Kuvat

Ennen makkaroita valmistettiin maataloissa teurastuksen jälkeen.
Makkaramassaa työnnettiin lehmänsarven pätkän läpi
puhdistettuun eläimen suoleen (luonnonkuori).

Nykyään makkaratehtaissa käytetään lisäksi keinokuoria,
jotka on tehty esim. kollageenista tai selluloosasta.

Makkaramassassa voi olla lihan lisäksi silavaa ja muuta rasvaa,
kamaraa, siipikarjan nahkaa, kieltä, sydäntä ja maksaa.
Lisäksi on sipulia ja mausteita.

Sodan jälkeen makkara oli yleinen ruoka.
Kodeissa tehtiin makkarakastiketta ja makkarakeittoa.
Myynnissä oli edullista suomilenkkiä eli jätkän makkaraa eli halpamakkaraa.
Sitä kutsuttiin myös hampparin vääräksi.
Työmiehet söivät sitä kylmänä eväänä.

Lauantaimakkara on Suomen yleisin leikkelemakkara.
Sitä valmistettiin jo 1920-luvulla.
Myyjä leikkasi isosta makkarapötköstä sen kokoisen palan,
jonka asiakas halusi.
Kun myymälöihin tuli sähköllä toimivat leikkurit,
asiakas saattoi pyytää:
10 siivua lauantaimakkaraa, kiitos.

Meetvursti ja salami ovat kestomakkaroita.

Vanha loru Viikonpäivät
Maanantaina makkarat tehtiin,
tiistaina tikut vuoltiin,
keskiviikkona keitto keitettiin,
torstaina tupahan kannettiin,
perjantaina perheelle annettiin,
lauantaina liemi latkittiin,
sunnuntaina suu pyyhittiin.

Kuva © Studio-86

Kaksi lasta taiteilemassa. Toinen piirtää liitutaululle, toinen maalaa pienen pöydän ääressä. Julkaistu Kuluttaja-lehdessä 11/1957, s. 22 Alkuperäinen kuvateksti: "Leikki on lasten työtä, mutta 'työpaikan' löytäminen ei ahtaissa tiloissa ole helppoa. Tässä kodissa on makuuhuoneeseen järjestetty lapsille oma piirustusnurkka. Muovikalvolla suojatulle seinälle on ripustettu koulutaulumaalilla sivelty vanerilevy pikku taiteilijoiden käytettäväksi." Kuva CC0 Suomen valokuvataiteen museo, Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_10137A

Alakansakoulujen opettajia varten oli oppaita,
joissa oli valmiita mallipiirroksia liitutaululle piirtämistä varten.

Havaintovälineenä käytettiin sarjapiirroksia eli kuvasarjoja.
Ne oli koetettu saada niin yksinkertaisiksi,
että jokainen opettaja onnistui piirtämään ne opetuksen yhteydessä liitutaululle.
Suuritöiset piirrokset opettajan piti piirtää ennen tunnin alkua.
Kuvasarjoissa kuvattiin esimerkiksi juhlatapoja, kasveja, eläimiä, työtä ja työvälineitä.
Oppilaat ihmettelivät, kuinka opettaja oli niin hyvä piirtäjä.

Kuva on Bertta Välilän kirjasta Alakansakoulun kotiseutuopin käsikirja vuodelta 1951.

Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 22.

Kuva © Kirsi Alastalo

Kuva CC BY 4.0 Outi Mäki

Kuva on Bertta Välilän kirjasta Alakansakoulun kotiseutuopin käsikirja vuodelta 1951.
Kirjan kansikuva

Kuva CC BY 4.0 Outi Mäki

Mankelissa on kaksi telaa. Alemmassa telassa on kiinni pellavakangas. Kostutetun, vedetyn ja taitetun lakanan pää asetetaan pellavakankaan päälle ja lakana rullataan telalle, jolloin paino litistää sen suoraksi. Mankeleissa saattoi olla päällä isoja kiviä painona. Mankeloitu tekstiili säilyy kauemmin puhtaana, koska sen pinta tiivistyy. Se ei myöskään päästä huoneilmaan niin paljon pölyä kuin mankeloimaton. Ennen mankeleita liinavaatteita silitettiin kaulauslaudan ja tukin avulla (Keski-Suomen museo). Kuva CC0 Outi Mäki

Marsalkka Mannerheim ojentaa lahjaansa 60-vuotismerkkipäiväänsä viettävälle Kenraali Rudolf Waldenille. Maanpuolustuskorkeakoulun kuva-arkisto teemana ”Etulinjasta kotirintamalle 1939–1945”. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

Toukokuussa 1958 helteinen sää suosi helluntain viettäjiä koko maassa. Monin paikoin mitattiin jopa 29 lämpöastetta. Lämmin tunnelma Mannerheimintien raitiovaunupysäkillä Sokoksen edustalla. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

Kuva CC0 Pixabay

Kuva CC0 Pixabay

Kuva CC0 Pixabay

Kuva CC0 Pixabay

Kuva CC0 Pixabay

Juuri valittu vuoden 1957 Miss Suomi, Marita Lindahl (s. 1938) mietteliäänä kukkineen ja pokaaleineen.

