Kuvat

Kestävä ja tuoksuva juhannusruusu (Rosa pimpinellifolia) kasvaa koko Suomessa.
Se on tiheäpiikkinen, erittäin helppohoitoinen ja terve ruusupensas,
joka leviää nopeasti juurivesojen avulla.
Juhannusruusua on viljelty meillä 1800-luvun alusta lähtien.

Prinsessa Ruusunen on vanha, paljon kerrottu satu.
Kun odotettu prinsessa syntyy,
hänelle järjestetään suuret ristiäisjuhlat.
Haltiatarkummit antavat lahjoja.
Kutsumatta jäänyt paha haltiatar ilmoittaa,
että prinsessa kuolee pistäessään sormensa värttinään 16-vuotissyntymäpäivänään.
Seuraava haltiatar peruu osan kirouksesta ja sanoo,
että prinsessa vaipuu silloin uneen. Näin tapahtuu.
Prinsessan 16-vuotissyntymäpäivänä koko hovi vaipuu uneen ja nukkuu sata vuotta.
Piikkipensaat (juhannusruusut?) peittävät linnan.
Prinssi kiipeää nukkuvan prinsessan torniin ja suutelee tätä.
Prinsessa ja koko hovi heräävät. Hääthän siitä seuraa.

Prinsessa Ruusu linnassa, linnassa, linnassa,
prinsessa Ruusu linnassa, linnassa.

On pahan noidan pauloissa, pauloissa, pauloissa.
on pahan noidan pauloissa, pauloissa.

Vuossadan nukkuu Ruusunen, Ruusunen, Ruusunen,
vuossadan nukkuu Ruusunen, Ruusunen...

Edvin Laine ohjasi satuelokuvan Prinsessa Ruusunen vuonna 1949.
Prinsessaa näytteli Tuula Rosenqvist (ent. Ignatius),
jonka sukunimeenkin tuli avioliiton myötä ruusu (rose).
Tuula Rosenqvist tuli myöhemmin tunnetuksi televisiokuuluttajana.

"Yksi ruusu voi olla puutarhani, ja yksi ystävä maailmani."
- Leo Buscaglia

Kuva © Sastamala Visual Oy

Perinteinen, voimakkaasti tuoksuva juhannusruusu
kukkii todella runsaasti vuoden valoisimpaan aikaan
eli juhannuksen tienoilla.
Se on erittäin helppohoitoinen ja leviää nopeasti juurivesojen avulla.

Juhannusruusussa on kermanvalkoiset kukat ja tiheäpiikkiset varret.
Se menestyy vaatimattomillakin kasvupaikoilla ja kestää hyvin pakkasia.

Juhannusruusua kutsutaan myös suomenruusuksi ja pimpinellaruusuksi.

Tietoa juhannusruususta (Rosa pimpinellifolia) Luontoportissa

Kuva © Studio-86

Juhannusruusun kukinta kestää parisen viikkoa.

Romanssit Melartin, Erkki (säv.); Huttunen, Hugo (esitt.);
Linko, Erkki (esitt.) (1929) viulu, piano, op44, nro 5, F-duuri
Raita - musiikkia vanhoilta äänilevyiltä

Kuva © Studio-86

Maitohorsma on Etelä-Pohjanmaan maakuntakukka
ja vuoden 2019 nimikkoyrtti.
Se levittäytyy tehokkaasti sinne, missä on tilaa kasvaa.
Se viihtyy monenlaisessa maaperässä.

Alkukesästä poimitut maitohorsman lehdet sopivat salaatteihin ja leivän päälle
kuten poimulehti, voikukka, ja mesimarjanlehti.
10-20 cm pitkiä horsman varsia lehtineenvoi paistaa voissa ja syödä kuin parsaa.
Lehdet ovat parhaimmillaan ennen kukintaa.
Ne voidaan kuivata teesekoituksia varten
tai murentaa viherjauheeksi kastikkeisiin, keittoihin sekä pata- ja laatikkoruokiin.
Pula-aikana horsman kuivatuista juurista on valmistettu kahvinkorviketta.

Luonnossa kasvavat yrtit ovat usein paljon ravintorikkaampia
viljeltyihin salaattikasveihin verrattuna.
Ne sisältävät runsaasti mm. ravintokuitua, C- ja E-vitamiinia, beetakaroteenia,
folaattia, kaliumia, kalsiumia, magnesiumia ja mangaania.

