Käsin veivattava kahvimylly.
Paahdetut pavut laitetaan kannen alle ja pyöritetään veiviä.
Kahvin paahtaminen
Ennen paahtamista pavut oli aiemmin aina huuhdottava haaleassa vedessä ja kuivattava.
Kahvin paahtaminen onnistuu nykyaikaisella paistinpannullakin,
kun sekoittaa puulastalla koko ajan eikä pidä pannua liian kuumana.
Ennen kahvi paahdettiin kotioloissa
kahvinpaahtimella eli prännärillä.
Pieni pala voita sekaan, niin väristä tulee tasainen.
Perinteinen prännärimalli oli yli puolimetrinen, leivinuunissa lämmitettävä ja ravisteltava.
Paahdin laitetaan puolilleen papuja, suljetaan
ja pidetään hehkuvilla koivuhiilillä lakkaamatta käännellen tai vääntäen,
että paahtuminen tapahtuisi tasaisesti.
Avataan silloin tällöin simänräpäyksen ajaksi.
Kun pavut ovat kastanjan väriset,
niille ripotellaan hiukan sokeria ja pudistellaan pari silmänräpäystä,
että sokeri sulaa ja muodostuu karamellin kaltaiseksi kuoreksi papujen päälle.
Se estää kahvin hyvää tuoksua haihtumasta pois.
Otetaan pois tulelta ja pudistellaan vielä hetki,
kunnes vähän jäähtyvät.
Kaadetaan kiviastiaan ja hämmennetään kunnes jäähtyvät ihan kylmiksi.
Paahdettuja papuja säilytetään lasi- tai peltipurkissa, jossa on tiukka kansi.
Pavut kevenevät ja suurenevat paahdettaessa.
Niitä ei saa paahtaa liikaa, sillä maku ei siten tule voimakkaammaksi
vaan papujen aromiöljy haihtuu ja kasviliima muuttuu hiileksi:
pavut saavat palaneen maun.
Kuparista kahvipannua käytettiin niin kauan kuin kansi pysyi kiinni.
Sepät ja kiertävät tinurit tinasivat sisuksia,
sillä pannuja ei ollut varaa usein uusia.
Pannu keitettiin kerran viikossa puhtaaksi soodavedellä.
Herneen verran puhdistettua soodaa laitettiin kuuteen kupilliseen kahvinkeittovettä,
jotta poroista olisi maku paremmin irronnut.
6–12 tasalaitaista teelusikallista kahvijauhoa ja 6 kuppia vettä oli ohje.
Sumppi
Sumpiksi sanottiin sitä, kun samoista poroista keitettiin kahvia toisenkin kerran.
Pannuun jäänyt kahvi poroineen kaadettiin puhtaaseen emaloituun kastrulliin,
jossa oli tiivis kansi. Sumppisakka heitettiin pois.
Kahvipussi neulottiin puuvillalangasta tai ommeltiin flanellista.
Suodatinpussia nykyään käytettäessä se kannattaa aina kastella ennen käyttöä.
Niin se ei ime kahvia itseensä eikä anna siihen omaa makuaan.
Wanhanajan Puoti -yhdistys on julkaissut kirjan
Anderson, Mikael (2005): Kupillinen kahvia?
Kirjasta löytyy perusteellista tietoa ja erinomaisia kuvia
kahvipavuista, paahtimoista, korvikkeista, vastikkeista, tavoista, sanastosta.
Kuva CC0 Outi Mäki
