Kuvat

1950-luvun puolivälistä lähtien kouluissa alettiin jakaa Hymypoika- ja Hymytyttö-veistoksia hyvän toveruuden kilvan palkinnoiksi.

Aforismi Elannon saat siitä, mitä ansaitset, mutta elämän saat siitä, mitä annat.

Kuva CC BY 4.0Outi Mäki

Kuva cc Outi Mäki

Sitaatti
Joko löydän tien tai teen sen.
— Hannibal (247 – 184 eKr.)

Sitaatti
Onnellisuus ei synny siitä, että tekee helppoa työtä,
vaan jälkihehkuna tyytyväisyydestä,
joka syntyy silloin, kun on suorittanut vaikean tehtävän,
johon joutui antamaan parhaimpansa.
— Theodore I. Rubin

Kuva CC0 Outi Mäki

Sitaatti Jokainen on nero, mutta jos tuomitset kalan sen kiipeilytaitojen vuoksi, se tuntee koko elämänsä itsensä tyhmäksi. — Albert Einstein (1879 – 1955)

Arvoitus Mikä sana on jokaisessa sanakirjassa kirjoitettu väärin?
sana väärin

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 70
kappaleessa 18. Kieli

Kuva © Kirsi Alastalo / Rudolf Koivun piirros

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 72 kappaleessa 19. Henkilöautot. Kuva © Kirsi Alastalo

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 72
kappaleessa 19. Henkilöautot.

Kuva ©Kirsi Alastalo

Huoltoasemien määrä viisinkertaistui 50-luvulla.

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 73
kappaleessa 19. Henkilöautot.

Kuva c Jussi Kangas / Vapriikin kuva-arkisto

Bussipysäkki Helsingin Munkkivuoressa vuonna 1959

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 76
kappaleessa 20. Linja-auto.

© Jussi Paimio / Helsingin kaupunginmuseo

Helsingin kaupungilla oli 1950-luvulla käytössään monenmallisia autoja.
Yksi ryhmä oli tämän näköisiä Scania-Vabis -autoja.

Näitä linja-autoja hankittiin 1950-luvun alkupuolella
Helsingin kaupungille 40 kappaletta.
Kuvassa on Scania-Vabis B62 / Helko vuosimalli 1954.
Helsingin kaupungin liikennelaitos 172.

Kasku
Savolaisukko seisoi tien reunassa kilometripylvään kohdalla.
Pylväässä oli numero kolme.
Auto pysähtyi ukon kohdalla ja kuski kysyi:
- Mihin tästä mahtaa olla tuo kolme kilometriä?
Ukko vilkaisi ympärilleen ja totesi:
- Eiköhän tuo liene ihan joka suuntaan.

Kuva cc Bo Ahlnäs

Tuokilan linja-auto TJ-934 ajaa
Uudenkaupungin Rantakadulla vuonna 1954.

Taustalla toinen linja-auto menossa vastakkaiseen suuntaan.

Kasku
Autoilija meni Kuopiossa baariin ja tilasi kupin kahvia.
- Tullooko pulloo? kysyi myyjä.
- Ei, kun kuppiin! vastasi autoilija.

cc Uudenkaupungin museon kokoelmat / kuvaaja Osmo Salonen

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 77 kappaleessa 20. Linja-auto. c Kirsi Alastalo / Esine: Risto Heinosen yksityiskokoelmat

Osuusliike Elannon myyjä työnsä ääressä
myymässä asusteita ja koruja vuonna 1951

CC BY 4.0 Helsingin kaupunginmuseo, Inventaarionro N92056

Myyjä ja asiakas Malmin Elannossa 50-luvulla. Kirkonkyläntie 2. - Kaupparaitti 21, Helsinki CC BY-ND 4.0 Helsingin kaupunginmuseo, inventaarionro N93432, FINNA

Ennenkuin sukkahousut keksittiin vedettiin kumpaankin jalkaan erillinen sukka ja kiinnitettiin ylhäällä sukkanauhaliiveihin. Sukat pestiin varovasti käsin. Rikki menneet korjattiin. Sukansilmukointikoneen esite Speedomask Malli F, Helsinki 01.03.1943 Kuva cc Outi Mäki

Sorja-kaavoja Kotiliedessä 1955
Vyötärö oli kapeassakin mekossa selvästi paikallaan.