Rentun ruusu on Irwin Goodmanin suosituimman laulun nimi.
Hän levytti sen vuonna 1988.

Viime vuosina lupiini on valloittanut horsman kasvualueita tienpientareilla.

Tietoa maitohorsmasta(Chamaenerion angustifolium) Luontoportissa

Kuva © Sastamala Visual Oy

Sinivuokko (Anemone hepatica) on kevään ensimmäisiä kukkijoita. Lämpimillä paikoilla sen sinisiä kukkia näkyy jo huhtikuussa ja yleisesti jo vapun aikoihin.

Kaikki sinivuokon osat sisältävät myrkyllisiä aineita, mutta silti sitä on käytetty munuaiskivien ja haavojen hoitoon.

Kevätlaulu

Kas jo metsä viheriöi,
Kohisee jo kosket,
Ilmassa ja maassa soi
Kummallinen kuiske.

Puussa lehti värisee
Tuulen suloisuutta,
Joet ja norot lirisee
Eloansa uutta.

Lämmintä ja valoa
Maa poveensa juopi,
Kukkasia kauniita
Meille taas se tuopi.

- Yrjö Kilpinen & Pekka Juhani Hannikainen (1854-1924)
Vanha kansakoululaulu

Kuva © Sastamala Visual Oy

Anemone nemorosa

Valkovuokko on monivuotinen,
laajalle levinnyt kukka.
Se viihtyy lehdoissa ja lehtomaisissa tuoreissa metsissä sekä lehtoniityillä.
Valkovuokko on Uudenmaan maakuntakukka.
Suomessa sitä poimitaan varsinkintoukokuun toisen sunnuntain
eli äitienpäivän aikoihin.

Kasvi on lievästi myrkyllinen.

Murskattua tuoretta valkovuokkoa on käytetty
reumaattisiin vaivoihin ja nivelsärkyyn.

Keltavuokko (Anemone ranunculoides) on myös myrkyllinen.

Valko- ja keltavuokko voivat risteytyä keskenään,
jos ne kasvavat näin lähekkäin kuin kuvassa.

Kuva © Sastamala Visual Oy

Valkovuokolle on tyypillistä kasvaa laajoina kasvustoina. Valkovuokko on levinnyt koko Eurooppaan Etelä-Lappia myöten.

Sanonta - Kevät keikkuen tulevi. (Keväällä sää on vuoroin lämmin, vuoroin kylmä.) - Kevättä rinnassa. (Luonnossa eläimet pariutuvat ja hankkivat jälkeläsisiä. Nuoret - ja vanhemmatkin - ihastuvat toisiinsa.)

Kuva © Sastamala Visual Oy

Anemone nemorosa Valkovuokko on Uudenmaan maakuntakukka. Kuva © Sastamala Visual Oy

Lumme kasvaa pehmeäpohjaisissa, mutaisissa lammissa ja suojaisissa järven lahdissa. Se kukkii kesä-syyskuussa. Kasvi on kaikilta osiltaan myrkyllinen. Pohjanlumme on Etelä-Savon maakuntakukka.

Piisami tykkää syödä lumpeiden juurakoita.

Immi Hellénin runo vuodelta 1920:

Rannan lumme valkeuttaan hohtaa
illan tyvenessä uinaellen,
taivaan kirkkautta kuvastellen. –
Uimatiellään tyttö kukan kohtaa.

Ah, hän lausuu, noin jos puhdas oisin,
rannan lumme, luontehesi saisin,
taivaan kirkkautta kuvastaisin,
kaikkein kaunihinta unelmoisin!

Kuva © Sastamala Visual Oy

On olemassa meri-, järvi- ja purotaimenia. Ne kuuluvat lohien heimoon. Taimenen erottaa lohesta siitä, että taimenella on pilkkuja koko kyljellä ja lohella pilkkuja on kylkiviivan yläpuolella. Lisäksi lohella on pyrstössään lovi ja taimenen pyrstö on tasareunainen. Lohikalojen syöminen on paras tapa saada omega-3-rasvahappoja DHA:ta ja EPA:a. Niissä on myös D-vitamiinia, jodia, seleeniä ja proteiinia. Taimenen ravintoaineet voi tarkistaa THL:n Finelistä.

Sanonta Kateus vie kalatkin vedestä.

Kuva © Sastamala Visual Oy

Kun maass on hanki ja järvet jäässä...

Sananlasku
Kyllä routa porsaan kotiin ajaa.

