Kuvat

Dendrocopos major

Käpytikka on Suomen yleisin tikka.
Ravinnokseen se käyttää hyönteisiä, joskus linnunpoikasia ja -munia.

Tikat kiipeilevät puissa etsien hyönteisiä koloista ja kaarnanraoista.
Ne pyydystävät hyönteisiä pitkällä kielellään.
Talvisaikaan käpytikka syö havupuiden siemeniä tai vierailee ripustetuissa talipalloissa.
Kuva on totuuden mukainen eli käpytikka voi yhdellä kerralla tarjoilla näin ison saaliin.

Tehometsätalous on vähentänyt tikkojen lukumäärää.
Nykyään kaikki tikat on Suomessa rauhoitettu.
Tikat ilmoittavat reviirinsä rummuttamalla.

• Entisaikaan tikan ilmestyminen pihapiiriin oli huono enne.
  Muistatko muita lintuihin liittyviä uskomuksia?

Laulu Tilkin talkin tikka se hakkaa & Metsän laulajaiset

LUONTO-kuvapakankuva numero 33

Kuva CC0 Pixabay Lee Youngku

Suomesta on löydetty yli 20 erilaista kärpässienilajia.
Osa niistä on tappavan myrkyllisiä, osa vain myrkyllisiä.
Joku laji kelpaa syötäväksikin, mutta koska lajeja on vaikea erottaa toisistaan,
parempi jättää kaikki kärpässienet koskematta.
Kavalakärpässieni on maailmanlaajuisesti aiheuttanut eniten kuolemantapauksia.
Suomessa valkokärpässieni on tappanut eniten.

(Yksi paavi on kuollut kärpässienimyrkytykseen.)

Kuva © Studio-86

Kuva CC0 Pixabay

Suomenkielen professori, akateemikko Pertti Virtaranta (1918 - 1997) kädessään vanha laatikkokamera.

Nykyään on olemassa digikameroita, web-kameroita, riistakameroita, videokameroita,
valvontakameroita, lämpökameroita, taskukameroita, piilokameroita ja kelikameroita.

Kamera voi olla silmälaseissa, rannekellossa, vyössä,
otsalla, kypärässä, kännykässä ja täppärissä eli tabletissa.

Suomessa on paljon web-kameroita, joiden kuvaa voi seurata netissä,
esim. monen kaupungin keskustassa ja laskettelurinteissä.
Virtuaalikirkot lähettävät jumalanpalveluksia ja konsertteja eri puolilta Suomea.
Kelikameroita voi etsiä paikkakunnittain.
Googlaa: web-kamera + paikkakunta tai aihe.

Kasku
Savolaisakka meni valokuvaajalle. Kuvaaja kysyi:
- Otetaanko rintakuva?
- Saeshan tuo piäkii olla mukana, tuumasi akka.

Aforismi
Onnistuja on hän, joka pitää kiinni vanhasta niin kauan kuin se on hyvää
ja tarttuu kiinni uuteen heti, kun se on parempaa.

Kuva © Sastamala Visual Oy

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 25 luvussa 7. Sputnik. Kuva CC0 Wikimedia Commons

Kuva CC0 Kuvia Suomesta Roine-Piirainen

Kuva CC0 Pixabay Ilkka Koivula

Lakkaa kutsutaan myös nimillä hilla, muurain, suomuurain ja valokki.

Kuva CC0 Pixabay

Lakritsijuuresta valmistettu lakritsi on tunnettu jo tuhansia vuosia. 1700-luvulle saakka sitä pidettiin etupäässä lääkeaineena, jota käytettiin vilustumistautien ja vatsavaivojen hoidossa. Lakritsijuurta on käytetty kauan limaa irrottavana yskänlääkkeenä. Lakritsi mainitaan perinteisissä kiinalaisissa yrttikirjoissakin.

Lakritsi nostaa verenpainetta. Se voi olla haitallista ihmisille, jotka käyttävät nesteenpoistolääkkeitä, digoksiinia ja laksatiiveja.

Fazer on valmistanut lakritsia vuodesta 1927 saakka, ensin Hangossa ja myöhemmin Helsingissä. 1920-luvun lopulla valikoimassa oli jopa parikymmentä erilaista lakritsituotetta. Lakritsia valmistettiin myös talvisodan aikana ja jatkosodan aikana se oli ainoa makeinen markkinoilla.

Vuonna 2013 EU halusi kieltää lakritsipiippujen myynnin, koska niiden ajateltiin kannustavan lapsia tupakan polttoon. Laku Pekka-logo poistettiin lakritsipötköistä 2008, koska se tulkittiin rasistiseksi. Sama kohtalo oli neekerin suukoilla, joiden nimi muuttui suklaasuukoiksi.

Sananlasku
Ei makeaa mahan täydeltä.

