Kuvat

Margit Jästerberg (1900-1985) ja Valter Jästerberg (1892-1981) istumassa pöydän ääressä kotonaan Helsingissä Huopalahden asemarakennuksessa (Kylätie 25) jouluaattona 1957. Sähkökynttilät alkoivat yleistyä joulukuusissa 50-luvulla. 30-luvulta alkaen niitä oli ollut saatavissa, mutta ne olivat pitkään ylellisyystuotteita, joihin oli varaa vain erittäin rikkailla ihmisillä.

Kasku - Mikä on suurempi kuin joulukuusi? - Jouluseitsemän.

CC BY 4.0, Teo Jästerberg 24.12.1957, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Elannon järjestämä lasten joulujuhla 1953 tai 1954. Kaikilla tytöillä on juhlamekot ja monen hiuksiin on kietaistu rusetti. CC BY 4.0, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Suosittuja joulukorttien aiheita ovat olleet lumiset maisemat, joulupukki ja tontut, kynttilät, hevosen vetämä reki matkalla joulukirkkoon sekä erilaiset seimiasetelmat. Joulukorttien kuvia tekivät monet tunnetut taitelijat kuten Jenny Nyström, Rudolf Koivu ja Martta Wendelin. Joulukortteihin liimattiin usein postimerkin lisäksi joulumerkki, jonka tuotto meni hyväntekeväisyyteen. Merkeistä tuli suosittu keräilykohde. Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 28. Kuva © Kirsi Alastalo

Perinteinen taitettu joulukortti aukaistuna. Toivotukset kirjoitettiin kortin toiselle puolelle.

Kasku - Mikä on jokaisen joulukortin keskellä? - K-kirjain.

Skannattu vanhasta postikortista

Tämä on taitetun joulukortin sisäpuoli. Sisäpuolikin oli kauniisti painettu. Skannattu

Kuva on otettu Helsingin Puistolassa, Puistotie 74, vuonna 1956. Sisko (Pirkko Pöysälä) ja veli istuvat joulukuusen edessä. Veli on lomalla armeijasta. CC BY 4.0, Juhani Eklund, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Pitkään lankaan kiinnitetyt paperiset Suomen liput ovat olleet yleisiä kuusenkoristeita. Perhekuvassa takana vasemmalla valokuvaaja Väinö Kanniston tytär Marja Kannisto ja vaimo Lyyli Kannisto. CC BY 4.0, Väinö Kannisto 1944, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Pieni lapsi on päässyt läheltä ihailemaan kynttilöiden palamista joulukuusessa. CC BY 4.0, Uutiskuva Oy, Elanto-lehden kokoelma, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Kivistön perheen joulunviettoa 1940-luvulla. CC BY 4.0, Väinö Kannisto 3.1.1944, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Tällainen joulukuusenjalka oli nopea ja helppo tehdä kotona itse ja näitä tehtiin myös koulun kärityötunnilla. Tällaisessa jalassa kuusi kuivaa nopeasti eikä sitä voi kovin montaa päivää pitää sisällä. CC BY 4.0, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Helsinkiläiset kaksostytöt kuusen juurella 1954. Pieni kuusi on nostettu jakkaralle, niin näyttää komeammalta. Kuusessa palavat elävät kynttilät. Kuva CC BY 4.0, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Kuvan kuusenkaramelli on Maria Lindströmin valmistama 1939 - 1944. Samalla mallilla tehtiin syötäviä karamelleja, mutta joulukuusen "karamelleissa" oli sisällä puupala. Näin samoja koristeita voitiin käyttä vuodesta toiseen. Puupalan päälle on kiedottu ensin silkkipaperia, jonka päät on leikattu hapsuille. Karamellin päälle on kiedottu hopeapaperi. Karamelli koristeltiin usein kiiltokuvalla tai paperista leikatulla kuviolla. Kuusen koristeina on käytetty piparkakkuja ja muita leivonnaisia, omenoita, konvehteja, paperisia kuvia, olkikoristeita sekä nauhaan kiinnitettyjä pieniä Suomen lippuja. CC BY 4.0, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Ennen sähkökynttilöitä joulukuusissa käytettiin itse valettuja tai ostettuja vahakynttilöitä. Parafiinista tehdyt kynttilät valuttavat, mutta steariinikynttilä palaa vinossakin asennossa valumatta. Kynttilän valmistus Palavaa vahaa ei koskaan saa sammuttaa vedellä vaan tukahduttamalla. Jos kynttilämassaa sulattaessa syttynyttä vahakattilaa yrittää sammuttaa vedellä, palava vaha roiskuu joka suuntaan ja sytyttää ympäristön. Siksi kattilan kansi on aina oltava käden ulottuvilla. CC BY 4.0, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Punaisesta ja harmaasta villalangasta on joulukuuseen tehty tonttuja jo vuosikymmeniä. Villalankaa kierretään kämmenen ympärille. Tonttu muodostetaan kahdesta tällaisesta pienestä vyyhdistä. Toisesta muodostuu kädet, toisesta pää ja jalat. Vartalo syntyy sitomalla siitä kohdasta, jossa pikkuvyyhdit ovat keskenään ristissä. Tonttulakin voi leikata ja liimata ohuesta huovasta. CC BY 4.0,Helsingin kaupunginmuseo

