Kuvalista

Kirjoita tähän, minkä aiheisia kuvia haet. Käytä hakusanoina kuvapankin omia kuva-aiheita (luettelo edellisellä sivulla).
Apteekin makeiset

Apteekeissa myytiin makeisia. Kuvassa on Apteekin salmiakkia ja Merimiesmälliä.

Salmiakki eli ammoniumkloridi on valkoinen ammoniakin suola. Salmiakkia on myyty apteekeissa jauheena, pastilleina ja nestemäisissä yskänlääkesekoituksissa. Salmiakkimikstuura oli erityisen suosittu yskänlääke 50-luvulle saakka.

Apteekin salmiakin muoto on klassinen vinoneliö, jota nykyään kutsutaan salmiakkikuvioksi. Lahtelainen perheyritys valmistaa edelleen apteekin salmiakkia liikesalaisuutena vaalitulla reseptillä, jossa on ammoniumkloridia niin paljon kuin laki sallii. Lääkehiili värjää apteekin salmiakin mustaksi.

Merimiesmälli on puhdasta 100 % lakritsiuutetta. Lakritsiuutetta saadaan lakritsipensaan puumaisista ja monihaaraisista juurista. Samaa ainetta lisättiin yskänlääkkeisiin. Lakritsi on edelleen tehokas aine moneen vaivaan. Se estää tulehduksia, lievittää ylähengitysteiden ja ruoansulatuksen vaivoja sekä helpottaa liman irtoamista. Tosin se nostaa myös verenpainetta.

Muita apteekin myymiä makeisia olivat rintasokeri ja salmiakkijauho. Rintasokeri oli ruskehtava ja kirkas sokerikide, joka maistui hieman palaneelta.

Kuva kuuluu sarjaan Apteekkimuseon aarteita ja siihen on tulostettavissa tieto- ja kysymyskortit.

Kuva © Kirsi Alastalo

 

Apteekki: Annosjauheita ja pulveria

Annosjauheiden suosio oli suomalainen ilmiö. Niitä käytettiin melkein joka vaivaan ja usein vähän liikaakin. Muissa pohjoismaissa niitä käytettiin vähemmän. Usein sanottiin: ”Mitä pahemmalta maistuu, sen tehokkaampaa”

Näitä käsin pakattuja pulvereita esiintyi vielä 1970-luvulla. Pulverimassa sekoitettiin yleensä morttelissa huhmareella. Sen jälkeen se punnittiin vaa’alla tai annosteltiin pulverilusikalla pergamiinista taiteltuun kuoreen.

Tavallisimmin pulvereilla hoidettiin yskää, flunssaa, särkyä, kuumetta ja vastavaivoja. Erittäin vahva särkypulveri oli nimensä mukaisesti erittäin vahva, varsinainen särkypulvereiden dynamiitti.

Hota-pulveri tuli markkinoille 1929. Hota-pulveripakkauksen nimi ja intiaanin kuva tulivat Hota-kukasta. Hota oli Etelä-Amerikan intiaanien pyhä kukka. Siitä saatiin guarana-tahnaa, jonka kuivauute oli kuin kofeiinia, mutta tehokkaampaa. Sotien aikana ei tätä saatu, joten jauhe korvattiin kofeiinilla ja kolapensaan siemenistä saadulla kuivauutteella.

Kuva kuuluu sarjaan Apteekkimuseon aarteita ja siihen on tulostettavissa tieto- ja kysymyskortit.

Kuva © Kirsi Alastalo

 

Apteekki: Eläinten aiheuttamat vaivat

Kuvassa on Koposen lapamatolääke.
Lapamatolääkkeitä tuli 1900-luvun alkupuolella.
Suomen ensimmäisen lääketehtaan perusti apteekkari Albin Koponen Nurmijärvelle vuonna 1899.
Koposen tunnetuin valmiste oli kotimaisesta alvejuuresta valmistettu Filicin-matolääke.

Lapamadon eli leveän heisimadon sai raa´asta kalasta.
Se oli suomalaisten kansantauti vielä 1960-luvulla.
SPR:n piiriterveyssisar Alli Vaittinen (Mato-Alli) aloitti 1953
ratkaisevan kampanjan lapamadon häätämiseksi.

1900-luvulla mainostettiin lapamatoja sisältäviä kapseleita laihdutuslääkkeeksi:
”Kiusaavatko liikakilot? Jaa ateriasi lapamadon kanssa!”

Kihomatolääke Pyrvin ja Kyypakkaus ovat 50-luvulta.

Hyttysvoidetta ja Salubrin-liuosta käytettiin ulkoisesti hyönteisten puremiin.

Kuva kuuluu sarjaan Apteekkimuseon aarteita ja siihen on tulostettavissa tieto- ja kysymyskortit.
Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 3.

Kuvauspaikka Joutsen apteekki, Helsinki

Kuva © Kirsi Alastalo

 

Apteekki: Flunssa ja yskä

Kuvassa on erilaisia flunssa- ja yskänlääkkeitä 70-luvulta. Pectoral Novum on yrttipohjainen yskänlääke. Se valmistettiin ja pullotettiin apteekissa. Lääke nautittiin kuumaan veteen sekoitettuna.

Fortal C-200 -tablettien nimi hämäsi. Ihmiset luulivat sitä vitamiinivalmisteeksi, vaikka se sisälsi myös lääkeaineita ja kofeiinia.

Loru
Lapsi on pipi ja vuoteessa makaa.
Siitä ei nouse kun aikain takaa.
Otahan lapseni, lääkettä nauti,
kohta on poissa pipi ja tauti.

Kuva kuuluu sarjaan Apteekkimuseon aarteita ja siihen on tulostettavissa tieto- ja kysymyskortit

Kuva © Kirsi Alastalo​

 

Apteekki: Flunssa ja yskä

Kuvassa on flunssa- ja yskänlääkkeitä enimmäkseen 60–70-luvuilta.  Vilustop ja Lentsu olivat tabletteja, samoin Rinasin ja Codesan.
Starin nuhasalvaa voideltiin nenän alueelle. Formol-vanua laitettiin sieraimiin. Lääkevanuja on käytetty myös nenäverenvuodon tyrehdyttämiseen.