Sanastoa laksatiivi, verenpaine, Halva, Englannin lakritsi, metrilaku, karamelli

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

Lampaiden laidunkausi on yleensä kesäkuun alusta elokuun loppuun. Lammas tarvitsee laitumelle raikasta vettä, kivennäisiä sekä suolakiven ja suojan tuulta, sadetta ja paahtavaa aurinkoa vastaan. Lammaslauma liikkuu tyypillisesti tiiviissä porukassa. Lammas syö hyvälaatuista, nuorena niitettyä kuivaheinää, muttei korsia (väh. 2 kg korrettomia osia/päivä/lammas). Myös säilöheinä käy hyvin. Lammas ei ole jätteen syöjä. Karitsat syntyvät useimmiten keväällä, noin 5 kk astutuksen jälkeen. Laki määrää nykyään lampaiden molempiin korviin korvamerkit. Vasemman korvan merkki on päämerkki, ja oikean korvan merkki apumerkki, lisätietoa mm. Ruokaviraston (entinen Evira) sivuilta. Lampaan ostosta, myymisestä, kuolemasta tai katoamisesta on aina ilmoitettava lammasrekisteriin. Karitsoiden syntymästä tehdään samaan rekisteriin poikimisilmoitus ja tilataan korvamerkit. Kuva © Sastamala Visual Oy

Kuva © Sastamala Visual Oy

Invalidisäätiön työkeskuksessa Saaren kartanossa opiskeltiin myös kotieläinoppia. Kuvassa "oppikirjat" karsinassaan. Saaren kartano Mäntsälässä toimi sotainvalidien huoltamiseksi perustetun Invalidisäätiön työkeskuksena vuodesta 1940. Kuvattu Mäntsälässä 14.2.1941. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r41-245_8.tif

Selkoteksti Lammas, maatilan villainen asukki 2 sivua

Sanonta
Aika aikaansa kutakin, sanoi pässi, kun päätä leikattiin.
Sanontaa käytetään, kun jonkin mieluinen aikakausi onpäättymässä.

Kuva © Sastamala Visual Oy

Mies kylvää pellolle väkilannoitteita, joiden levittäminen pelloille ja nurmikoille oli jo maaliskuussa aloitettu Etelä-Suomessa. Leudosta talvesta huolimatta kylvötöihin ei vielä päästy.

Touon aika

Touon, toivon kaunis kevät! Nuori nurmi vihannoi, laaksot lauluin helisevät, koko viita virttä soi. Keijut lehdikossa lymyy, joka kukkasesta hymyy, kevät suuren riemun loi.

Päivän terä maita kultaa, puuhun lehti puhkeaa, heiluu kuokka, kääntää multaa, tuorehena tuoksuu ma; aura kyntää vaot syvät, kylväjä jo kylvää jyvät, kasvu kerran kohoaa.

- Yrjö Kilpinen Antti Juhani (Anders Johan) Rytkösen, 1870-1930, mukaan Vanha kansakoululaulu

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Sipoo 23.3.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-24819_5.tif

Kansakoulun oppilaille kerrottiin hygieniasta ja loisista.
Lapamadot olivat yleisiä,
koska kaloja ei kypsennetty kunnolla.
Runsaskaan suolaaminen ei tapa lapamatoa.

Koulun havaintovälineiden joukossa oli pullo,
josta lapset näkivät, miltä lapamato näyttää.

Tosin moni oli jo nähnyt sen luonnossa aiemmin,
kun saaliiksi saatuja lahnoja oli
ennen ruuaksi laittamista avattu.

Lapamato voi elää ihmisen suolistossa parikymmentä vuotta
ja kasvaa jopa 20 metrin pituiseksi.
Samassa suolistossa voi olla useita matoja yhtä aikaa.
Oireita ovat päänsärky, huonovointisuus ja anemia.

Lapamadon voi saada mateen, hauen, ahvenen ja kiisken mädistä,
mutta siiassa ja kirjolohessa se ei juurikaan viihdy.
Lapamato voi asettua myös kissaan tai koiraan,
joten niillekään ei saa antaa raakaa kalaa.

50-luvulla koululaiset oppivat hokeman "Raaka kala, paha kala",
kun Mato-Alli eli sosiaalineuvos Alli Vaittinen-Kuikka
taisteli kansantaudiksi levinnyttä lapamatoa vastaan.

Nykyään lapamato todetaan Suomessa vuosittain
noin kahdestakymmenestä ihmisestä.
Matotartunnan voi saada kalan mädistä tai sushista.
Mäti pitää aina pakastaa vähintään vuorokaudeksi
ja vähintään -18 asteen pakkaseen,
jotta siinä olevat mahdolliset lapamadon munat kuolevat.

Mato häädetään lääkkeillä (kuva).

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 64
kappaleessa 17. Koulu

Kuva CC BY 4.0Outi Mäki

Lapinpöllö (Strix nebulosa) on suuri pöllö. Sen siipien kärkiväli voi olla lähes puolitoista metriä. Lisää tietoa lapinpöllöistä ja muista pöllöistä Luontoportin sivustolta.

- Mistä tietää, että pöllöt ovat viisaampia kuin broilerit? - No, mistä? - Oletko koskaan kuullut grillatusta pöllöstä?

Kuuntele lapinpöllön huhuilua (Suomen Luonnonsuojeluliitto). Kuva © Sastamala Visual Oy

Tietoa lapinvuokosta (Dryas octopetala) Luontoportissa

Kuva CC0 Pixabay

Huhtikuun lopulla vuonna 1957 kutsui lämmin keväpäivä lapsia hiekkalaatikolle leipomaan hyviä hiekkakakkuja.

Sananlasku Moni kakku päältä kaunis, vaan on silkkoa sisältä.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Valokuvaaja Teppo Palho/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma. Helsinki 25.4.1957.
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r57-8549_3.tif

Lapsia Pihlajasaaren hiekkarannalla Helsingissä. Kuva kuuluu sarjaan Helsinki-kuvia. CC BY 4.0, Kuvan tunniste: N211670, Volker von Bonin, Helsingin kaupunginmuseo 1969.

Kuva © Sastamala Visual Oy

Kuva © Sastamala Visual Oy

Kuvassa on Elannon kesäsiirtolan lapsia Sompasaaren rannassa Helsingissä. Sompasaari on Kruunuvuorenselällä Helsingissä sijaitseva saari ja se kuuluu Sörnäisten kaupunginosaan. Kallioinen Sompasaari, jossa Elannon lasten kesäsiirtola toimi, räjäytettiin myöhemmin Sörnäisten sataman pohjiksi. Osuusliike Elannon yli 2500 otoksen valokuvakokoelma helsinkiläisten arjesta on siirretty Helsingin kaupunginmuseoon. Kokoelma on selattavissa teemoittain kaupunginmuseon omalla Finna-sivulla. Kuvat ovat vapaasti kaikkien käytettävissä. Kokoelma sisältää paljon kuvia 1930–1950-luvuilta. Monet Elannon kokoelman helmet olivat esillä Rasvaletti-näyttelyssä 2013–2014. Kesäsiirtolatoiminnasta Kansakoululain mukaan kuntien tuli järjestää vähävaraisten perheiden ja heikon terveydentilan omaaville lapsille ilmaista ja terveyttä edistävää kesävirkistystoimintaa. Ratkaisuna olivat kesäsiirtolat, joissa lapset ja nuoret asuivat jopa kuukausia kerrallaan. Heidän fyysisestä terveydentilastaan ja painon kehityksestä pidettiin kirjaa leirin aikana. Kesäsiirtolatoiminnalla ehkäistiin lasten syrjäytymistä. Alun perin kesäsiirtoloihin otettiin lapsia ennen kaikkea vanhempien varallisuuden, lapsen sosiaalisen tilanteen ja fyysisen terveydentilan perusteella. Myös opettajilta saatettiin kysyä mielipidettä siitä, ketkä lapsista olivat eniten siirtolan tarpeessa. Valintoja mietittiin tarkasti ja ne hyväksytettiin koulutoimenjohtajalla. Peruskoululain myötä kesäsiirtoloiden järjestäminen muuttui kunnille vapaaehtoiseksi ja kesäsiirtolat hävisivät vähitellen miltei kokonaan. Seinäjoen vuonna 1960 perustettu Kessulan kesäsiirtola oli lajinsa viimeinen. Kuva kuuluu sarjaan Helsinki-kuvia. Eino Heinonen työskenteli pitkään Elannon mainososastolla. Hän kantoi kinofilmikameraa mukanaan kaupungilla kävellessään ja kuvasi mielenkiintoisina pitämiään näkymiä ja aiheita myös vapaa-aikanaan. Tämäkin kuva on luultavasti hänen ottamansa. CC BY 4.0, Kuvan tunniste: hkm.HKMS000005:km0032q4, Eino Heinonen?, Helsingin kaupunginmuseo 1950 -luku.

Lapset kokoavat kukkaseppeleitä 50-luvulla
Helsingissä Olympiakylän kerrostalon pihalla
Koskelantie 40.

Sitaatti
Jokainen joka yhä odottaa kasvavansa on nuori.
– David Viscott

Kuva CC BY 4.0 Helsingin kaupunginmuseo, inventaarionro N93960

Lapset leikkivät kaupungin leikkipuistossa Sepänpuistossa Tehtaankadulla kesällä 1960.
Poika vetää kärryissä pikkuveljiään.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Valokuvaaja Jyrki Pälviö/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Helsinki 9.8.1960. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r60-22090_3.tif