Kuvat

Sulo-pastillia "suuta ja kurkkua varten" valmisti oululainen makeistehdas Oy Merijal Ab.
Tehtaan perusti Oulujoen rantaan apteekkari Jalander vuonna 1915.
Aluksi tehdas valmisti lähinnä pula-ajan tuotteita,
mutta erilaiset makeiset tulivat valikoimiin jo varhaisessa vaiheessa.
1930-luvulla Jalander kehitti Leipzigin yliopistossa tervapastillin.
Leijona-pastilli tuli myyntiin 1934.
Nimensä se sai Jalanderin Helsingissä ja Oulussa sijainneista Leijona-apteekeista.

Nissen´s rintakaramelleja valmisti Karl Fazer.
Fazerin tehtaan ensimmäisiä karamellilajeja olivat Keisarisekoitus,
Iris- ja Kiss-Kiss-karamellit (Kis-Kis on tavaramerkki).
Suuri osa tehtaan työntekijöistä oli venäläisiä.
Makeisten vienti aloitettiin 1800-luvun lopussa.
Tuotteita myytiin useimmissa Euroopan maissa.

Lingua–mentholpastilleja myytiin metallisrasiassa.

Ylen Elävässä arkistossa: Vierailu Fazerilaan 1966 (video 13 min)
ja Hellaksen herkkuja – Vierailu karkkitehtaassa 1960 (video10 min).

Karamellisanastoa: kirkkokaramelli, nekku, Filmitähti-purukumit, salmiakki, tikkunekku, nalle-karkki,

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

Lakritsijuuresta valmistettu lakritsi on tunnettu jo tuhansia vuosia. 1700-luvulle saakka sitä pidettiin etupäässä lääkeaineena, jota käytettiin vilustumistautien ja vatsavaivojen hoidossa. Lakritsijuurta on käytetty kauan limaa irrottavana yskänlääkkeenä. Lakritsi mainitaan perinteisissä kiinalaisissa yrttikirjoissakin.

Lakritsi nostaa verenpainetta. Se voi olla haitallista ihmisille, jotka käyttävät nesteenpoistolääkkeitä, digoksiinia ja laksatiiveja.

Fazer on valmistanut lakritsia vuodesta 1927 saakka, ensin Hangossa ja myöhemmin Helsingissä. 1920-luvun lopulla valikoimassa oli jopa parikymmentä erilaista lakritsituotetta. Lakritsia valmistettiin myös talvisodan aikana ja jatkosodan aikana se oli ainoa makeinen markkinoilla.

Vuonna 2013 EU halusi kieltää lakritsipiippujen myynnin, koska niiden ajateltiin kannustavan lapsia tupakan polttoon. Laku Pekka-logo poistettiin lakritsipötköistä 2008, koska se tulkittiin rasistiseksi. Sama kohtalo oli neekerin suukoilla, joiden nimi muuttui suklaasuukoiksi.

Sananlasku
Ei makeaa mahan täydeltä.

Sanastoa laksatiivi, verenpaine, Halva, Englannin lakritsi, metrilaku, karamelli

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

Suppilovahvero on erinomainen ruokasieni, joka ei kaipaa esikäsittelyä.
Sitä voi kuivata ja pakastaa.

Valitettavasti suppilovahvero muistuttaa suippumyrkkyseitikkiä,
joka on myrkyllinen. On siis tiedettävä, mitä kerää.

Ruokaviraston (entinen Evira) sivuilta löytää tietoa ruokasienten
keräämisestä, käsittelystä, myrkkyjen välttämisestä ym.

Sienten tunnistamisessa auttaa Luontoportin kuvat ja kuvaukset.

Kuva © Sastamala Visual Oy

Parhaat vehnäjauhot ovat kellertäviä, huonot lajit sinertäviä tai harmaita. Jauhot voi tehdä paremmin sulaviksi, jos paistaa niitä uunis­sa ahkerasti hämmennellen. Silloin osa tärkkelyksestä muuttuu kasvigum­miksi. Näin käsitel­tyjä jauhoja suositeltiin ennen varsinkin sai­raille ja lapsi­lle. LEIPÄKEITTO Ranskanleivänpalasia paahdetaan ja laitetaan astiaan. Päälle kaadetaan kiehuvaa vettä annetaan seistä 10 minuuttia. Keitto siivilöidä­än ja siihen lisätään sokeria, kermaa ja jotakin maustetta. Kuva © Sastamala Visual Oy

Tässä kuvassa on jouluateria. Pöydässä on lanttu-, porkkana- ja perunalaatikkoa, savustettua kalaa, rosollia, italian salaattia, sinappisilliä Perinteiset jouluruuat Yleensä kaikilla aterioilla joulunaikaan tarjottiin samoja ruokia. Karjalaisilla oli joulupöydässä kolme ruisleipää päällekkäin ja niiden päällä kynttilänjalka. Leipiin ei koskettu joulunpyhinä vaan ne vietiin pyhien jälkeen vilja-aittaan ja syötiin vasta keväällä, kun karja laskettiin laitumelle. Kinkkua, lantulaatikkoa ja perunalaatikkoa ja lipeäkalaa tarjottiin perunoiden ja voisulan tai maitokastik­keen kanssa. Joulupuuro oli ennen ohraryynipuuroa tai riisipuuroa ja hyvän onnen tuojaksi siihen laitettiin manteli. Puuron jälkeen syötiin vielä voitaikinasta valmistettuja luumu­torttuja. Lapsen suusta

Jos kaikki ovat ajoissa kotona, tulee perhepäivällinen. Muuten tulee usein vain pussikeittoa. - Lauri 6v.

Sananlasku

Tulisipa joulu, että saisi yölläkin syödä.

Kuva © Sastamala Visual Oy

Perinteinen puuroresepti Ennen puuron keittämistä ryynit huuhdottiin kylmässä vedessä ja liotettin muutamia tunteja, karkeita ryynejä 12 tuntia. Puuroa keitettiin vienolla ja tasaisella tulella 1-3 tuntia. Jos puuroa jäi tähteeksi, se paistettiin pannussa vähässä voissa ja syötiin seuraavalla ate­rialla. Tähteeksi jääneestä ohrapuurosta valmistettiin myös vanukasta. Puuro laitettiin vedellä kostutettuun kivivatiin kerroksittain marja-tai raparperisoseen kanssa. Paistettiin noin 1 tunti ja tar­jottiin lämpimänä mehukastikkeen kanssa. Helmivelli oli ennen monen herkkua. Helmiryynit valmistetaan poistamalla jyvistä ulkokuori ja pyö­ri­stäm­ällä ne. Sananlasku

Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin. Kiertää kuin kissa kuumaa puuroa. Oli miten oli, mutta puuroa illaksi.

_{Kuva© Sastamala Visual Oy}

Arvoitus Kulkee maata kuin kuningas, vaeltaa kuin valtaherra. Joka vuosi varrotaan köyhimpäänkin kotiin, (joulu)

Kyll´on kystä aitassa Tule meille, Tuomas kulta! Tuopa joulu tullessasi! Tule kekri, jou´u joulu, sekä pääse pääsiäinen! Kyll´on kystä aitassamme, paljo pantua eloa, sirkan reisi, paarman jalka, peiposen peräpakara, sammakon sakarivarvas, sisiliskon silmäpuoli. - Kanteletar

Kasku Tarjoilija suositteli pullealle asiakkaalle kasvistuokaa. - Minä otankin lehtipihvin, innostui asiakas.

Kuva © Sastamala Visual Oy

Sananlasku

Lisänä rikka rokassa, hämähäkki taikinassa.
Mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa.
Nälkä kasvaa syödessä.
Nälkä on paras kokki.

Kuva © Sastamala Visual Oy

Sananparsi
Ei semmoista ole, että ei kymmenen vuoden päästä tarvita.

Kuva © Sastamala Visual Oy

Ennen makkaroita valmistettiin maataloissa teurastuksen jälkeen.
Makkaramassaa työnnettiin lehmänsarven pätkän läpi
puhdistettuun eläimen suoleen (luonnonkuori).

Nykyään makkaratehtaissa käytetään lisäksi keinokuoria,
jotka on tehty esim. kollageenista tai selluloosasta.

Makkaramassassa voi olla lihan lisäksi silavaa ja muuta rasvaa,
kamaraa, siipikarjan nahkaa, kieltä, sydäntä ja maksaa.
Lisäksi on sipulia ja mausteita.

Sodan jälkeen makkara oli yleinen ruoka.
Kodeissa tehtiin makkarakastiketta ja makkarakeittoa.
Myynnissä oli edullista suomilenkkiä eli jätkän makkaraa eli halpamakkaraa.
Sitä kutsuttiin myös hampparin vääräksi.
Työmiehet söivät sitä kylmänä eväänä.

Lauantaimakkara on Suomen yleisin leikkelemakkara.
Sitä valmistettiin jo 1920-luvulla.
Myyjä leikkasi isosta makkarapötköstä sen kokoisen palan,
jonka asiakas halusi.
Kun myymälöihin tuli sähköllä toimivat leikkurit,
asiakas saattoi pyytää:
10 siivua lauantaimakkaraa, kiitos.

Meetvursti ja salami ovat kestomakkaroita.

Vanha loru Viikonpäivät
Maanantaina makkarat tehtiin,
tiistaina tikut vuoltiin,
keskiviikkona keitto keitettiin,
torstaina tupahan kannettiin,
perjantaina perheelle annettiin,
lauantaina liemi latkittiin,
sunnuntaina suu pyyhittiin.

Kuva © Studio-86

Kuva © Sastamala Visual Oy

Omena -lajikkeita on kymmeniä. Tässä muutamia Suomessa kasvavia. Kesälajikkeita: Huvitus, Maikki, Pirja, Valkea kuulas, Gallen, Lepaan meloni, Lohjan Kirkas ja Mustialan Valkea Syyslajikkeita: Keltakaneli ja Punakaneli, Make, Melba, Pekka, Silva ja Viikari. Talvilajikkeita: Antonovka, Aroma, Lepaan Liereä, Lobo ja Åkero Pilariomenapuu mahtuu pieneen tilaan. Siinä omenat kasvavat lähelle runkoa ja se tuottaa satoa jo nuorena. Perheomenapuussa on samaan runkoon vartettu useita eri lajikkeita. THL:n ylläpitämästä Finelistä löytyy omenan sisältämät ravintoaineet. Marttojen omenaruokareseptejä.

Sananlasku Omena päivässä pitää lääkärin loitolla. Yksi mätä omena pilaa koko korin. Ei omena kauas puusta putoa. Minkämoinen puu, semmoset oksat.

Kuva © Sastamala Visual Oy

On olemassa meri-, järvi- ja purotaimenia. Ne kuuluvat lohien heimoon. Taimenen erottaa lohesta siitä, että taimenella on pilkkuja koko kyljellä ja lohella pilkkuja on kylkiviivan yläpuolella. Lisäksi lohella on pyrstössään lovi ja taimenen pyrstö on tasareunainen. Lohikalojen syöminen on paras tapa saada omega-3-rasvahappoja DHA:ta ja EPA:a. Niissä on myös D-vitamiinia, jodia, seleeniä ja proteiinia. Taimenen ravintoaineet voi tarkistaa THL:n Finelistä.

Sanonta Kateus vie kalatkin vedestä.

Kuva © Sastamala Visual Oy

Tällä pilkkijällä on tarkoitukseen sopivat varusteet: pilkkihaalari, vedenpitävät lämpimät jalkineet nastoineen ja sormenpäistä avoimet käsineet. Pilkkijä tarvitsee kairan, jolla poraa jäähän reiäin. Sohjokauha on reikäinen kauha, jolla sohjo poistetaan avannosta. Jäänaskalit ovat turvavaruste, jota pidetään kaulassa roikkumassa. Jos jää pettää, naskalit isketään jään reunaan ja niiden avulla pilkkijä voi kiskoa itsensä takaisin jäälle. Pilkkijakkarana käytetään usein reppujakkaraa, joka aukeaa repun sivusta kuin telttatuoli. Repussa kannetaan pilkkivapoja ja muita tarvikkeita. Pilkkipöntöksi kutsutaan styroksista astiaa, jonka sivussa on sopivan kokoinen reikä kalojen sisäänlaittoa varten. Tämä kalastaja on saanut saaliikseen ahvenen.

Arvoitus Kaksi nälkäistä toisiaan narrailee. Mitä ne ovat? Kala ja kalastaja

Kuva © Sastamala Visual Oy

Suomessa juodaan maitoa enemmän kuin muualla maailmassa. 50-luvulla, jolloin maidonkulutus oli suurimmillaan, sitä juotiin henkeä kohti melkein litra päivässä. Nykyään sitä kuluu enää kolmasosa tästä. Maito on tärkeä proteiinin lähde. Maidon proteiinit ovat hyvälaatuisia ja hyvin imeytyviä. Proteiinia tarvitaan joka vuorokausi kudosten rakentamiseen ja uusimiseen noin gramma painokiloa kohti. Maidossa on proteiineja noin 3,5gr/100gr. Maaseudulla maidontuotanto on ollut tärkein elinkeino. Se on pitänyt maaseutua asuttuna. Viime vuosina maitotilojen määrä on vähentynyt nopeasti ja jäljelle jäävien koko kasvanut. Vuoden 2015 lopussa maitotilan keskimääräinen koko oli 36 lehmää ja maitotiloja oli yhteensä enää noin 7900. Yksi lehmä lypsää vuodessa keskimäärin yli 8 000 kg maitoa. Jotta lehmä pysyisi lypsävänä, sillä täytyy olla vasikka, jolle se tuottaa maitoa. Kun lehmästä ei enää saada maitoa, se päätyy teuraaksi ja lihat käytetään ravinnoksi. Ennen jääkaappeja kaupunkilaiset kävivät maitokannunsa kanssa maitokaupassa joka päivä. Maaseudulla maitoa säilytettiin maakellarissa.

Ravut keitetään suolavedessä.
Karkeaa merisuolaa tarvitaan 40 grammaa vesilitraa kohti
(1 desi painaa 100 grammaa).

Suurimmat ravut laitetaan kiehuvaan veteen ensimmäisinä.

Rapuja keitetään 8-12 minuuttia.
Keittoaika lasketaan siitä, kun vesi alkaa viimeksi laitettujen rapujen jälkeen jälleen kiehua kovaa.

Kuva © Sastamala Visual Oy

Kuva © Sastamala Visual Oy

Ravustuskausi alkaa 21.7.klo 12ja kestää lokakuun loppuun.

Rapujavoi poimia käsin ja rapukeppejä apuna käyttäen.
Niitä voi pyydystäärapuhaaveilla.
Yleisin pyyntiväline on muovinen tai havasverkosta tehty rapumerta.

Syöttinä on käytetty niin lihaa kuin kalaa.
Ravustukseen tarvitaan aina vesialueen lupa oli ravustaja minkä ikäinen tahansa.
18-64 vuotiailta vaaditaan lisäksi valtion kalastuksenhoitomaksu.

Vesien viileys voiviivästyttää täplärapujen poikasten kuoriutumista ja naaraiden kuorenvaihtoa.

Jokirapu kasvaa 10 senttiseksi noin 5-7 vuodessa. Täplärapu noin 3 vuodessa.
Täpläravulla on vaalea täplä saksen juuressa. Jokiravulla ei ole.
Täpläravulla on isommat sakset kuin jokiravulla.Jokirapu ei kestä rapuruttoa - täplärapu kestää.
Jokiravulla on piikit selkäkuoren molemmilla puolilla. Täpläravulla ei ole.

Kuva © Sastamala Visual Oy

Sananlasku
Syö vellii, niin jaksat yöllä kellii.

Kuva © Sastamala Visual Oy