Kasku
Lääkärin sanelusta:
- Ohessa resepti, jonka pyydän ystävällisesti syömään.

Kuva kuuluu sarjaan Apteekkimuseon aarteita ja siihen on tulostettavissa tieto- ja kysymyskortit.

Kuva © Kirsi Alastalo

 

Apteekki: Kalanmaksaöljy

Norjalainen liikemies Peter J. Möller perusti yrityksensä vuonna 1854. Kalanmaksaöljy oli sen ensimmäinen ja tunnetuin tuote. Suomessa sitä on myyty vuodesta 1928.

Toisen maailmansodan jälkeen kalanmaksaöljy oli tärkeä ravintolisä, koska monipuolisesta ruoasta oli pula. Suomessa kalanmaksaöljyä annettiin kouluruokailun yhteydessä.

Kuva kuuluu sarjaan Apteekkimuseon aarteita ja siihen on tulostettavissa tieto- ja kysymyskortit.  
Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 4.

Kuvauspaikka Joutsen apteekki, Helsinki

Kuva © Kirsi Alastalo

 

Apteekki: Kamferi

Kanvertti eli kamferi oli varsinainen yleislääke.
Sitä sai vaikka millaisessa muodossa: kamferina, kamferispriinä, kamferitippoina, voiteina ja tabletteina.
Luonnonkamferia saadaan tislaamalla kamferipuun lastuista, synteettistä kamferia tislataan tärpättiöljystä.
Kamferipuu kasvaa Aasiassa, varsinkin Borneossa ja Taiwanissa. Kamferia käytetään edelleen.

Kamferitabletit sisälsivät lääkekamferia ja ne oli päällystetty sokerilla.
Tipat nautittiin sisäisesti, sprii ulkoisesti.
Kamferitipoilla kostutettu pumpulituppo toimi ensiapuna myös korvasärkyyn.
Kamferitippojen resepti on yksi osa kamferia, kolme osaa eetteriä ja kuusi osaa spriitä.

Yleisimmin kamferia käytettiin sydänlääkkeenä, pyörrytykseen ja heikotukseen.
Sisäisesti kamferitipat virkistävät sydämen toimintaa ja ehkäisevät alhaisen verenpaineen oireita.
Ulkoisesti sitä käytetään lihaskipuihin, lihasten lämmittämiseen ja rentouttamiseen.
Kamferia käytetään myös avaamaan hengitysteitä höyryhengitysvalmisteissa ja nuhasumutteissa.

Tipat sekoitettiin usein pieneen määrään vettä ja juotiin.
Lapsille tippoja annettiin sokeripalaan tiputettuna.
Kamferitippojen lisäksi tavallisia tippoja olivat Inosemzeffin tipat, Thielemannin tipat
ja Törnrothin vatsantipat. Punaisia tippoja eli Mixtuura simplexiä otettiin flunssaoireisiin.

Hoffmannin tipoissa oli yksi osa eetteriä ja kolme osaa spriitä ja sekin oli yleislääke kaikkiin vaivoihin.

Kamferisprii-pullossa on pullohattu eli tektuuri.
Se ja tarkkojen sääntöjen mukaan solmittu solmu antoivat lääkepullolle juhlallisen ulkonäön Pullohattu myös suojasi pulloa ja piti korkin paikallaan.

Kuva kuuluu sarjaan Apteekkimuseon aarteita ja siihen on tulostettavissa tieto- ja kysymyskortit.
Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 1.

Kuvauspaikka Joutsen apteekki, Helsinki

Kuva © Kirsi Alastalo

 

 

Apteekki: Kauneudenhoito

Böömiläisessä kristallipullossa on ollut belladonnaa.
Belladonna on erittäin myrkyllinen koisokasvi.
Sen muita nimiä ovat myrkkykoiso ja lemmonmarja.

Belladonnaa käytettiin ennen kosmeettisissa tarkoituksissa laajentamaan silmäterää.
Se on saanut nimensä italian kielen sanoista bella donna,
joka tarkoittaa kaunista naista.

Kasvista saadaan ainetta nimeltä atropiini.
Sitä käytetään silmäterää laajentamaan silmätutkimuksissa.

Kuva kuuluu sarjaan Apteekkimuseon aarteita
ja siihen on tulostettavissa tieto- ja kysymyskortit.

          Kasku
          - Arvaa keihin törmäsin matkalla silmälääkäriin?
          - No keihin?
          - Kaikkiin!

Kuva © Kirsi Alastalo

 

Apteekki: Lasipullot ja purkit

Ruskeat lasipullot ja -purkit hehkuvat valoa vasten katsottuna oranssin värisinä. 1890-luvulla niitä valmisti Suomessa Iittalan lasitehdas.

Lipastoa, jossa on paljon laatikoita, kutsutaan yleisesti apteekkarin lipastoksi.

Sanonta: Kuin apteekin hyllyltä. (Jokin asia tulee nopeasti)

Kuva kuuluu sarjaan Apteekkimuseon aarteita ja siihen on tulostettavissa tieto- ja kysymyskortit.  

Kuva © Kirsi Alastalo

 

 

Apteekki: Linimentit

Erilaisilla linimenteillä on ollut aina erityinen asema suomalaisessa lääkityksessä. Niitä käytettiin ulkoisesti erilaisiin särkyihin 40-luvulta eteenpäin. Osa oli tilaustuotteita ja osa valmistettiin apteekeissa.

Linimenteillä oli vaikka minkälaisia nimiä. Niitä olivat Viisaan muijan linimentti (kuvassa takana vasemmalla), Viisaan ukon voide, Kyrön äijän voide ja Ojan isännän linimentti.

Linimenteissä oli usein mukana kapsaisiinitinktuuraa, jota uutettiin chilistä. Se vaikutti hermopäätteisiin ja sai linimentin tuntumaan polttavalta tai kihelmöivältä.

Tunnetuimpia linimenttejä oli Sloan’in linimentti. Sitä mainostettiin näin:

”Vaivaako teitä reumatismi?
Lopettakaa tuskanne heti.

Sloan’in Linimenttiä käytetään kaikkialla maailmassa Lihas- ja Hermokipua, Reumatismia, Ischiasta, Lannekipua, venähdyksiä ja Kolauksia vastaan.”

Ote Hota-linimentin reklaamista:

”Iskiakseen HOTA-linimenttiä”

”Heittelehdittekö unettomana vuoteessanne vuoteellanne, kun jalkanne särkee kuin tulessa? Pääsette tuskasta, kun ryhdytte HOTA-hoitoon. HOTA-linimentti vilkastuttaa verenkiertoa ja poistaa ruumiista pahan veren aiheuttajat.”

Hota-linimenttiä tunnetumpi oli Hota-pulveri.

Saatavilla on edelleen Ojan isännän muistolinimenttiä, joka tuoksuu voimakkaalta vanhan ajan linimenttien tapaan. Muistolinimentti on päivitetty versio tunnetun kansanparantajan, Ikaalisten Iso-Röyhiön kylässä asuneen Juho Yli-Ojan kehittämästä linimentistä.

Kuva kuuluu sarjaan Apteekkimuseon aarteita ja siihen on tulostettavissa tieto- ja kysymyskortit.  

Kuva © Kirsi Alastalo

 

Apteekki: Lääkehiili

Lääkehiilitabletteja on myyty monenlaisissa pakkauksissa. Nämä pakkaukset ovat 30–40-luvulta. Lääkehiiltä suositeltiin ripuliin, puhkuun eli kaasuvaivoihin ja myrkytyksiin.

Lääkehiili oli ratkaisevasti hygieenisempää kuin lääkkeisiin vielä runsaat sata vuotta aiemmin käytetty savupiippuun muodostunut 'korsteenin noki'.

Kuva kuuluu sarjaan Apteekkimuseon aarteita ja siihen on tulostettavissa tieto- ja kysymyskortit.

Kuva © Kirsi Alastalo

 

Apteekki: Löysän vatsan hoito

Tannopon oli Lääketehdas Orionin tunnettu ripulilääke 50–80-luvuilla.

Tannopon T -lasipullon takana näkyy paperinen käyttöohje, signatuuri.
Niitä käytettiin Suomessa vuoteen 1973.
Jokaisen apteekin signatuuri oli yksilöllinen, eräänlainen oma mainos.

Kasku
Lääkärin sanelusta:
- Vaimon oksentelu hävisi iltapäivällä, samoin mies.

Kuva kuuluu sarjaan Apteekkimuseon aarteita ja siihen on tulostettavissa tieto- ja kysymyskortit

Kuva © Kirsi Alastalo

 

Apteekki: Matkapahoinvointi

Toisen maailmansodan jälkeen linja-autoliikenne elpyi ja yksityisautojen määrä lisääntyi vähitellen. Mäkisillä ja mutkaisilla teillä asianmukaisia lääkkeitä tarvittiin.

Matkapahoinvointilääkkeet otettiin ennen matkalle lähtöä ja usein niiden haittavaikutuksena oli ajokyvyn heikkeneminen.

Matka- ja Auto-lääkkeet ovat 40–50-luvun vaihteesta. Silloin suosittiin suomenkielisiä nimiä, jotka kertoivat lääkkeen käyttötarkoituksen. Tästä esimerkki on myös kipulääke Kivuton. Travel-lääke on 60-luvulta.

Kasku
Lääkärin sanelusta:
- Potilas muuttanut Vaasasta Turkuun. Muuten terve.

Kuva kuuluu sarjaan Apteekkimuseon aarteita ja siihen on tulostettavissa tieto- ja kysymyskortit.

Kuva © Kirsi Alastalo

 

Apteekki: Neogel-mainos

Liikahappoisuuteen

Kuva kuuluu sarjaan Apteekkimuseon aarteita ja siihen on tulostettavissa tieto- ja kysymyskortit.

Kuva © Kirsi Alastalo

 

Apteekki: Pektylin-mainos

Mainoksen tunnus AV tulee sanoista Apteekkivalmiste.
Näitä valmisteita syntyi apteekkien ja lääketeollisuuden yhteistyö- ja kehityshankkeen tuloksena.
Valmisteen resepti suunniteltiin usein yhteisvoimin ja apteekit tekivät sekoituksia itse reseptien perusteella.

Lääketehtaita olivat esimerkiksi Rohto Tammisaaressa ja Star Tampereella.

Kuva kuuluu sarjaan Apteekkimuseon aarteita ja siihen on tulostettavissa tieto- ja kysymyskortit

Tauti ja rohto  - hyvät kysymykset ja vielä paremmat vastaukset keskustelun pohjaksi tai mukavaa yhdessäoloon. Sanasto kortteihin.

 

Sairaalassa

Jo pihalta lyhdyn valo
on sammunut kokonaan.
Ei pimeämpää yötä
voi olla päällä maan.

Minun seinäni takana yskii
kuoleva ihminen.
Minä en ole kuollut vielä,
minä elän ja vapisen.

- Saima Harmaja 1931

(Saima Harmaja kuoli vähän ennen 24-vuotissyntymäpäiväänsä 1937)

Kuva © Kirsi Alastalo

 

Apteekki: Piristeet

Nämä kofeiinitabletit ovat 50-luvulta. Silloin kofeiinitabletteja pakattiin usein pahvipakkauksiin. Monesta asiasta oli sotien jälkeen puutetta ja myös lääkepakkauksissa käytettiin sitä materiaalia, joka oli saatavana.

Lähes kaikki särky- ja flunssalääkkeet sisälsivät kofeiinia. Kofeiinilla on piristävä vaikutus, mutta yliannos aiheuttaa päänsärkyä. Kofeiinitabletteja myydään edelleen, varsinkin opiskelijoille. Kahvi – eli sen sisältämä kofeiini – parantaa työmuistia ja tarkkaavaisuutta, mutta teho on lyhytaikainen. Sokeri taas heikentää ikääntyneen muistia.

Yleinen rauhoittava lääke oli valeriaana eli rohtovirmajuuri. Valeriaanatinktuura oli vahvasti vaikuttava reseptilääke. Valeriaanaa myydään edelleen. Unilääkkeenä käytettiin esimerkiksi bromisuoloja ja meprobamaattia. Unilääkkeiden kauppanimiä olivat Valamin ja Valural. Niitä myytiin 3 tabletin pakkauksissa, koska jotkut käyttivät niitä liikaa. Nykyiset unilääkkeet ovat aivan muita aineita.

