Lemminkäisen äiti

Akseli Gallen-Kallela (1865-1931) käytti tässä teoksessa Lemminkäisen äidin mallina omaa äitiään.

Teos kuvaa tilannetta, kun Lemminkäinen on yrittänyt tappaa Tuonelan joutsenen
ja saanutkin itse surmansa.

Lemminkäisen äiti on naarannut poikansa palaset joesta,
koonnut ne ja yrittää herää lastaan henkiin.

Mehiläinen tuo hänelle ”elämän palsamia jumalten asunnoista”.
Ihme tapahtuu: Lemminkäinen avaa silmänsä.

Kuvassa auringon säteet tunkeutuvat Tuonelan synkkyyteen.

Aino-taru-teoksen jälkeen Gallen-Kallela pelkisti Kalevala-aiheisia teoksiaan
ja käytti mm. laajoja tasaisia värikenttiä kuten tässä työssä.