Kuvat

Aikuinen laulujoutsen on puhtaan valkoinen.

Nuoren laulujoutsenen höyhenpuku on ruskeanharmaa.
Aikuisen valkoinen puku tulee esiin syntymän jälkeisenä kesänä
osittaisessa sulkasadossa.

Laulujoutsenen nokkakin saa keltaisen värinsä vasta linnun kasvaessa.
Aluksi keltaiset alueet ovat vaaleita, osittain punertavia.

Joutsen palaa Pohjois-Suomeen pian sen jälkeen, kun vedet keväällä sulavat.
Pohjoissaamessa maaliskuu on nimetty laulujoutsenen mukaan (njukčamánnu).

Kuva CC0 Pixabay Tapani Hellman

Helsingin Lauttasaaren uimaranta oli toiselta nimeltäänKasinon ranta. Kuva kuuluu sarjaan Helsinki-kuvia.

Kasku Jenkki kehui savolaiselle, että hänen maanmiehensä on kävellyt kuussa, johon savolainen: - Minäpä oon muannu auringossa.

CC BY 4.0, Kuvan tunniste: N2228, Ivan Timiriasew, Helsingin kaupunginmuseo, 1923.

Lego-palikat kehitti tanskalainen puuseppä Ole Kirk Christiansen. Hänen poikansa patentoi Legon vuonna 1958. Suomalaisetkin ihastuivat Tanskasta matkamuistona tuotuihin palikoihin, ja ne tulivat täällä myyntiin 60-luvun alussa. Nimi ”LEGO” perustuu tanskankielisiin sanoihin ”LEg GOdt” (”leiki hyvin”). Se on myös latinaa ja tarkoittaa suomeksi ”minä yhdistän”. Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 10. Kuvauspaikka: Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä, Näyttelykeskus Weegee Kuva © Kirsi Alastalo

Pientilallinen myymässä lehmää teuraaksi osuuskaupan sisäänostajalle 1955.

Sanonta Sillä on jutut kuin rahattomalla lehmän ostajalla. Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot.

Sananlasku Sanasta miestä, sarvesta härkää.

Kuva CC0 Suomen valokuvataiteen museo, Kulutusosuuskuntien keskusliiton kokoelma D1974_33_10551A

Lehmiä viedään laitumelle veneellä Dragsfjärdissä Varsinais-Suomeessa 1950-1960-luvulla. CC0 Suomen valokuvataiteen museo, Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_10349B​

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma. Vihti 21.5.1962. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r62-40493_6.tif

Tämän kuorma-auton mallista leikkiautoa on valmistettu Kakolan vankilassa 40-luvulta lähtien. Monenlaisia puuleluja valmisti myös Niemen lelutehdas, jonka mallistoon kuului autoja, eläimiä, nuken rekiä, hyppynaruja ja potkulautoja. 50-luvulla Niemen tehtaan leluissa oli paperinen, punakeltainen etiketti, jossa pikkupoika ajelee potkulaudalla. Juho Jussila Oy on tuttu puisista Jukka-leluista. Autojen, junien, eläinten ja rakennuspalikoiden lisäksi yritys teki Jukolan talo -nimistä hirsitalosarjaa ja keinuhevosia. Monia Jukka-leluja myydään edelleen. Vaikka 50-luvulla Suomessa oli enemmän hevosia kuin autoja, leikkiautoja oli monenlaisia. Puisten leikkiautojen rinnalle tulivat ensimmäiset muoviset autot. Pienten leikkiautojen lisäksi pojille olivat mieluisia polku- ja mäkiautot. Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 7. Kuvan kohde: Loimaan Pyörähuolto, Risto Heinonen Kuva © Kirsi Alastalo

Lasten puinen leikkihevonen.
Hevonen seisoo jalustalla, jossa on neljä metallista pyörää.
Hevonen on maalattu valkoiseksi. Harja ja häntä ovat ruskeaa jouhta.
Selkään on maalattu musta satula vöineen.
Kaviot ovat mustat, jalusta vihreä.

Lekkikaluja Finnassa.

Kuva CC BY-ND 4.0, Turun museokeskus, TMM17690:5

Pojalle on tullut kova jano kaupungin leikkikentän touhuissa elokuussa 1960.

Juoma-allas on vanha ja koristeellinen.
Helsinki 9.8.1960.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

Kuva cc Valokuvaaja Jyrki Pälviö/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r60-22090_2.tif http://kuviakaikille.valokuvataiteenmuseo.fi/

Pyörillä kulkeva vanerinen lehmä, jonka jäsenet ja häntä liikkuvat.
Osat on kiinnitetty toisiinsa nauloilla.
Maalattu valkoisella ja punaruskealla maalilla.

