Kuvat

Vasemmalla mustaa kenkäplankkia.

Jalostusvahaa käytetään hedelmäpuiden oksastuksessa ja puiden haavanhoidossa. Sillä ehkäistään puun kuivumista ja sienitautien tarttumista.

Jonnson´s wax nimellä myytiin sekä lattiavahaa että muita kiillotusvahoja.

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

Kalsiumlaktaatti on valkoista jauhetta, joka nautitaan veteen sekoitettuna. Se on lääke, jolla hoidetaan kalsiumin puutostiloja. Se on myös happamuudensäätöaine, säilöntäaine ja hapettumisenestoaine, jota käytetään mm. juustoissa.

Sanastoa: apteekki, oire, vaikutus, sivuvaikutus, yhteisvaikutus, plasebo-vaikutus, mikstuura, rohto,osteoporoosi

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

Mendaco oli lääke mm. astman hoitoon.
Sitä mainostettiin näin: "Lääke yskää, hengenahdistusta, hermostuneisuutta, unettomuutta,
huonoa ruoansulatusta, päänsärkyä sekä yleisvoinnin heikentymistä vastaan,
kun niiden aiheuttaja on astma, bronchitis tai heinäkuume".
Heinäkuumeeksi kutsuttiin siitepölyallergiaa ja heinänuhaa.

"Heinäkuume riippuu kasvien kukkimisesta, vaikuttakoonpa sen sitten siitepöly,
ilmaan haihtuneet öljyt tahi muut aineet, jotka kukkiessa syntyvät auringon valon vaikutuksesta,
tahi sitten loiseliöt, jotka siitepölyn mukana tunkeutuvat hengityselimiin.
Kokemus on näyttänyt, että usein kaikki samalla seudulla olevat henkilöt,
joilla on taipumusta heinäkuumeeseen, sairastuvat samana päivänä.
Omituista on, että maalaisrahvas, joka on hyvin paljon tekemisissä kasvikunnan kanssa,
säilyy taudilta, ja että muistakin sairastuvat vain sivistyneet henkilöt,
joten näyttää siltä kuin henkinen työskentely
ja yleinen heikkohermoisuus lisäisi taipumusta heinäkuumeeseen.
Varmaa lääkettä tähän tautiin ei ole olemassa.
Kuitenkin saavat useimmat potilaat helpotusta, jopa muutamat paranevatkin,
kun saadaan nenän alimman kuorikon turvotus sulamaan.
Se, jolla ei ole tilaisuutta muuttaa kukkima-ajaksi pois kotiseudultaan,
välttäköön, mikäli mahdollista, niittyjä, puutarhoja ja vainioita
tahi asettakoon sieraimiinsa puuvillatukon, joka siivilöi ilman, mutta ei estä hengitystä.
Rautatiematkoilla tulee pitää nenäliinaa tahi silkkiharso silmillä.
Asuinhuoneen ikkunat pidettäköön päivin suljettuina."
– Kodin lääkärikirja, 1913

Sanastoa: allergia, lääkäri, pujo, antihistamiini, nokkosrokko

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

Suutari tarvitsee edelleen työssään vasaraa ja naskalia. Nahkajalkineet olivat entisaikoina todella arvokkaat. Usein käytettiin huovasta ja monikerroksisesta kankaasta valmistettuja tallukkaita.

Sananlasku Terävä tekevän veitsi, tylsä veitsi tyhmän miehen.

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa. Kuva © Emilia Nieminen

Kengät olivat yleensä tarkasti mittojen mukaan tehtyjä.
Valmistus alkoi siitä, että suutari teki puusta asiakkaan mittojen mukaan kengän lestin eli muotin.
Nahka venytettiin koivupuisen lestin päälle ja suutari ompeli kengän kokoon.
Sitten lesti vedettiin pois. Näin saatiin erittäin hyvin jalkaan sopiva kenkä.
Sanonta "Suutari pysyköön lestissään" tarkoittaa, että kukin tehköön vain sitä,
mihin pystyy - pitäköön huolen vain omista asioistaan.

Ennen vanhaan ihmisillä oli vain yhdet kengät, joten niitä oli syytä pitää hyvänä.
Rikkinäisiä kenkiä ei heitetty pois vaan suutareita käytettiin ahkerasti.
Arvokas esine korjattiin mahdollisimman pitkälle.
Perheen lapsilla saattoi olla yhteiset kengät, joilla he kävivät koulua vuoropäivinä.

Sananlasku
Suutari pysyköön lestissään.

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

Suutari toivoi saavansa paljon kanta-asiakkaita.

