Kuvalista

Kirjoita tähän, minkä aiheisia kuvia haet. Käytä hakusanoina kuvapankin omia kuva-aiheita (luettelo edellisellä sivulla).
Ajan syömä pinosalvos hirsitalon nurkalla

 

Kuva © Sastamala Visual Oy

 

Jäinen haka ladon ovessa

Oppia perinteistä -hankkeen sivustolla Perinteet.fi on
video haan takomisesta sepän pajassa. 

Oppia perinteistä -hankkeen tavoitteena on edistää käsityöläisten toimintaa
ja verkostoitumista paikallisella ja kansainvälisellä tasolla,
käsityöperinteen hyödyntäminen ja kehittäminen
sekä vanhojen perinnetaitojen siirtäminen tuleville sukupolville
ja niiden taltioiminen ja dokumentointi.

Kuva © Sastamala Visual Oy

 

Jääpuikkoja

Nykyään on melko harvinaista nähdä jääpuikkoja roikkumassa
talojen räystäistä muulloin kuin kevätauringon sulattassa lunta katolta.
Ennen talot eivät olleet niin tiiviitä vaan lämpöä karkasi hirsien välistä
ja jääpuikot olivat pakkasella yleisiä.
Lapset ovat aina taitelleet puikkoja irti,
imeskelleet niitä, käyttäneet niitä miekkoina ja lumilinnojen koristeina.

Sanonta
Lämpö menee harakoille.

Kuva © Sastamala Visual Oy

 

Kelopuu

Näkymä Lapissa. Horisontissa oikealla näkyy Korvatunturi.
Kelo on pystyyn kuivunut, harmaa ja kuoreton puu.
Se on hyvin kestävää ja siksi hyvää rakennusmateriaalia.

Lapsen suusta
Puita on siksi, ettei ulkona olisi niin tyhjää.
                                            - Antti 5 v.

 

Viikon seisoin suon selällä
tunnotonna niinkuin tukki,
korpit hyppi korvillani,
silmillä varikset vaakkui,
pedot juurella pesivät,
hukat luona huutelivat.
Lapset parkaisi pahasti
marjamailla käydessänsä,
nähdessä näköni mustan,
surun synkän syövyttämän,
pökkelön suon selällä,
karahkaisen kankahalla.

Tulipa tyttö tähtisilmä,
enkeli elämän joulun,
ei se parkaissut pahasti
eikä luota loitonnunna,
tuli luoksi leikkimähän,
vienoinen visertämähän,
tuli silmin niin sinisin,
kävi niin valkoisin kätösin
runkohon ruman petäjän,
juurihin jumalten hylyn –
soi salossa enkel’laulu,
lapsen nauru laaksoloissa.

Ja katso: Ihana ihme!
Sylkähti sydän petäjän,
kuohahti kuollehet vetoset,
puu vihersi, päivä nousi,
kevät kaikille hymysi.

- Eino Leinon runosta Katson, katson, kaunis tyttö;
kokoelmasta Pyhä kevät 1901

Kuva © Sastamala Visual Oy

 

Kesäillan ajatuksia

Wäinö Sola esittää (1926) Oskar Merikannon säveltämän ja P.J. Hannikaisen sanoittaman laulun  Sä kasvoit neito kaunoinen (Raita tietokanta).

Kun muistelen

Kun muistelen, kuin monta iltoa
olen istunut yksin, yksin,
ja katsellut taivahan tähtiä,
jotka vilkkuvat vieretyksin,
niin tyttöni,
oi, tyttöni,
sua lähelle tulla mun täytyvi
ja katsoa kauvan, kauvan.

Kun muistelen, kuin monta taivalta
olen kulkenut korpimailla,
olen istunut alla kuusien
ja istunut iloja vailla,
niin tyttöni,
oi, tyttöni,
sua suudella kauvan mun täytyvi
ja itkeä, itkeä hiljaa.

Kun muistelen, kuin monta aatosta
olen aatellut pahaa siellä,
jotk’ oisi yhdessä vältetty
ja voitettu yksimiellä,
niin tyttöni,
oi, tyttöni,
mua lempiä paljon sun täytyvi
ja lempiä kauvan, kauvan.

