Kuvat

Kuva CC0 Pixabay Alicja

Kyll´on kystä aitassa Tule meille, Tuomas kulta! Tuopa joulu tullessasi! Tule kekri, jou´u joulu, sekä pääse pääsiäinen! Kyll´on kystä aitassamme, paljo pantua eloa, sirkan reisi, paarman jalka, peiposen peräpakara, sammakon sakarivarvas, sisiliskon silmäpuoli. - Kanteletar

Kasku Tarjoilija suositteli pullealle asiakkaalle kasvistuokaa. - Minä otankin lehtipihvin, innostui asiakas.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

cc Valokuvaaja Erkki Johannes Viitasalo/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Viitasalo kesällä 1948. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r48-699_4.tif

Runoilija, kirjailija ja suomentajaAila Meriluoto (1924 - 2019)

Aila Meriluodon runoteos Lasimaalaus oli ilmestynyt jouluksi 1946,
reilu kuukausi ennen tämän kuvan ottamista.

Aila Meriluoto julkaisi noin 30 teosta.

Runokokoelmia: Lasimaalaus, Sairas tyttö tanssii, Pahat unet, Portaat, Asumattomiin, Tuoddaris, Silmämitta, Elämästä, Varokaa putoilevia enkeleitä, Talvikaupunki, Ruusujen sota, Kimeä metsä, Kootut runot, Miehen muotoinen aukko, Tämä täyteys, tämä paino

Elämäkerrallisia teoksia: Lauri Viita, legenda jo eläessään, Lasimaalauksen läpi. Päiväkirja vuosilta 1944–47, Vaarallista kokea. Päiväkirja vuosilta 1953–1975, Mekko meni taululle, Tältä kohtaa. Päiväkirja vuosilta 1975–2004 (toim. Anna-Liisa Haavikko).

Romaaneja: Peter-Peter: Erään rakkauden asiapaperit, myöhemmin nimellä Peter-Peter, Kotimaa kuin mies, Sisar vesi, veli tuli

Lasten- ja nuortenkirjoja: Pommorommo, Ateljee Katariina, Meidän linna, Vihreä tukka

Aila Meriluoto sai lukuisia palkintoja ja tunnustuksia:
Valtion kirjallisuuspalkinnon kolme kertaa, Kalevi Jäntin palkinnon, F. E. Sillanpää -palkinnon, V. A. Koskenniemi -palkinnon, Pro Finlandia -mitalin, Valtion kirjallisuuspalkinnon kääntäjälle, Suomen kirjailijaliiton tunnustuspalkinnon, Savonia-kirjallisuuspalkinnon, Yleisradion Tanssiva karhu -palkinnon sekä Aleksis Kiven palkinnon.

Meriluoto solmi avioliiton kirjailija Lauri Viidan kanssa vuonna 1948.
Se kesti kahdeksan vuotta ja sinä aikana he saivat neljä lasta
Ursulan, Petrin, Samulin ja Aijan.

Meriluoto sai Valtion taiteilijaeläkkeen 1986.

Oman kirjailijauransa lisäksi Meriluoto suomensi muun muassa Rilkeä,
Goethea, Shakespearea ja Dickinsonia.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma, Helsinki 7.2.1947.
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r47-514B_2.tif

Kulttuuripitoista seurustelua: vasemmalta kirjailija Hella Wuolijuoki, näyttelijä Glory Leppänen, maisteri T. J. Särkkä ja elokuvaohjaaja Matti Kassila.

Virossa syntynyt, äärivasemmistolainen Hella Wuolijoki (1886-1954) oli alunperin Ella Maria Murrik. Hän oli monipuolinen persoona: näytelmäkirjailija, kansanedustaja, Yleisradion pääjohtaja, maanviljelijä ja rikas liikenainen. Talvisodan aikana hän änkesi itsensä mukaan rauhanneuvotteluihin ja jatkosodan aikana hänet tuomittiin vankeuteen maanpetoksesta. Hän majoitti neuvostoliittolaista desanttia, Kerttu Nuortevaa. Wuolijoesta on tehty elokuva Hella W.

Hella Wuolijoki kirjoitti Niskavuori-sarjan, jonka esikuvana oli hänen puolisonsa Sulo Wuolijoen kotitalo, Hauholla sijaitseva Vuolijoen kartano. Hella Wuolijoen kynästä ovat näytelmät Entäs nyt Niskavuori? Niskavuoren Heta, Niskavuoren leipä, Niskavuoren naiset, Niskavuoren nuori emäntä, Häijynpuoleisia pikkunäytelmiä, Iso-Heikkilän isäntä ja hänen renkinsä Kalle, Justiina, Juurakon Hulda, Kulkurivalssi, Työmies Rantasen perhe ja Vihreä kulta.

Hella Wuolijoki oli vakoilija, joka hyödynsi liikesuhteitaan politiikassa ja politiikkaa liikesuhteisssa. Hän laati Neuvostoliiton lähetystölle Helsingissä säännöllisiä poliittisia tilannekatsauksia.

Wuolijoki on Erkki Tuomiojan äidin äiti.

YLE:n Elävässä arkistossa on useita Hella Wuolijokeen liittyviä dokumentteja.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Helsinki 1952. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r52-1692_1.tif

Lapsen suusta
Ekaluokkalainen kysyi välitunnilla:
- Joko sinä osaat kaikki aakkoset?
- Joo.
- No, mikä tulee A:n jälkeen?
- Kaikki muut.

Kuva CC0 Outi Mäki

Työntekijä tarkastamassa valmista kehilöä
Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kirjapainossa
Helsingissä 1957.

Sananparsi
Ei herroille eikä hulluille saa näyttää keskeneräistä työtä.

1950-luvun alussa noin kaksi kolmasosaa 15-19-vuotiaista nuorista oli jo töissä.
Osa teki raskaitakin töitä, mutta työ antoi monelle tunteen pystyvyydestä.

Kuva CC0 Suomen valokuvataiteen museo, Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_7735C

Elämän suurista ja pienistä tapahtumista kerrottiin vielä 50-luvulla usein kirjeessä tai postikortissa.
Postilähetyksiä kuljetti mäkisillä ja mutkaisilla teillä keltainen postiauto.
Postiautolinjat kuljettivat syrjäseuduilla myös ihmisiä.

50-luvun alussa tavallisen kirjeen postimaksu oli 20 markkaa ja postikortti kulki 12 markalla.
Pienikokoisissa perusmerkeissä oli Suomen leijona.
Isommissa merkeissä esiteltiin mm. monia merkkihenkilöitä, Veripalvelua,
Punaisen ristin toimintaa ja Tuberkuloosin vastustamisyhdistystä.
Helsingin olympialaisten ja muiden isojen tapahtumien kunniaksi julkaistiin juhlamerkkejä.

Postimerkkien keräilyä harrastivat aikuiset ja lapset.
Postimerkkejä liotettiin irti ja kerättiin keräilykansioihin.

Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 27.

Kuva © Kirsi Alastalo

Kuva CC0 Outi Mäki

(Ficedula hypoleuca)

Kirjosieppo rakentaa pesänsä pönttöön tai puunkoloon. Se kerää sinne kuivia lehtiä, männyn kuoriliuskoja, heiniä ja juuria ja vuoraa ohuilla korsilla tai jouhilla.

Toukokuussa pesään ilmaantuu 5–8 munaa, joita naaras hautoo pari viikkoa.

Vuosittaisessa pönttöbongauksessa tarkkaillaan mm. kirjosieppojen elämää.

Kirjosieposta tietoja Luontoportissa.

Kuva © Ari Ahlfors www.naturephoto.1g.fi

Pannukahvi sai usein keittämisen jälkeen
selvitä hetken aikaa pannumyssyn alla.
Kahvista tuli kirkkaampaa,
kun kuumaan pannuun lorautettiin
vähän kylmää vettä.
Kahviin saatettiin lisätä myös
muutama pesty lahnan tai säynävän suomu.

Kaupasta sai ostaa kahvinselvikettä.
Kahvin selvike teki kahvista kirkkaampaa.
Tehtaissa selvikettä valmistettiin kalan nahasta,
ja selvikepussin sisältö näytti teipin paloilta.

Pauligin selvikepussin käyttöohjeessa luki:
”Valmistettaessa kahvia tavallisessa kahvipannussa
kahvinselvike kirkastaa kahvin antamatta minkäänlaista sivumakua.
Kahvin kiehahtaessa lisätään siihen yksi selvikeliuska vesilitraa kohden.”

Millä tavalla sinä sait kahvista kirkasta?

Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita.
Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 33.

Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.

Kirkkoveneeksi kutsutaan pitkää soutuvettä, jolla ennen kuljettiin kirkkoon.

Nykyään järjestetään kirkkoveneiden välisiä soutukilpailuja.
Suomenmestaruuskilpailuja järjestetään sprintti, 10 km, 30 km ja 60 km matkoilla.
Veneluokkia ovat kirkkovenesoutu, parisoutu, vuorosoutu ja yksinsoutu.

Monissa vanhoissa aforismitauluissa oli ommeltuna kannustava teksti:
Sortumatta souda vaikk ois vastatuulta.

Sananlasku
Ei vara venettä kaada.

Kuva © Studio-86

Harvinaisen lämmin keväinen sää helmikuussa 1961 sai ihmiset hakeutumaan aurinkoon.
Kuvassa ystävättäret nauttivat lämmöstä Helsingin Tuomiokirkon portailla.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Valokuvaaja Arto Jousi/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Helsinki 22.2.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-24426_1.tif