Joulutunnelmissa. Huomaa naisen hiusverkko. Se oli tuohon aikaan hyvin tyypillinen. CC BY 4.0, Väinö Kannisto 1946, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Joulukuusen jalkana toimii pieni rahi, jonka keskellä on reikä. Ajalle tyypillistä on lautalattia, räsymatot, sisäkengät, pikkupojan polvipituiset juhlahousut ja paksut sukkahousut.

Arvoitus Kuuluu sinulle, muut sitä eniten käyttävät. Mikä se on? Nimesi

CC BY 4.0, Väinö Kannisto 1946, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

1940-luvulla pienillä tytöillä oli rusetti ja pienillä pojilla sukkahousut. Kuusessa palavat oikeat kynttilät. CC BY 4.0, Väinö Kannisto noin 1946, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Perhe viettää joulua kotona, isä, äiti, poika ja tyttö. Ikkunasta heijastuu valokuvaaja jalustan ja kuvausvalon kanssa. CC BY 4.0, Väinö Kannisto 1946, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Kuva on helsinkiläisestä kodista 1940-luvulta. Etsi kuvasta taistelevat metsot, Martta-nukke, heteka, herätyskello ja palava kuusenkynttilä. CC BY 4.0, Väinö Kannisto 1944, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Äiti, isä ja neljä lasta katetun kahvipöydän luona helsinkiläisessä kodissa. Kuusessa palavat kynttilät. Kuusenjalka on tehty kahdesta ristikkäin naulatusta laudasta (kuva samanlaisesta jalasta). Kaksi vesiämpäriä on käden ulottuvilla. Kuusenjalassa ei ole vettä, joten kuusi kuivui sisällä ja syttyi herkästi. CC BY 4.0, Väinö Kannisto 1945, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Piirileikit kuuluivat monen jouluun 50-luvulla. Niitä opittiin kansakoulujen kuusijuhlissa, joihin osallistuttiin usein koko perheen voimin. Äidillä, pikkutytöllä ja nukella on kaikilla esiliinat edessään. Kuva CC BY 4.0, Väinö Kannisto 1954, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Kuvassa on valokuvaaja Väinö Kanniston perhettä jouluna 1946. CC BY 4.0, Väinö Kannisto 1946, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Helsingin Uudessa yhteiskoulussa (Kirkkokatu 12) esitettiin joulujuhlassa 1956
satunäytelmä Prinsessa Ruusunen.
Näytelmässä esiintyi eri luokkien oppilaita, myös lukiolaisia ja opettajia.
Kieltenopettaja Hilkka Koskiluoma ohjasi näytelmän ja määräsi roolit.

CC BY 4.0, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Vielä 60-luvulla monella joulupukilla oli naamari. CC BY 4.0, Juha Jernvall (1960-1969), Helsingin kaupunginmuseo, Finna