1900-luvun alkupuolella valtaosa suomalaislapsista asui maaseudulla.
Yli puolet suomalaisista sai silloin elantonsa maataloudesta.
Kaikki maatalouteen ja kotiaskareisiin liittyvät lelut olivat siten hyvin yleisiä.

Käpylehmiä tehtiin silloin, kun leikkikarjaa tarvittiin enemmän.
Tarvikkeita löytyi läheltä: käpy vartaloksi ja tikut jaloiksi.

Lehmän korkeus on 17 cm.

Leikkikaluja Finnassa

Kuva CC BY-ND 4.0, Turun museokeskus, TMM21976:8

Kannaksen lelu Oy:n noin vuonna 1930 selluloosamassasta teollisesti valmistama leikkilehmä.
Korvista on jäljellä enää tukiraudat.
Lehmä seisoo vihreäksi maalatulla puualustalla, jossa mustat pyörät.

Lelun pituus on 45 cm ja korkeus 31 cm.

Leikkikaluja Finnassa

Kuva CC BY-ND 4.0, Turun museokeskus, TMM21976:7

Ranskalaisia rautapellistä tehtyjä 6cm korkeita leikkisotilaita. Kuva CC BY-ND 4.0 Turun museokeskus, TMM14576:36

Kuva CC0 Kuvia Suomesta Roine-Piirainen

Emäntä kopauttaa leipää varmistuakseen, että se on kypsä.
Kypsän leivän tunnistaa värin lisäksi siitä,
että kopautettaessa siitä kuuluu kumiseva ääni.
Se on myös kevyehkö.

Jos leivät ovat huonosti kohonneet,
syynä voi olla kylmä huone, liian lyhyt kohotusaika,
vähäinen happaneminen tai liian kova taikina.

Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo.

CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat

Leivinuunissa poltetaan pitkiä halkoja kuivaa puuta, tavallisesti pari pesällistä.
Jos leivinuuni seisoo pitkään käyttämättä,
kannattaa ensin polttaa nuohousluukussa vähän paperia.
Silloin ilma lämpenee ja veto paranee.
Jos näin ei toimi, savut pöllähtävät puita sytyttäessä herkästi tupaan.
Kahdella pesällisellä puita lämpötila nousee noin 250-280 asteeseen.
Mitä kuumemmaksi uuni lämmitetään, sitä kauemmin se on sopivan lämpöinen.

Hiiliä sekoitellaan välillä, niin arina kuumenee tasaisesti.
Mänty ja kuusi palavat nopeasti ja niistä syntyy vähemmän hiiltä.
Koivu palaa kuumimmin ja siitä syntyy pitkään hehkuva hiillos.
Kun häkäpelti on avattu, kuumat hiilet kolataan pois.
Häkäpelti on tärkeää jättää auki,
sillä niin kauan, kun hiili palaa, kehittyy vaarallista häkää.
Tyhjä uuni puhdistetaan lämpimään veteen kostutetulla koivuluudalla.

Kuvassa emäntä laittaa leipää uuniin kypsymään pitkävartisella puisella leipälapiolla.
Leiville sopiva lämpötila on noin 200-250C.

Tavallinen paistoaika ruislimpulla on noin tunti.

Iso leivinuuni voi pitää koko talon lämpimänä muutaman päivän.

Kun uuni on jäähtynyt 150 asteen vaiheille,
sinne sopii laittaa riisipuuro ja silakkalaatikko kypsymään.
Uuniriisipuuro tarvitsee kahden ja puolen tunnin kypsymisajan.

Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo.

CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat

Pisteleminen estää leivän kuoren nousemisen koholle, irti alaosasta.
Jos kuoren ja taikinan väliin paistettaessa jää ilmaa, kuori helposti palaa.

Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo.

CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat

Leivinuunin kokoa on usein kuvailtu kertomalla,
kuinka monta leipää siinä mahtuu kerralla paistumaan:
5, 6 tai 7 leivän uuni.

Runo
Soudetaan Sorolaan,
pitkä on matka tätilään.
Täti leipoi suuren leivän,
pani paljo voita päälle.

Mummo se herkkuja paistaa,
tekisi mieleni maistaa.

_{Kuva cc Outi Mäki}

Jääskestä kotoisin oleva Helena Ikonen leipoi imatralaisille pullat ja leivät asiakkaiden tuomista aineista. Emäntä Ikonen sai 1932 valtakunnan ruoanlaittomestarin arvonimen Viipurin maatalousnäyttelyssä. Kuvassa on tyypillinen oman aikakautensa puuhella. Pöydällä näkyy vesiämpäri. Vesi kannettiin pihakaivosta. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma. Ruokolahti, Imatra 28.-29.1.1947. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r47-506b_30.tif

Kuvan rukiiset reikäleivät on leivottu hapanjuureen,
mutta hapanleivän teossa voidaan käyttää myös hiivaa.

Hapanleipä hiivalla
Hämmennä lämpimään veteen puoli kiloa jauhoja hyvin sekaisin.
Sekoita siihen hapatus ja aseta astia lämpöiseen paikkaan
kesä­llä 20 tunniksi, talvella 40 tunniksi.
Lisää 1/4 kiloa jauhoja ja veteen liotettu hiiva. Sekoita h­yvin.
Anna nousta. Jätä vähän hapatusta seuraavaksi kerraksi.
Leivo leiviksi ja paista.

Kuva CC Outi Mäki

Myynnissä munkkirinkilöitä, viinereitä ja leipiä. Ruisreikäleipä tehdään perinteisesti taikinajuureen, mutta hiivaakin saatetaan käyttää. Reikä tasoittaa kypsymistä, mutta sitä on tarvittu myös leipien orteen ripustamista varten. Hiivaleipätehdään hiivaleipäjauhoista, nesteenä maitoa tai piimää. Taikinanostatetaan hiivalla. Kakko on ohra- ja vehnäjauhoistaleivottu länsisuomalainen leipä. Pohjois-Suomessa rieska on ohut vaalea leipä, jota ei nostateta lainkaan. Etelä-Savolainen rieska muistuttaa pannukakkua. Kakkois-Suomessa rieskaksi kutsutaan paksuhkoa hiivaleipää.

Sananlasku Leipä miehen tiellä pitää. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.

LEIPÄKEITTO Kuivahtaneista ranskanleivän palasista voi tehdä keittoa. Paloittele leipä japaahda palaset. Laita astiaan. Kaada päällekiehuvaa vettä ja anna seistä 10 minuuttia. Siivilöi ja lisää sokeria, kermaa ja jotakin maustetta. Kuva CC Outi Mäki

Vastaleivottu, lämpimänä voilla voideltuleipä katoaa yleensä nopeasti herkuttelijoiden suihin. Kuvassa vanha, yhdestä puusta veistetty taikinakaukalo. Kuva cc Outi Mäki

Jauhojen lisäämisen jälkeen juuri aluksi nousee,
mutta laskeutuu sitten alas.
Silloin se on valmista alustettavaksi.

Taikina alustetaan käsin.
Huonosti alustettu taikina kohoaa huonosti,
lässähtää uunissa ja leivän pinta halkeilee.

Pula-aikoina Suomessa lisättiin ruisjauhojen jatkeeksi pettua.
Sitä saatiin männyn jälsi- ja nilakerrosta kuivamalla ja jauhamalla.
Pettu on tutkimuksissa osoittautunut monessa suhteessa
jopa ravintorikkaammaksi kuin kotimaiset viljalajimme.
Se sisältää runsaasti ravintokuitua, rautaa, mangaania ja sinkkiä.
Petussa on myös runsaasti flavonoideja, joilla on positiivisia terveysvaikutuksia.
Se on siis terveellinen elintarvikkeiden raaka-aine.
Petun määrä tuotteessa ei saa kuitenkaan ylittää 25 painoprosenttia.
Liian suurina määrinä se aiheuttaa vatsavaivoja.
Pula-aikoina vaivoja ilmeni.
Siksi petun terveellisyys on tullut monelle suurena yllätyksenä.

Nykyään on myynnissä sekä pettujauhoa
että männyn samoista osista tehtyä terveysjuomaa.

Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo.

CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat

Taikinaa pyöritellään ja käännellään pöydällä,
jossa on ohuelti ruisjauhoja,
kunnes se ei enää tartu käsiin.

Joskus pirteissä on ollut käännettävä pöytälevy.
Toisella puolella on leivottu ja
toinen puoli on ollut käytössä muuna aikana.

Älä koskaan sano, ettet osaa.
Sano: Minä opettelen.

Kun joku kysyy: Kykenetkö?
Vastaa: En tiedä ennen kuin olen yrittänyt.

Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo.

CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat

Lokakuussa 1958 vehnäjauhot kallistuivat. Leipään hinnannousu ehti jo muutamassa päivässä. Polakka ja ranskanleipä kallistuivat viidellä markalla. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r58-13360_1-2.tif