Pyry, pyry, pyry hei!
Miksi tuiskus' ovat julmat?
Kiire mulla ompi niin,
kun maat ja metsäkulmat
mun täytyy peittää neitoksiin.
- Martti Helan sanoittamasta ja säveltämästä
alakansakoulun laulusta

Tulosta Eino Leinon runo Sydämeni talvi, kokoelmasta Hiihtäjän virsiä 1900

Kuva © Sastamala Visual Oy

Kuva © Sastamala Visual Oy

Kuva © Studio-86

Kiutaköngäs on noin 325 metriä pitkä koski
Oulangan kansallispuistossa Pohjois-Kuusamossa.

Kiutakönkään kuohuja voi seuratalive-kameran kuvasta.
Googlaa: Kiutaköngäs kamera.

Uskomus
Jos koski helmikuussa kohisee, niin se on Maarian (25.3.) jälkeen jäätynyt.
Kun kosken pohjoispuoli tyynenä iltana tavallista kovemmin pauhaa, tulee kaunis ilma, talvisin pakkanen.
Etelän puolelta kohiseva koski ennustaa sadetta ja rajuilmaa.

Kuva © Studio-86

Kestä mielin uljahin!

Sä kestä mielin uljahin
myös aika ankara.
Viel' kerran aamu kirkkahin
voi nousta usvasta.
Jos kestät, voitto varma on
keskellä tappion.

On mainen matka kulkua
kuin aallon liikkuvan,
mi korkeimmalta harjalta
taas syöksyy pohjahan.
Näin laaksoon, kunnahalle vie
myös riemun, tuskan tie.

Jos aina vaan ois tyyni sää,
niin matka kesken jäis.
Vaan toisin aalto vaahtopää
sun purtes lennättäis.
Mutt' aaltoihin voi sortua
ken hylkäs' purtensa.

Jos suur' ois vastus tielläsi
et sortua sa saa.
Jos pirstoiksi käy purtesi,
myös pirstat kannattaa
ja luodolle jos joudut sa,
ei ranta kaukana.

- Otto Kotilainen & Linda Kunnas
Vanha kansakoululaulu

Kuva © Studio-86

Kuva © Sastamala Visual Oy

Ennola, Juhana H. (säv.); Pahlman, Emil (sov.) Suomalaista musiikkia vuodelta 1929
1. Introduction ; 2. Suomen salossa / Ennola. 3. Velisurmaaja / trad.
4. Minä seison korkealla vuorella / trad. äänitetty Pariisissa 1929

Kuva © Sastamala Visual Oy

Kottarainen (Sturnus vulgaris) oli yleinen lintu vielä 1970-luvulla,
mutta nyt kannasta on jäljellä enää viidesosa.
Kottarainen viihtyy karjatilojen lähellä ja muualla, missä on lyhyttä heinikkoa,
sillä siellä on sen ruoka-apajat.
Tehomaatalous on ollutkottaraiselle tuhoisaa.

Suomen Luonto -lehden nettisivulla voi kuunnella kottaraisen ääntä.

Signe Liljequist esittää (vuonna 1928) Oskar Merikannon säveltämän
ja J.H. Erkkon sanoittaman laulunKottarainen (Raita tietokanta).

Kasku
- Kottarainen kikatteli puhelinlangalla.
- Mikä sinua niin naurattaa?
- Kun ne puhuvat Turun murretta ja se kutittaa jalkapohjia.

Kuva © Studio-86

Kuva © Sastamala Visual Oy

Suomenpeura eli metsäpeura on poron luonnonvarainen "serkku".
Tämä metsäpeura asuuÄhtärin eläinpuistossa.

Poroja Suomessa on noin 200 000 kpl, mutta metsäpeuroja vain alle pari tuhatta.
Se ei ole vielä uhanalainen, mutta silmälläpidettävä.

Metsähallitus ylläpitää metsäpeurasta omaa sivustoa netissä.

Metsäpeurasta on YouTubessa videoita.

Kuva © Sastamala Visual Oy

Lapinpöllö (Strix nebulosa) on suuri pöllö. Sen siipien kärkiväli voi olla lähes puolitoista metriä. Lisää tietoa lapinpöllöistä ja muista pöllöistä Luontoportin sivustolta.

- Mistä tietää, että pöllöt ovat viisaampia kuin broilerit? - No, mistä? - Oletko koskaan kuullut grillatusta pöllöstä?

