Kuvat

Kotioloissa kahvi jauhettiin kahvimyllyllä,
joka oli yleensä valmistettu puusta,
metallista, posliinista tai bakeliitista.

Vaalea puinen kahvimylly on tehdasvalmisteinen.
Vanha ja tumma puinen kahvimylly on kyläsepän tekemä.
Oikealla puolella oleva tummanruskea mylly on bakeliittia.

Kahvimyllyssä on kampi, jota veivataan käsin.
Jauhettu kahvi putoaa myllyn alaosassa olevaan astiaan.
Tavallinen kahvimylly laitettiin polvien väliin.
Myöhemmin yleistyivät seinämyllyt,
jotka olivat usein valkoista posliinia.

Millaisia kokemuksia sinulla on kahvin jauhamisesta kotona?
Kenen tehtävä oli kahvin jauhaminen?

Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita.

Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.

Kahvikulta-pakkauksessa näkyy Petsamo,
joten Suomi-neidolla on kaksi käsivartta.
Kahvikullan valmistaja oli SOK.
Kuvan muut pakkaukset ovat Pauligin.

Kahvikulta- ja Paula-pussit ovat 20-luvulta.
Muut pakkaukset ovat 30-luvulta.
Silloin pakkaustekniikka kehittyi
ja yhä useampi osti kahvipapunsa pakattuina.
Kahvipaketteihin alettiin leimata päiväys,
ja päivättyä paahdettua kahvia mainostettiin.

30-luvulla myytiin paahdettua kahvia
enemmän kuin paahtamatonta kahvia.
Valmiiksi paahdetun kahvin laatu oli tasaisempi
kuin kotona paahdetun kahvin.

Onko kahvipakkauksen päivämäärä sinulle tärkeä?
Millä tavalla onnistuit parhaiten kahvin aromien säilyttämisessä?

Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita.

Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.

Kuva CC0 Pixabay

Juhannusaatto hiljensi pääkaupungin kesällä 1958. Veneitä Kaisaniemen rannassa, taustalla Pitkäsilta.

Uskomus Juhannuksen aikainen sade on pitkällinen.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto Kuva cc Valokuvaaja NS/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma, 20.6.1958. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r58-12470_2.tif

Uuden Suomen kummiperheen tytär kaivolla. Sotien jälkeen monet tahot järjestivät keräyksiä huono-osaisten hyväksi. Uusi Suomi valitsi kummiperheen, jolle kerättiin rahaa lukijoilta (1940-lukua).

Sananlasku - Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot. - Ei kannettu vesi kaivossa pysy.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r40-49-131_7.tif

Rouva Mirja Tukiainen Lydeckenin talon edessä Kaivopuistossa, Helsingissä vuonna 1928. Vanha auto värityskuvana Kuva cc (Flickr) Atelier Eric Sundström: Hopeagelatiinivedos. Suomen valokuvataiteen museo

Otanmäen kaivoksen työntekijöitä Vuolijoella, Kainuussa 1957.

Alkuperäinen kuvateksti:
"Jämeriä 'mainareita' kaivoskuilun edustalla.
Vasemmalta työnjohtaja Sulo Orvassaari,
huoltomies Matti Lankinen ja konelastaaja Toivo Ohvanainen."

Kuluttaja 11/1957, s. 15

Kuva CC0 Suomen valokuvataiteen museo, Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_7486H

Uimamaisterivihkiäiset Mustikkamaan uimarannalla. Kuva kuuluu sarjaan Helsinki-kuvia. CC BY 4.0, Kuvan tunniste: N102222, Kannisto Väinö, Helsingin kaupunginmuseo 1939.

Markkulan tilan tilanhoitaja Matti Kaasinen esittelee rygja-lampaan vuonia eli karitsoita. Rygja-lampaat tuotiin Suomeen Norjasta.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Vihti 21.5.1962. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r62-40493_4.tif

Seppä Simovaara ja toinen henkilö, mahdollisesti seppä Laine,
takomassa Mäntsälässä 1950-luku.

Kuva CC0 Suomen valokuvataiteen museo, Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_7583A

Kuva CC0 Pixabay

Kalamyyjä Aulis Huhtivuo työssään kylmällä torilla vuonna 1979.

Viisi vuotta aiemmin Veijo Hukkanen oli alkanut savustaa kalaa
kotitilansa hevostalliin rakentamassaan savustamossa.
Nykyään yritys on Pohjoismaiden suurin kalansavustamo
ja kalaliike V Hukkanen tunnetaan nimellä Kalaneuvos Oy.

Se on perheyritys, jonka kaikki tuotteet valmistetaan Suomessa.
Yrityksessä ovat mukana Ulpu ja Veijo Hukkasen lisäksi heidän kahdeksan lastaan.
Kaikki kokoontuvat keskellä työpäivää
Kalaneuvoksen tuotantolaitoksen vieressä sijaitsevaan lapsuudenkotiinsa
syömään Ulpu Hukkasen valmistamaa lounasta.
Neljän jälkeen juodaan saman pöydän ääressä usein myös iltapäiväkahvit porukalla.
Yrityksen hallitus kokoontuu siten kaksi kertaa päivässä.
Kaikki yritystä koskevat isot päätökset tehdään ruokasalin pöydän ääressä.

Tie ei ole ollut helppo.
Yritys kuuluu niihin lukuisiin uhreihin, joita syntyi,
kun Suomen markka devalvoitiin 14 prosentilla marraskuussa 1991.

Yrityksen valuuttaluoton arvo nousi silloin yhdessä yössä yli miljoona markkaa,
asiakkaita meni konkurssiin ja se tarkoitti 2–3 miljoonan markan menetystä.
Hukkaset menettivät kaikki säästönsä.
Lainan vakuutena olleet maatila, mökki ja yritys ulosmitattiin.
Henkilökohtaiset pankkitilitkin tyhjennettiin viimeisistäkin lanteista.

Hukkasen kuitenkin annettiin jatkaa pahasti velkaantuneen yrityksensä toimintaa.
Ankaralla työllä ja penniä venyttämällä yritys nousi jaloilleen.

Vuonna 2016 V. Hukkanen Oy sai Vuoden valtakunnallisen yrittäjäpalkinnon.
Se on suurin arvonimi, jonka yrittäjä voi saada.
Koko 10-henkinen perhe vastaanotti palkinnon yrittäjäpäivillä.

2020 Kalaneuvos käsittelee yli 20 miljoonaa kiloa kalaa vuodessa,
harjoittaa kalanjalostusta, kalan tukkukauppaa, maahantuontia ja vientiä
Eurooppaan, Ukrainaan, Valko-Venäjälle, Kiinaan ja Vietnamiin.
Liikevaihto on yli 100 miljoonaa ja työntekijöitä yli 230.

Paikallinen tarina
Mies meni ostamaan rautakaupasta virveliinsä kuvaa.
Kauppias esitteli, mitä pyydettiin, mutta totesi sitten:
- Tässähän näitä on, mutta Snellmanin kuvalla saa
jo aika vonkaleen Hukkasen matalikolta.

Kuva ©Pekka Agarth 1979. Kuvauspaikka Vammalan tori

(Larus canus ja Larus argentatus)

Kuvan pienimmät lokit ovatkalalokkeja, isommat harmaalokkeja, suurin lintu onlokinpoikanen.

Kuva © Sastamala Visual Oy

(Larus canus)

Lokit elävät usein suurissa yhdyskunnissa, joissa on mukana useita lajeja. Ne voivat lentää päivittäin kymmeniä kilometrejä. Ne syövät pikkukaloja, pikkujyrsijöitä, surviaissääskiä, lentomuurahaisia ja kastematoja. Suurikokoisemmat lajit syövät haaskoja, kalaa, jätteitä, lintujen poikasia ja -munia sekä pieniä vesilintuja.

Linnut tekevät yksinkertaisen pesän kasveista matalan kasvillisuuden joukkoon.

Kalalokin sukulaisia ovat naurulokki, merilokki, harmaa- ja selkälokki sekä pikkulokki.

Anton Tšehovin yksi klassikkonäytelmä on nimeltään Lokki.

Kuva © Sastamala Visual Oy

Kalastajat myyvät päivän aikana pyydettyä silakkaa tukkukauppiaille
Rymättylän kalapörssissä 1954.

CC0 Suomen valokuvataiteen museo, kuvaaja: Kalle Kultala, Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_9935K

Arvoitus
Kannettava väsyy, mutta ei kantaja. (Vastaus: vene ja soutaja)

Sananlasku
Vain tyynessä vedessä voi taivas kuvastua.

Rauha

Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?

Minä kuulen, kuink’ kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou’ot muut.

Kaikk’ on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk’ on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.

- Eino Leino (1898) kokoelmassa Sata ja yksi laulua

Rannalla

Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilyistä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa
tulisit juuri nyt –

- Saima Harmaja 17.3.1930

Kuva © Sastamala Visual Oy

Kilpaonkijoita Sompasaaren rannalla. Taustalla oikealla näkyy Korkeasaari ja vasemmalla Mustikkamaa. Mustikkamaan rannassa oli laituri, johon yhteysmoottoriveneet tulivat Kauppatorilta. Kuva kuuluu sarjaan Helsinki-kuvia. CC BY 4.0, Kuvan tunniste: N93783, Eino Heinonen, Helsingin kaupunginmuseo 1950-luku.

Ohitusleikkauksen jälkeen lääkäri sanoi 90-vuotiaalle Ollille, jonka mökki sijaitsi saaressa: - Tänä kesänä et souda metriäkään! Kesän jälkeen lääkäri kyseli, kuinka kesä oli mennyt ja oliko ohjetta noudatettu. - En soutanut, huopasin vaan, vastasi Olli.

Sananlasku Tyynessä vedessä suuret kalat kutevat. Tyynet vedet ovat syvimmät.

Arvoitus Koko kesän tanssii ja leikkii, talveksi muotonsa peittää. Mikä se on? (Järvi)

Kuva © Sastamala Visual Oy

Suomen Kalastus Oy:n kalasäilyketehtaan työntekijöitä
pakkaamassa pikkukaloja säilyketölkkeihin Loviisassa 1936-1950.

Sananlasku
Ei työ tekemällä lopu eikä uni nukkumalla.
Jos työ herkkua olisi, niin herrathan sen tekisivät.
Ei terve ruumis työtä kaipaa eikä sairaana saa tehtyä.
Ehtoolla laiskat virkoo, rutilaiskat lauantaina.
Laiskuus on hyvä lahja, jos sen osaa oikein käyttää.
Tyhmä työtä paljon tekee, viisas elää vähemmällä.
Hiljaa hyvä tulee, ajatellen aivan kaunis.
Vie mennessäs, tuo tullessas.

CC0 Suomen valokuvataiteen museo, Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_7476

Presidentti Kyösti Kallio ja marsalkka Mannerheim vastaanottavat sotilasparaatin Suurkirkon portailla Helsingissä 1938. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto Maanpuolustuskorkeakoulun kuva-arkisto teemana ”Etulinjasta kotirintamalle 1939–1945”. Maamme-laulun nauhoitus Robert Kajanuksen johtamana vuodelta 1928, säveltänyt FredrikPacius,sovitus Robert Kajanus. (Raita tietokanta) Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r38-369_1.tif

Lars Sonckin suunnittelema harmaagraniittinen Kallion kirkko rakennettiin Helsinkiin 1908-1912. Se kuuluu rakennusperintörekisteriin kuten 498 muuta kirkkoa. Lars Sonck (1870-1956) oli kirkkoherran poika ja hän on suunnitellut myös Turun Mikaelinkirkon, Tampereen Johanneksen kirkon (nyk. Tampereen tuomiokirkko), Mikael Agricolan kirkon Helsingissä ja Pyhän Yrjön kirkon Maarianhaminassa. Lisäksi Kultaranta ja Sibeliusten Ainola ovat hänen käsialaansa. Suomalainen sananlasku: Ei ole kiire kirkkoon, kun pappi on paitasillaan ja lukkarilla on lusikka suussa. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvapalvelu-sivusto Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma, 5.3.1953. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r53-1860_1.tif

Kalsiumlaktaatti on valkoista jauhetta, joka nautitaan veteen sekoitettuna. Se on lääke, jolla hoidetaan kalsiumin puutostiloja. Se on myös happamuudensäätöaine, säilöntäaine ja hapettumisenestoaine, jota käytetään mm. juustoissa.

Sanastoa: apteekki, oire, vaikutus, sivuvaikutus, yhteisvaikutus, plasebo-vaikutus, mikstuura, rohto,osteoporoosi

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

Kamomillasaunio on yksivuotinen ruohokasvi. Se on vahvasti ryydintuoksuinen - toisin kuin sukulaisensa peltosaunio eli saunakukka. Kamomillasauniolla on enemmän mykeröitä kuin saunakukalla ja ne ovat pienempiä. Niiden valkoiset laitakukat kääntyvät pian alaspäin. Kun halkaisee varovasti kukan keltaisen kehrän eli mykeröpohjuksen, se on kamomillasauniolla ontto ja peltosauniolla täysi. Kamomillasaunio kukkii koko kesän ja pitkälle syksyyn. Sen kukkamykeröissä on haihtuvia öljyjä. Kamomillasauniolla on lääkinnällisiä ominaisuuksia, peltosauniolla ei ole. Kamomillasaunio kasvaa pelloilla, pihoissa, tienvarsilla ja joutomailla. Sitä myös viljellään, sillä se on kauppayrtti. Kamomillasauniota on viljelty rohdoksi suurten talojen kasvitarhoissa ja torppien pihoissa jo silloin, kun apteekkeja ei vielä ollut olemassa. Kamomilla on antiseptinen ja siksi sitä on käytetty ulkoisesti haavojen hoitoon, hengitettynä keuhkoputkentulehdukseen sekä nuhaan ja sisäisesti yleislääkkeenä vatsa- ja suolistovaivoihin. Laimeaa kamomillateetä voi tarjota pienillekin lapsille vatsakipuun. Kamomillaa on laitettu vauvan kylpyveteen rauhoittamaan. Kamomillaa käytetään rauhoittavana yrttiteenä sekä yksinään että sekoituksissa. Vaaleita hiuksia voi huuhdella kamomillavedellä, niin ne tulevat kiiltäviksi. Kamomilla löytyy myös monesta kaupan shampoopullossa. Tietoa kamomillasauniosta (Matricaria chamomilla) Luontoportissa Kuva CC0 Pixabay

Helsingin vanhimpiin ostoskeskuksiin kuuluva Kulosaaren ostoskeskus valmistui vuonna 1959. Palveluliikkeitä Kulosaaren vuonna 1960 vielä uudessa ostoskeskuksessa edusti kampaamo, missä neiti Maija-Liisa Kinnunen oli viimeistelemässä paikkoja ennen asiakkaiden tuloa. Helsinki 31.10.1960. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto 20-luvulla naiset leikkauttivat polkkatukkia. 30-luvulla naisten hiukset laitettiin pehmeille laineille ja miesten hiukset leikattiin takaa ja sivuilta lyhyiksi. Kampaajan koulutus kestää nykyään 3 vuotta. Lisäksi voi suorittaa Kampaajamestarin erikoisammattitutkinnon. Kuva cc Valokuvaaja Eero Häyrinen/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r60-23082.tif