Kuvalista

Kirjoita tähän, minkä aiheisia kuvia haet. Käytä hakusanoina kuvapankin omia kuva-aiheita (luettelo edellisellä sivulla).
Eduskunnan puhelinkeskus vuonna 1961

Syysistuntokauden alkaessa eduskunnan puhelinkeskus oli taas kiireisenä,
kun vilkasliikkeisiä kansanedustajia piti etsiä eri puolilta taloa.
Puhelinkeskuksen hoitaja Hymy Haapalainen työssään syyskuussa 1961.
Lankapuhelinverkon viimeiset käsivälitteiset keskukset lopetettiin 1980.

Sanastoa: Sentraali-Santra, telefooniyhtymä, puhelinpylväs, puhelinosuuskunta, puhelinlinja,
tietotekniikka, puhelinkoppi, puhelinkortti, näppäinpuhelin, GSM-puhelin, känny, autopuhelin,
älykänny, palvelunumero,

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc  Valokuvaaaja Martti Halme/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Helsinki 12.9.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-27473_1.tif

 

Ensimmäisiä televisiolähetyksiä

Kuvassa lapset katselevat teekkareiden televisiokerhon koelähetystä toukokuussa 1955.
Vasta neljä päivää myöhemmin lähetettiin Suomen ensimmäinen julkinen tv-lähetys.
Sitä seurattiin eri puolille Helsinkiä sijoitetuista 15 vastaanottimesta.
Tv-studio oli rakennettu Teknillisen Korkeakolun radiolaboratorioon.
Lähetyksen ohjasi ja juonsi Lasse Pöysti.

Edellisenä vuonna oli perustettu televisiokerho,
jonka tavoitteena oli rakentaa televisiolähetin ja aloittaa koelähetykset Suomessa.
Televisiokerhoon kuului paljon teekkareita
ja he kehittivät televisiolähettimessä tarvittavaa tekniikkaa osana tutkintoaan.

Säännölliset tv-lähetykset aloitettiin Suomessa 1956
ja Yleisradio tuli mukaan vasta kaksi vuotta myöhemmin.
Silloin Tasavallan presidentti Urho Kekkosen uuden vuoden puhe 1.1.1958
aloitti Suomen Television säännölliset lähetykset.
Television katselulupa tuli pakolliseksi radion kuunteluluvan rinnalla.
Vastaanottimia oli aluksi hyvin harvassa,
joten usein myös naapurin lapset tulivat katsomaan televisio-ohjelmia.

1969 Presidentti Kekkosen uudenvuoden puheella aloitettiin Ylen ohjelmalliset värikoelähetykset.
Televisiolupia oli suomalaisilla silloin jo miljoona kappaletta.

Vuosien varrella lapset ovat seuranneet televisiosta Kylli-tätiä, Onni-klovnia,
Arja-tätiä, Kasperia ja Pelle Hermannia.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

Kuva cc   Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma.
Helsinki 20.5.1955. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r55-2947_9.tif

 

Hiustenkuivaaja

Hiustenkuivaajassa oli ennen puinen kädensija.
Kampaaja saattoi jättää tällaisen käsikuivaajan isomman "luurankokuivaajan" avuksi
puhaltamaan putkistosta ilmaa asiakkaan hiuksiin.
AEG-merkkisiä hiustenkuivaajia ja muuta elektroniikkaa valmistetaan edelleen.

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

 

Huutokaupassa

Perinteiset huutokaupat käytiin ennen näin:
Meklari nosti kaupattavan esineen korkealle ja pyysi tarjouksia.
Tässä kuvassa voimamies Veikko Salo nostaa huutokaupassa
Kotajärvellä kesäkuussa 1979 vanhan separaattorin korkealle
- mutta ei saanut yhtään huutoa.

Monet meklarit ovat olleet erityisen hyviä suustaan
ja huutokaupat vetivät paljon väkeä paikalle.
Nykyään monet huutokaupat käydään netissä.

Kuva © Pekka Agarth 1979. Kuvauspaikka Kotajärvi

 

Imuri

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 46
kappaleessa 13. Kodin tavarat ja siisteys.

Kuva © Marika Tamminen / Vapriikin kuva-arkisto

 

Jouluaattona 1957

Margit Jästerberg (1900-1985) ja Valter Jästerberg (1892-1981) istumassa pöydän ääressä
kotonaan Helsingissä Huopalahden asemarakennuksessa (Kylätie 25) jouluaattona 1957.

Sähkökynttilät alkoivat yleistyä joulukuusissa 50-luvulla.
30-luvulta alkaen niitä oli ollut saatavissa,
mutta ne olivat pitkään ylellisyystuotteita,
joihin oli varaa vain erittäin rikkailla ihmisillä.

CC BY 4.0, Teo Jästerberg 24.12.1957, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

 

Jääkaappi

Kylmämuseossa jääkaapin historiaa

 

Kananmunien läpivalaisulaite

Tällaisella kananmunien läpivalaisulaitteella tarkistettiin munien tuoreus.
Edelleenkin kananmunien laatu tarkistetaan läpivalaisemalla.
Muninnan jälkeen kananmuna on "ekstratuore" 9 päivää.
Tavallisen kananmunan parasta ennen päivämääräksi laitetaan 28 päivää muninnasta.

Tuoreen kananmunan keltuainen on pyöreä.
Tuoreuden voit tarkistaa myös rikkomatta munia.
Täytä kulho kylmällä vedellä ja aseta munat sinne.
Kelluvat munat kannattaa heittää pois,
sillä vanhoissa munissa on enemmän ilmaa.
Heiluta raakaa kananmunaa korvan juuressa.
Jos kananmuna hölskyy, on se jo pilaantunut.
Jos rikotussa munassa näkyy punainen veriläikkä,
kana on voinut kärsiä stressistä muniessaan.
Kananmuna on edelleen käyttökelpoinen, mutta poista veritippa lusikalla.

Säilytä munat mieluiten omassa rasiassaan jääkaapin perällä.
Pahvirasia suojaa munia myös muiden ruokien hajuilta.

Keitetyn ja raa´an munan erottaa toisistaan pöydällä pyöräyttämällä.
Keitetty pyörii nopeammin.

Munankuoren sisällä olevaa ohutta kalvoa voi käyttää suojaamaan pieniä viiltohaavoja.

Munankuoret ovat kompostissa hyviä mineraalien lisääjiä.
Murskaa kuoret ennen kompostiin laittoa.

Joskus kananmunien syöntiä rajoitettiin,
kun luultiin niiden kolesterolin nostavan syöjän kolesterolia,
mutta nykytutkimusten mukaan käykin päinvastoin.

Kananmunilla on paljon terveyttä edistäviä vaikutuksia.
Ne sisältävät runsaasti aminohappoja, antioksidantteja ja terveellisiä rasvoja.
Kananmunissa on koliinia, joka auttaa aivoja pysymään kunnossa.
Koliinin puute voi aiheuttaa rasvamaksaa ja kakkostyypin diabetesta.

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Arvoitus
- Kumpi tulee ensin, muna vai kana?
- Kana, sillä se on aakkosissa ennen munaa.

Sananlasku
- Älä laita kaikkia munia samaan koriin!
- Parraton suutelu on kuin suolaton muna.

- On turvallista kaakattaa vasta, kun muna on munittu.
- Rakkaus ja kananmunat ovat parhaita tuoreina.
- Parempi kananmuna tänään kuin kana huomenna.
- Lyötpä sitten kiven kananmunaa vasten tai kananmunan kiveä vasten, lopputulos on aivan sama.
- Suudelma ilman viiksiä on kuin kananmuna ilman suolaa.

Uskomus
Jos Maarianpäivän yönä kananmuna jäätyy rikki, tulee kylmä kevät.