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

Puunauloja eli likejä suutari käytti kootessaan kenkiä nahasta.
Puolipohjat kiinnitettiin puunauloilla naulaamalla.
Likit olivat nelikulmaisia, tulitikkua hieman vahvempia,
toisesta päästä viistoteräisiä ja noin puolentoista sentin mittaisia.

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

Puuvartisen rissan päässä on metallinen pyörä, jonka ulkokehällä oleva koristekuvio painoi märkään parkkinahkaan koristeraidan. Rissaa käytettiin kansallispukujen kenkien, lapikkaiden ja paulapieksujen ompeleen viereisten koristeraitojen tekemiseen. Vieressä kenkälusikka. Sanastoa: pikilanka, suutarin silmä, pikasuutari, kenkälusikka Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa. Kuva © Emilia Nieminen

Partavaahtoa ei myyty valmiina pursotinpullossa.
Se vatkattiin myynnissä olleesta jauheesta ja vedestä itse.
Kuvassa Vaasan Prima Parranajojauhepaketti.
Partavaahto pehmentää sänkeä ja ehkäisee haavaumien syntyä.
Nykyään parturi tekee vaahdon sekoittamalla partasudilla tahnaan vesitilkan.
Kotikäyttöön on pursotinpulloja, joista vaahto tulee valmiina.

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

Parturin niskasuti on säilyttänyt käytännöllisen muotonsa halki vuosikymmenten. Sillä harjataan irralliset hiukset asiakkaan hartioilta ja niskasta. Historiallinen muutos näkyy siinä, että sellainen parturi-kampaaja menettää asiakkaansa, joka käyttää hiusharjansa näin loppuun asti. Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa. Kuva © Emilia Nieminen

Miesten parran leikuu tehtiin partaveitsellä kuten nykyäänkin hienoissa partureissa.
Veitsen oli oltava ehdottoman terävä.

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

Kun parturi teroitti partaveitsen, hän teki viimeisen silauksen hankaamalla veistä nahkahihnaan tai käytti parturin veitsenteroittajaa eli hankasi veistä puuvarteen kiinnitettyä nahkaa vasten. Silloin viimeisetkin hiomakiven jäljiltä jääneet mahdolliset hiomajätteet irtosivat. Sanastoa: partaterä, partasuti, viiksivaha, sänki, Gillette, parranajokone, partahöylä, after-shave, Orvo partavaahdoke, teroitusvyö, partaterän teroitin Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa. Kuva © Emilia Nieminen

Atlas Hair Clipper oli parturin hiusleikkuri, jota kutsuttiin "klippaus-saksiksi". Niistä lähti hiuksia leikattaessa "klippaava" ääni. Näitä oli myös kotikäytössä. Asiakkaille saattoi jäädä hieman epämukavia muistoja, sillä sakset eivät olleet kovin terävät. Nykyään käytetään samantapaista hiustenleikkuukonetta. Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa. Kuva © Emilia Nieminen

Permanenttirautaa ja piippaussaksia käytettiin hiusten kihartamiseen. Ne ovat suoristus- ja kiharruskoneiden edeltäjiä. Kuvassa on yhdet sakset lämpenemässä lämmittimessä. Kotioloissa piippaussaksia lämmitettiin uunissa. Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa. Kuva © Emilia Nieminen

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa. Kuva © Emilia Nieminen

Hiustenkuivaajassa oli ennen puinen kädensija.
Kampaaja saattoi jättää tällaisen käsikuivaajan isomman "luurankokuivaajan" avuksi
puhaltamaan putkistosta ilmaa asiakkaan hiuksiin.
AEG-merkkisiä hiustenkuivaajia ja muuta elektroniikkaa valmistetaan edelleen.

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

Kuvassa on tavallisia kampoja. Sota- ja pula-aikana käytettiin yleisesti myös erittäin tiheitä täikampoja. Osa niistä oli luusta tehtyjä. Vuosikymmeniin täikampoja ei ollut myynnissä, mutta nyt niitä jälleen löytyy apteekeista useita malleja. Täiongelma on yleistynyt päiväkodeissa ja kouluissa. Täikampa on turvallinen ja ympäristöystävällinen tapa poistaa täitä ja niiden munia, saivareita, hiuksista. Ruostumattomasta teräksestä tehdyt piikit on helppo pitää puhtaana. Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa. Kuva © Emilia Nieminen

Nykyajan permanentit eivät kestä yhtä hyvin kuin ennen.
Hiusten käsittely oli silloin paljon kovakouraisempaa.
Nestle Compound 312 –permanenttiöljy oli yksi käytetyistä aineista.

Lapsen suusta
Aivot ovat sitä varten, että hiukset pysyisivät kiinni.
- Nina 5 v.

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

Hiuksia kiharrettiin ennen enemmän ja kovakouraisemmin kuin nykyään.
Suoristuspermanenttia ei tunnettu vaan kiharat ”kasvatettiin” pois.

Sanastoa: luonnonkiharat, kestokiharat, suoristusrauta, nimismiehen kiharat,
peruukki, poninhäntä, ponnari, palmikko, shampoo, hiusklipsi

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

Ompelukone tuli Suomeen 1800 - 1900-vuosisatojen vaihteessa.
Ompelukone, jossa käytettiin ylä- ja alalankaa, patentoitiin vuonna 1844.

Poljettava ompelukone oli usein ensimmäinen kodinkone, joka kotiin hankittiin.
Yleisin poljettava ompelukone Suomessa on ollut Singer-merkkinen.
Muita tunnettuja merkkejä olivat Tikkakosken entisen aseteollisuusyrityksen
vuosina 1946-1964 valmistama Tikka, ruotsalainen Husqvarna ja saksalainen Kayser.

Kädellä pyöräytettiin hihnapyörää ja kun saatiin sopiva alkuvauhti,
liikettä jatkettiin jalalla polkemalla.
Ensin ompelukoneita hankkivat ammattilaiset,
kuten suutarit, räätälit, puku- ja liinavaateompelijat,
mutta 1920-luvulla se oli jo varsin yleinen kaikissa yhteiskuntaluokissa.
Suomessa liinavaateompelijat olivat varhaisin käyttäjäryhmä.
Suutareiden käytössä oli nahkan ompeluun soveltuvia koneita.
Sotien jälkeen sähkökoneet yleistyivät kotikäytössäkin
ja koneilla pystyi ompelemaan ”sik-sakia.”

Valmisvaatteet olivat kalliita.
Siksi monessa perheessä kaikki vaatteet ommeltiin kotona.
Aikuisten ja isompien lasten vaatteista pienennettiin perheen pienemmille.
Vaatteita korjailtiin ja muokkailtiin paljon vielä 1960- ja 70-luvuilla.

Monet naiset ovat tehneet kotikäyttöön tarkoitetulla koneella
ompelutöitä myös asiakkaille ja saaneet näin perheelle lisätuloa.

Käsityökerhot ja ompeluseurat olivat ennen todella yleisiä.

Sananlasku
Valkeus nauraa pimeyden töille. Tarkkaa työtä ei kannata tehdä hämärässä.
Jolla on paikka paikan päällä, sillä on markka markan päällä. Kaikki rikki menneet vaatteet korjattiin.
Jolla on riihiremputtimet, sillä on kirkkokemputtimet. Arkena pidetään "remputtimia", jotta pyhänä olisi paremmat vaatteet.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja opinnäytetyötä tekevä Elise Tarkoma keräsivät vuonna 2020 -2021
muistitietoa poljettavista ompelukoneista ja niiden käytöstä suomalaisissa kodeissa.
Kerätyt muistot tallennetaan SKS:n arkistoon.

• Muistatko, kuinka äiti tai isoäiti ompeli polkukoneella?
• Oletko itse ommellut polkukoneella?
• Mitä ompelit?
• Oliko se helppoa?
• Kuka sinulle opetti ompelua?
• Ketkä sinun kodissasi käyttivät polkuompelukonetta?
• Käytettiinkö konetta ansiotarkoituksiin?
• Missä huoneessa konetta käytettiin?
• Muistatko, millainen ääni koneesta lähti poljettaessa?
• Oliko kotonasi myös sähköompelukone?
• Vieläkö sinulla on tallessa jokin vaate, liinavaate tms.,
  joka on ommeltu polkuompelukoneella?

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

Hitsaajat työskentelevät konepajoissa, korjaamoillaja rakennustyömailla.
Hitsatessa liitettävät kappaleet sulavat toisiinsa kiinni.
Tavallisia hitsattavia kohteita ovat metalliset levyt, putket ja palkit.

Menetelmiä on monta: kaari-, kaasu-, säde- ja termiittihitsaus,
vastus-, ahjo-, kitka- ja räjähdyshitsaus, ultraääni- ja hybridihitsaus.

Vaikka kaasulla hitsattiin ensimmäistä kertaa vasta 1900-luvun alussa,
hitsauksen historia on tuhansia vuosia vanha,
jos mukaan lasketaan juottamismenetelmät.
Juottamiseksi kutsutaan liittämistä,
jossa vain juotos- eli liitosaine sulaa ja liimaa osat toisiinsa.

Hitsausrobotit on otettu käyttöön 1970-luvulla.

Kuva © Sastamala Visual Oy