Kuvalista | Vahvike

Tulosta sivu

	Hannes Kolehmainen Suurjuoksija Hannes Kolehmainen "Lentävä suomalainen" esiintyi Huhtamäki-yhtymän mainoksessa ja suositteli Ranamalt-ravintojuomaa urheilijoille (Helsinki 6.7.1948). Hannes Kolehmainen (1889-1966) oli viisinkertainen olympiamitalisti. Hän juoksi Tukholman olympialaisissa kolme kultaa ja yhden hopean ja Antwerpenissa kultaa maratoonilla. Urheilumuseon kuvia Finnassa. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r48-915_1.tif
	Helsingin olympiastadion Helsingin olympiastadion sijaitsee osoitteessa Paavo Nurmentie 1. Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 34 luvussa 11. Olympialaiset. Kuva © Urheilumuseo
	Hiihtäjät Lahdessa sijaitsee hiihtomuseo. Museoviraston sivuilta löytyy kuvia ja tietoa erilaisista hiihtovälineistä. Loimaan Perinnesuksi on suksimuseo, johon on kerätty esimerkkejä lumella ja jäällä liikkumiseen käytetyistä välineistä ja varusteista. Ennen käytettiin puusuksia, jotka ensin tervattiin ja paahdettiin; sen jälkeen voideltiin. Usein pohjaan hangattiin kynttilää liukasteeksi. Sompa on sauvan alapään rengas tai levennys, joka estää sauvan uppoamisen lumeen. Ennen sompa tehtiin rottinkirenkaasta tai vitsasta ja tuohesta. Sananlasku Eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Kuva © Sastamala Visual Oy
	Kari Rahkamo Suomen Talokeskus Oy:n osastopäällikkö Kari Rahkamo vuonna 1961. Diplomi-insinööri Kari Rahkamo (s.1933) oli aikoinaan Suomen paras kolmiloikkaaja ja edusti Suomea kaksissa olympialaissa (1956 ja 1960). Hän on jäätanssija Susanna Rahkamon isä, joka on toiminut kaupunginhallituksen puheenjohtajana, Helsingin kaupungin kaupunginjohtajana ja ylipormestarina. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto
	Kirkkoveneellä soutu Kirkkoveneeksi kutsutaan pitkää soutuvettä, jolla ennen kuljettiin kirkkoon. Nykyään järjestetään kirkkoveneiden välisiä soutukilpailuja. Suomenmestaruuskilpailuja järjestetään sprintti, 10 km, 30 km ja 60 km matkoilla. Veneluokkia ovat kirkkovenesoutu, parisoutu, vuorosoutu ja yksinsoutu. Monissa vanhoissa aforismitauluissa oli ommeltuna kannustava teksti: Sortumatta souda vaikk ois vastatuulta.
	Laulaja Tapio Rautavaara Lontoon olympialaisten keihäänheiton kultamitalimies Tapio Rautavaara (1915-1979) jännittämässä joustaan Helsingin olympiakisojen aattona kotinsa portailla Oulunkylässä. YLE:n Elävässä arkistossa on video urheilukilpailuista, johon Rautavaara osallistui vuonna 1946 (9 min). Tapio Rautavaara oli muusikko, urheilija ja elokuvanäyttelijä. Rautavaara tutustui Reino Helismaahan sodan jälkeen ja yhdessä he tekivät useita, klassikoiksi muuttuneita lauluja kuten Reissumies ja kissa sekä Päivänsäde ja menninkäinen. Rautavaara sävelsi ja sanoitti myös itse. Hänen tunnetuin kappaleensa lienee Isoisän olkihattu. Hän sävelsi P. Mustapään runon Sininen uni ja Oiva Paloheimon runon Ontuva Eriksson. Muita tunnettuja Rautavaaran esittämiä kappaleita ovat Korttipakka, Juokse sinä humma, Kulkuri ja joutsen ja Anttilan keväthuumaus. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto
	Mäkiautoja Eläintarhan mäkiautokilpailussa jonotetaan starttivuoroa. Etualalla kilpailujen kansainvälinen vahvistus, Markku Holmström (118) Ruotsin lähetystöstä. Mäkiautoille järjestettiin myös Suomenmestaruuskilpailuja. Sananlasku Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Harjoitus tekee mestarin. Lauluja autoista Pikku-Matin autosta on kumi puhjennut Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto
	Mäkiautokilpailujen katsojia Innokkaita katsojia poikien mäkiautokilpailussa Helsingin Eläintarhassa lokakuussa 1957. Mäkiautoilu oli 1950 ja 60-luvuilla yksi suosituimmista kaupunkilaislasten harrastuksista. Mäkiauto on pyörien päälle tehty rakennelma, joka liikkuu mäkeä alaspäin pelkän painovoiman avulla. Siinä ei ole polkimia eikä moottoria, joten tasaisella maalla se liikkuu vain työntämällä tai vetämällä. Mäkiautoja rakennettiin itse monenlaisista laudoista ja levyistä, usein maitokärryistä takapää, ohjauspyöräksi - jos mahdollista - oikean auton ratti ja jarruiksi katajaiset kepit. Edelleenkin järjestetään kilpailuja, kenen auto rullaa pisimmälle. Mäkiautoilusta YLEn Elävässä arkistossa videoita ja lisätietoa. Sananlasku Auta miestä mäessä, älä mäen alla. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto
	Naisvoimistelua 1956 Naisten voimisteluesitys renkailla Suurkisojen avajaisissa Helsingin Stadionilla. Sananlasku Joka ei nuorena juokse, se vanhanakin konttaa. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto
	Nurmikset Ruuvareita eli ruuviluistimia valmistettiin luovutetun Karjalan alueella Nurmin kylässä. Siksi niitä kutsuttiin myös nimellä nurmikset. Vaikka nurmisten valmistus loppui 30-luvulla, monet käyttivät edullisia nurmiksia vielä 50-luvulla. Nurmis-luistimet kiinnitettiin hiihtokengän eli monon pohjissa oleviin reikiin ruuvaamalla. Kuvassa näkyvä avain roikkui lapsilla kaulassa. Avaimen piikillä puhdistettiin monon pohjan reikä lumesta ennen luistinterän kiinnitystä. Monot olivat 50-luvulla talvisin koulujalkineet – paitsi märällä kelillä, jolloin käytettiin kumisaappaita. Mono oli alun perin Jussi Monosen perustaman Lahden saapas- ja lapikasteollisuus Oy:n oma tuotemerkki. Kun kansa alkoi kutsua kaikkia hiihtokenkiä monoiksi, sana vakiintui yleisnimeksi. Suksiin kiinnittämistä varten monon pohjiin tehtiin naskalilla reiät. Siteiden piikit upposivat reikiin ja pitivät monot kiinni suksissa. Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 43. Kuva © Kirsi Alastalo
	Nyrkkeilijälle onnenpotku Nyrkkeilyliiton toiminnanjohtaja A. Salokangas antaa onnenpotkun Milanon EM-kilpailuihin lähtevälle nyrkkeilijä Pentti Hämäläiselle. Pentti Hämäläinen osallistui kisoihin silloin ainoana suomalaisena nyrkkeilijänä. Nyrkkeily on ollut olympialaisten ohjelmassa jo vuodesta 1904. Nyrkkeilijän välineitä ovat hammassuojat, käsisiteet, päänsuoja, otteluhanskat, säkkihanskat ja nyrkkeilytossut. Harjoituskypärä on usein myös poskipäitä suojaava. Nykyään tuhannet ihmiset harrastavat kuntonyrkkeilyä. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto
	Olympiakisojen hihamerkki Selkoteksti Helsingin olympiakisat 5 sivua Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 36 luvussa 11. Olympialaiset. Kuva © Urheilumuseo
	Paavo Nurmi sytyttää olympiatulen Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 35 luvussa 11. Olympialaiset. Urheilumuseon sivustolla voi tehdä 360°-virtuaalikierroksen Paavo Nurmen kotitalossa Turun Jarrumiehenkadulla, jossa Paavo Nurmi asui lähes 30 vuoden ajan. Täältä hän lähti juoksulenkeilleen, joilla rakentui pohjakunto kymmeniin maailmanennätyksiin ja yhdeksään olympiakultaan. Nurmen perheen omistama asunto on nyt kotimuseo, jonka Urheilumuseo on sisustanut 1920-luvun asuun, osittain alkuperäisillä esineillä. Tartu kotitalon kuvaan hiirellä ja liikuta näkymää. Kuva © Räshid Nasretdin, Historian kuvakokoelma, Museoviraston kuvakokoelmat
	Paikatut sukset Puusukset ja sälesukset menivät aika helposti poikki. Tuvan lämmössä sukset kuivuivat, ja pikainen lähtö ladulle kostautui. Monien pikkupoikien ilo loppui lyhyeen, kun hurja lasku hyppyristä katkaisi suksen. Katkenneet sukset paikattiin kotona ohuella pellillä, jota saatiin vaikka kahvipurkeista. Nykyään suurin osa suksista on muovipohjaisia, mutta umpihangessa puusukset ovat edelleen parhaat. Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 45. Kasku - Miksi blondit eivät harrasta vesihiihtoa? - He eivät ole löytäneet järveä, jossa olisi rinne. Kuva © Kirsi Alastalo
	Pesäpallo, maila ja räpylät Urheileminen oli kansakouluissa suosittua, varsinkin pallopelit kuten pesäpallo. Lauri "Tahko" Pihkalan kehittämää pesäpalloa pelattiin väli- ja urheilutunneilla. Tytöt hyppivät välitunneilla pitkää narua, vaihtoivat kiiltokuvia ja leikkivät viimeinen pari uunista ulos. Pojat leikkivät ja pelasivat yleensä erikseen. Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 68 kappaleessa 17. Koulu Kuva © Kirsi Alastalo
	Presidentti Kyösti Kallio, stadionin vihkiäiset, 1938 Tasavallan presidentti Kyösti Kallio puhuu Helsingin stadionin vihkiäisjuhlassa 12.6.1938. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto Kuvia ja tietoja Kallion presidenttiajalta talvisodan sytyttyä, kun eduskunta siirtyi evakkoon Kauhajoelle, on Nuorten eduskunta-sivustolla.
	Sotilas suksilla
	Suksia ja siteitä Kuvan sukset ja siteet ovat 50-luvulta. Kaksi ylintä sidettä ovat nimeltään Y-side. Seuraavana on vaijeriside ja alimmaista kutsutaan rotanloukuksi. Hiihtäminen oli kansalaistaito, jopa velvollisuus, ja Suomessa järjestettiin joka vuosi kansanhiihdot. Latukalenterissa julkaistiin tietoa viitoitetuista laduista, varusteista sekä suurimpien paikkakuntien latukarttoja. Kansanhiihtolatu merkittiin kyltein maastoon ja taukopaikoille. Latujen varrella oli kansanhiihdon suorituskirjoja, joihin hiihdot merkittiin. Toiminta rahoitettiin myymällä suoritusmerkkejä, joita ihmiset kiinnittivät anorakkeihinsa. Ennen varsinaisen suksiteollisuuden alkua oli tyypillistä kysyä, kenen veistämillä suksilla hiihdät. Tunnettuja suksenveistäjäsukuja ovat olleet mm. Heikkiset, Laasaset, Lampiset, Pakkaset, Ritolat, Uusituvat, Väisäset ja Väyryset. Monet lapset hiihtivät isän veistämillä suksilla. Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 44.
	Suksien voitelutarvikkeita Kun karvapohjasuksista siirryttiin puusuksiin, alkoi suksivoiteiden käyttö. Ensin käytettiin pelkkää tervaa, ja sen jälkeen lisättiin luistoa kynttilän tai sillinpään avulla. Seuraava edistysaskel oli purkkivoiteet, joita oli erilaisille keleille kuten vesikelille, vitikelille ja keskikelille. Sälesukset eli liimapuusukset yleistyivät 50-luvun alkupuolella, säännöstelyn loputtua. Sälesuksiin käytettiin tervaa, jota ei tarvinnut eikä saanut paahtaa. Tällaista tervaa on kuvassa näkyvä Lyly. Voidepurkeissa oli usein numero, joka kertoi millaiselle kelille voide sopi. Kuvassa näkyvä punainen Vauhti-voide numero 4 sopi vesikelille ja Haka-voide pakkaskelille. Pitovoide levitettiin joko purkin korkilla tai omalla kämmenellä. Koska suksien voiteleminen oli haasteellista, kehitettiin pitopohjasuksia, joiden voitelu on yksinkertaisempaa. Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 47.
	Suksisauvoja Hiihtäjät alkoivat käyttää ruokosauvoja 50-luvulla. Sitä aiemmin käytettiin nuoresta kuusesta tehtyjä näresauvoja tai pyöreitä sauvoja. Pyöreät sauvat höylättiin rimasta. Sauvan alapään rengasta kutsutaan nimellä sompa eli kerkkä eli suovero. Suksisauvoja kutsutaan myös porkka-sanalla. Vanhojen sauvojen somparengas tehtiin katajasta, ruokosauvojen ruo’osta. Somparenkaan keskellä oli kaksi nahkahihnaa ristikkäin. Sompa lähti usein irti, ja monet muistavatkin etsineensä kadonnutta sompaa lumihangesta. Suksisauvan alapäässä on terävä metallinen piikki, joka pureutuu jäiseenkin maastoon ja mahdollistaa vauhdin työntämisen. Toisessa päässä on nahkahihna, joka estää otteen liukumisen liian alas. Nykyään käytetään kahden mittaisia sauvoja. Perinteisen tyylin sauvat ovat lyhyempiä ja luistelutyylin sauvat pidempiä. Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 46.
	Suurkisat Helsingissa järjestettiin vuonna 1956 Suomen Valtakunnan Urheiluliiton eli SVUL:n suurkisat. Kuvassa kisayleisöä matkalla kilpailupaikoille Stadionin edustalla. Väki on matkalla Suomi-Islanti -jalkapallomaaotteluun. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto
	Suurkisoissa Helsingissä järjestettiin kesällä 1956 SVUL:n suurkisat. Sadekuuro pääsi yllättämään kisayleisön. Poika on löytänyt kisaravintolasta suojaisan ruokailupaikan. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto
	Tavaraluettelo 29: Anttilan katalogin kansi vuodelta 1974 Kannessa Mona-Lisa Pursiainen ja Lasse Viren. Kalle Anttila oli ajan hermolla, sillä Rooman Euroopanmestaruuskisoissa Suomi ylsi parhaaseen mitalisaaliseensa sitten 1940-luvun. Pursiainen voitti hopeaa 4 × 400 metrin viestissä ja pronssia 200 metrin juoksussa (aika 23,17). Sadalla metrillä hän oli kuudes ajalla 11,42. Viren oli kaksi vuotta aiemmin voittanut Münchenin olympialaisissa sekä 5 000 metrin että 10 000 metrin juoksut. Jälkimmäisellä matkalla hän rikkoi 7 vuotta voimassa olleen maailmanennätyksen vaikka kaatui matkalla. Roomassa Viren juoksi jalkavaivaisena ja sijoittui 10 000 metrillä seitsemänneksi. 5 000 metrillä hän juoksi pronssille. Montrealin olympialaisissa 1976 Viren teki historiaa uusimalla molemmat pitkien matkojen olympiavoittonsa.
	Uimaan Otamus-sillan vieressä Häijäässä (Sastamalan Salmissa) on uimapaikka, jossa voi ottaa "liaanilla" vauhtia ja hypätä veteen korkealta.
	Urheilijoita tulossa Helsingin olympialaisiin Saksan liittotasavallan urheilujoukkue on laskeutunut Helsingin lentoasemalle Seutulaan Helsingin olympialaisia varten heinäkuussa 1952. CC BY 4.0 Bonin Volker von, 1952 Helsingin kaupunginmuseo, inventaarionumero N210762, Finna
	Åke Lindman ja kaksi muuta jalkapalloilijaa Suomen B-maajoukkue lähdössä Trondheimiin jalkapallon maaotteluun elokuussa 1953. Lähtijät vasemmalta Mauno Rintanen, Åke Lindman ja Pekka Kupiainen (Helsinki 29.8.1953). Åke Lindman (1928-2009) oli näyttelijä ja elokuvaohjaaja mutta myös jalkapalloilija. Lindman näytteli sotamies Lehtoa Edvin Laineen ohjaamassa elokuvassa Tuntemattoman sotilas. Åke Lindman oli kolme kertaa naimisissa. Ensimmäinen vaimo oli Helena Kaja, toinen Anneli Sauli ja kolmas Pirkko Mannola (1968–2009) Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto