Kuvat

Leiriläinen saa keittäjältä velliä kuppiinsa Pälkäneellä. Kuva on otettu Kulutusosuuskuntien Keskusliiton järjestämällä Sata-Hämeen leirillä. Alkuperäinen kuvateksti: "Samettivelliä - ihanaa! Mistä täti tiesikin, että tämä on mun herkkuani?" (Kuluttaja 33/1962, s. 17) Kuva CC0 Suomen valokuvataiteen museo, Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_7872E

Vasemmalla emäntä pyörittelee kartiomaista leipää.
Oikealla nuori emäntä on asettamassa uutta leipäkartiota valmiiden leipien vierelle.
Jauhotettu pöytää estää taikinaa tarttumasta pöydän pintaan kiinni.
Takana näkyy hierin, äyskäri, pyörittelemätöntä taikinaa ja taikinan juureksi jätetty taikinan pala.

Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo.

CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat

Suomessa kasvaa harsulemmikki, hietalemmikki, lapinlemmikki,
luhtalemmikki, mäkilemmikki, peltolemmikki, puistolemmikki ja rantalemmikki.

Maanviljelijälle peltolemmikki on harmillinen rikkaruoho.

Lemmikin siemenet voivat säilyä maassa monta vuotta
ja itää vasta sitten, kun olosuhteet ovat suotuisat.

Useissa kielissä lemmikin nimi on Älä unohda minua,
englanniksi Forget-me-not.

Tietoa lemmikeistä Luontoportissa:
peltolemmikki, hietalemmikki, luhtalemmikki,

Kuva CC0 Pixabay

Kuva CC0 Pixabay Walter Bieck

(Phoenicurus phoenicurus)

Leppälintu painaa vain 14–19 g.
Se on kolopesijä, joka tykkää vähän ränsistyneistä linnunpöntöistä.

Talveksi leppälintu lentää Afrikkaan.

Käki munii usein juuri leppälinnun pesään.

Kuva © Sastamala Visual Oy

Tussilago farfara

Leskenlehti on monivuotinen kasvi, joka kasvaa lähes koko Euroopan alueella.
Se voi kukkia jo maaliskuussa, usein kevään ensimmäisenä kasvina.
Se tarjoaa siten ruokapöydän kevään ensimmäisille perhosille, kimalaisille ja mehiläisille.

Leskenlehtiteetä on käytetty yskänrohtona ja keuhkoputkentulehdukseen.

• Oletko poiminut leskenlehtiä?
• Mikä on sinulle tärkeä kevään kukka?

Laulu Keväällä & Kevättuuli & Leskenlehti & Kevätsointuja

LUONTO-kuvapakankuva numero 28

Kuva © Kirsi Alastalo

Tietoa leskenlehdestä (Tussilago farfara) Luontoportissa

Kuva CC0 Pixabay

Östersundomin kartanon AbA-karja sai laiduntaa talvella 1960-61 päivittäin ulkona. Työnjohtaja Erik Brunila täydensi lihakarjan apetta rehuilla. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma. Sipoo 23.3.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-24819_1.tif

Lihakauppias sahaamassa sian lapaa 1950-luvulla.

Kuva on osa Osuuskauppakoulun lihamyymälöiden työntekijöille suunnattua
opetuskuvasarjaa sian paloittelemisesta.

CC0 Suomen valokuvataiteen museo,
Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_7650B

Asiakkaita ja myyjiä Karjakunnan myymälän lihatiskin äärellä marraskuussa 1961.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Valokuvaaja Mauri Vuorinen/Arto Jousi/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Helsinki 28.11.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-28540_2.tif

Keskusrikospoliisiosaston liikennepoliisiryhmän konstaapeli Erkki Jylhä ohjaa ruuhka-ajan liikennettä Mannerheimintien, Esplanadin ja Lönnrotinkadun risteyksessä tammikuun lopussa vuonna 1959. Opiskeltuaan poliisin perustutkintoa 1,5 vuotta opiskelija saa kelpoisuuden nuoremman konstaapelin virkaan. Sen jälkeen hän on palkallisessa harjoittelussa noin vuoden. Poliisin koulutus antaa valmiuksia työskennellä rikostutkinnassa sekä valvonta- ja hälytystoiminnan tehtävissä. Jos poliisi jatkaa opintoja perustutkinnon jälkeen, hän voi valmistua moottoripyöräpoliisiksi, venepoliisiksi, koiranohjaajaksi tai rikospaikkatutkijaksi. Poliisin virallinen titteli voi olla: nuorempi konstaapeli, vanhempi konstaapeli, vanhempi rikoskonstaapeli, etsivä, ylikonstaapeli, rikosylikonstaapeli, ylietsivä, komisario, rikoskomisario, ylikomisario, rikosylikomisario, tarkastaja, ylitarkastaja, rikostarkastaja, rikosylitarkastaja, apulaispoliisipäällikkö, poliisipäällikkö, apulaispäällikkö, päällikkö, poliisitarkastaja, poliisiylitarkastaja, poliisijohtaja, poliisiylijohtaja, lupapalvelutoimiston toimistonjohtaja, hallintopäällikkö, hallinto-osaston johtaja, kouluttaja, opettaja tai rehtori. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto Kuva cc Valokuvaaja Martti Brandt/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma. Helsinki 28.1.1959. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r59-14722_2.tif

Liikennepoliisi lumipyryn keskellä Helsingin keskustassa joulukuun lopussa 1961. Jouluvalot loistavat vielä.

