Kansakoulun oppilaille kerrottiin hygieniasta ja loisista. Lapamadot olivat yleisiä, koska kaloja ei kypsennetty kunnolla. Runsaskaan suolaaminen ei tapa lapamatoa.
Koulun havaintovälineiden joukossa oli pullo, josta lapset näkivät, miltä lapamato näyttää.
Tosin moni oli jo nähnyt sen luonnossa aiemmin, kun saaliiksi saatuja lahnoja oli ennen ruuaksi laittamista avattu.
Lapamato voi elää ihmisen suolistossa parikymmentä vuotta ja kasvaa jopa 20 metrin pituiseksi. Samassa suolistossa voi olla useita matoja yhtä aikaa. Oireita ovat päänsärky, huonovointisuus ja anemia.
Lapamadon voi saada mateen, hauen, ahvenen ja kiisken mädistä, mutta siiassa ja kirjolohessa se ei juurikaan viihdy. Lapamato voi asettua myös kissaan tai koiraan, joten niillekään ei saa antaa raakaa kalaa.
50-luvulla koululaiset oppivat hokeman ”Raaka kala, paha kala”, kun Mato-Alli eli sosiaalineuvos Alli Vaittinen-Kuikka taisteli kansantaudiksi levinnyttä lapamatoa vastaan.
Nykyään lapamato todetaan Suomessa vuosittain noin kahdestakymmenestä ihmisestä. Matotartunnan voi saada kalan mädistä tai sushista. Mäti pitää aina pakastaa vähintään vuorokaudeksi ja vähintään -18 asteen pakkaseen, jotta siinä olevat mahdolliset lapamadon munat kuolevat.
Mato häädetään lääkkeillä.
Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 64 kappaleessa 17.