Kahvimyllyjä

Kahvi on saapunut Suomeen 1700-luvulla, mutta kansanjuoma siitä tuli 1800-luvulla.
1930-luvulle asti kahvi myytiin raakoina papuina (pööna, pööni, pyöna).
Ennen paahtamista pavut ovat hyvin vaaleita, usein vihertäviä.
Paahtamaton raakakahvi ei maistu miltään.
Kaunis ruskea väri tulee kahvin sisältämän sokerin karamellisoitumisesta paahdon aikana.
Vasta paahto tuo pavuista kahvin maun esiin.
Raakapavut paahdettiin kotona prännärillä,
mutta nykyään paahtamisen voi tehdä paistinpannulla.
Liikuttele papuja silloin puulastalla.

Kahvin papu säilyy parhaiten tuoreena raakakahvina.
Paahtamisen jälkeen se alkaa vanhentua,
joten parhaan makuista kahvia saa juuri paahdetuista ja jauhetuista pavuista.
Vakuumipakkauksessa kahvijauho säilyy tuoreena ja tuoksuvana
- kuin juuri jauhettuna.
Jääkaapissa, tiiviisti suljetussa astiassa jauho säilyy tuoreena pisimpään.

Itse jauhamalla saa aina tuoretta kahvia.
Käsin veivattava kahvimylly löytyi ennen joka kodin keittiöstä.
Ensimmäiset kahvimyllyt olivat polvien välissä veivattavia.
Myöhemmin tuli posliinisia, seinään kiinnitettäviä myllyjä.
Tuolta ajalta on arvoitus:
"Mikä se on, joka ennen oli naisten jalkojen välissä ja nyt on seinällä?"

Kahvimyllyt olivat pitkään poissa käytöstä,
mutta 1990-luvulla ne alkoivat jälleen yleistyä
ja nyt kaupoista löytyy useita erilaisia sähköllä toimivia kahvimyllyjä.
Trendikäs kahvinkeittäjä jauhaa kahvijauhonsa itse.

Vielä 1900-luvun alkupuolella kahvissa käytettiin suolaa
ja Karjalassa jopa nokare voita kuppiin.
Kainuussa, Lapissa ja Pohjanmaalla kahvin joukkoon on
palasteltu leipäjuustoa eli paistettua tuorejuustoa.
Palat syödään kahvissa pehmenneinä lusikalla.
Lämmin juusto narisee hampaissa mukavasti.

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

 

Luokka: 

Tulosta kuva   Tulosta kuva ja teksti