Sanonta Ajat muuttuvat ja me muutumme niiden mukana.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Helsinki 29.12.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-28884_9.tif

Ostosten loppusumma laskettiin päässä tai kynällä käärepaperin kulmaan
ja vasta loppusumma lyötiin kassakoneeseen.

Käärepaperi viikattiin yleensä kotona siististi talteen ja käytettiin piirustus- ja suttupaperina.

Perheissä, joissa vessapaperia ei ostettu erikseen, tarkoitukseen käytettiin voimapaperia
ja puotipaperia käsien välissä pehmeäksi hierottuna.

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

Kuva CC0 Outi Mäki

Mehut, oluet, limonadit, vaarinkalja ym. myytiin lasipulloissa.
Pyynikin Helmi oli suosittu limonadi.
Sen resepti ei enää ole tallessa.
Myöhemmin myyntiin tullut Jive-limonadi maistui samalta kuin Pyynikin Helmi.

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

Tuokilan linja-auto TJ-934 ajaa
Uudenkaupungin Rantakadulla vuonna 1954.

Taustalla toinen linja-auto menossa vastakkaiseen suuntaan.

Kasku
Autoilija meni Kuopiossa baariin ja tilasi kupin kahvia.
- Tullooko pulloo? kysyi myyjä.
- Ei, kun kuppiin! vastasi autoilija.

cc Uudenkaupungin museon kokoelmat / kuvaaja Osmo Salonen

Osuusliike Oripään kahvila ja 2. luokan ravintola. Kahvilan eteen on pysähtynyt Tampere-Turku -linja-auto. 1920-1930-luku, Oripää Kuva CCO (Flickr) Valokuvataiteen museo Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_11255CxxB

Helsingin kaupungilla oli 1950-luvulla käytössään monenmallisia autoja.
Yksi ryhmä oli tämän näköisiä Scania-Vabis -autoja.

Näitä linja-autoja hankittiin 1950-luvun alkupuolella
Helsingin kaupungille 40 kappaletta.
Kuvassa on Scania-Vabis B62 / Helko vuosimalli 1954.
Helsingin kaupungin liikennelaitos 172.

Kasku
Savolaisukko seisoi tien reunassa kilometripylvään kohdalla.
Pylväässä oli numero kolme.
Auto pysähtyi ukon kohdalla ja kuski kysyi:
- Mihin tästä mahtaa olla tuo kolme kilometriä?
Ukko vilkaisi ympärilleen ja totesi:
- Eiköhän tuo liene ihan joka suuntaan.

Kuva cc Bo Ahlnäs

Bussipysäkki Helsingin Munkkivuoressa vuonna 1959

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 76
kappaleessa 20. Linja-auto.

© Jussi Paimio / Helsingin kaupunginmuseo

Kuvassa saattaa olla rastaan pesä.
Monen linnun poikaset näyttävät tässä vaiheessa samanlaisilta.

Yksi linnunpoikanen tarvitsee kasvaakseen satoja toukkia päivässä.

Mustarastas voi oppia matkimaan ambulanssin sireeniä, auton murtohälyttimen ulinaa,
kännykän soittoääniä, moottorisahaa ja vislausta.

Lintubongaus tarkoittaa sitä, että mennään katsomaan tiettyä lintua,
jonka tiedetään olevan tietyssä paikassa.

• Oletko löytänyt luonnosta linnunpesää?
• Tunnistatko lintujen ääniä?

Laulu Peipon pesä & Metsälintu & Pii, pii pikkuinen lintu & Aa-aa allin lasta

LUONTO-kuvapakankuva numero 32

Kuva CC0 Pixabay Jan van Oosthuizen

Vanha loru
Pii, pii, pikkuinen lintu, tee pellolle pesäsi, kalliolle kartanosi,
kaivon korvalle kotisi, hongan oksalle hovisi.

Saman lorun toinen versio
Piu, pau pieni lintu, paleltaako jalkojas,
koivun oksalla ollessas, marjanvarrella maatessas?
Piu, pau pieni lintu.

Aforismi
Metsässä olisi hyvin hiljaista, jos vain ne linnut laulaisivat,
jotka parhaiten osaavat.
- Henry van Dyke (1852–1933)

Kuva © Sastamala Visual Oy

Runo

Kaksi onnellista

On koti pieni puussa,
on pesä pehmoinen.
Nää kaksi toukokuussa
jo rakensivat sen.

Ja siihen joka korren
he kantoi nokassaan
ja alla kotiorren
he lauloi riemuaan.

Ei heiltä mitään puutu,
on elo ihanaa.
He toisilleen ei suutu,
oi pientä onnelaa!

He laulaa aamuin, illoin
kiitosta Luojallen.
Ja hartahana silloin
ma sitä kuuntelen.

Immi Hellén, 1927
Julkaistu kirjassa Lasten runokirja: Suomen pojille ja
tytöille omistettu. 1930 Valistus, Helsinki.

Kasku
- Kuinka kolme pikkulintua syö nopeammin sangollisen kauroja kuin kolme hevosta?
- Linnut eivät syö hevosia.

Kuva © Sastamala Visual Oy

Kuva CC0 Pixabay Larisa Koshkina