Kuva © Emilia Nieminen

 

 

Kauko Käyhkö

Laulaja ja viihdetaiteilija Kauko Käyhkö studiossa mikrofonin äärellä.
Käyhkö esiintyi radiossa mm. Helismaan hupailuissa ja Metsäradiossa.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

cc   Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Helsinki 20.9.1947. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r47-751_3.tif

 

Kotisuihku

Suomen Gummitehdas OY:n valmistamaa kotisuihkua mainostettiin saunan korvikkeena.
Sitä suositeltiin käytettäväksi makuuhuoneessa, keittiössä, heinäniityllä ja urheiluharjoitusten jälkeen.
Kotisuihkun etuina mainostettiin roiskumattomuutta ja tukan säilymistä kuivana.
Sanko täytettiin lämpimällä vedellä ja nostettiin pään yläpuolelle.
Johtoletkun pää upotettiin astiaan ja suihkurengas asetettiin olkapäille.
Hana aukaistiin ohjeiden mukaisesti, jolloin vesi valui vartaloa pitkin pesusoikkoon tai maahan.

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

 

Kotisuihkun letkut

Kuvassa on kotisuihkun letkut ajalta, jolloin vesi kannettiin kaivolta.

Suomen Gummitehdas OY:n valmistamaa kotisuihkua mainostettiin saunan korvikkeena.
Sitä suositeltiin käytettäväksi makuuhuoneessa, keittiössä, heinäniityllä ja urheiluharjoitusten jälkeen.
Kotisuihkun etuina mainostettiin roiskumattomuutta ja tukan säilymistä kuivana.

Sanko täytettiin lämpimällä vedellä ja nostettiin pään yläpuolelle
esimerkiksi kaapin päälle tai puun oksalle.
Johtoletkun pää upotettiin sankoon ja suihkurengas asetettiin olkapäille.
Hana aukaistiin ohjeiden mukaisesti, jolloin vesi valui vartaloa pitkin pesusoikkoon tai maahan.

Vahvikkeessa on myös letkupakkauksen kansikuva,
josta näkyy, kuinka suihkua käytettiin.

Kuva CC0 Outi Mäki

 

Kouluradion nauhoitus 1956

Kouluradion ohjelman äänitys käynnissä.

Alkuperäinen kuvateksti Kuluttajain lehdessä 1956:
"Tässä siirtyvät 'Kuningas Patamobiuksen' moninaiset seikailut ääninauhalle
- ne, jotka ovat sattuneet kuuntelemaan Kouluradiota, tietävät,
että seikkailun henkilöt ovat kaikki vedeneläviä.
Heistä näemme vasemmalta mateen (Oiva Sala),
itsensä rapu Patamobiuksen (Holger Salin), särjen (Hillevi Lagerstam)
ja salakan (Sirkka Hirvonen)."

(Kuluttajain lehti 18/1956, s. 8)

Kuva CC0 Suomen valokuvataiteen museo, kuvaaja: Kalle Kultala,
Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_11116H

 

Laatikkokameralla kuvaamista

Suomenkielen professori, akateemikko Pertti Virtaranta (1918 - 1997) kädessään vanha laatikkokamera.

Äänikuva kameran käytöstä vuodelta 1968 (1/2 min).

Nykyään on olemassa digikameroita, web-kameroita, riistakameroita, videokameroita, valvontakameroita, lämpökameroita, taskukameroita, piilokameroita ja kelikameroita.

Kamera voi olla silmälaseissa, rannekellossa, vyössä, otsalla, kypärässä, kännykässä ja täppärissä (tabletissa).

Suomessa on paljon web-kameroita, joiden kuvaa voi seurata netissä, esim. monen kaupungin keskustassa ja laskettelurinteissä. Virtuaalikirkot lähettävät jumalanpalveluksia ja konsertteja eri puolilta Suomea. Kelikameroita voi etsiä paikkakunnittain. Googlaa: web-kamera + paikkakunta tai aihe.

 

Peltinen tyhjiöpakkaus eli vakuumipakkaus

Avaruusteollisuus keksi 50-luvulla
tyhjiö- eli vakuumipakkaukset.
Tyhjiöpakkauksesta imetään ilma
ennen kannen sulkemista.
Silloin ylimääräinen happi poistuu
pakkauksen sisältä. 
Näin kahvirasva ei pilaannu.

