Taidekuvat

Eero Järnefeltin kankaalle liimattu guassi- ja vesivärityö vuodelta 1905 (guassi = peiteväri) Kansallisgalleria

Kansallisgalleria

Johan Philip Palmén

Johan Philip Palmén (1811–1896) oli suomalainen vapaaherra,
lainopin professori ja korkea virkamies.
Hän oli merkittävissä tehtävissä Helsingin yliopiston hallinnossa
ja Suomen oikeuslaitoksessa.
Hän toimi Suomen suuriruhtinaskunnan prokuraattorina vuosina 1871–1877
sekä senaatin oikeusosaston varapuheenjohtajana 19 vuotta,
aina 84-vuotiaana tapahtuneeseen kuolemaansa asti.

Palmén kirjoitti vuonna 1861 teoksen, joka sisälsi ensimmäistä kertaa
Suomen suuriruhtinaskunnan perustuslailliset säädökset yhdessä niteessä.
Teos oli nimeltään Storfurstendömet Finlands grundlagar jämte till dem hörande statshandlingar,
suomeksi Suomen suuriruhtinaskunnan perustuslait ynnä niihin kuuluvain valtiokirjoitusten kanssa.
Siitä tuli myyntimenestys.

Palmén sai valtioneuvoksen arvonimen vuonna 1866.
Hänet aateloitiin vuonna 1875 ja korotettiin vapaaherraksi 1883.
Näin sai alkunsa Palménien aatelissuku.

Eero Järnefeltin guassi paperille 1892 - 1894

Koko 53 × 46 cm

Kansallisgalleria

Gunnar Berndtson (1854-1895) oli tarkkaa realismia ja naturalismia edustanut taidemaalari.

Suomalaisen taidemaalari Albert Edelfeltin ympärille kerääntyi hänen Pariisissa oleskelunsa vuosina
ryhmä nuoria taiteilijoita, yhtenä heistä Gunnar Berndtson.
Berndtson omaksui Edelfeltin tyylin maalata muotokuva.
Sitä kutsutaan salonkityyliksi. Berndtson pyrki töissään äärimmäiseen tarkkuuteen.

Berndtson opetti 1890-luvulla yksityisakatemiassa, jossa opiskelivat mm. Väinö Blomstedt,
Sigrid Granfelt, Beda Stjernschantz, Magnus Enckell ja Ellen Thesleff.
Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa Berndtson toimi opettajana vuosina 1890–1892.

Berndtson kuoli jo 40 vuotiaana luultavasti joko Egyptistä tai Pariisin salongeista saatuun syfilikseen.

Eero Järnefeltin öljyvärimaalaus vuodelta 1893

Kansallisgalleria

Eero Järnefeltin öljyvärimaalaus vuodelta 1889

Koko 31,5 × 25 cm

Kansallisgalleria

Maisteri Carl Gustaf Swan (1839–1916) oli opettaja, lehtimies ja oppikirjojen julkaisija.
Hän perusti Lappeenrannan Uutiset (myöhemmin Etelä-Saimaa).
Swanilla oli Emilia-vaimonsa kanssa yhdeksän tytärtä,
joiden kirjeenvaihdosta on julkaistu teos Yhdeksän mustaa joutsenta.

Vesivärityö Eero Järnefeltin luonnosvihkosta todennäköisesti 1886-1888.

Kansallisgalleria

Eero Järnefeltin guassityö hänen luonnosvihkostaan 1886-1888. Koko 61 × 47 cm Kansallisgalleria Mathilda Wrede Mathilda Wrede (1864-1928) on jäänyt historiaan aatelisena vankilaevankelistana. Matilda syntyi kuvernöörin 11-lapsiseen perheeseen kuopuksena ja hänen äitinsä kuoli, kun tyttö oli vasta 9kk. Lastenhoitajan hoitamana ja ison siskon kasvattamana varttunut Mathilda koki nuoruudessaan hengellisen heräämisen. Vaasan lääninvankilan vankeja kävi silloin tällöin töissä Wreden perheen pihapiirissä mm. halkoja hakkaamassa. Kun Mathilda oli 19-vuotias, hän kertoi eräälle luottovangille Jumalasta. Vanki pyysi häntä tulemaan vankilaan, jotta hän voisi kertoa asiasta muillekin. Kun Mathilda sai isänsä taivuteltua, hän alkoi käydä puhumassa ensin lähivankilassa ja myöhemmin monessa muussa vankilassa. Aluksi hänen vierailujensa tarkoituksena oli evankeliumin levittäminen, mutta kun hän huomasi vankien ja heidän perheidensä inhimillisen hädän, hän alkoi tukea heitä monin muinkin tavoin ja paneutui tehtäväänsä niin perusteellisesti, että ylirasittuneena joutui välillä jäämään pitkiksi ajoiksi kotiin lepäämään. Veljensä kanssa Mathilda perusti vapautuvien vankien turvakodin, ja heidän isänsä lahjoitti sitä varten torpan. Se nimettiin Toivolaksi. Ensimmäinen asukas oli mies, jonka Wreden sisarukset lunastivat vankilasta maksamalla hänen sakkonsa. Vastineeksi mies työskenteli turvakodissa. Aluksi asukkaiksi valittiin vain vapaaehtoisia, tuttuja uskovia vankeja. Toivola toimi maanviljelyä harjoittavana työsiirtolana. Toivolan ansiosta suomalaisia rikosvankeja ei enää lähetetty Siperiaan. Isä ja muut sukulaiset olivat avustaneet työtä taloudellisesti, mutta apu loppui isän kuolemaan. Mathilda jatkoi työtään ulkomaisten rahoittajien turvin. Vuonna 1888 senaatti myönsi Mathildalle vapaalipun junamatkoihin, että hän pystyi matkustamaan ilman kuluja. Hän eli itse hyvin vaatimattomasti ja tuki vapautuvia vankeja myös taloudellisesti. Matida kävi useita kertoja tapaamassa myös kuuluisaa murhamiestä Matti Haapojaa. Yleisradion Suuret suomalaiset -äänestyksessä Mathilda Wrede sijoittui sijalle 87. Kakolan vangit ovat veistäneet Mathilda Wreden hautakiven.

Eero Järnefeltin lyijykynätyö vuodelta 1905

Kansallisgalleria

Eero Järnefeltin pehmeäpohja grafiikkaa

Kansallisgalleria

Lyijykynällä ja väriliidulla tehty kuva Eero Järnefeltin luonnoskirjasta, joka on syntynyt vuosina 1930-1937.

Kansallisgalleria

Kuva on Eero Järnefeltin luonnoskirjasta ja se esittää luultavasti Wegeliusta.
Järnefelt käytti tässä työssä hiiltä, lyijykynää ja väriliitua.
Työ ajoittuu todennäköisesti vuosille 1925-28

Kansallisgalleria

Eero Järnefeltin lyijykynäpiirros

Kansallisgalleria 1886-1888

1879 - 1880 Kansallisgalleria

1877 - 1883 Kansallisgalleria

1876 Kansallisgalleria

1929 Kansallisgalleria

Tämän taulun Helene Schjerfbeck (1862-1946) on maalannut 17-vuotiaana. Historiamaalaus on siihen aikaan taiteenlajeista kaikkein arvostetuin ja Suomen historian kuvaukset kansakunnan identiteetin rakentamisen kannalta tärkeitä. Teoksen aihe liittyy Suomessa 1808-1809 käytyyn sotaan. Se on sama sota, jota JL Runeberg kuvaa Vänrikki Stoolin tarinoissa Tämä Suomen sotaan keskittyvä runokokoelma ilmestyi kahtena runosarjana. Ensimmäinen sarja ilmestyi vuonna 1848 ja toinen vuonna 1860. Vänrikki Stoolin tarinoita käytettiin paljon kouluissa ja sen runoja luettiin ulkoa. Schjerfbeckin maalaus kuvaa tilannetta, jossa sotajoukot vetäytyivät Suomen alueelta joulukuussa 1808. Suurin osa Suomen armeijasta oli tuhoutunut. Yksin jätetty asepukuinen sotilas nojaa koivuun ja joukot etääntyvät lumisella lakeudella. Vänrikki Stoolin tarinat alkaa Maamme-laululla, josta tuli Suomen kansallislaulu. Toisessa kokoelmassa on Porilaisten marssi, josta tuli puolustusvoimien tunnussävel. Sven Tuuva, Wibelius ja Lotta Svärd ovat tuon kirjan hahmoja. 1970-luvulla Heikki Kinnunen, Kalle Holmberg ja Esko Salminen tekivät vuonna 1975 radiolle oman tulkintansa Vänrikki Stoolista. Vänrikki Stoolin tarinat -kirja kokonaan Paavo Cajanderin suomentamana. 1880 Kansallisgalleria

1885 Kansallisgalleria

1928 Kansallisgalleria

1919 - 1920 Kansallisgalleria

1928 Kansallisgalleria

Venny Soldan-Brofeldt oli naimisissa kirjailija Juhani Ahon (1861-1921, syntyjään Brofelt) kanssa.

Vuonna 1897 Juhani Aho ja Venny Soldan-Brofeldt vuokrasivat talon nykyisen Järvenpään alueelta.
He olivat Tuusulanjärven taiteilijayhteisön ensimmäiset asukkaat.
Myöhemmin siihen liittyivät Pekka Halonen, Johan Henrik Erkko, Eero Järnefelt ja Jean Sibelius.

Samassa pihapiirissä perheen kanssa asui Vennyn siskoTilly Soldan.
Aholla oli lapsia molempien siskosten kanssa:
Vennyn kanssa Heikki ja Antti, Tillyn kanssa Nils.
Läheiset suhteet paljastuivat tutuillekin ihmisille vasta,
kun Antti Aho vuonna 1951 julkaisi kirjailijaisänsä elämäkerran
- 30 vuotta tämän kuoleman jälkeen.

Juhani Aho oli ensimmäinen suomalainen kirjailija, joka pystyi elättämään itsensä kirjoittamalla.

Juhani Ahosta Ylen Elävässä arkistossa

Juhani Ahon Seura ry

1891 Kansallisgalleria

Kansallisgalleria

1906 Kansallisgalleria

Kansallisgalleria

Kansallisgalleria

Kansallisgalleria

1902 Kansallisgalleria

1886 Kansallisgalleria

1902 - 1903 Kansallisgalleria

1889 Kansallisgalleria

1886 Kansallisgalleria

1886 Kansallisgalleria

1887-1889 Kansallisgalleria

1890 Kansallisgalleria

1884 Kansallisgalleria

1891 Kansallisgalleria

Tämä on luonnos Helsingin yliopiston juhlasalin seinämaalaukseksi. 1922 Kansallisgalleria

1889 Kansallisgalleria

1906 Kansallisgalleria

1906 Kansallisgalleria

Akseli Gallen Kallela (1865-1931) teki kolme temperalla maalattua esityötä Juseliuksen mausoleumia varten

Tässä uudisraivaajaperhettä kuvaavassa työssä näkyy elämän kiertokuku.

Äiti on juuri menettänyt vauvan ja siksi maidon saa nyt vanhempi lapsi.

Kuolema kairaa reikää talon hirsikehikkoon samalla, kun isä rakentaa taloa toisella puolella.

1903 Kansallisgalleria

1903 Kansallisgalleria

Akseli Gallen-Kallela (1865-1931) teki kolme temperalla maalattua,
ihmiselämän kiertokulkua kuvaavaa esityötä Juséliuksen mausoleumia varten.

Vuosina 1898-1903 liikemies Fritz Arthur Jusélius rakennutti Poriin
arkkitehti Josef Stenbäckin suunnitteleman mausoleumin
11-vuotiaana kuolleen Sigrid-tyttärensä hautapaikaksi ja muistomerkiksi.

Hän tilasi sisätilojen freskot Akseli Gallen-Kallelalta,
joka oli muutama vuosi aikaisemmin tutustunut
italialaisiin varhaisrenessanssin seinämaalauksiin.

Tässä Tuonelan joella -maalauksessa kuolema ottaa ihmiset veneeseensä kyytiin viimeiselle matkalle.
Taustalla näkyy punainen joutsen, joka kuvaa Lemminkäisen äidin symbolista lintua.

Taulun oikeaan reunaan Gallen-Kallela kuvasi itsensä esiliina edessä ja muurauslasta kädessä.

Alkuperäiset freskot tuhoituivat tulipalossa Gallen-Kallelan kuolinvuonna,
mutta hänen poikansa Jorma Gallen-Kallela maalasi niistä toisinnot isänsä luonnosten pohjalta.

1903 Kansallisgalleria

Teoksen koko on 77 × 145,5 cm

1909 Kansallisgalleria

1904 Kansallisgalleria

Akseli Gallen-Kallela (1865-1931) käytti tässä teoksessa Lemminkäisen äidin mallina omaa äitiään.

Teos kuvaa tilannetta, kun Lemminkäinen on yrittänyt tappaa Tuonelan joutsenen
ja saanutkin itse surmansa.

Lemminkäisen äiti on naarannut poikansa palaset joesta,
koonnut ne ja yrittää herää lastaan henkiin.

Mehiläinen tuo hänelle "elämän palsamia jumalten asunnoista".
Ihme tapahtuu: Lemminkäinen avaa silmänsä.

Kuvassa auringon säteet tunkeutuvat Tuonelan synkkyyteen.

Aino-taru-teoksen jälkeen Gallen-Kallela pelkisti Kalevala-aiheisia teoksiaan
ja käytti mm. laajoja tasaisia värikenttiä kuten tässä työssä.

Laulu Lemminkäisen äiti

1897 Kansallisgalleria