Kuva kuuluu sarjaan Apteekkimuseon aarteita ja siihen on tulostettavissa tieto- ja kysymyskortit.

Kuva © Kirsi Alastalo​

 

Apteekki: SPR:n ensiapulaukku

Vasemmalla olevat pullot sisältävät boorihappoa ja lysolia. Molempia käytettiin desinfioimiseen.

Boorihappoa käytetään edelleen esimerkiksi silmien ja korvien tulehduksien hoitoon. Lysoli oli ensisijaisesti pintojen ja esineiden puhdistusaine. Sairaaloiden ominaishaju oli Lysolin haju aina 1950-luvulle saakka.

Desinfiointiaineita oli erittäin paljon. Jodisprii eli joditinktuura oli hyvin yleinen ihon desinfektioaine aina 1960-luvulle saakka. Se värjäsi ihon ruskeaksi ja saattoi aiheuttaa yliherkkyysoireita.

Keskellä edessä olevan kirjan nimi on ”ENSI APU – Onnettomuuden kohtauksissa ja tappelutantereella. Lyhyt ohjaus armeliaisuusosastoja ja Parannusjoukkoja varten”.

Oikealla takana oleva sideharso on ommeltu puuvillakankaan sisälle.

Kuva kuuluu sarjaan Apteekkimuseon aarteita ja siihen on tulostettavissa tieto- ja kysymyskortit.

Kuva © Kirsi Alastalo

 

Apteekki: Suunhoito

Hammaspulveri Tandpulver on vanhempi tuote, muut ovat 70-luvulta.
Hammaspulveri sisälsi usein liitujauhetta.
Tavallista oli myös jauhettu seepiankuori.
Valkoista seepiankuorta kerättiin rannoilta
ja kuoret olivat peräisin kaskelottien päästä.

Bocosept-annosjauheella ja Ascoxal T -purutableteilla puhdistettiin suu. 
Annosjauhe sekoitettiin pieneen määrään vettä ja purskuteltiin.
Purutabletit pureskeltiin hyvin ja syljettiin pois.

Dr. Wernet’s Powder ja Super Wernet ovat jauheita,
joilla hammasproteesi kiinnitettiin.

Appelsiininkukkaöljyä käytetään vartaloöljynä.
Macassar-öljyä käytettiin ”vahvistamaan ja edistämään hiusten kasvua”.

Apteekkien myymiksi kauneudenhoitotuotteiksi voi myös luokitella
kasvojen ihon vaalentamiseen käytetyn valkaisuveden, ruusuveden, auringonkukkaveden ja viiksivahan.

Kuva kuuluu sarjaan Apteekkimuseon aarteita
ja siihen on tulostettavissa tieto- ja kysymyskortit.  

Kuva © Kirsi Alastalo

 

Apteekki: Särkylääkkeitä

Kuvassa on tablettimuotoisia särkylääkkeitä.
Aikaisemmin apteekkareita kutsuttiinkin pillerinpyörittäjiksi *.
30-luvulla keksittiin tablettikone, joka puristi yhden tabletin kerrallaan.
Se oli silloin merkittävä askel lääkevalmistuksessa.
Nämä särkylääkepakkaukset ovat 70-luvulta.

Jo Hippokrates totesi pajun alentavan kuumetta,
mutta vasta 1897 siitä kehitettiin tehokas lääke Aspirin.
Seliran ja Iskial sisältävät myös aspiriinia.

Sananlasku
Aika parantaa haavat.

* Pillerinpyörittäjäksi kutsutaan myös erästä kovakuoriaislajia,
joka pyörittää lehmänlannasta palleroita.

Kuva kuuluu sarjaan Apteekkimuseon aarteita
ja siihen on tulostettavissa tieto- ja kysymyskortit.

Kuva © Kirsi Alastalo

 

Apteekki: Tippapullot

Tippapullon mekanismi oli kekseliäs, toimiva ja kaunis.
Pullossa ja korkissa oli kummassakin puoliväliin ulottuva ura.
Kun urat olivat samalla kohdalla, tippa tippui pullon nokasta.
Kun urat eivät olleet samalla kohdalla, täsmällisesti hiottu lasi teki pullosta tiiviin.

Moni nestemäinen lääkevalmiste oli vaikea annostella, koska pipettejä ei ollut.
Tippapullosta tiputettaessa tipat olivat hyvin samankokoisia,
joten voimakkaasti vaikuttavien lääkkeiden annostelu oli turvallista ja helppoa.

Kuva kuuluu sarjaan Apteekkimuseon aarteita
ja siihen on tulostettavissa  tieto- ja kysymyskortit.

Kuva © Kirsi Alastalo​

 

Apteekki: Ummetuksen hoito

Laksa-suklaa oli tehokas ulostuslääke 60-luvulta.
Suklaa oli houkuttelevina paloina tinapaperiin käärittynä.
Dulcolax ja Metamucil tulivat myöhemmin.
Metamucil on nestettä sitova psylliumin ja dextroosin seos.
Vastaavia tuotteita on edelleen markkinoilla.

Psylliumia eli ratamonsiemenkuitua käytetään nykyään myös leivonnassa.

Stressi, tietyt lääkeaineet ja sairaudet sekä liiallinen istuminen hidastavat suolen toimintaa.
Ummetusta voi ehkäistä liikkumalla säännöllisesti ja käyttämällä runsaasti kuitupitoisia kasviksia.
Nestettä pitää juoda vähintään kaksi litraa joka päivä.
Samalla kannattaa välttää ummetusta aiheuttavia ruoka-aineita kuten banaani ja juustot.
Lääkärin neuvoja ummetuksen hoitoon on Duodecimin Terveyskirjastossa.

Lakritsi, luumut, viikunat ja ksylitoli ovat laksatiiveja.

Kuva kuuluu sarjaan Apteekkimuseon aarteita
ja siihen on tulostettavissa tieto- ja kysymyskortit

Kuva © Kirsi Alastalo

 

Apteekki: Vatsavaivat

Alka-Seltzer-poretabletti oli suosittu tuote.
Sitä käytettiin närästykseen, happovaivoihin
ja se oli särkylääkkeenä vatsalle hellävaraisempi kuin aspiriini.

Leiras teki myös 1950-luvulla Antihappo-nimistä närästyslääkettä.
Se oli kuin toffee-karamelli, joka sisälsi happoa neutraloivia suoloja.

Lubric oli ummetuslääke.

Kuva kuuluu sarjaan Apteekkimuseon aarteita ja
iihen on tulostettavissa tieto- ja kysymyskortit.

Kuva © Kirsi Alastalo

 

Apteekki: Vitamiinit

Lasipullossa olevat E-vitamiinitipat ovat vanhempia, muut vitamiinit ovat 60–70 luvuilta.

Usein C-vitamiinia eli askorbiinihappoa tilattiin 1000 kappaleen laatikoissa
ja se pakattiin tölkkeihin apteekeissa (kuvassa takana keskellä).

Esol-pakkauksessa on E-vitamiinihelmiä ja Aesol-pakkauksessa A-vitamiinihelmiä.
Tunnettuja helmivitamiineja ovat myös Vitol ja Devisol.
Hellaksen Jekovit-suklaa oli valkoinen ja makea D-vitamiinivalmiste.
RaMaVit tulee sanoista rautaa, maksaa ja vitamiineja.

D-vitamiini ehkäisi riisitautia ja sitä annettiin yleisesti lapsille.
A-vitamiinin nimi tulee siitä, että vitamiinien nimeäminen 1910-luvulla
aloitettiin aakkosten ensimmäisestä kirjaimesta.

Kuva kuuluu sarjaan Apteekkimuseon aarteita
ja siihen on tulostettavissa tieto- ja kysymyskortit.

Kuva © Kirsi Alastalo

 

Apteekki: Voiteita eli salvoja

Voiteet ovat vanhimpia lääkemuotoja, ja niistä käytettiin ennen sanaa salva.

Hyvin varhain ymmärrettiin käyttää voiteita paitsi ihon vaivojen hoitoon,
myös lääkeaineiden välittäjänä ihon kautta.

Vielä 30-luvulla apteekit satsasivat omien näyttävien pakkausten suunnitteluun.

Apteekit valmistivat voiteita itse ja ne pakattiin myyntiin peltirasioihin.

Melkein jokainen apteekki teetti rasiat omalla tunnusmerkillä.

Esimerkiksi sinkkisalvaa käytetään edelleen rauhoittamaan ärtynyttä ihoa.
Vaseliinilla suojataan ärtynyttä tai lievästi vahingoittunutta ihoa.
Boorisalva on antiseptinen salva, joka estää haavoja tulehtumasta.

Kuva kuuluu sarjaan Apteekkimuseon aarteita
ja siihen on tulostettavissa tieto- ja kysymyskortit.
Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 2.

Kuvauspaikka Joutsen apteekki, Helsinki

Kuva © Kirsi Alastalo

 

Apteekki: Yskä ja käheys

Emser-suola on 40-luvulta, mutta sitä myydään edelleen. Se on tehokas aine, jos ääni häviää. Emser-suola liotettiin maitoon tai veteen. Sen maku oli aivan järkyttävä ja se oli tarkoitus purskuttelun jälkeen sylkeä pois. Monet luulivat, että se oli tarkoitus niellä.

Kloropekt-pastillit ja purukumi desinfioivat, lievittivät yskää ja kurkkukipua sekä raikastivat hengityksen. Niissä oli klorofylliä eli lehtivihreää. Klorofylliä käytettiin pahan hajun poistamiseen myös pesuaineissa. Maun pastilleihin antoi mentoli ja eukalyptus. Strepsils-tabletteja saa nykyäänkin.

Kuva kuuluu sarjaan Apteekkimuseon aarteita ja siihen on tulostettavissa tieto- ja kysymyskortit

Kuva © Kirsi Alastalo

 

Hota-pulveri

Hota-pulveri oli suosittu särkylääke 1960-luvulle asti.
Pulveri sekoitettiin veteen.

Hota-mainos:

"Hota poistaa tuskan ja kuumeen.
Vaaraton Hota-pulveri on erinomainen alkavan taudin ehkäisijä
ja tilapäisen väsymyksen poistaja.
Käyttäkää sitä!"

Hota-mainos:

"Jos aiotte hankkia päänsärkyä, hankkikaa myös lääkettä.
Pitäkää aina mukananne pari lippua Hota-pulveria, niin apu on lähellä.
Se parantaa vaivattomasti ja tehokkaasti niin ”hankittua” päänsärkyä kuin muutakin.
Hota lievittää myös reumaattisia kipuja, kuumetta, rauhattomuutta y.m.s.
Saatavana apteekeista."

Sanastoa apteekki, oire, vaikutus, sivuvaikutus, yhteisvaikutus,
plasebo-vaikutus, mikstuura, rohto, migreeni

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

 

Kalsiumlaktaatti ja särkylääke

Kalsiumlaktaatti on valkoista jauhetta, joka nautitaan veteen sekoitettuna. Se on lääke, jolla hoidetaan kalsiumin puutostiloja. Se on myös happamuudensäätöaine, säilöntäaine ja hapettumisenestoaine, jota käytetään mm. juustoissa.

Sanastoa: apteekki, oire, vaikutus, sivuvaikutus, yhteisvaikutus, plasebo-vaikutus, mikstuura, rohto, osteoporoosi

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

 

Keuhkotautiparantolassa

Lapsia Keski-Suomen keuhkotautiparantolassa Muuramessa.
1930 -1950 -luvut

 

Lakritsia

Lakritsijuuresta valmistettu lakritsi on tunnettu jo tuhansia vuosia. 1700-luvulle saakka sitä pidettiin etupäässä lääkeaineena, jota käytettiin vilustumistautien ja vatsavaivojen hoidossa. Lakritsijuurta on käytetty kauan limaa irrottavana yskänlääkkeenä. Lakritsi mainitaan perinteisissä kiinalaisissa yrttikirjoissakin.

Lakritsi nostaa verenpainetta. Se voi olla haitallista ihmisille, jotka käyttävät nesteenpoistolääkkeitä, digoksiinia ja laksatiiveja.

Fazer on valmistanut lakritsia vuodesta 1927 saakka, ensin Hangossa ja myöhemmin Helsingissä. 1920-luvun lopulla valikoimassa oli jopa parikymmentä erilaista lakritsituotetta. Lakritsia valmistettiin myös talvisodan aikana ja jatkosodan aikana se oli ainoa makeinen markkinoilla.

Vuonna 2013 EU halusi kieltää lakritsipiippujen myynnin, koska niiden ajateltiin kannustavan lapsia tupakan polttoon. Laku Pekka-logo poistettiin lakritsipötköistä 2008, koska se tulkittiin rasistiseksi. Sama kohtalo oli neekerin suukoilla, joiden nimi muuttui suklaasuukoiksi.

Sananlaskuja
- Ei makeaa mahan täydeltä.

Sanastoa: laksatiivi, verenpaine, Halva, Englannin lakritsi, metrilaku, karamelli

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

 

Lapamato

Kansakoulun oppilaille kerrottiin hygieniasta ja loisista.
Lapamadot olivat yleisiä,
koska kaloja ei kypsennetty kunnolla.
Runsaskaan suolaaminen ei tapa lapamatoa.

Koulun havaintovälineiden joukossa oli pullo,
josta lapset näkivät, miltä lapamato näyttää.

Tosin moni oli jo nähnyt sen luonnossa aiemmin,
kun saaliiksi saatuja lahnoja oli
ennen ruuaksi laittamista avattu.

Lapamato voi elää ihmisen suolistossa parikymmentä vuotta
ja kasvaa jopa 20 metrin pituiseksi.
Samassa suolistossa voi olla useita matoja yhtä aikaa.
Oireita ovat päänsärky, huonovointisuus ja anemia.

Lapamadon voi saada mateen, hauen, ahvenen ja kiisken mädistä,
mutta siiassa ja kirjolohessa se ei juurikaan viihdy.
Lapamato voi asettua myös kissaan tai koiraan,
joten niillekään ei saa antaa raakaa kalaa.

50-luvulla koululaiset oppivat hokeman "Raaka kala, paha kala",
kun Mato-Alli eli sosiaalineuvos Alli Vaittinen-Kuikka
taisteli kansantaudiksi levinnyttä lapamatoa vastaan.

Nykyään lapamato todetaan Suomessa vuosittain
noin kahdestakymmenestä ihmisestä.
Matotartunnan voi saada kalan mädistä tai sushista.
Mäti pitää aina pakastaa vähintään vuorokaudeksi
ja vähintään -18 asteen pakkaseen,
jotta siinä olevat mahdolliset lapamadon munat kuolevat.

Mato häädetään lääkkeillä (kuva).

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 64
kappaleessa 17. Koulu

Kuva CC BY 4.0  Outi Mäki

 

Lääke astmaan ja heinäkuumeeseen

Mendaco oli lääke mm. astman hoitoon. Sitä mainostettiin näin: "Lääke yskää, hengenahdistusta, hermostuneisuutta, unettomuutta, huonoa ruoansulatusta, päänsärkyä sekä yleisvoinnin heikentymistä vastaan, kun niiden aiheuttaja on astma, bronchitis tai heinäkuume". Heinäkuumeeksi kutsuttiin siitepölyallergiaa ja heinänuhaa.

"Heinäkuume riippuu kasvien kukkimisesta, vaikuttakoonpa sen sitten siitepöly, ilmaan haihtuneet öljyt tahi muut aineet, jotka kukkiessa syntyvät auringon valon vaikutuksesta, tahi sitten loiseliöt, jotka siitepölyn mukana tunkeutuvat hengityselimiin. Kokemus on näyttänyt, että usein kaikki samalla seudulla olevat henkilöt, joilla on taipumusta heinäkuumeeseen, sairastuvat samana päivänä. Omituista on, että maalaisrahvas, joka on hyvin paljon tekemisissä kasvikunnan kanssa, säilyy taudilta, ja että muistakin sairastuvat vain sivistyneet henkilöt, joten näyttää siltä kuin henkinen työskentely ja yleinen heikkohermoisuus lisäisi taipumusta heinäkuumeeseen. Varmaa lääkettä tähän tautiin ei ole olemassa. Kuitenkin saavat useimmat potilaat helpotusta, jopa muutamat paranevatkin, kun saadaan nenän alimman kuorikon turvotus sulamaan. Se, jolla ei ole tilaisuutta muuttaa kukkima-ajaksi pois kotiseudultaan, välttäköön, mikäli mahdollista, niittyjä, puutarhoja ja vainioita tahi asettakoon sieraimiinsa puuvillatukon, joka siivilöi ilman, mutta ei estä hengitystä. Rautatiematkoilla tulee pitää nenäliinaa tahi silkkiharso silmillä. Asuinhuoneen ikkunat pidettäköön päivin suljettuina."

– Kodin lääkärikirja, 1913

Sanastoa: allergia, lääkäri, pujo, antihistamiini, nokkosrokko

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

 

Mausteet ja terveyssuola

Mausteilla on ollut ihmiskunnan historiassa iso merkitys. Tärkeimmät mausteet on tunnettu tuhansia vuosia. Ne ovat olleet kalliita vaihdon välineitä. Suomessa tärkeimmät mausteet ovat olleet suola, pippuri, kaneli ja kardemumma. Suola estää homeiden kasvua. Suolattu ravinto säilyy pitkään ja liottamalla siitä saadaan taas syöntikelpoista. Vanilja on yksi suosituimmista makuaineista. Leipämausteena käytetään anista, fenkolia ja kuminaa.

Mausteet olivat entisaikaan statussymboleita; mitä maustetumpi ruoka, sitä rikkaampi perhe. Sahrami on maailman kallein mauste.1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla mausteet yleistyivät käytössä tavallisenkin kansan keskuudessa.

Sanastoa: maustepippuri, valkopippuri, joulumausteet (neilikka, kaneli, inkivääri), pullamausteet (kardemumma, kaneli), yrtit (basilika, oregano, minttu, persilja, tilli, lipstikka, piparminttu, rakuuna, sitruunamelissa, meirami, kirveli, ruohosipuli), piparjuuri, fenkoli, sipuli, valkosipuli.

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

 

Ojan isännän linimentti

Ojan isännän linimentin reseptin kehitti kuuluisa luhalahtelainen kansanparantaja Juho Yli-Oja (1882–1943). Apteekit valmistivat tätä tehokasta, voimakkaan tuoksuista lientä hänen ohjeidensa mukaan monen vuosikymmenen ajan aina 1990-luvulle asti. Tuote auttoi hartia- ja niskajännitykseen, nivelten kolotuksiin, selän rentouttamiseen, lihaskireyteen ja verenkierron elvyttämiseen. Linimenttiä siveltiin kipeytyneille alueille 2–3 kertaa päivässä tai tarvittaessa. Ojan isännän oma neuvo oli: "Kipeää paikkaa haudotaan lämpimällä vesikääreellä, sen jälkeen voidellaan linimentillä ja peitellään villaisella kääreellä. Sopii hyvin käytettäväksi saunan jälkeen." 60 vuotta isännän kuoleman jälkeen Frantsilan yrttitila muunsi linimentin 2000-luvun lainsäädännön mukaiseksi ja se on ollut Frantsilan myydyimpien tuotteiden joukossa jo useita vuosia.

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

 

Opetustaulu Ihmisen elimet Opetustaulu (terveysoppi) Ihmisen elimet

Pahvisia opetustauluja oli kouluissa käytössä vielä 1970-luvulla.

Kulttuuriperintökasvatuksen seuran Kansakoulun kuvataulut -opas

Pahvilevylle liimattu monivärinen painopaperi.
Taulun yläreunassa kaksi reikää.
Taulun aiheena ihmisen sisäelimet.
Ihmisen vartalo kuvattuna väliltä lantio - kaula.
Elimet on numeroitu.
Sivussa kaksi suurennosta. Taulussa numero III.

Alareunassa signeeraus: "Dr. EHoelemann 1908"

Taulu on ollut käytössä Åbo Svenska Samskolanissa

CC BY-ND 4.0 Turun museokeskuksen kokoelmat,
Inventaarionumero TMM18168:494,
Finna

 

Opetustaulu (terveysoppi) Ihmisen sydän

Ruotsinkielinen raittiusopetustaulu (yht. 4 kpl, sarja II)
Taulu 3 aiheena sydän.

"Åskådningstavlor för nykterhetsundervisning.
Serie II. Anatomiska tavlor enligt Professor Curt Wallis."

Taulu on ollut käytössä Åbo Svenska Samskolanissa

Alareunassa teksti: "Nykterhetens Vänners åskådningstavlor. Serie II, 1."

Valmistaja Oy Tilgmann Ab

Tukevalle pahvilevylle liimattu monivärinen painopaperi.
Reunat on päällystetty ruskealla paperilla.
Yläreunassa kaksi metallirenkailla vahvistettua reikää.

CC BY-ND 4.0 Turun museokeskuksen esinekokoelma
Inventaarionumero TMM18168:499,
Finna

 

Opetustaulu Hampaiden hoito

Taulu on ollut opetustarkoituksessa käytössä sairaanhoitajien koulutuksessa.

 

Kartongin päälle liimattu väripainos, aiheena:
Hampaiden reikiintyminen.

Piirtäjän nimikirjaimet: Hu.

CC BY-ND 4.0 Turun museokeskuksen kokoelmat,
Inventaarionumero TMM23437:392,
Finna

 

Opetustaulu Hinkuystän helpottaminen

Kotitekoinen kartonkiin tussilla piirretty opetustaulu,
jonka aiheena on hinkuyskää tai laryngitistä sairastavan lapsen hoito.
Oppilastyö, jonka on valmistanut opettaja Alli Sillanpään aikana
joku hänen oppilaistaan tai ryhmätyönä tunnilla.

Valmistettu 1960-1970 lukujen vaihteessa.

Laryngiitti on kurkunpäätulehdus. Siitä tietoa Terveyskirjastossa.
Hinkuyskästä tietoa Terveyskirjastossa.

CC BY-ND 4.0 Turun museokeskuksen kokoelmat,
Inventaarionumero TMM23437:533:2,
Finna

 

Opetustaulu Syyhypunkki

Syyhyn aiheuttaa 0,3–0,5 mm:n pituinen hämähäkkieläimiin kuuluvan syyhypunkki.
Se leviää ihmisestä toiseen läheisen kosketuksen kautta.
Oireena on kova kutina.

 

Kartongin päälle liimattu painokuva.

Verlag von Paul Parey in Berlin SW 11, Hedemannstr.28-29,
Druck von Werner & Winter, G. m. b. H., Frankfurt a. M.

Valmistaja Parey Paul, Berliini

CC BY-ND 4.0 Turun museokeskuksen kokoelmat,
Inventaarionumero TMM23437:391:4,
Finna

 

Opetustaulu Tulirokko ja tuhkarokko

Tulirokko on bakteerin aiheuttama infektio,
joka tarttuu melko helposti pisara- tai kosketustartuntana.
Taudin itämisaika on 3–5 vuorokautta.
Tulirokkoa vastaan ei voi rokottaa,
mutta nykyään se voidaan parantaa penisilliinillä.

Ennen antibioottien keksimistä tulirokko tai sen jälkitaudit
olivat monen pikkulapsen kuolinsyy.
Jälkitauteja olivat munuaisten tai sydämen tulehdus.

Tulirokon voi sairastaa vain yhden kerran.

Kuvan opetustaulussa on kartongin päälle liimattu väripainos,
jonka aiheena on lasten tuli- ja tuhkarokko,
kuumekäyrät kummastakin.
Taulu on valmistettu Saksassa.
Otsikko: Ansteckende Kinderkrankheiten.

CC BY-ND 4.0 Turun museokeskuksen kokoelmat,
Inventaarionumero TMM23437:401:2,
Finna

 

Piippu oli muotia

Vuonna 1957 yhä useammat ihmiset siirtyivät piippuun tupakan hinnan noustessa.
Kysynnän kasvaessa piipuille myönnettiin tuontilisenssejä,
mm. Ranskasta saatiin tuoda 450 000 markan ja Englannista 160 000 markan arvosta piippuja.

Kuva ja tietoa vanhoista tupakkamerkeistä; kuva ja tietoa tupakan suodattimista; kuva ja tietoa piipputupakasta;kuva toisesta piippua polttavasta miehestä.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

kuva cc   Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma, 8.10.1957.
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r57-9993_1.tif

 

Piipputupakkaa

Piipputupakointi oli ennen yleisempää kuin nykyään. Jymy-merkki oli tunnettua piipputupakkaa. Sitä alettiin valmistaa Rettigillä Turussa vuonna 1934. Jymy oli sikarinteossa jäänyttä jämätupakka ja se oli voimakasta nykytupakkaan verrattuna. Toinen tunnettu merkki oli Otso.

Jos tupakka tulisi markkinoille nyt, sille ei saisi myyntilupaa.

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

 

Terveysopin oppikirja

Kirjan alusta:

”Opettajalle
Uusi terveysoppimme on tehty yhteistoiminnassa uudistetun eläinopinopetuksen kanssa, jossa ihmisen anatomia ja fysiologia luetaan keskikoulun ylimmällä asteella. Tällä järjestelyllä vapaudutaan miltei kokonaan mainittujen aputieteiden opetuksesta ja voidaan keskittyä varsinaiseen terveysoppiin, so. käytännölliseen terveydenhoidon opetukseen, mikä puoli aikaisemmissa oppikirjoissa on jäänyt suhteellisen pieneksi.

Kirjassa on tosin lyhyt petiitillä painettu anatomis-fysiologinen käsittely jokaisen aiheen yhteydessä, mutta sen opettamisesta luovutaan silloin, kun eläinopin opetus tapahtuu rinnan terveysopin opetuksen kanssa, ja tyydytään kertauksenluontoiseen kuulusteluun. Jos taas rinnakkaisopetuksen puutteessa on pakko opettaa anatomiaa ja fysiologiaa, siihen käytetään mahdollisimman lyhyt aika.

Terveysopille varatun ajan niukkuuden vuoksi osa käytännöllisistä harjoituksista voidaan suorittaa voimistelu- ja urheilutunneilla. Tällaisista mainittakoon hukkuvan otteista irroittautumis-, tekohengitys-, lastoitus-, sidonta-, loukkaantuneen kuljetus- ja kuivauintiharjoitukset.

Lukusuunnitelma on tehty siten, että asuntoterveysoppi ja ihonhoito niihin liittyvine aiheineen luetaan 8-luokkaisen oppikoulun IV luokalla sekä tautien vastustaminen ja liikuntaterveysoppi VII luokalla. Kaikki muut aiheet käsitellään V luokalla.

Vähemmän tärkeät kohdat on painettu petiitillä…”

 

Kirja on Kouluhallituksen hyväksymä marraskuussa 1949
ja se on painettu Otavan kirjapainossa 1951.

Kuva CC BY 4.0 Outi Mäki, kirja Napialan Wanhassa koulussa, Janakkalassa

 

Tupakan suodattimia

Sitten, kun alettiin ymmärtää tupakan epäterveellisyyttä, markkinoille tuli tuotteita,
joiden väitettiin ehkäisevän negatiivisia vaikutuksia.
Antinikotea-suodattimien mainostettiin poistavan savukkeen, sikarin ja piipputupakan vahingolliset aineet.
Nykyään tiedetään, että tupakka sisältää tuhansia vahingollisia aineita
ja on yhteydessä hyvin moniin sairauksiin.
Nyt siitä pyritään eroon nikotiinilaastareiden ja -purukumien avulla.
Osalle käyttäjistä nekin aiheuttavat fyysistä riippuvuutta.
Siksi sosiaalinen tuki on tärkeää.

Ruotsin sana Snus = nuuska ja näsa = nenä.

Nuuskan myynti kiellettiin Suomessa 1995.

Sanastoa: Paksu Pikanelli –mällitupakka, holkki, riippuvuus, savuke, nuuska, mainonta, sikari,
nikotiinilaastari, nikotiinipurukumi, Klubi, Saimaa, raskasmetalli, syöpä, musta pörssi, Stumppi

 

Tupakkaa

Tupakkatuotteita ovat savukkeet, irtotupakka, sikarit ja nuuska. Tupakan vastikkeeksi tai tupakkajäljitelmiksi kutsutaan sähkösavukkeita, savuttomia savukkeita ja yrttinuuskaa.

Saimaa oli tunnettu tupakkamerkki, samoin Työmies. Entisaikoina tupakka oli voimakkaampaa kuin nykyään eikä terveyshaitoista tiedetty mitään, joten sekä isäntä että vieraat saattoivat hyvällä omallatunnolla poltella lapsiperheen kotona sisätiloissa. Ostotupakan lisäksi tupakkaa viljeltiin monen tuvan takana. Tupakkapaketin takakantta käytettiin usein paperin korvikkeena. Monen talon piirustukset on tehty askin takakanteen. Sota-aikana tupakan kulutus lisääntyi. Rintamalla poltettiin paljon, sillä se vaikutti rauhoittavasti. Kotirintamalle riitti tupakkaa vähemmän, vaikka täälläkin sitä olisi haluttu hermojen rauhoittamiseen. Tupakka oli kortilla ja moni osti tupakka-annoksensa vaihdon välineeksi. Suomen ensimmäinen tupakkatehdas perustettiin Turkuun 1731.

Nykyään tiedetään, että tupakointi altistaa parodontiitille, joka vaikuttaa elimistön yleiseen tulehdustilaan sekä lisää mm. sydän- ja verisuonisairauksien riskiä ja vaikuttaa diabeetikon sokeriarvoihin. Sydäninfarktin jälkeen tupakoinnin lopettaminen on tehokkain keino vähentää uusintainfarktien vaaraa. Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen sivustolle on tietoa tupakoinnin ja tupakoimattomuuden vaikutuksista.

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.