Kuvat

Poimintoja näiden vaatteiden esittelyteksteistä:

• Lämmin ja helppohoitoinen paitapuseropuku rypistymätöntä vakosamettia
• Kaikille vartalotyypeille ystävällinen poolokauluspuku
• Nuorekas vierailupuku käytännöllistä raionvillaa
• Ripeän reippaalle neitoselle suunniteltu iloraitainen ja helppohoitoinen raionvillainen leninki

Vierailupuku
Edelleenkin etiketin mukaan naisen vierailupuku vastaa miehen tummaa pukua ennen klo 18:aa alkavissa tilaisuuksissa.
Se on arkipukua asteen verran juhlavampi, muttei juhlapuku.
Vierailupuku voi olla leninki, jakkupuku tai housuasu.
Vierailupuvun kanssa käytetään koruja ja huiveja.
Laukkuna käytetään käsilaukkua tai siroa olkalaukkua.
Kengät ovat sirot.

Kampaukset 1960-luvulla
Kuvan pallopäät olivat 60-luvulla tyypillisiä.
Saunan jälkeen hiuksiin kierrettiin papiljotit.
Monella oli käytössään muovinen huppu,
johon tuli letkua pitkin kuumaa ilmaa hiustenkuivaajasta.
Kuivat hiukset tupeerattiin ja kampauksen pysyvyyttä saatettiin avittaa sokerivedelläkin.
Käytössä oli myös synteettisiä peruukkeja,
jotka vedettiin päähän kuin pipo.
Koska oli hienoa omistaa peruukki,
ei kaikkia haitannut, vaikka toiset huomasivat,
ettei kyse ole omista hiuksista.

Tytöt seurasivat muotia postimyyntiluetteloista
ja innostuivat kokeilemaan uutta hiusmuotia.
YLEn Ajankuvat-sarjan video 4min

Tulosta Anttilan tavaraluettelo-kuvasarjan tekstit (15 sivua).

kuva: Anttilan kuvasto syksy 1968

Suomen tunnetuin puukorujen valmistaja oli Kaija
Aarikka (1929 - 2014).
Aarikka Oy:n tuotteita olivat puiset napit, korut ja
koriste-esineet.
Kuvan korujen kaltaisia puuhelmikoruja on
valmistettu 60- ja 70-luvuilla myös monissa
askartelukerhoissa.

Kuva kuuluu sarjaan Anttilan tavaraluettelot (33 kuvaa).

Tulosta tekstit (15 sivua).

kuva: Anttilan kuvasto syksy 1968

Vaatteiden, kameroiden, astiastojen, kosmetiikan ja huonekalujen lisäksi Anttilan kuvastoista saattoi tilata jopa veneitä. "Lasikuituhuvilavene on viimeisteltyä huippulaatua. Malli on erittäin hyväksi koettu kevytkulkuinen kantaperäinen yleistyyppi." Kuva kuuluu sarjaan Anttilan tavaraluettelot (33 kuvaa). Tulosta Anttilan tavaraluettelo-kuvasarjan tekstit (15 sivua). kuva: Anttilan kuvasto 1969

1950-luvulla odottavat äidit käyttivät vaatteita, jotka mahdollisimman pitkälle salasivat raskauden. Vähitellen tila sai näkyä ulkopuolisillekin. Kuvissa äitiyspuku, äitiysmekko, äitiysleninki ja äitiysliivihame. Suomen ensimmäinen sairausvakuutuslaki tuli voimaan vuonna 1963. Lain mukaan äitiysraha oli sairausvakuutuksen päivärahan suuruinen ja sitä maksettiin yhteensä 54 arkipäivältä. Vuonna 1972 äitiysrahakausi piteni 72 arkipäivään ja myöhemmin 70-luvulla vielä 105 arkipäivään. Tulosta Anttilan tavaraluettelo-kuvasarjan tekstit (15 sivua). kuva: Anttilan kuvasto syksy 1969

Naisten tavallinen kotiasu oli puuvillainen, takkimainen mekko.

Nykyään vintage-liikkeet myyvät 50- ja 60-luvun kotimekkoja
jopa uusien mekkojen hintoja kalliimmalla.

Tulosta Anttilan tavaraluettelo-kuvasarjan tekstit (15 sivua).

kuva: Anttilan kuvasto syksy 1969

Naisten soft-nailontoppiksia ja soft-nailonlakkeja 60-luvun loppupuolelta.
"Vettähylkivää, korkealaatuista Bri-Nylonia.
Täytteenä pesunkestävää Courtelle-vanua."

Kreppihiihtohousut olivat "elastisia ja ryhdikkäitä".
Materiaali oli raionia.

Arvoitus
Yhdestä ovesta sisään mennään,
kahdesta tullaan ulos. (housut)

Tulosta Anttilan tavaraluettelo-kuvasarjan tekstit (15 sivua).

kuva: Anttilan kuvasto syksy 1969

Nämä erikoiset kahvimyllyt ovat 50–60-luvulta.
Käsikäyttöinen keltainen mylly on muovia.
Vaalea ja punakantinen on tehty puusta.
Sähkökäyttöisen myllyn runko on metallista.

60-luvun jälkeen kahvin jauhaminen kotona väheni,
joten kahvimyllyjä ei enää hankittu.
Moni on säilyttänyt vanhan kahvimyllyn.
Nykyään kahvin harrastajat ostavat
pieniä käsi- ja sähkökäyttöisiä myllyjä.

Kun jauhaa kahvinsa itse,
saa tuoretta kahvia
ja kahvin tuoksu on voimakkaampi.
Kahvihetkessä on erityinen tunnelma,
kun sitä valmistelee itse alusta alkaen.

Onko sinulla vanha kahvimylly tallella?
Millainen?
Millaisessa tilanteessa jauhoit kahvia viimeksi?
Haluaisitko jauhaa kahvia nykyään itse?

Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita.

Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.

A. Akreniuksen sähkökonepaja Helsingissä valmisti 1950–60-luvuilla erilaisia sähköllä toimivia kahvimyllyjä. Kaikkein tavallisin näistä myllymalleista oli A. Akreniuksen malli KM-0,5. Lasikupuun mahtui kahvipapuja kilon verran. Kun haluttu määrä kahvia oli jauhettu, myyjä kopautti puukapulalla teräksistä suppiloa. Silloin jauhetun kahvin viimeiset murut tipahtivat alla olevaan pussiin. Kahvinpurujen päälle myyjä asetteli pussin kokoisen pahvikuvan ja taitteili reunat sen päälle. Lopuksi hän kasteli ruskean liimapaperin palasen ja sulki sillä pussin. Akreniuksen kestäviä kahvimyllyjä on vieläkin käytössä. Niitä voi nähdä kaupoissa, jotka myyvät vastajauhettua, tuoretta kahvia. Onko sinulla kokemuksia kaupan kahvimyllyistä? Millaisia? Ostatko joskus kaupassa jauhettua kahvia? Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita. Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 31. Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.

Valinta- ja itsepalvelumyymälät
yleistyivät vasta 60-luvulla.
Kauppojen hyllyille ilmestyi paljon
värikkäitä kahvipaketteja.
Pakettien eksoottinen kuvamaailma muuttui.
Piirrokset muuttuivat valokuviksi.
Pääosaan nousivat kahvikuppi ja musta kahvi.

Kahvi pakattiin alumiinifoliosta
valmistettuihin tyhjiöpakkauksiin
ja alumiinipakkaus laitettiin vielä
pahvipakkauksen sisälle.

Vielä 60-luvulla kahvi saatettiin ryystää tassilta
hieman jäähtyneenä sokeripala suussa.
Kahvi keitettiin edelleen kahvipannussa.

Antti Nurmesniemi suunnitteli Wärtsilälle
suositun Pehtoori-pannun.
Emalisen Pehtoorin kädensija on bakeliittia.
Joissakin pannuissa oli perkolaattori.

Perkolaattoria kutsuttiin myös nimellä pulputuspannu.
Pulputuspannussa valmistettu kahvi maistui erityisen hyvältä.
Kaupungistuminen näkyy Pehtoori-pannussa.
Se sopi hyvin sähköliedelle.

Suositko sinä jotakin tiettyä paahtimoa tai kahvilaatua? Kerro lisää.
Oletko valmistanut kahvia pulputuspannulla? Miten se tapahtui?
Millainen kahvipakkaus on mielestäsi houkutteleva?

Kuva kuuluu sarjaanKahvimuseon aarteita.

Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.

Lähes kaikki keittivät kahvinsa kahvipannulla
60-luvun loppupuolelle saakka.
Vähitellen kahvipannut korvasi kahvinkeitin.