Vaikka ensimmäiset sähkökäyttöiset ompelukoneet oli esitelty jo Pariisin maailmannäyttelyssä 1867 ja Singer oli tuonut kotikäyttöön tarkoitetun sähköompelukoneen markkinoille 1920-luvulla, tavallisissa kodeissa polkuompelukoneet olivat 50-luvulla vielä hyvin yleisiä. Koneissa oli vain tikin pituuden säätö, ei sik-sak-tikkiä. Mutta ei ollut joustavia kankaitakaan, joissa jousto-ommelta tai siksakia olisi välttämättä tarvinnut. Saumat huoliteltiin joko käsin tai ompelemalla ensin nurjat puolet vastakkain ja kääntämällä kangas niin, että seuraavalla tikillä kankaan reuna jäi kahden tikkirivin väliin. Ompelukoneen oikeassa reunassa olevasta pyörästä pyöräytettiin itseen päin ja kun poljin pöydän alla alkoi heilua, liikettä jatkettiin nilkoilla pumppaamalla. Polkuompelukoneet olivat kestäviä ja tikistä tuli kaunis niin ohuelle kuin paksulle kankaalle. Ompelukonemerkkejä ovat Bernina, Pfaff, Husqvarna viking, Singer, Janome, Brother, Elna, Eva ja Juki. Kuva CC0 Outi Mäki

Mannekiini esittelee iltapukua. Tyylikäs vaikutelma viimeisteltiin käsineillä, jotka sointuivat kenkien sävyihin. CC BY 4.0 Valokuvaaja Ensio Liesimaa, Helsingin kaupunginmuseo, Kuva Elannon kokoelmasta. FINNA

Mannekiini esittelee leninkiä 50-luvulla. Helmassa oli leveyttä ja sen alla alushame. CC BY 4.0 Valokuvaaja Ensio Liesimaa, Helsingin kaupunginmuseo. Kuva Elannon kokoelmasta. FINNA

Turkki CC BY 4.0 Valokuvaaja Yrjö Taurovaara, Helsingin kaupunginmuseo, Elanto -lehden kuva. FINNA

CC BY 4.0 Valokuvaaja Yrjö Taurovaara, Helsingin kaupunginmuseo, Elanto -lehden kuva. FINNA

Tavallinen koulupojan vaatetus 50-luvulla oli kangaspaita ja äidin tai mummon neuloma villatakki. Monasti neuleeseen saatiin langet purkamalla jokin aiempi villapusero. Kuvassa näkyy, miten vetoketju oli harsittu paikoilleen. CC BY 4.0 Helsingin kaupunginmuseo, Elanto -lehden kuva, 1952. FINNA

Kaksi pikkupoikaa seisoo neuvolan ovella Helsingissä
Perämiehenkatu 13. ja Merimiehenkatu 43
kulmauksessa vuonna 1951.

Kasku
Mies meni lääkäriin ja valitti, että hänen polvensa on kipeä.
- Tehkää poika, neuvoi lääkäri.
- Mitä? mies ihmetteli.
- Ettekö tiedä, että pojasta polvi paranee.

CC BY 4.0 Valokuvaaja Eino Heinonen Helsingin kaupunginmuseo. inventaarionro N93449 FINNA

Pitsillä somistettu tyttöjen alushame
oli pakattu lapsiin vetoavaan myyntipakkaukseen.

Malli K 3-4-vuotiaille (koko 50 cm) Hinta 3:84.

CC BY-ND 4.0 Turun museokeskus FINNA

CC BY 4.0 Valokuvaaja Aarne Lehto, 1950-luku / Helsingin kaupunginmuseo, inventaarionumero N253529

50-luvun lopulla julkaistiin ensimmäinen purukumin mukana tullut keräilysarja, Buffalo Bill.
Jenkki-paukkutyynyjen keulakuvaksi nousi legendaarinen Paukku Pave.
Kuvakorttien taustapuolella oli jatkotarina.
Joukossa oli myös erittäin raakoja kuvia.

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 84.

CC Outi Mäki. Kuvattu Hyvikkälän kauppamuseossa, Janakkalassa

Kolme tyttöä portailla, ilmeisesti syömässä purukumia.

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 85.

CC BY 4.0 Helsingin kaupunginmuseo / Elanto-lehden kokoelma Finna

Lapsia makeishyllyn luona Elannon myymälässä 1950-luvulla. CC BY 4.0 Helsingin kaupunginmuseo, inventaarionro N93579. Finna

Kassakoneen päällä on myynnissä Fazerin Hangon lakritsia ja Chymoksen Avaruus-Kippari –keräilypurukumia. CC BY 4.0 Väinö Kannisto, Helsingin kaupunginmuseo, inventaarionro N156755

Kuva CC0 Outi Mäki

Turkulaisen suklaatehdas Hellaksen Neekeri-Jenkki Paukkupurukumia -mainoslaatikko
(nigger bubble gum) N:o 2004 on vuodelta 1956.

