henkilö on todettu allergiseksi koivun siitepölylle, on mansikkaa syytä maistaa varovasti ja reaktioita kuulostellen. Oireisiin annetaan antihistamiinia. Rohtona mansikkaa on käytetty kihtiin, ripuliin ja reumaan sekä nesteen poistamiseen. Mansikassa on C- ja K-vitamiineja ja se on hyvä ummetukseen. Alkukesästä poimitut ahomansikan lehdet sopivat teesekoituksiin. Sanonta ”Oma maa mansikka, muu maa mustikka” korostaa kotimaarakkautta. Tietoa ahomansikasta (Fragaria vesca) Luontoportissa Kuva CC0 Pixabay

Jos näkymä ikkunasta ei ollut mukavaa katseltavaa, se oli helppo korjata kauniilla kukkasilla. Palsami oli yleinen huonekasvi. Se oli yksivuotinen. Siemenet korjattiin talteen ja istutettiin seuraavana vuonna. Kuva CC0 Outi Mäki

Nuori mies myymässä kukkia vappuun valmistautuvalla kauppatorilla keväällä 1961. Tarjolla oli mm. atsaleaa, neilikoita ja ruusuja. Tori- ja markkinakauppiaille on kirjoitettu opas. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto Kuva cc Valokuvaaja Jyrki Pälviö/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Helsinki 28.4.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-25368_2.tif

Aamu

Aamun kirkkaus on niinkuin laulu.
Itse taivas lepää järvessä.
Liikkumatta, autuaina pilvet
uneksivat ilman äärillä.

Kaislat välkkyy kastepisaroista,

metsä hymyy läpi kyynelten.
Kaukaa, helisten ja värähdellen
rastaan huilu jumalallinen.

- Saima Harmaja 10.6.1931

Kuva © Sastamala Visual Oy

Kuvan ruusupensas on nimeltään Iharuusu (Rosa Mollis).

Se on samaa sukua kuin Karjalanruusu, joka on Pohjois-Karjalan maakuntakukka.
(Vahvikkeen maakuntakukat) Samaan sukuun kuuluvat myös Juhannusruusu, Kurtturuusu,
Metsäruusu, Orjanruusu ja Punalehtiruusu.
Näistä kurtturuusu on haitallinen.
Maa- ja metsätalousministeriön Kansallisessa vieraslajistrategiassa
yhdeksi erityisen haitalliseksi vieraslajiksi Suomessa on nimetty
hiekkarantoja ja saaristoa valtaava kurtturuusu (Rosa rugosa).
Se on merkittävin uhka monille uhanalaisille lajeille:
yhdeksälle rantahietikoilla elävälle perhoselle, neljälle kärpäslajille,
kahdelle helttasienelle ja kuudelle putkilokasville.
Kurtturuusun myynti kiellettiin Suomessa 2019.
Tarhakurtturuusujen kasvatus ja kauppa on edelleen sallittua.
Kurtturuusua on käytetty risteytyksissä tuomaan pensasruusuihin kestävyyttä ja terveyttä.
Risteymät eivät ole haitallisia.
Niiden lisääntymiskyky ja leviäminen ovat paljon alkuperäistä luonnonlajia heikompia.

Ruusunmarjoista tehdään teetä, hilloa, marmeladia ja kiisseliä.
Ruusunmarjoissa on paljon C-vitamiinia ja muita terveellisiä aineita (Fineli).
Ruusunmarja on nivelille terveellistä.
Ruusunmarjajauhetta ja -rouhetta käytetään nivelten liikkuvuuden parantamiseen.

Ruusupensaista kuvia ja tietoja Luontoportissa.

Streptokokin aiheuttamaa ihonalaista tulehdusta kutsutaan ruusuksi.

Kuva © Sastamala Visual Oy

Kuva © Sastamala Visual Oy

Päivänkakkara (Leucanthemum vulgare) on Keski-Suomen maakuntakukka.

Päivänkakkaraa on käytetty ennustamiseen nyppimällä sen terälehtiä
ja laskemalla: rakastaa, ei rakasta, rakastaa, ei rakasta...

Lapsen suusta
Alakoululaisen koevastauksesta:
Kukan osat ovat verhiö, teriö, hetiö, emiö, kukio ja sikiö.

Mielikuvamatka kuvan avulla
Ohjaaja lukee rauhallisesti:
Ota hyvä ja rento asento. Astu sisään kuvaan.

• Mitä näet ympärilläsi?
• Millaisia ääniä kuulet?
• Millaisia tuoksuja tunnet?
• Haluatko koskettaa jotakin?
• Mistä olet tullut tähän paikkaan?
• Tapaat kuvan paikassa henkilön. Mitä häneltä kysyt?
• Miten matkasi tästä jatkuu?

Nocturne

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysikuu,
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.

En ma iloitse, en sure huokaa,
mutta metsän tummuus mulle tuokaa.
Puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen
niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni soipa säveleinä
tammenlehväseppel vehryt uus.

En ma enää aja virvatulta,
ompa kädessäni onnen kulta.
Pienentyy mun ympär elon piiri,
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri.
Edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.

- Eino Leino 1903

Kuva © Sastamala Visual Oy

Sinivuokko on Hämeen maakuntakukka.

Tietoa sinivuokosta(Hepatica nobilis) Luontoportissa

Kuva © Sastamala Visual Oy

Kurjenkellon kukat ovat sinisiä, valkoisia tai hieman punertavia.

Kissankello on Keski-Pohjanmaan maakuntakukka.

Tietoa kurjenkellosta (Campanula persicifolia) Luontoportissa

Kuva © Sastamala Visual Oy

Omenapuu kukkii touko-kesäkuussa. Valkeakuulaalla on pitkä kukkimisaika.

Hyvä sato edellyttää lähekkäin vähintään kahta lajiketta.

Lähistöllä sijaitsevat mehiläispesät luovat pölyttymiselle parhaat mahdolliset edellytykset.

Jäniksiltä omenapuiden rungot on hyvää suojata metalliverkolla tai muovispiraalilla (spiraali poistetaan kesäksi).

Mielikuvamatka kuvan avulla
Ohjaaja lukee rauhallisesti:
Ota hyvä ja rento asento. Astu sisään kuvaan.

• Mitä näet ympärilläsi?
• Millaisia ääniä kuulet?
• Millaisia tuoksuja tunnet?
• Haluatko koskettaa jotakin?
• Mistä olet tullut tähän paikkaan?
• Tapaat kuvan paikassa henkilön. Mitä häneltä kysyt?
• Miten matkasi tästä jatkuu?

Kuva © Sastamala Visual Oy

Tämä Gallen-niminenomenapuu kasvaa Sastamalassa Jaatsin tilalla, joka oli Akseli Gallen-Kallelan lapsuuden koti. Nykyään maukasta, raikasta ja kevyesti makeahappoista Gallen-lajiketta on myös myynnissä. Se on keskikokoinen puu, joka tulee melko nopeasti satoikään. Gallen on kesälajike. Se on saanut nimensä Akseli Gallen-Kallelan äidin Matilda Gallenin mukaan, jonka 1800-luvun loppupuolella tekemästä siemenkylvöksestä tämä lajike on valittu. Hedelmät ovat keskikokoisia tai suuria, keltaisia, kekomaisia ja tulevat kypsyessään kuulakkaiksi. Maku on erittäin hyvä, sopivan makea ja happoinen ja siinä on miellyttävä aromi. Hieno kestihedelmä. Aikais- ja runsassatoinen. Lajike on talven- ja ruvenkestävä. Kuva © Sastamala Visual Oy

Kestävä ja tuoksuva juhannusruusu (Rosa pimpinellifolia) kasvaa koko Suomessa.
Se on tiheäpiikkinen, erittäin helppohoitoinen ja terve ruusupensas,
joka leviää nopeasti juurivesojen avulla.
Juhannusruusua on viljelty meillä 1800-luvun alusta lähtien.

Prinsessa Ruusunen on vanha, paljon kerrottu satu.
Kun odotettu prinsessa syntyy,
hänelle järjestetään suuret ristiäisjuhlat.
Haltiatarkummit antavat lahjoja.
Kutsumatta jäänyt paha haltiatar ilmoittaa,
että prinsessa kuolee pistäessään sormensa värttinään 16-vuotissyntymäpäivänään.
Seuraava haltiatar peruu osan kirouksesta ja sanoo,
että prinsessa vaipuu silloin uneen. Näin tapahtuu.
Prinsessan 16-vuotissyntymäpäivänä koko hovi vaipuu uneen ja nukkuu sata vuotta.
Piikkipensaat (juhannusruusut?) peittävät linnan.
Prinssi kiipeää nukkuvan prinsessan torniin ja suutelee tätä.
Prinsessa ja koko hovi heräävät. Hääthän siitä seuraa.

Prinsessa Ruusu linnassa, linnassa, linnassa,
prinsessa Ruusu linnassa, linnassa.

On pahan noidan pauloissa, pauloissa, pauloissa.
on pahan noidan pauloissa, pauloissa.

Vuossadan nukkuu Ruusunen, Ruusunen, Ruusunen,
vuossadan nukkuu Ruusunen, Ruusunen...

Edvin Laine ohjasi satuelokuvan Prinsessa Ruusunen vuonna 1949.
Prinsessaa näytteli Tuula Rosenqvist (ent. Ignatius),
jonka sukunimeenkin tuli avioliiton myötä ruusu (rose).
Tuula Rosenqvist tuli myöhemmin tunnetuksi televisiokuuluttajana.

"Yksi ruusu voi olla puutarhani, ja yksi ystävä maailmani."
- Leo Buscaglia

Kuva © Sastamala Visual Oy

Perinteinen, voimakkaasti tuoksuva juhannusruusu
kukkii todella runsaasti vuoden valoisimpaan aikaan
eli juhannuksen tienoilla.
Se on erittäin helppohoitoinen ja leviää nopeasti juurivesojen avulla.

Juhannusruusussa on kermanvalkoiset kukat ja tiheäpiikkiset varret.
Se menestyy vaatimattomillakin kasvupaikoilla ja kestää hyvin pakkasia.

Juhannusruusua kutsutaan myös suomenruusuksi ja pimpinellaruusuksi.

Tietoa juhannusruususta (Rosa pimpinellifolia) Luontoportissa

Kuva © Studio-86

Juhannusruusun kukinta kestää parisen viikkoa.

Romanssit Melartin, Erkki (säv.); Huttunen, Hugo (esitt.);
Linko, Erkki (esitt.) (1929) viulu, piano, op44, nro 5, F-duuri
Raita - musiikkia vanhoilta äänilevyiltä

Kuva © Studio-86

Maitohorsma on Etelä-Pohjanmaan maakuntakukka
ja vuoden 2019 nimikkoyrtti.
Se levittäytyy tehokkaasti sinne, missä on tilaa kasvaa.
Se viihtyy monenlaisessa maaperässä.

Alkukesästä poimitut maitohorsman lehdet sopivat salaatteihin ja leivän päälle
kuten poimulehti, voikukka, ja mesimarjanlehti.
10-20 cm pitkiä horsman varsia lehtineenvoi paistaa voissa ja syödä kuin parsaa.
Lehdet ovat parhaimmillaan ennen kukintaa.
Ne voidaan kuivata teesekoituksia varten
tai murentaa viherjauheeksi kastikkeisiin, keittoihin sekä pata- ja laatikkoruokiin.
Pula-aikana horsman kuivatuista juurista on valmistettu kahvinkorviketta.

Luonnossa kasvavat yrtit ovat usein paljon ravintorikkaampia
viljeltyihin salaattikasveihin verrattuna.
Ne sisältävät runsaasti mm. ravintokuitua, C- ja E-vitamiinia, beetakaroteenia,
folaattia, kaliumia, kalsiumia, magnesiumia ja mangaania.

Rentun ruusu on Irwin Goodmanin suosituimman laulun nimi.
Hän levytti sen vuonna 1988.

Viime vuosina lupiini on valloittanut horsman kasvualueita tienpientareilla.

Tietoa maitohorsmasta(Chamaenerion angustifolium) Luontoportissa

Kuva © Sastamala Visual Oy

Sinivuokko (Anemone hepatica) on kevään ensimmäisiä kukkijoita. Lämpimillä paikoilla sen sinisiä kukkia näkyy jo huhtikuussa ja yleisesti jo vapun aikoihin.

Kaikki sinivuokon osat sisältävät myrkyllisiä aineita, mutta silti sitä on käytetty munuaiskivien ja haavojen hoitoon.

Kevätlaulu

Kas jo metsä viheriöi,
Kohisee jo kosket,
Ilmassa ja maassa soi
Kummallinen kuiske.

Puussa lehti värisee
Tuulen suloisuutta,
Joet ja norot lirisee
Eloansa uutta.

Lämmintä ja valoa
Maa poveensa juopi,
Kukkasia kauniita
Meille taas se tuopi.

- Yrjö Kilpinen & Pekka Juhani Hannikainen (1854-1924)
Vanha kansakoululaulu

Kuva © Sastamala Visual Oy

Anemone nemorosa

Valkovuokko on monivuotinen,
laajalle levinnyt kukka.
Se viihtyy lehdoissa ja lehtomaisissa tuoreissa metsissä sekä lehtoniityillä.
Valkovuokko on Uudenmaan maakuntakukka.
Suomessa sitä poimitaan varsinkintoukokuun toisen sunnuntain
eli äitienpäivän aikoihin.

Kasvi on lievästi myrkyllinen.

Murskattua tuoretta valkovuokkoa on käytetty
reumaattisiin vaivoihin ja nivelsärkyyn.

Keltavuokko (Anemone ranunculoides) on myös myrkyllinen.

Valko- ja keltavuokko voivat risteytyä keskenään,
jos ne kasvavat näin lähekkäin kuin kuvassa.

Kuva © Sastamala Visual Oy

Valkovuokolle on tyypillistä kasvaa laajoina kasvustoina. Valkovuokko on levinnyt koko Eurooppaan Etelä-Lappia myöten.

Sanonta - Kevät keikkuen tulevi. (Keväällä sää on vuoroin lämmin, vuoroin kylmä.) - Kevättä rinnassa. (Luonnossa eläimet pariutuvat ja hankkivat jälkeläsisiä. Nuoret - ja vanhemmatkin - ihastuvat toisiinsa.)

Kuva © Sastamala Visual Oy

Anemone nemorosa Valkovuokko on Uudenmaan maakuntakukka. Kuva © Sastamala Visual Oy

Lumme kasvaa pehmeäpohjaisissa, mutaisissa lammissa ja suojaisissa järven lahdissa. Se kukkii kesä-syyskuussa. Kasvi on kaikilta osiltaan myrkyllinen. Pohjanlumme on Etelä-Savon maakuntakukka.

Piisami tykkää syödä lumpeiden juurakoita.

Immi Hellénin runo vuodelta 1920:

Rannan lumme valkeuttaan hohtaa
illan tyvenessä uinaellen,
taivaan kirkkautta kuvastellen. –
Uimatiellään tyttö kukan kohtaa.

Ah, hän lausuu, noin jos puhdas oisin,
rannan lumme, luontehesi saisin,
taivaan kirkkautta kuvastaisin,
kaikkein kaunihinta unelmoisin!

Kuva © Sastamala Visual Oy

Perhosista tietoa ja kuvia Luontoportissa. Päiväperhosia on Suomessa noin 130 lajia. Yöperhosia on yli 2000. Suomen kansallisperhoseksi valittiin vuonna 2017 yleisöäänestyksellä paatsamasinisiipi. Sitä äänesti 36 500 ihmistä. Paatsamasinisiipi muistuttaa kuvan perhosta. Kuva © Sastamala Visual Oy

Kuva © Sastamala Visual Oy