Jouluyö, juhlayö

Eräs itävaltalainen maalaisvaimo pyysi jouluaattona 1818 Oberndorfin kylän nuorta pastoria, Joseph Mohria (1792 – 1848) siunaamaan naapuriperheeseen syntynyttä lasta. Papin astuessa sisään metsätyömiehen ränsistyneeseen majaan hän liikuttui nähdessään vastasyntyneen pojan nukkuvan äitinsä vieressä. Hän tunsi todeksi ne sanat, jotka hetkeä aikaisemmin oli lukenut jouluevankeliumista. Kerrotaan, että palattuaan kotiinsa pappi kirjoitti kuusisäkeistöisen laulun Jouluyö, juhlayö. Runon sävelsi seurakunnan urkuri vielä samana iltana. Pastori ja urkuri esittivät laulun poikkeuksellisesti kitaran säestyksellä katolisen Pyhän Nikolauksen kirkon jouluyön messussa. Laulusta tuli niin tunnettu, että köyhän lapsuuden eläneen Joseph Mohrin ensimmäisen kotikadun yhden talon ulkoseinään on kiinnitetty tästä kertova kyltti, jota ihmiset käyvät nähtävyytenä katsomassa. Pastori Mohr oli itse syntynyt vanhemmille, jotka eivät olleet avioliitossa, mikä siihen aikaan vaikeutti mm. koulunkäyntiä.

NUOTIT (tavalliselta laulukorkeudelta) Joulun toivelaulukirja. F-kustannus, Otava 2016. sivu 42.

Avaa Tulosta

Jouluyo_juhlayo_soinnut