                  Eino Leino

 

Pieni ballaadi

Honka se humisi ikkunan alla,
tyttö oli ikkunassa.
”Minkähän lienevi tuulen teillä
kultani kulkemassa?”

Tuulet ne honkoa huojutteli,
sulhoa suuret surut.
”Kenenhän pitkiä peijaita nyt
ulvovat tuulien urut?”

Hongan katkasi suuret tuulet,
tyttösen katkas kaipuu.
Sulhanen mailla vierahilla
vaeltaa ja vaipuu.

              Eino Leino

 

Kuva © Sastamala Visual Oy

 

Ketun jäljet hangella

Kettu liikkuu hämärässä ja öisin.

Monissa kansansaduissa esiintyy ovela kettu repolainen,
joka huijaa itseään isompaa karhua tai muita eläimiä.

Nykyään on citykettuja, jotka elävät isoissakin kaupungeissa.
Kettu on mahdollista kesyttää.

Kansanruno
Kettu se tuuti lapsiansa, joita on niin paljon.
Kaksi on karjassa, kaksi on marjassa, kaksi on maltaita jauhamassa.
Seitsemän saunalla, kahdeksan meren rannalla,
ja kolmekymmentä korkeimman vuoren päällä.

Sananlasku
- Jäljestään jäniskin tunnetaan.
- Jäljet johtavat sylttytehtaaseen.
- Kettu ei koskaan jää kahdesti samaan ansaan.

Kuva © Sastamala Visual Oy

 

Kotimökin ikkuna
Lapinpöllö

Lapinpöllö (Strix nebulosa) on suuri pöllö. Sen siipien kärkiväli voi olla lähes puolitoista metriä.

Lisää tietoa lapinpöllöistä ja muista pöllöistä Luontoportin sivustolta.

 

- Mistä tietää, että pöllöt ovat viisaampia kuin broilerit?
- No, mistä?
- Oletko koskaan kuullut grillatusta pöllöstä?

Kuuntele lapinpöllön huhuilua (Suomen Luonnonsuojeluliitto).

Kuva © Sastamala Visual Oy

 

Mustarasras

(Turdus merula)

Mustarasras on Uudenmaan maakuntalintu.

Koiras on kokonaan musta, naaras sen sijaan tumman ruskea.

Mustarastas syö matoja ja hyönteisiä,
mutta sille voi tarjota myös ruuantähteitä, siemeniä, marjoja ja hedelmiä.

Kuuntele mustarastaan lurittelua (Suomen luonnonsuojeluliitto).

Kuva © Sastamala Visual Oy

 

Pitkospuut

Pitkospuut ovat suolle tai muulle upottavalle paikalle lankuista rakennettu kulkuväylä.
Suomessa pelkästään Metsähallituksen vastuulla on noin 500 kilometriä pitkospuita.

Vysotskin Ystävän laulu kertoo pitkospuista näin:

Kun on kaukana kaikki muut ja kun päättyvät pitkospuut,
kuka rinnallas ruikuttaa, takaisin mennä saa.
 

Sananlaskuja

- Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
- Missä on tahtoa, siinä on tie.
- Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto.
- Ei voi olla eksyksissä, jos ei kiinnosta, mihin ollaan menossa.
                     

Tarkkailija

 

Sanonta
Kotini on linnani.

Kuva © Sastamala Visual Oy

 

Valoa näkyvissä

 

Talvikki

Kiteitä piirsi, kukkia ikkunoihin,
lunta tuiskutti sisään tupaan.
Sirotan sokerihunnun puihin,
Kinokset luoda lupaan.

Laakson yli liitää joutsensilta,
huminoiva tuuli näyttää tanssilta.
Auringonlasku on talvella,
kuin sulaa kultaa taivaan kannella.

- Hellevi Estama

 

Arvoitus Mikä lentää syntyessään, makaa eläessään
ja juoksee, kun on kuollut?                  Lumi

Kuva © Sastamala Visual Oy

 

Varpunen katonkulmalla valmiina soidinmenoihin

Pyrstö on pystyssä. Siitä näkee, että tämä lintu on soidinvireessä.

Väsynyt

 

- Harmillista, kun en voi hakea Saku Koivulta nimikirjoitusta.
- Mikset voi?
- Olen allerginen koivulle.