Kun Mainos-TV alkoi lähettää televisiomainoksia 1957,
Jenkki-purukumin mainos oli yksi kolmesta ensimmäisellä
mainoskatkolla esitetyistä mainoksista.
Se sai aikaan Neekeri-Jenkin myynnin huikean nousun (historiaa).

CC BY-ND 4.0 Turun museokeskus, inventaarionro TMM22874:1248

Turkulaisen Hellas-tehtaan Jenkki-purukumilaatikko N:o 2001 vuodelta 1958.
Laatikossa oli 120 purukumipakettia.

Hellas toi Jenkki-purukumin kauppoihin 1951.
Hyvin nopeasti Jenkistä tuli maan eniten myyty purukumi
ja sitä se on edelleen tänä päivänä.

Ensimmäinen Jenkki oli kiiltäväpintaiseen "voipaperiin" pakattu palapurukumi.

Purukumin jauhamista pidettiin aluksi niin rumana tapana,
että siitä sai koulussa jälki-istuntoa.

CC BY-ND 4.0 Turun museokeskus, inventaarionumero TMM22874:1279

Taiteilija Tapio Wirkkala suunnitteli setelisarjan, joka otettiin käyttöön 1955.
Uudessa 100 markan setelissä oli rukiintähkiä,
500 markan setelissä männynoksia
ja 1000 markan setelissä silloisen presidentin J. K. Paasikiven kuva.

Markasta tuli pienin käytössä oleva kolikko vuonna 1951.
Pennit poistettiin, koska inflaatio oli niin voimakasta,
että markan arvo putosi poistetun pennin tasolle nopeasti.

Vuonna 1951 työmiehen tuntipalkalla sai 500 g voita tai 10 kg perunaa.
Vuonna 2017 työmies sai tuntipalkallaan 3,5 kg voita tai 18,5 kg perunaa.

Saadakseen kilon kahvia työmies joutui vuonna 1951 työskentelemään yli 4 tuntia.
Vuoden 2017 tuntipalkalla hän sai yli 4 kiloa kahvia.

Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 5.
Muistoisamme 50-luku -kirjassa sivulla 18.

Kuvattavat esineet: Käpylän merkki, Helsinki

Kuva © Kirsi Alastalo

Kuvan vaalea nalle on 20-luvulta ja se on kokenut evakkotaipaleenkin.
Kiharakarvainen nalle on 50- tai 60-luvulta.
Nallet ovat kuin samoilla kaavoilla tehdyt,
vaikka ikäeroa on kymmeniä vuosia.

Nalle on ollut monen lapsen ensimmäinen lelu.
Kun koulujen välitunneilla hypittiin narua, saatettiin lausua lorua,
jonka mukaan hyppijän piti toimia:

Nallekarhu, nallekarhu, mene sisälle, nosta tassusi,
pyöri ympäri, niiaa, kumarra, potkaise, kiljaise, sano nimesi,
älä mene pois, mene pois!

Vanhat suomalaiset nallet tehtiin usein lampaanturkista.
Nalleja tehtiin myös vanhoista takeista tai kankaista.
Hienoimmat nallet tehtiin mohairista eli angoravuohen villasta kudotusta kankaasta.

Yleisin nallen täyte oli puulastu.
Nalle katsoi maailmaa lasi-, puu- tai nappisilmillä.
Kuono, suu ja tassut kirjailtiin mustalla tai ruskealla langalla.
Muotoiltu kumi- tai muovikuono yleistyi 50-luvun alkupuolelta lähtien.

Joidenkin hyväntekeväisyysjärjestöjen tunnuksissa esiintyy nalle.
Nalle tuo mieleen kaiken sen, mitä lapsena nallelta sai,
eli lämpöä, sympatiaa, rakkautta ja lohtua.

Teddykarhulla on jopa oma kansainvälinen nimikkopäivänsä.
Sitä vietetään lokakuussa.

Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 6.

Kuvauspaikka: Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä, Näyttelykeskus Weegee

Kuva © Kirsi Alastalo

Tämän kuorma-auton mallista leikkiautoa on valmistettu Kakolan vankilassa 40-luvulta lähtien. Monenlaisia puuleluja valmisti myös Niemen lelutehdas, jonka mallistoon kuului autoja, eläimiä, nuken rekiä, hyppynaruja ja potkulautoja. 50-luvulla Niemen tehtaan leluissa oli paperinen, punakeltainen etiketti, jossa pikkupoika ajelee potkulaudalla. Juho Jussila Oy on tuttu puisista Jukka-leluista. Autojen, junien, eläinten ja rakennuspalikoiden lisäksi yritys teki Jukolan talo -nimistä hirsitalosarjaa ja keinuhevosia. Monia Jukka-leluja myydään edelleen. Vaikka 50-luvulla Suomessa oli enemmän hevosia kuin autoja, leikkiautoja oli monenlaisia. Puisten leikkiautojen rinnalle tulivat ensimmäiset muoviset autot. Pienten leikkiautojen lisäksi pojille olivat mieluisia polku- ja mäkiautot. Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 7. Kuvan kohde: Loimaan Pyörähuolto, Risto Heinonen Kuva © Kirsi Alastalo

Paperinukeilla leikittiin paljon jo 20- ja 30-luvuilla, mutta sotien jälkeen harrastus levisi entisestään. Kirjan ohella paperinukke oli yksi tavallisimmista joululahjoista. Amerikkalaiset filmitähdet olivat suosittuja paperinukkien aiheita. Filmitähtien kuvia kerättiin muutenkin ahkerasti. Kuvan paperinukke esittää todennäköisesti amerikkalaista näyttelijää Jane Powellia. Lapset leikkivät myös pahvikulisseilla, jotka esittivät esimerkiksi intiaanikylää, sirkusta tai autoja. Kulissit saattoivat olla dioraamoja eli osittain kolmiulotteisia maisemia, asetelmia tai historiallisten tapahtumien kuvauksia. Lapset tekivät paperinukkeja usein itse. Kun vaurastumisen myötä markkinoille tuli kalliimpia leluja, paperinuket vähenivät vähitellen. Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 8. Kuvauspaikka: Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä, Näyttelykeskus Weegee Kuva © Kirsi Alastalo

View-Master -katselulaite oli monen lapsen lahjatoive.
Alun perin aikuisille suunnattu laite muuttui lasten leluksi,
kun laitteen valmistaja teki sopimuksen Disneyn kanssa.

3D-kuvakiekkoja valmistettiin mm. Lumikki- ja Tuhkimo-elokuvista
sekä juuri avatusta Disneylandista.
View-Masterin kuvakiekkoja varten kuvat otettiin stereokameralla,
joka otti kaksi kuvaa kerralla.
Kiekossa kuvapari sijaitsi kiekon vastakkaisilla puolilla
eli saman kuvan toinen otos näytettiin oikealle silmälle ja toinen vasemmalle.
Näin saatiin aikaan syvyysvaikutelma.

Ensimmäiset katselulaitteet tuotiin Amerikasta
matkamuistoina 40- ja 50-lukujen taitteessa.
Ne olivat bakeliittia.
Kestomuoviset laitteet tulivat Suomeen vuosikymmenen lopulla.

Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 9.

Kuvauspaikka: Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä, Näyttelykeskus Weegee

Kuva © Kirsi Alastalo

Lego-palikat kehitti tanskalainen puuseppä Ole Kirk Christiansen. Hänen poikansa patentoi Legon vuonna 1958. Suomalaisetkin ihastuivat Tanskasta matkamuistona tuotuihin palikoihin, ja ne tulivat täällä myyntiin 60-luvun alussa. Nimi ”LEGO” perustuu tanskankielisiin sanoihin ”LEg GOdt” (”leiki hyvin”). Se on myös latinaa ja tarkoittaa suomeksi ”minä yhdistän”. Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 10. Kuvauspaikka: Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä, Näyttelykeskus Weegee Kuva © Kirsi Alastalo

Meccano ja Märklin valmistivat rakennussarjoja, joiden liuskat, levyt, palkit, akselit, pyörät ja hammaspyörät olivat pääasiassa rei´itettyä metallia. Osista pystyi rakentamaan kestäviä ja toimivia malleja ja laitteita ruuvimeisselillä ja kiintoavaimella. Osat yhdistettiin toisiinsa pienillä ruuveilla ja muttereilla, joten rakennelmat sai purettua. Lelu auttoi lapsia ymmärtämään mekaniikan peruslakeja. Meccano-sarjaa on saanut myös paperia keräämällä. 50-luvulla lapset veivät jätepaperia keräyspisteisiin ja saivat painoa vastaavan arvosetelin. Arvoseteleillä sai erilaisia palkkioesineitä kuten rakennussarjoja, kelloja, pöytähopeita ja nukkeja. Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 11. Loimaalaisten keräilijöiden yksityiskokoelmat

Afrikan tähti -lautapeli on ollut yksi Suomen myydyimmistä lautapeleistä jo yli 60 vuotta.
Sen kehitti 19-vuotiaana Kari Mannerla vuonna 1951.
Peliä valmistetaan edelleen.

Pelissä on tavoitteena löytää Afrikan tähti -jalokivi.
Jokainen pelaaja saa alussa 300 puntaa.
Pelaajat etenevät Afrikan kartalla nopan silmäluvun mukaisesti.

Matkalla käännetään pahvikiekkoja ja tehdään kauppaa.
Yksi kiekoista on Afrikan tähti, lopuissa on rubiineja, smaragdeja ja
topaaseja, rosvoja ja hevosenkenkiä.
Osa kiekoista on tyhjiä.

Pelaaja voi edetä maata tai meritietä pitkin hitaasti ilmaiseksi
tai maksua vastaan nopeammin.
Lentotie on nopein ja kallein.
Kun pelaaja löytää Afrikan tähden,
hänen pitää viedä se Tangeriin tai Kairoon.

Kymmenet tuhannet suomalaislapset ovat pelanneet Afrikan tähteä
ja kiinnostuneet samalla kaukaisesta maanosasta.
Peli on synnyttänyt positiivisia mielikuvia.
Afrikan tähteä on myyty miljoonia kappaleita.
Se on käännetty yli kuudelletoista kielelle.
Pelistä on tehty myös digitaalinen versio.

Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 12.

Kuvauspaikka: Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä, Näyttelykeskus Weegee

Kuva © Kirsi Alastalo

Fortuna-peli on suomalainen klassikko. Sitä on valmistettu vuodesta 1926 lähtien. Yleisin pelimalli on koivuvanerista valmistettu pöydälle asetettava malli. Pelilaudassa on erikokoisia nauloilla rajattuja alueita. Puisella kepillä annetaan vauhtia lasi- tai metallikuulille ja pisteitä saa sen mukaan, mihin kuula jää. Fortuna-pelin kehitti jyväskyläläinen kansakoulunopettaja Juho Jussila. Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 13. Kuvauspaikka: Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä, Näyttelykeskus Weegee Kuva © Kirsi Alastalo

Lastenpyörät yleistyivät vasta 60-luvulla. Kuvassa on venäläinen lastenpyörä 50-60-luvulta. Kun sen kanssa lähdettiin kotipihan ulkopuolelle, runko oli tukevalla narulla kiinni äidin tai isän kädessä. Kuvan potkulauta on valmistettu Suomessa 40-luvulla. Suuri osa potkulaudoista oli kokonaan puisia. Hienoimmat olivat metallisia. Ennen potkulautoja tehtiin vain lapsille. Nykyään niitä käytetään monessa tehtaassa ja kansanedustajatkin viilettävät potkulaudoilla eduskunnan pitkiä maanalaisia käytäviä. Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 14. Kuvauskohteet: Loimaan Pyörähuolto, Risto Heinonen Kuva © Kirsi Alastalo

Yksi ensimmäisistä Suomessa ilmestyneistä sarjakuvalehdistä oli nimeltään Sarjakuvalehti.
Kuvan lehti on numero 17 ja se on vuodelta 1952.
Lehdessä oli paljon lyhyitä, enintään sivun pituisia sarjakuvia
kuten Teräsmies, Riku seikkailuissa, Pekka Pikanen, Mirkku, Kulmalan kaverit,
Timo Terävä, Jonni Huimapää, Kova-Kalle, Apusheriffi Sämpylä,
Verneri, Sitting Bull ja Mustanaamio.
Lehden joka toinen aukeama oli värillinen ja joka toinen mustavalkoinen.

Aku Ankka ja kumppanit -lehden näytenumero ilmestyi joulukuussa vuonna 1951.
Se toi väriä mustavalkoiseen maailmaan
ja nousi Suomen suurimmaksi sarjakuvalehdeksi.
”Akkarin” hinta oli 50 markkaa. Vuosina 1953–1957 lehti ilmestyi kerran kuussa.
Sen lisäksi ilmestyi runsaasti erikoisnumeroita, kuten Aku Ankan Jouluparaati.
50-luvun alkupuolen lehdet ovat haluttuja keräilykohteita.

Pekka Puupää on hyväntahtoinen sarjakuvahahmo,
jota muiden on helppo jymäyttää ja käyttää hyväkseen.
Sarjan tärkeimmät sivuhenkilöt ovat Pekan pirttihirmuvaimo Justiina
ja hänen ovela kaverinsa Pätkä.

Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 15.

Kuvan lehdet: Sarjakuvadivari Kulku-Katin Poika

Kuva © Kirsi Alastalo

Kuvassa on kuuluisia kotimaisia lastenkirjoja sekä ruotsalaisen Astrid Lindgrenin kaksi kirjaa:
Kyllä meillä oli hauskaa (1961) sekä Pikkuveli ja Katto-Kassinen (1956).

Oiva Paloheimon Tirlittan (1953) kertoo orpotytöstä.
Kirjan pohjalta on tehty teatterinäytelmiä, televisiotaltiointi ja elokuva.
Kirjailija Oiva Paloheimo oli itse jäänyt lapsena orvoksi
ja käsitteli orpouden teemaa useissa teoksissaan.

Kansakoulunopettaja Anni Swanin satuja on lukenut monta sukupolvea.
Kuvan kirjat Ollin oppivuodet (1952) ja Tottisalmen perillinen (1951) ovat peräti 7. ja 10. painosta.
Swanin tyttökirjojen sankarittaret, kuten Iris rukka,
olivat itsenäisiä ja omaa päätään käyttäviä tyttöjä.

Anni Polva oli oikealta nimeltään Anni Kyllikki Polviander.
Polva kirjoitti kaikenikäisille lukijoille.
Häneltä julkaistiin 106 kirjaa, mikä tarkoittaa enemmän kuin kaksi kirjaa vuodessa.
Tiina-sarjassa ilmestyi 30 vuoden aikana (1956–1986) peräti 29 kirjaa.
Polvan kirjoja on myyty kolmisen miljoonaa kappaletta.

Taidemaalari Tove Jansson loi muumit kaikenikäisille lukijoille.
Kuvan Taikurin hattu on vuodelta 1956. Jansson kirjoitti mm. kirjat Muumipapan urotyöt,
Vaarallinen juhannus, Muumipappa ja meri, Kuinkas sitten kävikään sekä Muumit ja suuri tuhotulva.

Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 16.

Kuva © Kirsi Alastalo

Ritsa oli sekä leikkikalu että pienase.
Se valmistettiin oksanhaarasta, johon solmittiin kuminauha.
Hyvää kumia sai leikattua punaisesta pyörän sisäkumista,
joka oli venyvämpää kuin musta.
Joskus keskelle kumia kiinnitettiin nahanpala, johon ammus sovitettiin.
Ritsalla ammuttiin pieniä kiviä, kuivia herneitä, hauleja
sekä rautalangasta tai paperista itse taivuteltuja ”paukkuja”.
Kohteena saattoi olla räkättirastaskin.

Yksinkertaisin ritsa rakennettiin pingottamalla kuminauha sormien väliin.
Niin ammuttiin paperitolloja. Nykyään on myynnissä muovisia ritsoja.

Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 17.

Esineiden tekijä Risto Heinonen, Loimaa

Kuva © Kirsi Alastalo

Kansakoulun puukäsitöitä kutsuttiin myös veistoksi. Veistotunneilla opeteltiin arkisia taitoja ja tehtiin tarve-esineitä. Monet tekivät kauhan, astian, kukkakepin ja kirveenvarren. Vasemmalla on saapasrenki. Toisella jalalla painetaan laudan päätä lattiaan, toisen jalan kantapää sijoitetaan kouruun ja vedetään saapas jalasta kumartumatta ja käsiä sotkematta. Puisia ja valurautaisia saapasrenkejä on nykyäänkin myynnissä. Kiipijäukko ripustetaan roikkumaan ja tartutaan narunpäistä molemmin käsin. Kun naruista vetelee vuorotellen, ukko kiipeää ylöspäin. Jätkänshakki on kahden hengen peli, jossa nappuloita laitetaan laudan reikiin vuorotellen. Se voittaa, joka saa kolme omaa nappulaansa riviin joko vaakaan, pystyyn tai vinoon. Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 18. Esineet loimaalaisten keräilijöiden yksityiskokoelmista Kuva © Kirsi Alastalo