Kuuntele lapinpöllön huhuilua (Suomen Luonnonsuojeluliitto). Kuva © Sastamala Visual Oy

Orava (Sciurus vulgaris) on Etelä-Pohjanmaan maakuntaeläin.

Laulu Oravan pesä (Kas kuusen latvassa oksien alla)

Suomessa elää 40 hyttyslajia, joista vain muutama laji kiusaa ihmisiä.
Marjastusta häiritsevämetsähyttynen ja soilla elävä korpihyttynen ovat äkäisimpiä.
Muita ovat mm. taigahyttynen, horkkahyttynen,
iso mutta lempeä kirsihyttynen, lintuhyttynen javiemärihyttynen.

Hyttynen käyttää ravinnokseen mettä,
mutta naaraat tarvitsevat munien kehittymiseen nisäkkäiden veren proteiineja.
Urokset eivät ime verta vaan kukkien mettä.

Naaraat kykenevät löytämään ihmisen 100 metrin päästä
hiilidioksidin ja hien perusteella.
Hyttysiä huitomalla hengitys ja hienerityskiihtyy,
mikä vain helpottaa hyttysen toimintaa.
Imukärsässä on 2 putkea. Toista pitkin kulkee veri.
Toista pitkin hyttysen sylki valuu pistokohtaan ja estää verta hyytymästä.
Sylki aiheuttaa iholle kutisevat paukamat, joka on allerginen reaktio.
Niihin voi käyttää hydrokortisonia. Hyttynen voi imeä vertakaksi kertaaoman painonsa.
Veri laukaisee munimisreaktion.
Naaras laskee 50–200 munaa seisovaan, matalaan veteen, ojiin jalammikoihin.

Paras hyttyskarkoite on ihoa suojaava kangas,
jonka alle inisijä ei mistään aukosta pääse.
Vaatteen värillä ei ole merkitystä
(paitsi hirvikärpästen kohdalla; ne rakastavat hirven värisiä vaatteita).
Lapin räkkä tarkoittaa miljardien hyttysten
ja niitä pienempienmäkäräisten ja polttiaisten massaesiintymää,
jollaista ei tavata Etelä-Suomessa käytännössä koskaan.

Uskomus
Kun hyttyset purevat kipeästi, tulee sade.
Jos hyttyset syksyllä survoo likellä maata, ennustaa se lämmintä ilmaa.

Kuva © Sastamala Visual Oy

Surviaissääsken toukat ovat väriltään kirkkaanpunaisia ja monien kalalajien mieliruokaa.
Siksi ne ovat hyviä pilkkisyöttejä.
Toukat syövät veden pohjalle laskeutunutta kuollutta eloperäistä ainetta.

Sääski munii veden pinnalle.
Nuoret toukat uivat vedessä, mutta vanhemmiten ne kaivautuvat pohjaan ja koteloituvat sinne.
Aikuiset yksilöt nousevat pinnalle ja lähtevät lentoon.

Sananlasku
Kun on kesä ja kärpäsiä, niin on köyhälläkin ystäviä.

Kuva © Sastamala Visual Oy

Perhosista tietoa ja kuvia Luontoportissa. Päiväperhosia on Suomessa noin 130 lajia. Yöperhosia on yli 2000. Suomen kansallisperhoseksi valittiin vuonna 2017 yleisöäänestyksellä paatsamasinisiipi. Sitä äänesti 36 500 ihmistä. Paatsamasinisiipi muistuttaa kuvan perhosta. Kuva © Sastamala Visual Oy

Kuva © Sastamala Visual Oy

Kangassinisiipi (Plebeius argus) lentelee Suomessa kesä-elokuussa.
Se on erittäin uskollinen syntymäseuduilleen
eikä yleensä lennäkoskaan yli 50 m päähän kuoriutumispaikastaan.

Toukka koteloituu muurahaispesään.

Kuva © Sastamala Visual Oy

Järvisimpukka elää pehmeäpohjaisissa ja runsasravinteisissa järvissä,
mutta tulee toimeen myös kivikkopohjalla.
Se liikkuu puoliksi pohjaan kaivautuneena – joskus jopa useita metrejä vuorokaudessa.
Paljaaseen jalkaan simpukan reunasta voi saada haavan.