Neiti Lindahl oli ammatiltaan pedikyristi eli jalkojenhoitaja.

Samana vuonna Marita Lindahl voitti Miss Maailma -kilpailun Lontoossa
ja oli Miss Eurooppa -kilpailussa ensimmäinen perintöprinsessa.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto
Kuva on otettu Helsingissä 27.1.1957

Kuva cc Valokuvaaja Reijo Forsberg/Teppo Palho/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r57-7769_7.tif

Metallisella Marja-Maijalla marjoja on nopea poimia. Näitä poimureita valmisti pitkään Viialan Viila. Tämä metallialan yritys toimi 1901–1998. Sen päätuotteita olivat viilat, työkalut ja marjanpoimurit. Poimureita onneksi löytyy kaupoista edelleen, vaikka Viialan Viila lopetti toimintansa jo kauan sitten. Poimuri on kauhamainen. Sen avonaisen pään piikit haravoivat näppärästi marjat talteen. Piikit jatkuvat pitkälle poimurin alapuolella ja niiden raoista roskat putoavat maahan. Aukon yläreunassa on kiinteä tai heiluva läppä. Se estää kerättyä saalista valumasta takaisin mättäille. Samankaltaisia poimureita on valmistettu myös puusta: kuva Nykyään poimureita on myynnissä monen muotoisena, monen kokoisena ja monen nimisenä, sekä metallisina että muovisina. _{Kuva© Kirsi Alastalo}

Vuonna 1931 syntyi Kanadalaisessa kylässä Dionnen viitoset.
Nämä viisi tyttöä tunnettiin pian ympäri maailmaa.
Koska Pauligilla oli myynnissä viisi kahvilaatua,
Paulig keksi mainostaa niitä Pauligin viitosina.

Huomiosekoitusta kuvailtiin:
”Täyteläisen voimakas ja hieno keskiamerikkalainen laatusekoitus”.
Juhlasekoitusta kuvailtiin:
”Erittäin hieno sekoitus valikoituja kahvilaatuja maustettuna keskiamerikkalaisilla ja Mokka-laaduilla”.
Sinettisekoitusta kuvattiin:
”Täyteläisen voimakas ja hieno keskiamerikkalainen laatusekoitus”.
Edullinen Paula-sekoitus maksoi 200 markkaa.
Sitä kuvailtiin sanoilla:
”Maukas ja riittoisa brasilialaissekoitus”.
Kallis ja paremmalle väelle suunnattu Presidentin sekoitus maksoi 330 markkaa ja sitä kuvailtiin näin:
”Maailmanmarkkinoiden hienoimmista kahvilaaduista valikoitu erikoissekoitus”.

Minkä pakkauksen näistä Pauligin viitosista valitsisit?
Muistatko Dionnen viitoset? Mitä sinulle tulee heistä mieleen?

Kuva kuuluu sarjaanKahvimuseon aarteita.

Marsalkka C.G.E. Mannerheim palaa Suomeen Intiaan ja Nepaliin suuntautuneelta matkaltaan Kaleva-lentokoneella. Malmin lentokenttä oli avattu edellisenä vuonna. Helsinki 2.4.1937. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

Professori, akateemikko Martti Haavio käytti kirjailijanimeä P. Mustapää.
Kuva on otettu Helsingissä 21.3.1960.

Martti Haavio (1899-1973) oli monipuolinen kulttuurivaikuttaja, tiedemies ja runoilija.
Hän kirjoitti paljon lintuaiheista lyriikkaa. Hänestä on YLE.fi:n sivuilla.

Sanastoa: Tulenkantajat, Suojeluskunta, Akateeminen Karjala-seura, Aale Tynni,

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

Kuva cc Valokuvaaja Mauri Vuorinen/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r60-20696_1.tif

Etsi uimari! Kuva CC0 Pixabay

Matkalaukkuja tehtiin ennen vanerista ja pahvista. Vanerista valmistettiin myös askeja ja hatturasioita, joilla oli hyvä menekki paitsi kotimaassa myös Venäjällä. Vanerilaukkuja käytettiin monessa kodissa kaikenlaisten arvotavaroiden, muistojen ja myös kapioiden säilytykseen.
Lisää kuvia vanerisista matkalaukuista Finnassa.

Tohmajärvi on Pohjois-Karjalassa. Kuva CC0 Pixabay