Kuvassa 75-vuotias Katariina Siivonen mattopyykillä
Helsingin Vallilan mattolaiturilla vuonna 1959.
Ennen matot pestiin aina laitureilla.
Välillä hangattiin mäntysuopaa,
jynssättiin juuriharjalla ja
sitten huuhdeltiin nostamalla sangoilla vettä mattojen päälle.
Lopuksi huuhdottiin järvessä tai meressä huljuttelemalla.
Välillä pidettiin kahvitaukoa.
Avattiin termospullot,
kaadettiin kahvia kuppiin ja syötiin evästä.
Sorsat saattoivat kytätä pullanmuruja.
Pesuvedet menivät suoraan vesistöihin.
Se edesauttoi rehevöitymistä ja leväongelmia.
Pienet vesistöt voivat vahingoittua vähäisestäkin pesuainemäärästä.
Siksi uusia pesupaikkoja rakennetaan nykyään vain kuivalle maalle.
Maton voi kyllä kastella järvessä pesun aluksi,
mutta saippuaa ei saa valuttaa vesistöön.
Matto kannattaa pestä kuivalla maalla
ja imeyttää huuhteluvedet maahan, josta ne eivät ajaudu järveen.
Suomen valokuvataiteen museo,
Kuvapalvelu-sivusto
Kuva cc Valokuvaaja Seppo Saves/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma, 4.7.1959.
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r59-17571a_5.tif