Emaliastioiden kulta-aika alkoi 1950-luvulla.
Finelin tunnettuja värikkäitä emaliastioita
valmistettiin Järvenpään Emalissa.
Finel oli tuotemerkki, jota Wärtsilään kuuluva Arabia valmisti.
60-luvun jälkeen emalin suosio alkoi hiipua.
Teräs korvasi emalin.

Keltaisen kahvipannun mallin nimi on Messikalle
ja kuvio on nimeltään Primavera.
Punaisen kahvipannun mallin nimi on Onnimanni
ja kuvio on nimeltään Kehrä.
Finel valmisti näitä pannuja 60–70-luvulla.
Pienempien pannujen koristekuvion suunnitteli Raija Uosikkinen.

Isoon emalipannuun mahtuu 20 litraa kahvia.
Pannussa keitettiin kahvia suurissa juhlissa ja pidoissa.
Valmis kahvi kaadettiin pienempiin tarjoilukannuihin.

Millainen on sinun lempikahvipannusi?
Keitätkö vielä pannukahvia? Millaisissa tilanteissa?
Haluaisitko lähteä nokipannukahville nuotion äärelle?

Kuva kuuluu sarjaanKahvimuseon aarteita.

Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.

Saksalainen Melitta Benz kehitti
kahvinsuodattimen jo vuonna 1908.
Suppilon ja suodatinpaperin avulla
kahvinpurut erotettiin kahvijuomasta.

Paulig aloitti Melitta-suodattimien ja
suodatinpapereiden tuonnin 1956.
Samaan aikaan markkinoille tuli suodatinkahvia.
Pauligin valikoimaan kuuluivat keraamiset suodattimet.
Myöhemmin tulivat peltiset ja muoviset suppilot.

Konsulentit esittelivät uutta kahvinvalmistusmenetelmää
ja taivuttelivat perheenemäntiä luopumaan kahvin keittämisestä pannussa.

Koska sinun perheessäsi siirryttiin suodatinkahviin?
Löytyykö kaappisi perukoilta suodatinsuppilo? Millainen se on?
Millä perusteella valitset suodatinpussin nykyään?

Kuva kuuluu sarjaanKahvimuseon aarteita.

Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.

Pikakahvi eli murukahvi on teollisesti esikäsiteltyä kahvia,
josta valmistetaan kahvia kuppi kerrallaan.
Pikakahvijauheet tulivat suosituksi 60-luvulla.
Niistä yleisimmät olivat Nescafé ja Maxwell.
Ulkomainen uutuus oli muodikasta.

Suomessa pikakahvia juodaan vähän, mutta
joka kolmas kahvikuppi maailmassa on pikakahvia.

Pikakahvia voi käyttää leivontaan.

Joitko muodikkaasti pikakahvia 60-luvulla?
Milloin on mielestäsi sopiva hetki juoda pikakahvia?
Mitä mieltä olet pikakahvin mausta?

Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita.

Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.

Vuonna 1950 ensimmäistä Paula-tyttöä
etsittiin lehti-ilmoituksella:
"Jos olette esiintymiskykyinen,
hyvävartaloinen ja -ryhtinen,
jos luulette omistavanne
ns. filmikasvot ja radioäänen,
ja jos ikänne on 16–30 vuotta,
Teillä on mahdollisuudet tulla
valituksi Paula-tytöksi."

Ensimmäinen Paula-tyttö oli nimeltään Sinikka Kekki.
Paula oli erittäin suosittu 50–60-luvuilla.
Hän oli aikansa julkkis ja korvasi
kuninkaallisten puutteen Suomessa.

70-luvulla avattiin Paula-palvelu.
Puhelimessa ja kirjeitse neuvottiin kuluttajia.
Paula kiersi kaupoissa ja kahviloissa opastamassa.
Paula tunnetaan Sääksmäen kansallispuvusta.
Vuonna 2015 valittiin 19. Paula, Maija Niemi.
Hänellä on uusi tyyli, rempseä ja nuorekas Flora.
Uutta työasua käytetään Sääksmäen puvun rinnalla.
Paulaa ei saa enää tytötellä.
Häntä kutsutaan hyvän kahvin lähettilääksi.

Oletko tavannut Paulan? Kerro lisää.
Onko joku Paula sinusta se ”ainoa oikea Paula-tyttö”?

Kuva kuuluu sarjaanKahvimuseon aarteita.

Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.

Kuva kuuluu sarjaanKahvimuseon aarteita.

Vilkkimäen kahvimuseossa eli "muistinvirkistysmuseossa" kuvattuja valokuvia videona Youtubessa.
Videonavulla voi herätellä keskustelua tai luoda tunnelmaa kahvihetkeen.

Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.

Sokerin säännöstely kesti yli 14 vuotta.
Säännöstely päättyi joulukuun lopussa 1953.
Pula-aikana sokeria sai vain
5 kiloa henkeä kohti vuodessa.
Sokeri riitti paremmin perheissä,
joissa oli paljon pieniä lapsia,
sillä nuorimmat eivät vielä sokeria käyttäneet.

Säännöstelyn loputtua sokerin käyttö lisääntyi.
Sokeria käytettiin eniten 1970-luvun taitteessa.
Silloin sokeria käytettiin henkeä kohti
lähes 50 kiloa vuodessa.

Nykyään Suomessa kulutetaan sokeria noin
30 kiloa henkeä kohti vuodessa.
Suurin osa sokerista nautitaan piilosokerina
makeisissa, leivonnaisissa ja virvoitusjuomissa.

1950-luvun puolivälistä lähtien myytiin
tomu-, rae- ja fariinisokeria pussitettuina.
Kilon pussit Talous-kidesokeria tulivat vuonna 1965.
Erikoissokerit saivat vuonna 1968 uudentyyppiset pahvirasiat.

Onko oma sokerinkäyttösi muuttunut elämän varrella? Miten?

Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita.

Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.

Kun kahvi yleistyi, sen sekaan alettiin kaataa maitoa tai kermaa. Myynnissä oli myös kermakkeita ja rasvasekoitteita. Kuvan kermapullot ovat 50–60-luvuilta. Ruskeissa 2 desin pulloissa myytiin Valion kermaa. Kahvia annettiin lapsille harvoin, esimerkiksi sunnuntaisin. Silloin kahvissa oli puolet maitoa. Kahvinjuojien joukkoon pääsi tavallisesti vasta rippikoulun jälkeen. Kun kahviin, maitoon ja sokeriin sekoitettiin pullanpaloja, syntyi pullamössöä. Pullamössö oli herkkua, jota syötiin sodan jälkeen ennen makeisten yleistymistä. Pohjanmaalla kahvin joukkoon laitettiin leipäjuuston palasia. Missä tilanteissa sait lapsena tainuorena kahvia? Minkä ikäisenä sait kahvia säännöllisesti? Oletko syönyt pullamössöä? Millainen on paras pullamössöresepti? Kuva kuuluu sarjaanKahvimuseon aarteita. Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.

Eväsretket olivat suosittuja 1950–1960-luvulla. Kahvi pysyi lämpimänä termospullossa tai patenttikorkilla varustetussa limsapullossa, joka laitettiin villasukkien sisään. Työpaikoilla syötiin usein omia eväitä. Monella oli salkussaan Airamin termospullo ja voipaperiin käärittyjä voileipiä. Airamin punaisten termospullojen valmistus alkoi vuonna 1934. Niitä valmistettiin Helsingissä, ensin Punavuoressa ja myöhemmin Suutarilassa. Termoksen ulkonäkö on säilynyt lähes samana. Kahvi pysyy kuumana kahden lasipullon välissä olevan tyhjiön avulla. Aluksi korkki oli valmistettu korkkitammesta. Myöhemmin sen korvasi tiivis muovikorkki. Airamin termospullo on yli 80-vuotias klassikko. Millä keinolla olet saanut kuuman juoman pysymään kuumana? Entä kylmän juoman kylmänä? Onko sinulla muistoja, joihin liittyy Airamin termospullo? Haluatko jakaa sen? Kuva kuuluu sarjaanKahvimuseon aarteita. Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.

Lapset leikkivät kaupungin leikkipuistossa Sepänpuistossa Tehtaankadulla kesällä 1960.
Poika vetää kärryissä pikkuveljiään.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Valokuvaaja Jyrki Pälviö/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Helsinki 9.8.1960. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r60-22090_3.tif

Pihaidylliä Helsingin vanhassa Hermannissa Violankadulla (Violankatu 2) vuonna 1961. Tallissa hirnui hevonen, rattaat odottivat pihalla. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto Kuva cc Valokuvaaja Eero Häyrinen/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Helsinki 18.1.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-23974b_7.tif

Vanhassa puutalossa Helsingin Violankadulla 1960-luvun alussa asunut rouva haki vedet pihan vesipostista
kuten monet muutkin Hermannin kaupunginosassa asuneet vielä tuohon aikaan.
Maaseudulla monella pihalla oli tuohon aikaan pumppukaivo (kuva).

60-luvun lopussa rallateltiin: ...vessa, vesiposti, keittokomero ja huone...
Teksti oli kotoisin Pentti Saarikosken runosta Liisankadulla,
jonka Tapio Lipponen sävelsi ja lauluyhtye Muksut levytti 1967. Se alkaa:

"Liisankadulla samassa talossa kuin Matti Makkosen ruumisarkkuliike
on mun kotini: vessa, vesiposti, keittokomero ja huone.
On mun kotini ja muijan koti ja neljän ikioman lapsen.
Vessa, vesiposti, keittokomero ja huone…
...”Tää on koti, jonka appiukko osti”,
kuten muija muistaa joka päivä muistuttaa…

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Valokuvaaja Eero Häyrinen/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Helsinki 18.1.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-23974b_3.tif

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Valokuvaaja Eero Häyrinen/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Helsinki 28.4.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-25369_1.tif

Harvinaisen lämmin keväinen sää helmikuussa 1961 sai ihmiset hakeutumaan aurinkoon.
Kuvassa ystävättäret nauttivat lämmöstä Helsingin Tuomiokirkon portailla.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Valokuvaaja Arto Jousi/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Helsinki 22.2.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-24426_1.tif

Nuori mies myymässä kukkia vappuun valmistautuvalla kauppatorilla keväällä 1961. Tarjolla oli mm. atsaleaa, neilikoita ja ruusuja. Tori- ja markkinakauppiaille on kirjoitettu opas. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto Kuva cc Valokuvaaja Jyrki Pälviö/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Helsinki 28.4.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-25368_2.tif

Torikauppiaalla oli myynnissä vihtoja, juuriluutia, männynhavuja ja kuusiseppeleitä.
Kainalossa koivunoksista sidottu varpuluuta.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Valokuvaaja Urpo Rouhiainen/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Helsinki 8.1.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r60-19896_2.tif

Kuva tammikuun alennusmyynneistä vuodelta 1961.
Leninkien hihat on vedetty langoilla koholle ja vyötäröt kiristetty.

Sanonta
- Makuasioista ei voi kiistellä.
- Makuasioista ei voi kuin kiistellä.

Sitaatti
Moderni ihminen elää sen harhan vallassa, että hän tietää, mitä tahtoo.
Kuitenkin itse asiassa hän tahtoo, mitä hänen oletetaan tahtovan.
- Erich Fromm

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Valokuvaaja Urpo Rouhiainen/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Helsinki 13.1 1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-23925_5.tif

Joulun jälkeiset alennusmyynnit alkoivat 1960-luvulla vasta tammikuussa. Näyteikkunassa tarjouksia molemmilla kotimaisilla kielillä.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Valokuvaaja Urpo Rouhiainen/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Helsinki 13.1.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-23925_4.tif

Tammikuun alennusmyynnit vuonna 1961.
Ostajien joukossa oli myös paljon miehiä,
joita tuntuivat kiinnostavan vaate- ja lasitavarat.

Sananlasku
Nuttu nurin, onni oikein.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Valokuvaaja Urpo Rouhiainen/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Helsinki 13.1.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-23925_1.tif

Presidentti Urho Kekkonen oli toukokuussa 1961 valtiovierailulla Englannissa.
Hän sai vierailullaan lahjaksi rouva Sylvi Kekkosen käyttöön tarkoitetun Mini-Minor-auton.
Morris-tehtaan Suomen edustaja, johtaja Raoul Falin esitteli autoa
Tamminiemen pihamaalla presidentti ja rouva Kekkoselle.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Valokuvaaja Mauri Vuorinen/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Helsinki 15.6.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-26670_1.tif

Kevään merkki: pikkupojat polttolaseineen eli "brennareineen".
Pojat tarkkailevat, mitä auringon lämpö saa aikaan.

Toinen poikien harrastama leikki oli virittää kestävä lanka
tai ohut teräslanka ikkunan karmista läheisen puun oksaan.
Kun iltayöstä kävi hankaamassa lankaa hartsilla tai pihkanpalalla,
syntyi tyttöjen mielestä aaveelta kuulostava ääni.
Sitä kutsuttiin pirunviuluksi.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Valokuvaaja Eero Häyrinen/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Helsinki 22.2.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-24427_2.tif

Helsingi Pihlajamäkeä rakennusvaiheessa.
Pihlamäestä rakennettiin 7000 asukkaan näköalakaupunki.
Kaupunginosaa rakensivat yhteystyössä rakennusliikkeet Sato ja Haka.
Kuvassa insinööri Lasse Sarjolahti tarkastuskäynnillä työmaalla.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Valokuvaaja Heikki Savolainen/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Helsinki 13.10.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-27927_1.tif

Helsingin kaupungin rahatoimistossa oli kiirettä ennen palkkapäivää kun palkkarahoja pantiin tilipusseihin.
Kuvassa virkailija Kaarlo Tonttila järjestelee Suomen Pankista noudettuja rahoja.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Valokuvaaja Arto Jousi/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Helsinki 26.8.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-27258_2.tif

Liikennepoliisi lumipyryn keskellä Helsingin keskustassa joulukuun lopussa 1961. Jouluvalot loistavat vielä.

Sanonta Ajat muuttuvat ja me muutumme niiden mukana.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Helsinki 29.12.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-28884_9.tif

Helsinkiläislapsia lähdössä kesänviettoon lastensiirtoloihin kesäkuussa 1961. Vanhemmat saattelemassa lapsiaan rautatieasemalla.

Sanonta Meitä on moneen junaan, osa jää jo asemalle.

Vanha loru kansakoululaisten muistovihoissa: Kun ukkos huutaa ja lapses parkuu, niin ota huivis ja lähde karkuun.

Lapsus Paikallisjuna kulki aikataulussa. Veturinkuljettajaa epäillään junaliikennejuopumuksesta. - Otsikko Lapin Kansassa

Kasku Matkustaja kysyi Savossa konduktööriltä: - Onko tuolla perässä tilaa? - On siellä tilloo, vuan ku ei oo junnoo, vastasi konduktööri.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto Kuva cc Valokuvaaja Jyrki Pälviö/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Helsinki 1.6.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-25888_2.tif

Helsinkiläislapsia lähdössä kesänviettoon lastensiirtolaan kesäkuussa 1961.
Lastensiirtoloita eli kesäsiirtoloita sijaitsi eri puolilla maata.
Äiti keskustelee konduktöörin kanssa.

Kesäsiirtolatoiminta alkoi Suomessa 1800-luvun puolella ja jatkui 1980-luvulle.
Tarkoitus oli, että varattomilla lapsilla oli mahdollisuus päästä kesällä
ainakin pariksi viikoksi maalle terveellisiin oloihin.
Monet lapset, joilla sattui olemaan mummola maalla,
viettivät kesänsä siellä, joten he eivät tarvinneet siirtoloita.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Valokuvaaja Jyrki Pälviö/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Helsinki 1.6.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-25888_5.tif

Nuori äiti odottaa vauvansa kanssa vuoroaan Myllykalliontien lastenneuvolassa keväällä 1961.

Lastenneuvolassa seurataan lapsen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista kasvua ja kehitystä
sekä tuetaan vanhempia heidän huolenpito- ja kasvatustehtävässään.
Neuvolassa pyritään havaitsemaan erityistarpeet mahdollisimman varhain
ja järjestämään tarvittaessa tukea ja apua.
Lapsi saa neuvolassa rokotusohjelmaan kuuluvat rokotukset.

1920-luvulla perustettiin ensimmäiset lastenneuvolat Arvo Ylpön aloitteesta.

Nykyistä äitiys- ja lasteneuvolaa koskevat lait ja oppaat.

Astele, armas pienoinen,
äitisi ohjaa lastaan.
Et voi langeta, lintunen,
äitisi ottaa vastaan.
Lankeatko, no nostetaan,
luonas on auttajoita.
Mutta kun joudut maailmaan,
turhaan huutelet noita:
Siellä ne tökkii toisiaan,
harva on valmis nostamaan.

– H.J. Erkko –

Vuodesta 1938 alkaen Suomessa on jaettu odottaville äideille äitiyspakkauksia,
jotka ovat sisältäneet välttämättömiä vavanhoidossa tarvittavia vaatteita ja tavaroita.
Otteita äitiyspakkauksen historiasta.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Valokuvaaja Jyrki Pälviö/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Helsinki 9.5.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-25513_3.tif

Rouva Irja Ohlssonin Kemikalio Rayon sijaitsi Helsingissä Yrjönkatu 6:ssa. Kuvassa Irja Olsson kauneustarvikkeiden keskellä yrityksessään. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto Kuva cc Valokuvaaja Urpo Rouhiainen/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Helsinki 20.7.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-26966_1.tif

Helsinkiläisiä Kauppatorilla varautumassa vappuun vuonna 1961.
Tarjolla oli mm. kotimaisia varhaisvihanneksia.

Vanhoja vapputapoja
Laihialla kylän lapset kokoontuivat yhteen
ja jokainen sitoi vyölleen lampaan- tai lehmänkellon.
Kilisevinä ja kalisevina he juoksivat ympäri pitäjää koko päivän,
niin että varmasti jokaiseen kotiin kuului kellojen ääni.
Tätä sanottiin kellottamiseksi.

Kurikassa vastaavaa perinnettä pitivät yllä aikuiset.
Siellä naiset pukivat vappuna päälleen kaikenlaista kummallista
ja ripustivat hameeseensa pieniä tiukuja.
Miehillä oli mukanaan yksi suuri kello.
Molemmat juoksivat pitkin kylää.
Ne, jotka eivät osallistuneet juoksemiseen,
olivat vesiämpäreiden kanssa jossakin piilossa
ja kun tiukujen kanssa juoksijat tulivat lähelle,
he yrittivät heittää vettä näiden päälle.

Vapunpäivävale-perinne on tarkoittanut sitä,
että herkkäuskoista tuttua pyydettiin hakemaan naapurista
jotakin keksittyä tavaraa kuten "hännänvedikepuuta".
Jos naapurissa ymmärrettiin, että kyse on vapunpäivävaleesta,
kyselijä lähetettiin vielä seuraavaan taloon kysymään, josko sieltä löytyisi.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Valokukuvaaja Jyrki Pälviö/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Helsinki 28.4.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-25368_1.tif

Helsingin kauppatorin keväistä kalatarjontaa huhtikuussa 1961: lahnaa 120 mk/kg,
haukea 200-220 mk/kg, silakka 70-80 mk/kg. Myyjä esittelemässä kampelaa.

Sananlasku tai sanonta
Makaa kuin markkinalahna.
Ei kala miestä hae, jollei mies kalaa.
Ei kannata lähteä merta edemmäs kalaan.
Kaikkia sitä nälässä syödään, sano Kemin kalamies kun oululaisen silakoita syövän näki.
Kaikkien mieli kalaantekee, vaikka ei ole verkkoa eikä venettä.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Valokuvaaja Jyrki Pälviö/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Helsinki 28.4.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-25368_3.tif

Asiakkaita ja myyjiä Karjakunnan myymälän lihatiskin äärellä marraskuussa 1961.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Valokuvaaja Mauri Vuorinen/Arto Jousi/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Helsinki 28.11.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-28540_2.tif

Suomen Talokeskus Oy:n osastopäällikkö Kari Rahkamo vuonna 1961.

Diplomi-insinööri Kari Rahkamo (s.1933) oli aikoinaan Suomen paras kolmiloikkaaja ja edusti Suomea kaksissa olympialaissa (1956 ja 1960). Hän on jäätanssija Susanna Rahkamon isä, joka on toiminut kaupunginhallituksen puheenjohtajana, Helsingin kaupungin kaupunginjohtajana ja ylipormestarina.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Valokuvaaja Ilpo Lukus/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Helsinki 29.9.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-27708_1.tif

Munkkiniemen kansakoulun pikku oppilaat tutkivat innoissaan todistuksiaan toukokuussa 1961. Lukuvuosi ja kevätjuhla ovat takana päin. Suomen Käsityön Museo lainaa Muistelusalkkua kansakouluajoista. Sen selostusvihko on hyvä muistelun tukimateriaali, josta löytyy aamuhartaus, lukutunti, kaunokirjoitus, laskento, käsityö, voimistelu, laulu, piirustus ja välitunti leikkeineen.

Sananlasku Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Ei niin huonoa, ettei jostakin hyvä. Ei niin hyvä, ettei jostakin huono.

Koululaisten hassuja koevastauksia ja lausahduksia (19 sivua). Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto Kuva cc Valokuvaaja Ilkka Leino/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Helsinki 31.5.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-25862_1.tif

Syysistuntokauden alkaessa eduskunnan puhelinkeskus oli taas kiireisenä,
kun vilkasliikkeisiä kansanedustajia piti etsiä eri puolilta taloa.
Puhelinkeskuksen hoitaja Hymy Haapalainen työssään syyskuussa 1961.
Lankapuhelinverkon viimeiset käsivälitteiset keskukset lopetettiin 1980.

Kasku

Puhelin soi aamuyöstä ja herätetty tiuskaisi puhelimeen:
- Mitä sinä keskellä yötä säikyttelet ihmisiä?
- En saanut unta. Ajattelin kysyä, oletko sinä saanut unen päästä kiinni.

Sanastoa: Sentraali-Santra, telefooniyhtymä, puhelinpylväs, puhelinosuuskunta, puhelinlinja,
tietotekniikka, puhelinkoppi, puhelinkortti, näppäinpuhelin, GSM-puhelin, känny, autopuhelin,
älykänny, palvelunumero,

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Valokuvaaaja Martti Halme/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Helsinki 12.9.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-27473_1.tif

15. helmikuuta 1961 Keski- ja Etelä-Euroopassa sattui täydellinen auringonpimennys. Suomessa se näkyi osittaisena. Poika seuraa auringonpimennystä ja suojaa silmiään mustaksi valotetulla filminkappaleella. Nykyään tiedetään, että yksinkertaisena se oli riittämätön suoja. Jos aurinkoa katselee ilman silmäsuojaa pitempään kuin muutamia sekunteja, syntyy pysyviä vaurioita. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa suosittelee hitsarinlaseja numero 14 tai erityisesti auringonpimennyksien katseluun myytäviä laseja. Auringonpimennyksessä kuu tulee auringon ja maan väliin ja näin peittää auringon näkymästä. Täydellinen auringonpimennys nähtiin Suomessa viimeksi vuonna 1990. Kuunpimennys syntyy, kun maa on auringon ja kuun välissä. Silloin kuu ei heijasta auringon säteitä. Neljästä kuuteen pimennystä tapahtuu joka vuosi. Ne osataan laskea kauan etukäteen. Seuraavan kerran aurinko pimenee täällä kokonaan vasta lokakuussa 2126. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto Kuva cc Valokuvaaja Jyrki Pälviö/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Helsinki 15.2.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-24323_1.tif

Helmikuussa 1961 arkkitehti Alvar Aallon suunnittelema
Enso-Gutzeitin toimitalon rakentaminen oli edennyt harjannostajaisiin saakka.
Rakennus on tässä kuvattuna kanavan takaa.
Rakennuksen takana näkyy Uspenskin katedraalin kupoli.

Sitaatti
Arkkitehtuuri on jähmettynyttä musiikkia.
- Johann Wolfgang von Goethe (1749 - 1832)

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Valokuvaaja Martti Brandt/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Helsinki 9.2.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-24250_2.tif

Kuvassa jo toista kesää Rautatientorin kulmalla työtään tekevä 14-vuotias kengänkiillottaja. Kesän jälkeen hän palasi koulun penkille yhteiskoulun kolmannelle luokalle.

Sananlasku Työ tekijäänsä neuvoo. Työ tekijäänsä kiittää.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Helsinki 28.8.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-27294_1.tif

Lähipäivinä on odotettavissa vaihtelevaa säätä, sadekuuroja ja aurinkoa, kertoi Uuden Suomen kuvateksti kesäkuussa 1960.

Sanonta
Kyllä kesä kuivaa, minkä kasteleekin.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Valokuvaaja Seppo Saves/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Helsinki 13.6.1960. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r60-21670_1.tif

Kesäpäivän viettoa uimarannalla heinäkuussa 1960. Jäätelö maistui lapsille. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto Kuva cc Valokuvaaja Urpo Rouhiainen/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Helsinki 16.7.1960. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r60-21929_1.tif

Kuvassa tavaratalo Tempon jouluvalot Mannerheimintien alussa marraskuussa 1960. Jo marraskuun puolella useissa kaupungeissa somistetaan ja valaistaan joulukatu, jonka varrella kauppaliikkeet ja kahvilat satsaavat näyteikkunoidensa koristeluun paljon enemmän kuin muulloin. Tavoitteena on lisätä myyntiä, mutta samalla se tuo joulutunnelmaa kaikille. Monet tulevat varta vasten jouluikkunoita katsomaan. Etenkin lapsille yritetään tehdä sadunomaisia ja kiinnostavia ikkunoita. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto Kuva cc Valokuvaaja Martti Brandt/Martti Halme/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Helsinki 18.11.1960. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r60-23293_2.tif