Järvisimpukan kehitykseen kuuluu loisimisvaihe.
Kutuaika on loppukesällä ja alkukehitys tapahtuu emosimpukan sisällä.
Keväällä emosimpukka päästää toukat veteen kalan uidessa ohi.
Toukat tarttuvat kiinni kalan eviin tai pintaan ja kala erittää toukan ympärille rakkulan.
Sen sisällä kehitys jatkuu muutaman kuukauden.
Kalan mukana simpukka saattaa kulkeutua kauas syntypaikastaan.
Rakkulan puhjettua simpukka putoaa järven pohjaan.
Järvisimpukan elinikä on 5–10 vuotta.

Kuva ©Sastamala Visual Oy

Kuva © Sastamala Visual Oy

Ravustuskausi alkaa 21.7.klo 12ja kestää lokakuun loppuun.

Rapujavoi poimia käsin ja rapukeppejä apuna käyttäen.
Niitä voi pyydystäärapuhaaveilla.
Yleisin pyyntiväline on muovinen tai havasverkosta tehty rapumerta.

Syöttinä on käytetty niin lihaa kuin kalaa.
Ravustukseen tarvitaan aina vesialueen lupa oli ravustaja minkä ikäinen tahansa.
18-64 vuotiailta vaaditaan lisäksi valtion kalastuksenhoitomaksu.

Vesien viileys voiviivästyttää täplärapujen poikasten kuoriutumista ja naaraiden kuorenvaihtoa.

Jokirapu kasvaa 10 senttiseksi noin 5-7 vuodessa. Täplärapu noin 3 vuodessa.
Täpläravulla on vaalea täplä saksen juuressa. Jokiravulla ei ole.
Täpläravulla on isommat sakset kuin jokiravulla.Jokirapu ei kestä rapuruttoa - täplärapu kestää.
Jokiravulla on piikit selkäkuoren molemmilla puolilla. Täpläravulla ei ole.

Kuva © Sastamala Visual Oy

Ruskosuohaukka (Circus aeruginosus) vie poikasilleen saalista,
joka todennäköisimmin on pieni nisäkäs,pikkulintu tai sisilisko.

- Kuinka sinä saatoit tehdä minulle tämän, niiskutti haukkatyttö.
- Kuinka monta kertaa minun täytyy sanoa: minä en ole mennyt kihloihin.
Tuo kirottu rengas on lintutieteellisen seuran temppuja.

Kuva © Sastamala Visual Oy

(Turdus merula)

Mustarasras on Uudenmaan maakuntalintu.

Koiras on kokonaan musta, naaras sen sijaan tumman ruskea.

Mustarastas syö matoja ja hyönteisiä,
mutta sille voi tarjota myös ruuantähteitä, siemeniä, marjoja ja hedelmiä.

Kuuntele mustarastaan lurittelua (Suomen luonnonsuojeluliitto).

Kuva © Sastamala Visual Oy

(Dryocopus martius)

Suomen suurin tikka palokärki on puoli metriä pitkä peloton tikka.
Se pesii haapaan tai mäntyyn hakkaamassaan kolossa.
Lintu on yksiavioinen. Sen nimi tulee punaisesta päälaesta.
Musta lintunäyttää kuin tulipalosta karanneelta.
Palokärki syö muurahaisia ja niiden toukkia
sekä kuolleissa puissa eläviä hyönteisiä.
Siihen se käyttää valtavan pitkää kieltään.

Monessa Akseli Gallen-Kallelan taulussa esiintyy palokärki.
Pariisilainen Orsayn taidemuseo osti Akseli Gallen-Kallelan
Palokärki-nimisen öljyvärimaalauksen 2020.
Orsay on yksi maailman tärkeimmistä taidemuseoista.
Hintaa ei julkistettu, mutta asiantuntijat arvelevat sen olleen
1,6 miljoonan 2,3 miljoonan euron välillä.

Palokärkeen on liittynyt paljon uskomuksia:

• Kuolema vierailee talossa, jonka pihaan palokärki asettuu.
• Palokärki ennustaa onnettomuutta.
• Palokärjen äänen kuuleminen tietää sadetta.
• Kulkijan edellä ääneti lentävä tikka tietää omaisen kuolemaa.
• Sokeus parantuu, kun sairasta silmää hieroo palokärjen munalla.
• Seinää hakkaava palokärki ennustaa nälkävuotta tai tulipaloa.

Kasku
- Miksi palokärjellä on punainen päälaki?
- Ettei sitä syksyisin ammuttaisi hirvenä.

Loru
Tii, tii tikanpoika
kylvi tielle nauriin,
tuli tuhma paimenpoika,
söi sen tikan nauriin.
Tikka se itkeä tillitteli,
mutt paimenpoika vaan nauroi.

Kuva © Sastamala Visual Oy

Bombycilla garrulus

Tilhi syö kesällä hyönteisiä, syksyllä ja talvella marjoja.
Pihlajanmarjat kuuluvat tilhen ruokalistalle.
Jos marjat jäätyvät, sulavat ja lähtevät käymään,
niitä popsivat linnut voivat tulla kaatokänniin ja törmäillä päin ikkunoita.
Tilhien juopuminen on syksyisin aika tavallista.
Onneksi niiden maksa kestää hyvin alkoholia.

Lisää tietoa ja kuvia tilhestä Luontoportissa.

Kuva © Sastamala Visual Oy

Pyrstö on pystyssä. Siitä näkee, että tämä lintu on soidinvireessä.

Kuva © Sastamala Visual Oy

Peippo (Fringilla Coelebs)

Lapsen suusta
Pikkupoika katseli peipposia lintulaudalla. Joukkoon lennähti viherpeippo.
- Äiti, tule katsomaan! Täällä on raaka varpunen!

Kuva © Sastamala Visual Oy

(Pica pica)

Harakka ei ole rauhoitettu lintu, mutta sille on määrätty pesimärauha. Etelä-Suomessa harakan pesintä alkaa huhtikuun alussa, mutta kaupunkioloissa se voi ryhtyä pesimäpuuhiin jo maaliskuussa.

Harakka voi keräillä kiiltäviä esineitä pesäänsä.

Tietoja ja kuvia harakasta Luontoportin sivustolla.

Kuva © Sastamala Visual Oy

Motacilla alba

Västäräkki on Pirkanmaan maakuntalintu.

Kuu kiurusta kesään,

puoli kuuta peipposesta,

västäräkistä vähäsen,

pääskysestä ei päivääkään.

Kuva © Sastamala Visual Oy

Punatulkku (Pyrrhula pyrrhula) on Kymenlaakson maakuntalintu.

Kasku - Mikä on punainen, harmaa, valkoinen ja musta ja makaa selällään riippukeinussa? - Punatulkku eläkkeellä.

Lapsen suusta Alakoululaisen ainekirjoituksesta: Punalutku istui oksalla...

Kuva © Sastamala Visual Oy

Äiti ja tytär puolukkametsässä Kuva © Sastamala Visual Oy

Sananlasku

Katso lasta kaksi vuotta. Jos et katso kahta vuotta, katsot koko ikäsi.

Kuva © Sastamala Visual Oy

Kuva © Sastamala Visual Oy

Mato-onkeen tarvitaan vavaksi nuoren puun (pihlaja) oksaton runko tai bambun varsi. Siimana käytettiin ennen kalalankaa, nykyään nailonsiimaa. Lisäksi tarvitaan koho, paino ja koukku. Paino sidotaan koukun ja kohon väliin. Ilman sitä koukku ei uppoa veteen. Perinteinen koho on melko pullea, kilpakoho suipompi. Syöttinä on käytetty kastematoja (onkiliero), taikinan tai levänpalasta, keitettyä makaroonia, hyönteisiä ja etanoita. Mato-ongella nousee kiiskiä, särkiä, lahnoja,säynäviä ja salakkaa.

Arvoitus Ei lähde vuolemalla, nuolemalla eikä luudalla lakaisemalla. (auringon valo lattialla)

Kuva © Sastamala Visual Oy

Tämä supisuomalainen näkymä muistuttaa Albert Edelfeltin maalaustaLeikkiviä poikia rannalla (vuodelta 1884).
Tuo Edelfeltin maalaus äänestettiin vuonna 2013 Suomen kaikkien aikojen merkittävimmäksi maalaukseksi.

Kuva © Sastamala Visual Oy

Kevätlaulu

Jo taittui talven valta tuo raskas, ankara, ja taasen kaikkialla soi laulu riemuisa. Nyt luonto vihannoipi ja lintuin laulu soipi. Oi, päivyt armahin, sua riemuin tervehdin!

Oi, kevät armas, poista nyt mielen murheisuus. Sä lämmitä ja loista, luo mulle mieli uus. Luo mieli aurinkoinen, niin taas ma laulaa voinen: Oi, päivyt armahin sua riemuin tervehdin!

- Otto Kotilainen & Linda Kunnas Vanha kansakoululaulu

Kuva © Sastamala Visual Oy