Onnellinen oli se, jolla oli tuttavia Amerikassa.
Hän sai käteensä tyhjiöpakattua kahvia ennen muita.
Maxwell Housen purkki löytyi usein Amerikan paketeista.

Paulig otti ensimmäisenä käyttöön
ilmatiiviin peltipurkin ja SOK seurasi.
SOK kutsui pakkausmenetelmää
nimellä AAA eli Aito Amerikkalainen
Aromipaahtomenetelmä.

Tiedätkö, miten tyhjiöpakkaus avattiin?

Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita.

Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.

 

Polkupyörän lamppu ja dynamo

Polkupyörän valo oli erityisen tärkeä silloin, kun katuja ja teitä ei valaistu.
Vielä 50-luvulla pyöräilijät kiinnittivät pyöriin taskulamppuja.

Pyörän lamppuja ja dynamoita valmistava Solifer aloitti toimintansa vuonna 1954.
Sen ensimmäinen tuote oli dynamo,
joka muutti polkupyörän renkaan liikkeen sähköksi,
jopa pyörää taluttaessa.
Solifer olikin maailmankuulu siitä, että jo kävelyvauhdissa lamppu valaisi hyvin.

Kuvassa vasemmalla on karbidilamppu 30-luvulta.
Sen polttoaineena käytettiin sammuttamattomasta kalkista ja hiilestä tehtyä,
sepelin näköistä kalsiumkarbidia.
Käytön aikana lampussa paloi pieni liekki.

Lain mukaan polkupyörässä on käytettävä valoja hämärässä ja pimeässä.
Valojen puuttumisesta saattaa saada sakkoja.

Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 49.

Kuva © Kirsi Alastalo

 

Sputnik

Sananlasku
Kaikki on mahdollista. Mahdottoman toteuttaminen vie vain enemmän aikaa.

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 24
luvussa 7. Sputnik.

Kuva CC0 Wikimedia Commons

 

Sähkövatkain

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 46
kappaleessa 13. Kodin tavarat ja siisteys.

Kuva © Marika Tamminen / Vapriikin kuva-arkisto

 

Televisio

Poika katsomassa TV:tä 1950-luvulla.

Ensimmäiset lähetykset olivat kaikki suoria.

Yksi 1950- ja 1960-lukujen keskeinen radion ja television
viihdepersoona oli Niilo Tarvajärvi.
Hänen ohjelmiaan Palapeli- ja Tervetuloa aamukahville seurattiin ahkerasti.
Laatikkoleikki-osuudessa kilpailija sai valita
rahatukun tai suuren laatikon sisältämän yllätyslahjan.
Tarvajärvi järjesti myös keräyksen, jolla hankittiin poliisiautoja.
Seitsemässä viikossa koottiin hamsteritarrojen myynnillä varat 58 autoon.

Ylen Elävä arkisto: Arkiston helmiä. Arkiston aarteita:
Tarva muistelee (28 min video)

Kuva CC0 Suomen valokuvataiteen museo
Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_11121F

 

Vanhojen kahvimyllyjen viimeinen sukupolvi

Nämä erikoiset kahvimyllyt ovat 50–60-luvulta.
Käsikäyttöinen keltainen mylly on muovia.
Vaalea ja punakantinen on tehty puusta.
Sähkökäyttöisen myllyn runko on metallista.

60-luvun jälkeen kahvin jauhaminen kotona väheni,
joten kahvimyllyjä ei enää hankittu.
Moni on säilyttänyt vanhan kahvimyllyn.
Nykyään kahvin harrastajat ostavat
pieniä käsi- ja sähkökäyttöisiä myllyjä.

Kun jauhaa kahvinsa itse,
saa tuoretta kahvia
ja kahvin tuoksu on voimakkaampi.
Kahvihetkessä on erityinen tunnelma,
kun sitä valmistelee itse alusta alkaen.

Onko sinulla vanha kahvimylly tallella?
Millainen?
Millaisessa tilanteessa jauhoit kahvia viimeksi?
Haluaisitko jauhaa kahvia nykyään itse?

Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita.