Kuvalista

Uuden Suomen kummiperheen emäntä laittaa ruokaa.
Perheen kuopus kopassaan lieden lämmössä 1940-luvulla.

Puuhella oli ennen kodin sydän.
Sillä tehtiin ruuat ja lämmitettiin vedet.
Keittiö tai tupa lämpisi nopeasti siinä samalla.
Iso puuhella oli paikoilleen muurattu.
Se sijoitettiin leivinuunin yhteyteen.
Monessa hellassa oli Högforsin valurautainen elementti.
Se upotetaan muurattuun jalustaan.
Huuva muurattiin hellan päälle.

Kuvan kaltaisissa suurissa helloissa oli usein takana syvennys,
jossa saattoi kovilla pakkasilla nukkua mukavan lämpimässä.
Vähintään sen paikan valloitti kissa.

Savupellejä oli useampia ja niistä vain yksi oli kerrallaan auki.
Kesäpelti päästi savukaasut suoraan piippuun.
Paistopelti ohjasi kaasut uunin ympäri.
Talvipelti pakotti savukaasut kiertämään muurissa niin,
että tiilet lämpenivät ja lämmittivät kotia.

Pienemmissä tiloissa oli myös peltikuorisia omilla jaloillaan seisovia
ja tulenkestävällä massalla vahvistettuja liesiä.
Luukut olivat valurautaa.

Hellan kyljessä oli kuparinen säiliö veden lämmittämiseen.
Sen lisäksi hellan suurimman levyn päällä pidettiin  
jatkuvasti kookasta vesikattilaa.

Edelleen monella kesämökillä on puuhella
ja sen virittelyä pidetään rentouttavana puuhana
- kunhan hormi on kuiva ja vetää hyvin.

Kehtolaulu (Raita tietokanta).

Sotien jälkeen monet tahot järjestivät keräyksiä huono-osaisten hyväksi.
Uusi Suomi valitsi kummiperheen, jolle kerättiin rahaa lukijoilta.

Vanha tuutulaulu
Tuuti, tuuti lasta,
kissa tuli vastaan.
Kissa hyppäs kiikun päälle
ja kiikutteli lasta.

Elämänohje
Tee työtä kuin eläisit ikuisesti,
rakasta kuin kuolisit huomenna.     

Sananlasku
Joka keitetyn paistaa, se makean maistaa.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

Kuva cc  Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r40-49-131_3.tif 

Kuvassa asiakas on valitsemassa hedelmiä
itsepalvelumyymälän hedelmätiskiltä helmikuussa 1957.
Ensimmäiset itsepalvelumyymälät avattiin Helsingissä 1950-luvun alkupuolella.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

Kuva cc   Valokuvaaja Teppo Palho/Suomen valokuvataiteen museo/
Alma Media/Uuden Suomen kokoelma, 6.2.1957.
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r57-7842_1.tif

Tässä kuvassa on jouluateria.

Pöydässä on lanttu-, porkkana- ja perunalaatikkoa,
savustettua kalaa, rosollia, italian salaattia, sinappisilliä

Perinteiset jouluruuat
Yleensä kaikilla aterioilla joulunaikaan tarjottiin samoja ruokia.
Karjalaisilla oli joulupöydässä kolme ruisleipää päällekkäin
ja niiden päällä kynttilänjalka.
Leipiin ei koskettu joulunpyhinä
vaan ne vietiin pyhien jälkeen vilja-aittaan ja syötiin vasta keväällä,
kun karja laskettiin laitumelle.
Kinkkua, lantulaatikkoa ja perunalaatikkoa ja lipeäkalaa
tarjottiin perunoiden ja voisulan tai maitokastik­keen kanssa.
Joulupuuro oli ennen ohraryynipuuroa tai riisipuuroa
ja hyvän onnen tuojaksi siihen laitettiin manteli.
Puuron jälkeen syötiin vielä voitaikinasta valmistettuja luumu­torttuja.

Lapsen suusta

Jos kaikki ovat ajoissa kotona, tulee perhepäivällinen.
Muuten tulee usein vain pussikeittoa.
                                       - Lauri 6v.

Sananlasku

Tulisipa joulu, että saisi yölläkin syödä.

Kuva © Sastamala Visual Oy

Äyskärillä lisätään jauhoja sen verran,
että syntyy sakea velli.

Korvo peitetään ja
seos jätetään hapantumaan vähintään yön yli.
Jos korvo tai huone on kylmä,
hapantuminen vaatii enemmän aikaa.

Seos on valmista,
kun se kuplii ja tuoksuu happamalta.

Taikinaan lisätään jauhoja ja sekoitetaan (kuva).

Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo.

CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat

Kun sota katkaisi useimpien jokapäiväisten kulutustarvikkeiden tuonnin Suomeen,
oli mietittävä vastaavia tuotteita kotimaasta.
Kahvillekin kehitettiin korvikeaineita.
Korviketta on tehty sikurista, sokerijuurikkaasta, punajuuresta, rehujuurikkaasta,
porkkanasta ja muista juureksista, pavuista, herneistä sekä voikukan juurista,
tammenterhoista, hiirenvirnan ja niittynätkelmän herneistä, paahdetusta leivästä,
maltaista, ryyneistä, keitetyistä lupiinin siemenistä ja jopa perunasta.
Sota-aikana ja sen jälkeen sanaa korvike käytettiin erityisesti kahvinkorvikkeista.
Ulkomaisia kahvinkorvikkeena käytettyjä aineita olivat taatelit, viikunat, soijapapu,
päärynä, maapähkinät ja johanneksenleipäpuu.

Korsukahvissa oli 2/3 koivunkääpää ja 1/3 voikukanjuurta tai sikuria.

Myynnissä ollut RaNa-sikuri oli valmistettu "parhaasta sikurista,
joka on huolellisesti käsitelty nykyaikaisissa erikoiskoneissa
maun jalostamiseksi sekä aromin säilyttämiseksi.
Se on erittäin hienoksi jauhettu ja rakeistettu.
Liukenee sen vuoksi nopeasti ja on helppo annostella."
Sikurijuurta kasvatettiin vanhainkotienkin kasvimailla.
Sikurijuuret korjattiin syksyllä, pestiin, kuorittiin ja paloiteltiin,
ruskistettiin uunissa ja jauhettiin hienoksi.
Sikurijuurikahvin joukkoon sekoitettiin paahdettua ruista.
Hämeessä sikurilla jatkettua kahvia kutsuttiin mallaskahviksi.
Nykyäänkin sikuria on myynnissä kofeiinittomana juomavaihtoehtona.

RaNa-nimi muodostuu sanoista ravinto- ja nautintoaine.
Sokerin tiukka säännöstely johti makeisten valmistuksen loppumiseen.
Hellaksen RaNa-tuotteisiin kuului esimerkiksi Namimurut,
jotka oli tehty kuivatuista porkkanoista ja makeutettu sakariinilla.
Paketissa oli teksti: karamellejä odotellessa - i väntan på karameller.

Suomessa vuonna 1941 kauppaan tullut kahvinkorvike oli
pääasiassa valmistettu rukiista, ohrasta, lantusta ja voikukan juuresta,
mutta sisälsi myös noin 25 prosenttia aitoa kahvia.
Myöhemmin tuli käyttöön myös kahvin vastike.
Se ei sisältänyt aitoa kahvia lainkaan.

Ensimmäinen sodan jälkeinen kahvierä saapui Suomeen helmikuussa 1946.
Se oli niin odotettu, että laivaa saapui Turun satamaan vastaanottamaan 
kaupungin johtohenkilöitä ja muutama ministerikin.

Sanastoa: brännäri, korvike, vastike, kahvike, lisäke, pööni, Santos, Rio, nokipannu, ostokortti,
kahviplörö, pullamössö eli moso, perkolaattori, barista, espresso, cappuccino, caffe latte,
caffe au lait, Irish coffee, caffe mocha, caffe freddo, caffe con panna 

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

Tällaisella kananmunien läpivalaisulaitteella tarkistettiin munien tuoreus.
Edelleenkin kananmunien laatu tarkistetaan läpivalaisemalla.
Muninnan jälkeen kananmuna on "ekstratuore" 9 päivää.
Tavallisen kananmunan parasta ennen päivämääräksi laitetaan 28 päivää muninnasta.

Tuoreen kananmunan keltuainen on pyöreä.
Tuoreuden voit tarkistaa myös rikkomatta munia.
Täytä kulho kylmällä vedellä ja aseta munat sinne.
Kelluvat munat kannattaa heittää pois,
sillä vanhoissa munissa on enemmän ilmaa.
Heiluta raakaa kananmunaa korvan juuressa.
Jos kananmuna hölskyy, on se jo pilaantunut.
Jos rikotussa munassa näkyy punainen veriläikkä,
kana on voinut kärsiä stressistä muniessaan.
Kananmuna on edelleen käyttökelpoinen, mutta poista veritippa lusikalla.

Säilytä munat mieluiten omassa rasiassaan jääkaapin perällä.
Pahvirasia suojaa munia myös muiden ruokien hajuilta.

Keitetyn ja raa´an munan erottaa toisistaan pöydällä pyöräyttämällä.
Keitetty pyörii nopeammin.

Munankuoren sisällä olevaa ohutta kalvoa voi käyttää suojaamaan pieniä viiltohaavoja.

Munankuoret ovat kompostissa hyviä mineraalien lisääjiä.
Murskaa kuoret ennen kompostiin laittoa.

Joskus kananmunien syöntiä rajoitettiin,
kun luultiin niiden kolesterolin nostavan syöjän kolesterolia,
mutta nykytutkimusten mukaan käykin päinvastoin.

Kananmunilla on paljon terveyttä edistäviä vaikutuksia.
Ne sisältävät runsaasti aminohappoja, antioksidantteja ja terveellisiä rasvoja.
Kananmunissa on koliinia, joka auttaa aivoja pysymään kunnossa.
Koliinin puute voi aiheuttaa rasvamaksaa ja kakkostyypin diabetesta.

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Arvoitus
- Kumpi tulee ensin, muna vai kana?
- Kana, sillä se on aakkosissa ennen munaa.

Arvoitus
Valkoinen maja, keskusta täynnä kultaa, talo ilman ovea. Mikä se on?    (Kananmuna)

Sananlasku
- Älä laita kaikkia munia samaan koriin!
- Parraton suutelu on kuin suolaton muna.
- On turvallista kaakattaa vasta, kun muna on munittu.
- Rakkaus ja kananmunat ovat parhaita tuoreina.
- Parempi kananmuna tänään kuin kana huomenna.
- Lyötpä sitten kiven kananmunaa vasten tai kananmunan kiveä vasten, lopputulos on aivan sama.
- Suudelma ilman viiksiä on kuin kananmuna ilman suolaa.

Uskomus
Jos Maarianpäivän yönä kananmuna jäätyy rikki, tulee kylmä kevät.

Kuva © Emilia Nieminen

Vuonna 1955 Helsingin kansakoulujen ruokailussa siirryttiin uuteen vaiheeseen.
Ruokalistoja alettiin suunnitella kahdeksi viikoksi eteenpäin
ja aterialla tarjottiin lämpimän ruuan lisäksi kaksi desiä maitoa ja pala kovaa leipää.

Suomessa toimi 6-vuotinen kansakoulu vuodesta 1866 peruskoulun tuloon eli 1970-luvulle asti.
Vuodesta 1948 lähtien kuntien oli järjestettävä kaikille oppilaille maksuton ateria jokaisena koulupäivänä.
Siihen asti oppilaat olivat tuoneet kotoa omat eväät.
Vähävaraisten perheiden lapsilla ne olivat usein hyvin puutteelliset.  

Suomen käsityön museo lainaa Muistelusalkkua kansakouluajoista,
jonka mallin mukaisesti kannattaa koota uusia salkkuja vaikka joka hoivakotiin.

Vanha uskomus
Jos veitsi putoaa, se tarkoittaa miesvierasta.
Jos haarukka putoaa, se tarkoittaa naisvierasta.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

Kuva cc   Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma, 15.11.1955.
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r55-4320_1.tif

Cantharellus cibarius

Kantarelli on herkullinen ruokasieni.
Sitä kuivataan ja pakastetaan.

Kantarelli kasvaa useimmiten koivun,
mutta myös männyn ja kuusen seurassa.

Kantarellista voi tehdä keittoa, piirakkaa ja risottoa.
Se sopii myös lihapullataikinaan.

Muita syötäviä sieniä ovat mm. haperot, huhtasieni, korvasieni, lampaankääpä,
mustatorvisieni, rouskut, suppilovahvero, tatit ja vaaleaorakas.
Ruokasienten paras keruuaika on elokuun lopulta syyskuun lopulle.
Suppilovahveroita löytää Etelä-Suomesta vielä lokakuun lopullakin.

• Tunnistatko sieniä?
• Tykkäätkö syödä sieniä? Keittona, kastikkeena, salaattina vai munakkaana?
• Tykkäätkö sienestämisestä?

Laulu Sienilaulu & Maasta se sienikin

LUONTO-kuvapakan kuva numero 4

Lisätietoja LuontoPortti

Kuva CC0 Pixabay Barbro Forsberg

Tarjoilua kotihipoissa 1955

Helsingin Uuden yhteiskoulun oppilaita vanhojenpäivän iltana
luokkatoverin kotona Katajanokalla.
Tarjolla oli nakkeja ja perunasalaattia.

Suurissakin kaupungeissa puuhella oli vielä monessa kodissa.
Sen tilalla tai lisäksi saattoi olla kaasuliesi.
Sähköhellat vakiintuivat vasta myöhemmin.

Kuvamuistiharjoitus
Heijasta kuva seinälle suurena, jos ryhmä on iso
tai tulosta jokaiselle osallistujalle tai osallistujaparille kuva.
Kuvaa katsellaan ja tutkitaan esim. 1-2 minuuttia.
Sen jälkeen se poistetaan näkyvistä
ja esitetään kuvaa koskevia kysymyksiä
tai pyydetään kertomaan kuvasta esim. 10 eri asiaa.

Montako nakkia kuvassa näkyy?
Mihin kuvan nainen nojaa?
Mitä miehellä on yllään?
Onko miehellä esiliina?
Missä naisen oikea käsi on?
Mitä mies tekee?
Onko nakkikattila puuhellalla, sähköliedellä vai kaasuhellalla?
Montako kattilaa kuvassa on?
Mikä esine on hellan etunurkassa?
Kuvaile keittiön valaisinta.
Onko keittiössä kirjava vai yksivärinen verho?

Kuva CC BY 4.0 Helsingin kaupunginmuseo, inventaarionro N260744 Finna

CC0 Pixabay

Kuva CC0 Pixabay

Etualalla painellaan kohonneita leipiä matalammiksi.
Sen jälkeen niiden annetaan peitettyinä vielä hiukan kohota.

Leipien pinnat voi voidella vedellä,
jos haluaa, ettei pinta halkeile.

Voitelunesteenä on käytetty myös maitoa, piimää, kahvia, sokerivettä,
munaa ja siirappivettä (1 dl vettä/1 rkl siirappia).
Leivät sivellään ennen uuniin panoa ja vähän ennen uunista ottamista,
että kuoresta tulisi kauniin kiiltävä, tasainen ja pehmeä.

Taustalla näkyy nyrkkirieskoja.

Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo.

CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat