Kuvalista | Vahvike

Tulosta sivu

	"Maitotyttöjä" Helsingissä oli 1950 -luvun loppupuolella useana syksynä pulaa maidosta. Varsinkaan lauantaisin ei maito tahtonut riittää. Maidon kuljetusmatkat olivat pulan vuoksi pidentyneet. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto cc Valokuvaaja Martti Brandt/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma. Helsinki 24.10.1958. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r58-13608_1.tiff
	Emäntä puuhellan ääressä Uuden Suomen kummiperheen emäntä laittaa ruokaa. Perheen kuopus kopassaan lieden lämmössä 1940-luvulla. Kehtolaulu (Raita tietokanta). Sotien jälkeen monet tahot järjestivät keräyksiä huono-osaisten hyväksi. Uusi Suomi valitsi kummiperheen, jolle kerättiin rahaa lukijoilta. Vanha tuutulaulu Tuuti, tuuti lasta, kissa tuli vastaan. Kissa hyppäs kiikun päälle ja kiikutteli lasta. Elämänohje Tee työtä kuin eläisit ikuisesti, rakasta kuin kuolisit huomenna. Sananlaskuja - Joka keitetyn paistaa, se makean maistaa. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r40-49-131_3.tif
	Happaneminen Valmis taikina jätetään happanemaan yön yli. Penkillä oleva korvo on peitetty valkoisella liinalla. Kuvan jauhovakka on punottu tuohesta. Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo. CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat
	Hedelmätiskillä Kuvassa asiakas on valitsemassa hedelmiä itsepalvelumyymälän hedelmätiskiltä helmikuussa 1957. Ensimmäiset itsepalvelumyymälät avattiin Helsingissä 1950-luvun alkupuolella. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto Kuva cc Valokuvaaja Teppo Palho/Suomen valokuvataiteen museo/ Alma Media/Uuden Suomen kokoelma, 6.2.1957. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r57-7842_1.tif
	Hierimen puhdistus Emäntä irrottaa taikinaa hierimestä veitsen avulla. Taikinakorvon vieressä jauhovakka ja äyskäri. Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo. CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat
	Illallinen Tässä kuvassa on jouluateria. Pöydässä on lanttu-, porkkana- ja perunalaatikkoa, savustettua kalaa, rosollia, italian salaattia, sinappisilliä Perinteiset jouluruuat Yleensä kaikilla aterioilla joulunaikaan tarjottiin samoja ruokia. Karjalaisilla oli joulupöydässä kolme ruisleipää päällekkäin ja niiden päällä kynttilänjalka. Leipiin ei koskettu joulunpyhinä vaan ne vietiin pyhien jälkeen vilja-aittaan ja syötiin vasta keväällä, kun karja laskettiin laitumelle. Kinkkua, lantulaatikkoa ja perunalaatikkoa ja lipeäkalaa tarjottiin perunoiden ja voisulan tai maitokastikkeen kanssa. Joulupuuro oli ennen ohraryynipuuroa tai riisipuuroa ja hyvän onnen tuojaksi siihen laitettiin manteli. Puuron jälkeen syötiin vielä voitaikinasta valmistettuja luumutorttuja. Lapsen suusta Jos kaikki ovat ajoissa kotona, tulee perhepäivällinen. Muuten tulee usein vain pussikeittoa. - Lauri 6v. Sananlasku Tulisipa joulu, että saisi yölläkin syödä. Kuva © Sastamala Visual Oy
	Jauho- ja ryynipussit Jauhot ja ryynit olivat ennen sotia irtomyynnissä. Samoin karkea ja hieno suola, perunajauhot, riisit, rusinat, kahvi ja sokeri, perunat sekä naulat. Asiakaspalvelu vei paljon aikaa, kun kullekin asiakkaalle mitattiin juuri hänen tarvitsemansa määrä kutakin tarviketta. Kauppias oppi hyvin tuntemaan jokaisen asiakkaan ja hänen perheensä kulutuksen. Maito ja kerma mitattiin suurista tonkista jokaiselle omaan kannuun. Voi säilytettiin lasikaapissa suurena kimpaleena. Myymäläapulainen leikkasi siitä sopivan palan ja punnitsi vaa´alla. Pala käärittiin voipaperiin kotiin vietäväksi. Ensimmäiset pakettivoit tulivat kauppaan vasta olympiavuonna 1952. Sanastoa Kappa, nelikko, kaupantekijäiset, paperipussi, kansanhuolto Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa. Kuva © Emilia Nieminen
	Jauhojen lisääminen Äyskärillä lisätään jauhoja sen verran, että syntyy sakea velli. Korvo peitetään ja seos jätetään hapantumaan vähintään yön yli. Jos korvo tai huone on kylmä, hapantuminen vaatii enemmän aikaa. Seos on valmista, kun se kuplii ja tuoksuu happamalta. Taikinaan lisätään jauhoja ja sekoitetaan (kuva). Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo. CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat
	Juustoja ja säilykkeitä kaupan vitriinissä Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 50 luvussa 14. Arjen ateriat. Kuva © Martti L. Laitinen, Vapriikin kuva-arkisto
	Kahvinvastiketta ja kahvinlisäkettä Kun sota katkaisi useimpien jokapäiväisten kulutustarvikkeiden tuonnin Suomeen, oli mietittävä vastaavia tuotteita kotimaasta. Kahvillekin kehitettiin korvikeaineita. Korviketta on tehty sikurista, sokerijuurikkaasta, punajuuresta, rehujuurikkaasta, porkkanasta ja muista juureksista, pavuista, herneistä sekä voikukan juurista, tammenterhoista, hiirenvirnan ja niittynätkelmän herneistä, paahdetusta leivästä, maltaista, ryyneistä, keitetyistä lupiinin siemenistä ja jopa perunasta. Sota-aikana ja sen jälkeen sanaa korvike käytettiin erityisesti kahvin korvikkeista. Ulkomaisia kahvinkorvikkeena käytettyjä aineita olivat taatelit, viikunat, soijapapu, päärynä, maapähkinät ja johanneksenleipäpuu. Korsukahvissa oli 2/3 koivunkääpää ja 1/3 voikukanjuurta tai sikuria. Myynnissä ollut RaNa-sikuri oli valmistettu "parhaasta sikurista, joka on huolellisesti käsitelty nykyaikaisissa erikoiskoneissa maun jalostamiseksi sekä aromin säilyttämiseksi. Se on erittäin hienoksi jauhettu ja rakeistettu. Liukenee sen vuoksi nopeasti ja on helppo annostella." Sikurijuurta kasvatettiin vanhainkotienkin kasvimailla. Sikurijuuret korjattiin syksyllä, pestiin, kuorittiin ja paloiteltiin, ruskistettiin uunissa ja jauhettiin hienoksi. Sikurijuurikahvin joukkoon sekoitettiin paahdettua ruista. Hämeessä sikurilla jatkettua kahvia kutsuttiin mallaskahviksi. Nykyäänkin sikuria on myynnissä kofeiinittomana juomavaihtoehtona. RaNa-nimi muodostuu sanoista ravinto- ja nautintoaine. Sokerin tiukka säännöstely johti makeisten valmistuksen loppumiseen. Hellaksen RaNa-tuotteisiin kuului esimerkiksi Namimurut, jotka oli tehty kuivatuista porkkanoista ja makeutettu sakariinilla. Paketissa oli teksti: karamellejä odotellessa - i väntan på karameller. Suomessa vuonna 1941 kauppaan tullut kahvin korvike oli pääasiassa valmistettu rukiista, ohrasta, lantusta ja voikukan juuresta, mutta sisälsi myös noin 25 prosenttia aitoa kahvia. Myöhemmin tuli käyttöön myös kahvin vastike. Se ei sisältänyt aitoa kahvia lainkaan. Ensimmäinen sodan jälkeinen kahvierä saapui Suomeen helmikuussa 1946. Se oli niin odotettu, että laivaa saapui Turun satamaan vastaanottamaan kaupungin johtohenkilöitä ja muutama ministerikin. Sanastoa: brännäri, korvike, vastike, kahvike, lisäke, pööni, Santos, Rio, nokipannu, ostokortti, kahviplörö, pullamössö eli moso, perkolaattori, barista, espresso, cappuccino, caffe latte, caffe au lait, Irish coffee, caffe mocha, caffe freddo, caffe con panna Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa. Kuva © Emilia Nieminen
	Kahvinvastikkeita Saksalainen Gustav Paulig perusti Helsinkiin yrityksen 1876. Paulig toi Suomen suuriruhtinaskuntaan ulkomailta muun muassa suolaa, kahvia, mausteita, jauhoja, portviiniä ja konjakkia. Jo monta sukupolvea tuntee Pauligin tunnuslauseen: Tietysti Pauligin. 1930-luvun laman vuoksi myyntiin tuli Kahvike-nimistä korviketta ja myöhemmin Nissenin voikukanjuurivastiketta. Kahvi oli viimeinen tuote, joka vapautui säännöstelystä 50-luvun puolella, jolloin oikeaa kahvia taas sai. Maailman ahkerimmat kahvinjuojat löytyvät Pohjoismaista. Suomalainen juo keskimäärin 4,8 kupillista päivässä (melkein 10 kg kahvijauhoa vuodessa). Ruotsalainenkin juo päivittäin 4,4 kupillista. Kahvissa on kofeiinia, sokeria, rasvaa, öljyjä, ekstraktiaineita, selluloosaa, parkkihappoa, kivennäisaineita, antioksidantteja ja vettä. Kun kahvi tuli Suomeen, sitä suositeltiin lääkkeeksi päänsärkyyn, pyörrytykseen ja niille, joilla oli "kylmä" veri. Kahvin kerrottiin vahvistavan vatsaa, edistävän ruoansulatusta ja "ohentavan" verta. Linnékin piti sitä erinomaisena kohmelossa oleville, ylensyömisestä turtuneille sekä laihdutusaineena liikalihavuudesta kärsiville. Lääkärikirja Duodecim (2012) mukaan kahvin kofeiini piristää ja kahvinjuojilla on vähemmän tyypin 2 diabetesta. Kahvilla on vaikutuksia sydän- ja verisuoniterveyteen, nestetasapainoon, raskauteen ja urheilijan suorituskykyyn. Sananlasku Korppu oikein ja korppu nurin - siinä on kahdenlaista kahvileipää. Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa. Kuva © Emilia Nieminen
	Kananmunien läpivalaisulaite Tällaisella kananmunien läpivalaisulaitteella tarkistettiin munien tuoreus. Edelleenkin kananmunien laatu tarkistetaan läpivalaisemalla. Muninnan jälkeen kananmuna on "ekstratuore" 9 päivää. Tavallisen kananmunan parasta ennen päivämääräksi laitetaan 28 päivää muninnasta. Tuoreen kananmunan keltuainen on pyöreä. Tuoreuden voit tarkistaa myös rikkomatta munia. Täytä kulho kylmällä vedellä ja aseta munat sinne. Kaikki jotka kelluvat, kannattaa heittää pois, sillä vanhoissa munissa on enemmän ilmaa. Jos rikotussa munassa näkyy punainen veriläikkä, kana on voinut kärsiä stressistä muniessaan. Kananmuna on edelleen käyttökelpoinen, mutta poista veritippa lusikalla. Säilytä munat mieluiten omassa rasiassaan jääkaapin perällä. Pahvirasia suojaa munia myös muiden ruokien hajuilta. Heiluta raakaa kananmunaa korvan juuressa. Jos kananmuna hölskyy, on se jo pilaantunut. Keitetyn ja raa´an munan erottaa toisistaan pöydällä pyöräyttämällä. Keitetty pyörii nopeammin. Munankuoren sisällä olevaa ohutta kalvoa voi käyttää suojaamaan pieniä viiltohaavoja. Munankuoret ovat kompostissa hyviä mineraalien lisääjiä. Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa. Arvoitus - Kumpi tulee ensin, muna vai kana? - Kana, sillä se on aakkosissa ennen munaa. Sananlaskuja - Älä laita kaikkia munia samaan koriin! - Parraton suutelu on kuin suolaton muna. - On turvallista kaakattaa vasta, kun muna on munittu. - Rakkaus ja kananmunat ovat parhaita tuoreina. - Parempi kananmuna tänään kuin kana huomenna. - Lyötpä sitten kiven kananmunaa vasten tai kananmunan kiveä vasten, lopputulos on aivan sama. - Suudelma ilman viiksiä on kuin kananmuna ilman suolaa. Jos Maarianpäivän yönä kananmuna jäätyy rikki, tulee kylmä kevät. Kuva © Emilia Nieminen
	Kaneliomenapuu Omena -lajikkeita on kymmeniä. Tässä muutamia Suomessa kasvavia. Kesälajikkeita: Huvitus, Maikki, Pirja, Valkea kuulas, Gallen, Lepaan meloni, Lohjan Kirkas ja Mustialan Valkea Syyslajikkeita: Keltakaneli ja Punakaneli, Make, Melba, Pekka, Silva ja Viikari. Talvilajikkeita: Antonovka, Aroma, Lepaan Liereä, Lobo ja Åkero Pilariomenapuu mahtuu pieneen tilaan. Siinä omenat kasvavat lähelle runkoa ja se tuottaa satoa jo nuorena. Perheomenapuussa on samaan runkoon vartettu useita eri lajikkeita. THL:n ylläpitämästä Finelistä löytyy omenan sisältämät ravintoaineet. Marttojen omenaruokareseptejä. Sananlaskuja Omena päivässä pitää lääkärin loitolla. Yksi mätä omena pilaa koko korin. Ei omena kauas puusta putoa. Minkämoinen puu, semmoset oksat. Kuva © Sastamala Visual Oy
	Kansakoulun ruokalassa Vuonna 1955 Helsingin kansakoulujen ruokailussa siirryttiin uuteen vaiheeseen. Ruokalistoja alettiin suunnitella kahdeksi viikoksi eteenpäin ja aterialla tarjottiin lämpimän ruuan lisäksi kaksi desiä maitoa ja pala kovaa leipää. Suomessa toimi 6-vuotinen kansakoulu vuodesta 1866 peruskoulun tuloon eli 1970-luvulle asti. Vuodesta 1948 lähtien kuntien oli järjestettävä kaikille oppilaille maksuton ateria jokaisena koulupäivänä. Siihen asti oppilaat olivat tuoneet kotoa omat eväät. Vähävaraisten perheiden lapsilla ne olivat usein hyvin puutteelliset. Suomen käsityön museo lainaa Muistelusalkkua kansakouluajoista, jonka mallin mukaisesti kannattaa koota uusia salkkuja vaikka joka hoivakotiin. Vanha uskomus Jos veitsi putoaa, se tarkoittaa miesvierasta. Jos haarukka putoaa, se tarkoittaa naisvierasta. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma, 15.11.1955. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r55-4320_1.tif
	Kansakoulun ruokalassa Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 62 kappaleessa 17. Koulu. Kuva © Ensio Kauppila, Vapriikin kuva-arkisto
	Keittiö 50-luvulla Puuhelloista siirryttiin vähitellen sähköhelloihin, mutta jonkin aikaa monesta keittiöstä löytyivät molemmat. Esiliina oli kokkaushommissa pakollinen varuste. Se oli helpompi pestä kuin koko mekko, kun pyykkiä pestiin usein käsin. Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 49 luvussa 14. Arjen ateriat. Lapsen suusta Vesi viheltää sadassa asteessa. - Matti 9 v. Kuva © Sylvi Nieminen, Vapriikin kuva-arkisto, Tampere
	Keittiö Helsingissä 1955 Tarjoilua kotihipoissa 1955 Helsingin Uuden yhteiskoulun oppilaita vanhojenpäivän iltana luokkatoverin kotona Katajanokalla. Tarjolla oli nakkeja ja perunasalaattia. Kuvamuistiharjoitus Heijasta kuva seinälle suurena, jos ryhmä on iso tai tulosta jokaiselle osallistujalle tai osallistujaparille kuva. Kuvaa katsellaan ja tutkitaan esim. 1-2 minuuttia. Sen jälkeen se poistetaan näkyvistä ja esitetään kuvaa koskevia kysymyksiä tai pyydetään kertomaan kuvasta esim. 10 eri asiaa. Montako nakkia kuvassa näkyy? Mihin kuvan nainen nojaa? Mitä miehellä on yllään? Onko miehellä esiliina? Missä naisen oikea käsi on? Mitä mies tekee? Onko nakkikattila puuhellalla, sähköliedellä vai kaasuhellalla? Montako kattilaa kuvassa on? Mikä esine on hellan etunurkassa? Kuvaile keittiön valaisinta. Onko keittiössä kirjava vai yksivärinen verho? Kuva CC BY 4.0 Helsingin kaupunginmuseo, inventaarionro N260744 Finna
	Kierrepullia
	Kierrepullia menossa uuniin
	Kinkku Arvoitus Kulkee maata kuin kuningas, vaeltaa kuin valtaherra. Joka vuosi varrotaan köyhimpäänkin kotiin, (joulu) Kyll´on kystä aitassa Tule meille, Tuomas kulta! Tuopa joulu tullessasi! Tule kekri, jou´u joulu, sekä pääse pääsiäinen! Kyll´on kystä aitassamme, paljo pantua eloa, sirkan reisi, paarman jalka, peiposen peräpakara, sammakon sakarivarvas, sisiliskon silmäpuoli. - Kanteletar Kuva © Sastamala Visual Oy
	Kohonneet leivät Pöydän vasemmassa päässä ovat kohonneet ruisleivät. Takana nyrkkirieskoja. Penkillä on taikinakorvo (-tiinu) ja jauhovakka. Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo. CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat
	Kohonneiden leipien paineleminen Etualalla painellaan kohonneita leipiä matalammiksi. Sen jälkeen niiden annetaan peitettyinä vielä hiukan kohota. Leipien pinnat voi voidella vedellä, jos haluaa, ettei pinta halkeile. Voitelunesteenä on käytetty myös maitoa, piimää, kahvia, sokerivettä, munaa ja siirappivettä (1 dl vettä/1 rkl siirappia). Leivät sivellään ennen uuniin panoa ja vähän ennen uunista ottamista, että kuoresta tulisi kauniin kiiltävä, tasainen ja pehmeä. Taustalla näkyy nyrkkirieskoja. Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo. CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat
	Koululaisen astiat Kaikki kansakoululaiset saivat maksuttoman ja lämpimän ruoan vuodesta 1948 alkaen. Kansakoulussa syötiin yleensä omassa luokassa, joten ensimmäisen luokan käsitöissä tehty ruokaliina pulpetilla tuli tarpeeseen. Joissakin kaupunkikouluissa mentiin syömään ruokalaan, jossa syötiin seisaaltaan ja takki päällä. Ruokatunti saattoi olla niin pitkä, että oppilaat ehtivät käydä kotona syömässä. Yleisiä kouluruokia olivat keitot ja vellit: peruna-, makaroni-, ohra- ja kauravelli, herne-, peruna- ja kaalikeitto. Ruoka syötiin valkeista emalikupeista tai kuvassa näkyviltä lautasilta. Leivät ja maitopullo tuotiin pitkään kotoa. Koululaiset toivat myös itse keräämiään marjoja kouluun. Syrjäseudulla koulun ruoka saatettiin vielä 40-luvulla valmistaa saunan muuripadassa. Kuva kuuluu Muistoissamme 50-luku -kuvapakkaan. Kuva 23. Kuva © Kirsi Alastalo
	Kutunjuustoa ja juustomuotti Kuva © Sastamala Visual Oy
	Lakritsia Lakritsijuuresta valmistettu lakritsi on tunnettu jo tuhansia vuosia. 1700-luvulle saakka sitä pidettiin etupäässä lääkeaineena, jota käytettiin vilustumistautien ja vatsavaivojen hoidossa. Lakritsijuurta on käytetty kauan limaa irrottavana yskänlääkkeenä. Lakritsi mainitaan perinteisissä kiinalaisissa yrttikirjoissakin. Lakritsi nostaa verenpainetta. Se voi olla haitallista ihmisille, jotka käyttävät nesteenpoistolääkkeitä, digoksiinia ja laksatiiveja. Fazer on valmistanut lakritsia vuodesta 1927 saakka, ensin Hangossa ja myöhemmin Helsingissä. 1920-luvun lopulla valikoimassa oli jopa parikymmentä erilaista lakritsituotetta. Lakritsia valmistettiin myös talvisodan aikana ja jatkosodan aikana se oli ainoa makeinen markkinoilla. Vuonna 2013 EU halusi kieltää lakritsipiippujen myynnin, koska niiden ajateltiin kannustavan lapsia tupakan polttoon. Laku Pekka-logo poistettiin lakritsipötköistä 2008, koska se tulkittiin rasistiseksi. Sama kohtalo oli neekerin suukoilla, joiden nimi muuttui suklaasuukoiksi. Sananlaskuja - Ei makeaa mahan täydeltä. Sanastoa: laksatiivi, verenpaine, Halva, Englannin lakritsi, metrilaku, karamelli Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.
	Lasipulloissa patenttikorkit Tässä pullokorissa on posliini- eli patenttikorkkisia lasipulloja. Sellaiset ovat olleet käytössä Suomessa 1900-luvun alusta lähtien. Viimeisimpiä käyttäjiä olivat Pyynikki ja Elanto 1960-luvulla. Posliinikorkkeja käytettiin kivennäisvesi-, virvoitusjuoma- ja kaljapulloissa. Korkin päällä voi lukea: Pyynikki, Hartwall, Bock, H:gin virvoke Oy, Sampo Kokkola, TAK, Mallasjuoma Oy Lahti, juo Tillanderin juomia. Kumitiivisteitä patenttikorkkeihin on edelleen myynnissä viinitarvikeliikkeissä. Pohjoismaiden ensimmäinen kivennäisvesien tuotantolaitos oli Victor Hartwallin perustama (1836). Siellä pullotettiin hiilihapotettua, kivennäisaineita sisältävää ”terveysvettä”. Nykyään monet sisustamista harrastavat henkilöt etsivät vanhoja pullokoreja kukkapöydiksi ja lehtikoreiksi. Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.
	Laskiaispulla Sananlasku Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa.
	Leipien kopauttaminen Emäntä kopauttaa leipää varmistuakseen, että se on kypsä. Kypsän leivän tunnistaa värin lisäksi siitä, että kopautettaessa siitä kuuluu kumiseva ääni. Se on myös kevyehkö. Jos leivät ovat huonosti kohonneet, syynä voi olla kylmä huone, liian lyhyt kohotusaika, vähäinen happaneminen tai liian kova taikina. Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo. CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat
	Leipien laittaminen uuniin Leivinuunissa poltetaan pitkiä halkoja kuivaa puuta, tavallisesti pari pesällistä. Jos leivinuuni seisoo pitkään käyttämättä, kannattaa ensin polttaa nuohousluukussa vähän paperia. Silloin ilma lämpenee ja veto paranee. Jos näin ei toimi, savut pöllähtävät puita sytyttäessä herkästi tupaan. Kahdella pesällisellä puita lämpötila nousee noin 250-280 asteeseen. Mitä kuumemmaksi uuni lämmitetään, sitä kauemmin se on sopivan lämpöinen. Hiiliä sekoitellaan välillä, niin arina kuumenee tasaisesti. Mänty ja kuusi palavat nopeasti ja niistä syntyy vähemmän hiiltä. Koivu palaa kuumimmin ja siitä syntyy pitkään hehkuva hiillos. Kun häkäpelti on avattu, kuumat hiilet kolataan pois. Häkäpelti on tärkeää jättää auki, sillä niin kauan, kun hiili palaa, kehittyy vaarallista häkää. Tyhjä uuni puhdistetaan lämpimään veteen kostutetulla koivuluudalla. Kuvassa emäntä laittaa leipää uuniin kypsymään pitkävartisella puisella leipälapiolla. Leiville sopiva lämpötila on noin 200-250C. Tavallinen paistoaika ruislimpulla on noin tunti. Iso leivinuuni voi pitää koko talon lämpimänä muutaman päivän. Kun uuni on jäähtynyt 150 asteen vaiheille, sinne sopii laittaa riisipuuro ja silakkalaatikko kypsymään. Uuniriisipuuro tarvitsee kahden ja puolen tunnin kypsymisajan. Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo. CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat
	Leipien pisteleminen Pisteleminen estää leivän kuoren nousemisen koholle, irti alaosasta. Jos kuoren ja taikinan väliin paistettaessa jää ilmaa, kuori helposti palaa. Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo. CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat
	Leipiä hapanjuuritaikinasta Leivinuunin kokoa on usein kuvailtu kertomalla, kuinka monta leipää siinä mahtuu kerralla paistumaan: 5, 6 tai 7 leivän uuni. _{Kuva cc Outi Mäki}
	Leipiä valmiina uuniin Kuvan rukiiset reikäleivät on leivottu hapanjuureen, mutta hapanleivän teossa voidaan käyttää myös hiivaa. Hapanleipä hiivalla Hämmennä lämpimään veteen puoli kiloa jauhoja hyvin sekaisin. Sekoita siihen hapatus ja aseta astia lämpöiseen paikkaan kesällä 20 tunniksi, talvella 40 tunniksi. Lisää 1/4 kiloa jauhoja ja veteen liotettu hiiva. Sekoita hyvin. Anna nousta. Jätä vähän hapatusta seuraavaksi kerraksi.
	Leipomon myymälä Myynnissä munkkirinkilöitä, viinereitä ja leipiä. Ruisreikäleipä tehdään perinteisesti taikinajuureen, mutta hiivaakin saatetaan käyttää. Reikä tasoittaa kypsymistä, mutta sitä on tarvittu myös leipien orteen ripustamista varten. Hiivaleipä tehdään hiivaleipäjauhoista, nesteenä maitoa tai piimää. Taikina nostatetaan hiivalla. Kakko on ohra- ja vehnäjauhoista leivottu länsisuomalainen leipä. Pohjois-Suomessa rieska on ohut vaalea leipä, jota ei nostateta lainkaan. Etelä-Savolainen rieska muistuttaa pannukakkua. Kakkois-Suomessa rieskaksi kutsutaan paksuhkoa hiivaleipää. Sananlaskuja Leipä miehen tiellä pitää. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. LEIPÄKEITTO Kuivahtaneista ranskanleivän palasista voi tehdä keittoa. Paloittele leipä ja paahda palaset. Laita astiaan. Kaada päälle kiehuvaa vettä ja anna seistä 10 minuuttia. Siivilöi ja lisää sokeria, kermaa ja jotakin maustetta.
	Leipätaikinaa taikinakaukalossa Vastaleivottu, lämpimänä voilla voideltu leipä katoaa yleensä nopeasti herkuttelijoiden suihin. Kuvassa vanha, yhdestä puusta veistetty taikinakaukalo. Kuva cc Outi Mäki
	Leipätaikinan alustaminen Jauhojen lisäämisen jälkeen juuri aluksi nousee, mutta laskeutuu sitten alas. Silloin se on valmista alustettavaksi. Taikina alustetaan käsin. Huonosti alustettu taikina kohoaa huonosti, lässähtää uunissa ja leivän pinta halkeilee. Pula-aikoina Suomessa lisättiin ruisjauhojen jatkeeksi pettua. Sitä saatiin männyn jälsi- ja nilakerrosta kuivamalla ja jauhamalla. Pettu on tutkimuksissa osoittautunut monessa suhteessa jopa ravintorikkaammaksi kuin kotimaiset viljalajimme. Se sisältää runsaasti ravintokuitua, rautaa, mangaania ja sinkkiä. Petussa on myös runsaasti flavonoideja, joilla on positiivisia terveysvaikutuksia. Se on siis terveellinen elintarvikkeiden raaka-aine. Petun määrä tuotteessa ei saa kuitenkaan ylittää 25 painoprosenttia. Liian suurina määrinä se aiheuttaa vatsavaivoja. Pula-aikoina vaivoja ilmeni. Siksi petun terveellisyys on tullut monelle suurena yllätyksenä. Nykyään on myynnissä sekä pettujauhoa että männyn samoista osista tehtyä terveysjuomaa. Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo. CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat
	Leipätaikinan pyörittelyä Taikinaa pyöritellään ja käännellään pöydällä, jossa on ohuelti ruisjauhoja, kunnes se ei enää tartu käsiin. Joskus pirteissä on ollut käännettävä pöytälevy. Toisella puolella on leivottu ja toinen puoli on ollut käytössä muuna aikana. Älä koskaan sano, ettet osaa. Sano: Minä opettelen. Kun joku kysyy: Kykenetkö? Vastaa: En tiedä ennen kuin olen yrittänyt. Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo. CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat
	Leivän leipominen Vasemmalla emäntä pyörittelee kartiomaista leipää. Oikealla nuori emäntä on asettamassa uutta leipäkartiota valmiiden leipien vierelle. Jauhotettu pöytää estää taikinaa tarttumasta pöydän pintaan kiinni. Takana näkyy hierin, äyskäri, pyörittelemätöntä taikinaa ja taikinan juureksi jätetty taikinan pala. Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo. CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat
	Lihaostoksilla Asiakkaita ja myyjiä Karjakunnan myymälän lihatiskin äärellä marraskuussa 1961. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto
	Limonadipullot Mehut, oluet, limonadit, vaarinkalja ym. myytiin lasipulloissa. Pyynikin Helmi oli suosittu limonadi. Sen resepti ei enää ole tallessa. Myöhemmin myyntiin tullut Jive-limonadi maistui samalta kuin Pyynikin Helmi. Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa. Kuva © Emilia Nieminen
	Maitoa pullosta Mies istuu ulkona ja juo maitoa pullosta Elannon mainoskuva 1950 -luvulta. Kuva CC BY 4.0 Helsingin kaupunginmuseo, inventaarionro N92160
	Maitoa tankkiin Suomessa juodaan maitoa enemmän kuin muualla maailmassa. 50-luvulla, jolloin maidonkulutus oli suurimmillaan, sitä juotiin henkeä kohti melkein litra päivässä. Nykyään sitä kuluu enää kolmasosa tästä. Maito on tärkeä proteiinin lähde. Maidon proteiinit ovat hyvälaatuisia ja hyvin imeytyviä. Proteiinia tarvitaan joka vuorokausi kudosten rakentamiseen ja uusimiseen noin gramma painokiloa kohti. Maidossa on proteiineja noin 3,5gr/100gr. Maaseudulla maidontuotanto on ollut tärkein elinkeino. Se on pitänyt maaseutua asuttuna. Viime vuosina maitotilojen määrä on vähentynyt nopeasti ja jäljelle jäävien koko kasvanut. Vuoden 2015 lopussa maitotilan keskimääräinen koko oli 36 lehmää ja maitotiloja oli yhteensä enää noin 7 900. Yksi lehmä lypsää vuodessa keskimäärin yli 8 000 kg maitoa. Jotta lehmä pysyisi lypsävänä, sillä täytyy olla vasikka, jolle se tuottaa maitoa. Kun lehmästä ei enää saada maitoa, se päätyy teuraaksi ja lihat käytetään ravinnoksi. Ennen jääkaappeja kaupunkilaiset kävivät maitokannunsa kanssa maitokaupassa joka päivä. Maaseudulla maitoa säilytettiin maakellarissa. Lisätietoa Maaseutu Plus Luonnonvarakeskus Maito ja terveys
	Maitoauto meijerin edessä 1920-1930 -luvulla Maitoauto meijerin lastauslaiturin vieressä. Laiturilla meijerin työntekijöitä. Taustalla Elannon leipätehdas Helsingissä.
	Makkaraa grillissä Ennen makkaroita valmistettiin maataloissa teurastuksen jälkeen. Makkaramassaa työnnettiin lehmänsarven pätkän läpi puhdistettuun eläimen suoleen (luonnonkuori). Nykyään makkaratehtaissa käytetään lisäksi keinokuoria, jotka on tehty esim. kollageenista tai selluloosasta. Makkaramassassa voi olla lihan lisäksi silavaa ja muuta rasvaa, kamaraa, siipikarjan nahkaa, kieltä, sydäntä ja maksaa. Lisäksi on sipulia ja mausteita. Meetvursti ja salami ovat kestomakkaroita.
	Mantelipulla
	Mantelirusinapullia
	Mausteet ja terveyssuola Mausteilla on ollut ihmiskunnan historiassa iso merkitys. Tärkeimmät mausteet on tunnettu tuhansia vuosia. Ne ovat olleet kalliita vaihdon välineitä. Suomessa tärkeimmät mausteet ovat olleet suola, pippuri, kaneli ja kardemumma. Suola estää homeiden kasvua. Suolattu ravinto säilyy pitkään ja liottamalla siitä saadaan taas syöntikelpoista. Vanilja on yksi suosituimmista makuaineista. Leipämausteena käytetään anista, fenkolia ja kuminaa. Mausteet olivat entisaikaan statussymboleita; mitä maustetumpi ruoka, sitä rikkaampi perhe. Sahrami on maailman kallein mauste.1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla mausteet yleistyivät käytössä tavallisenkin kansan keskuudessa. Sanastoa: maustepippuri, valkopippuri, joulumausteet (neilikka, kaneli, inkivääri), pullamausteet (kardemumma, kaneli), yrtit (basilika, oregano, minttu, persilja, tilli, lipstikka, piparminttu, rakuuna, sitruunamelissa, meirami, kirveli, ruohosipuli), piparjuuri, fenkoli, sipuli, valkosipuli. Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.
	Mustikkamaito Kuva CC0 Pixabay
	Nenälleen leivotut leivät Valmiit kartiomaiset leivät pirtin pöydällä. Näin leivotuista leivistä on sanottu, että ne on leivottu "nenälleen". Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo. CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat
	Näkkileipiä Näkkileipä leivotaan taikinajuureen eli raskiin kuten pehmeä ruisleipä. Taikinajuurta sekoitetaan veden ja jauhojen kanssa vellimäiseksi seokseksi. Seoksen annetaan käydä 12 - 20 tuntia lämpimässä paikassa. Se happanee ja näin syntyy ruisleivälle tyypillinen happamuus ja aromi. Ruisnäkkileipä paistetaan korkeassa lämpötilassa (250 °C) vain muutaman minuutin ajan. Näkkileivän teollinen tuotanto käynnistyi Suomessa vuonna 1904, kun nuori proviisori perusti Vaasan Höyryleipomon. 1920-luvulla suomalaiset söivät arkena talousnäkkileipää nimeltä ”Työkansa”. Juhlissa syötiin erikoisnäkkileipiä kuten ”Victor” ja ”Extra”. 1930-luvulla siirryttiin ohuempiin ja kalliimpiin näkkileipiin. Silloin markkinoille tulivat ”Luxus” ja ”Supero”. Armeija ja koulut ovat käyttäneet paljon näkkileipää, koska se säilyy hyvin ja on kevyttä kuljettaa. Sanastoa: hapankorppu, Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.
	Opetustaulu Härän paloittelu Emännän tietokirja II (Werner Söderström Oy) vuodelta 1957 antaa seuraavia ohjeita: "Jos liha on aiottu vähittäiskauppaan, on asianmukainen ruhon paloittelu hyvin tärkeä tekijä. Myös kotitarveteurastuksessa on edullista paloitella ruho järkiperäisesti." "Teurastuksessa tulee teurastajan sekä itseensä että teurastusvälineisiin nähden noudattaa mitä suurinta siisteyttä ja puhtautta. Kädet ja välineet on varsinkin verenlaskun tapahduttua kunnollisesti puhdistettava. Teurastamaan ryhdyttäessä on pukeuduttava puhtaaseen mekkoon. Teurastajalla tulee niin ikään lihojen kuivaamista ja puhdistamista varten olla puhdas pyyheliina, jota ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen." Kartongin päälle liimattu kuva. Musta-valkoinen, ruotsinkielinen teksti. Otsikko: Hur en oxe styckas. Miten härkä paloitellaan. Lit.Ö.Tr. Gen.Stab.Lit.Anst. CC BY-ND 4.0 Turun museokeskuksen kokoelmat, Inventaarionumero TMM23437:390:2, Finna
	Opetustaulu Lampaan paloittelu Kartongin päälle liimattu musta-valkoinen kuva. Teksti: Hur ett får styckas. Miten lammas paloitellaan. Lit.Ö.Tr. Gen.Stab.Lit.Anst. CC BY-ND 4.0 Turun museokeskuksen kokoelmat, Inventaarionumero TMM23437:390:3, Finna
	Opetustaulu Vasikan paloittelu Emännän tietokirja II (Werner Söderström Oy) vuodelta 1957 antaa seuraavia ohjeita. ”Marraskuu on se aika, jolloin on edullisinta panna lihaa säilöön. Silloin on nimittäin teurastusaika maaseudulla ja liha siis halvimmillaan. Lihan paloitteleminen ja suolaaminen on toimitettava vasta teurastamisen jälkeisenä päivänä. Astia, johon liha suolataan, on puhdistettava varsin huolellisesti, haudottava katajahöyryssä ja huuhdottava, jonka jälkeen sen pohja ja sisälaidat hierotaan karkeilla suoloilla. Astian pohjalle ripotellaan runsaasti suoloja. Kaikki lihapalat hierotaan hienolla suolalla, johon on sekoitettu vähän salpietaria. Lihapalat ladotaan astiaan riveittäin, runsaasti suolaa väliin. Ne täytyy asettaa niin lähelle toisiaan kuin mahdollista, niin ettei jää mitään aukkoja; mutta ne eivät kuitenkaan saa suorastaan koskettaa toisiinsa, vaan runsaasti suolaa on oltava välissä. Päällimmäiseksi ripotellaan niin paljon suolaa, että lihat hyvin peittyvät, jota paitsi päälle pannaan astian suuta hieman pienempi kansi painoineen. Tämän kannen tulee olla rei´itetty, niin että suolavesi pääsee nousemaan sen yli. Astia viedään viileään kellariin tai aittaan” Kartongin päälle liimattu kuva. Musta-valkoinen, ruotsinkielinen teksti. Otsikko: Hur kalf styckas. Miten vasikka paloitellaan. Lit.Ö.Tr. Gen.Stab.Lit.Anst. CC BY-ND 4.0 Turun museokeskuksen kokoelmat, Inventaarionumero TMM23437:390:1, Finna
	Paistuneet leivät uunissa Kypsiä ruislimppuja perinteisessä leivinuunissa. Uunin suun edessä näkyy tuhkakasa, joka on vedetty uunista ennen limppujen sisään laittoa. Immi Hellénin runo Uuni: On uuni tuvan seinällä niin nokisena, mykkänä, ja tyhjäntoimittajana sen mieli on niin apea. Se korkea kuin vuori on ja kuitenkin niin osaton. Se siinä seistä kököttää ja aivan huomiotta jää. Se kylmä on kuin talviyö, ei sydän rinnassa sen lyö, ja elo tuntuu löyhältä, niin kurjalta ja köyhältä. Syysilta saapui synkkä niin, nyt uuniin puita pistettiin ja tuohta puiden lomahan – tää toimi sangen somahan. Pien’ tikku punanuppinen sai sitten aikaan ihmehen: Kas, tuohi tuleen leimahtaa, jo puissa lieskat loimuaa. Ja kylmyys uunin entinen on poissa, siinä hymyillen se seisoo lämmin rinnaltaan, luo sätehiä pinnaltaan. Ja ääreen uunin vähittäin nyt piiri kaunis kertyy näin, mi puhdetöissään touhuaa, kun takkavalkee loimuaa. On isä töissä Tapion, hän veistää vartta lapion. Käy äidin rukki suristen, saa lankaa rullaan huristen. Ja sisko kangaspuissahan saa lentämähän sukkulan. Pien’ veikko veistää purttansa ens’ kesäkauden varalta. Ja takkavalkeen heijastus se on kuin onnen kajastus. Se tuntuu ihmeen hyvältä ja lämmittävi syvältä. Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo. CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat
	Pastilleja Sulo-pastillia "suuta ja kurkkua varten" valmisti oululainen makeistehdas Oy Merijal Ab. Tehtaan perusti Oulujoen rantaan apteekkari Jalander vuonna 1915. Aluksi tehdas valmisti lähinnä pula-ajan tuotteita, mutta erilaiset makeiset tulivat valikoimiin jo varhaisessa vaiheessa. 1930-luvulla Jalander kehitti Leipzigin yliopistossa tervapastillin. Leijona-pastilli tuli myyntiin 1934. Nimensä se sai Jalanderin Helsingissä ja Oulussa sijainneista Leijona-apteekeista. Nissen´s rintakaramelleja valmisti Karl Fazer. Fazerin tehtaan ensimmäisiä karamellilajeja olivat Keisarisekoitus, Iris- ja Kiss-Kiss-karamellit (Kis-Kis on tavaramerkki). Suuri osa tehtaan työntekijöistä oli venäläisiä. Makeisten vienti aloitettiin 1800-luvun lopussa. Tuotteita myytiin useimmissa Euroopan maissa. Lingua–mentholpastilleja myytiin metallisrasiassa. Ylen Elävässä arkistossa: Vierailu Fazerilaan 1966 (video 13 min) ja Hellaksen herkkuja – Vierailu karkkitehtaassa 1960 (video 10 min). Karamellisanastoa: kirkkokaramelli, nekku, Filmitähti-purukumit, salmiakki, tikkunekku, nalle-karkki, Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.
	Pilkkijän kalansaalis Tällä pilkkijällä on tarkoitukseen sopivat varusteet: pilkkihaalari, vedenpitävät lämpimät jalkineet nastoineen ja sormenpäistä avoimet käsineet. Pilkkijä tarvitsee kairan, jolla poraa jäähän reiäin. Sohjokauha on reikäinen kauha, jolla sohjo poistetaan avannosta. Jäänaskalit ovat turvavaruste, jota pidetään kaulassa roikkumassa. Jos jää pettää, naskalit isketään jään reunaan ja niiden avulla pilkkijä voi kiskoa itsensä takaisin jäälle. Pilkkijakkarana käytetään usein reppujakkaraa, joka aukeaa repun sivusta kuin telttatuoli. Repussa kannetaan pilkkivapoja ja muita tarvikkeita. Pilkkipöntöksi kutsutaan styroksista astiaa, jonka sivussa on sopivan kokoinen reikä kalojen sisäänlaittoa varten. Tämä kalastaja on saanut saaliikseen ahvenen. Arvoitus Kaksi nälkäistä toisiaan narrailee. Mitä ne ovat? Kala ja kalastaja Kuva © Sastamala Visual Oy
	Pullalämpimäisiä
	Pullat voidellaan kananmunalla
	Purotaimen ja järvitaimen kypsymässä nuotiolla On olemassa meri-, järvi- ja purotaimenia. Ne kuuluvat lohien heimoon. Taimenen erottaa lohesta siitä, että taimenella on pilkkuja koko kyljellä ja lohella pilkkuja on kylkiviivan yläpuolella. Lisäksi lohella on pyrstössään lovi ja taimenen pyrstö on tasareunainen. Lohikalojen syöminen on paras tapa saada omega-3-rasvahappoja DHA:ta ja EPA:a. Niissä on myös D-vitamiinia, jodia, seleeniä ja proteiinia. Taimenen ravintoaineet voi tarkistaa THL:n Finelistä. Sanonta Kateus vie kalatkin vedestä.
	Rapu Ravustuskausi alkaa 21.7. klo 12 ja kestää lokakuun loppuun. Rapuja voi poimia käsin ja rapukeppejä apuna käyttäen. Niitä voi pyydystää rapuhaaveilla. Yleisin pyyntiväline on muovinen tai havasverkosta tehty rapumerta. Syöttinä on käytetty niin lihaa kuin kalaa. Ravustukseen tarvitaan aina vesialueen lupa oli ravustaja minkä ikäinen tahansa. 18-64 vuotiailta vaaditaan lisäksi valtion kalastuksenhoitomaksu. Vesien viileys voi viivästyttää täplärapujen poikasten kuoriutumista ja naaraiden kuorenvaihtoa. Jokirapu kasvaa 10 senttiseksi noin 5-7 vuodessa. Täplärapu noin 3 vuodessa. Täpläravulla on vaalea täplä saksen juuressa. Jokiravulla ei ole. Täpläravulla on isommat sakset kuin jokiravulla. Jokirapu ei kestä rapuruttoa - täplärapu kestää. Jokiravulla on piikit selkäkuoren molemmilla puolilla. Täpläravulla ei ole.
	Rapu kypsänä ja punaisena
	Ravun vatsa
	Riisipuuro Perinteinen puuroresepti Ennen puuron keittämistä ryynit huuhdottiin kylmässä vedessä ja liotettin muutamia tunteja, karkeita ryynejä 12 tuntia. Puuroa keitettiin vienolla ja tasaisella tulella 1-3 tuntia. Jos puuroa jäi tähteeksi, se paistettiin pannussa vähässä voissa ja syötiin seuraavalla aterialla. Tähteeksi jääneestä ohrapuurosta valmistettiin myös vanukasta. Puuro laitettiin vedellä kostutettuun kivivatiin kerroksittain marja-tai raparperisoseen kanssa. Paistettiin noin 1 tunti ja tarjottiin lämpimänä mehukastikkeen kanssa. Helmivelli oli ennen monen herkkua. Helmiryynit valmistetaan poistamalla jyvistä ulkokuori ja pyöristämällä ne. Sananlaskuja Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin. Kiertää kuin kissa kuumaa puuroa. _{Kuva © Sastamala Visual Oy}
	Ruislimppuja Valmiit ruislimput peitellään leivinliinalla. Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo. Suomen 100-vuotisjuhlavuonna 2017 ruisleipä valittiin Suomen kansallisruuaksi. Kesällä 2016 noin 10 000 ihmistä antoi yhteensä yli tuhat erilaista ehdotusta, joista finalistit valittiin. Äänestykseen osallistui lähes 50 000 suomalaista. Ruisleivän jälkeen seuraavaksi eniten ääniä saivat karjalanpaisti, karjalanpiirakka sekä paistetut kalat perunamuusin kanssa. Karjalanpiirakoita on Suomessa leivottu ainakin 1600-luvulta lähtien. Ensimmäinen kirjallinen tieto on vuodelta 1686. Karjalanpiirakalla on APT-nimisuoja (aito, perinteinen tuote) ollut vuodesta 2003 lähtien. Siksi kaupallisessa käytössä karjalanpiirakoiksi voi nimittäin vain tietyllä tavalla valmistettuja piirakoita: aito ruiskuori, ei vehnäjauhoja eikä öljyä. Vehnä tuli Suomeen vasta 1900-luvulla. CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat
	Ruoka kypsyy nuotiolla
	Ruokakaupan myyjä 1950-luvulla Vuonna 1958 helsinkiläinen normaaliperhe söi 100 kiloa makkaratuotteita vuodessa. Kuvassa neiti Leena Kumpulainen myy ja neiti Seija Salmi ostaa nakkeja. Vahvikkeen kuvia: grillimakkara ja ruokia. Marttojen makkararuokia. Miehen kauneus ja makkaran vääryys, ei se mitään meinaa. - suomalainen sanalasku Valmisruuat tulivat kauppoihin 1950-luvulla, kun äitien työssäkäynti kodin ulkopuolella yleistyi. Silloin tuli myyntiin myös Suomen suosituin einesruoka maksalaatikko. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto
	Sahattua palasokeria Vaikka sokeri on tullut Eurooppaan jo vuoden 1100 tienoilla, sen käyttö levisi vasta 1700-luvulla. Aiemmin sokeriin oli varaa vain rikkailla. He käyttivät sitä sekä ruoan makeuttamiseen että lääkkeenä. Sokerin kulutus vuonna 1937 oli 29 kg suomalaista kohden. Vuonna 1970 se oli 45 kg ja nykyään kolmisenkymmentä kiloa vuodessa. Ilman sokeria hillo pilaantuisi nopeasti, jäätelö muuttuu kiteiseksi ja pulla menettäisi nopeasti mehevyytensä. Sokeri tuo esiin ja syventää ruoan ainesosien omia, luonnollisia vivahteita. "Älkää kieltäkö häntä! Sokeriastian koskemattomuus on vain periytynyt tapa niiltä päiviltä, jolloin sokeri oli kallista herkkua. Sokerikieltoa ei Teidän enää tulisi lapsiinne nähden sovelluttaa, sillä he tarvitsevat tätä vahvistavaa ja terveellistä ravintoa. Sokeri on tiivein, helposti sulavin ja huokein ravintoaine (jopa huokeampi kuin voileipä!) Syökää enemmän sokeria, mutta syökää puhtainta ja makeinta Suomalaista sokeria 99,98% ravintoa, 100% makeutta" - Sokerimainos Kotiliesi-lehdessä 19/1937 Sanastoa: hunaja, tomusokeri, raesokeri, sokerijuurikas, sokeriruoko, ksylitoli, fariinisokeri, intiaanisokeri, ruskea sokeri, siirappi, hedelmäsokeri, piilosokeri, veren sokeri Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.
	Sekahedelmäkeitto Sananlaskuja: Lisänä rikka rokassa, hämähäkki taikinassa. Mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa. Nälkä kasvaa syödessä. Nälkä on paras kokki. Kuva © Sastamala Visual Oy
	Sokeritoppia Keiteleen Osuuskaupan työntekijöitä lastaamassa sokeritoppia kuorma-auton lavalle 1930-1940-luvulla. Kuva CC0 Suomen valokuvataiteen museo, Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_11231CxxA
	Suppilovahvero Suppilovahvero on erinomainen ruokasieni, joka ei kaipaa esikäsittelyä. Sitä voi kuivata ja pakastaa. Valitettavasti suppilovahvero muistuttaa suippumyrkkyseitikkiä, joka on myrkyllinen. On siis tiedettävä, mitä kerää. Ruokaviraston (entinen Evira) sivuilta löytää tietoa ruokasienten keräämisestä, käsittelystä, myrkkyjen välttämisestä ym. Sienten tunnistamisessa auttaa Luontoportin kuvat ja kuvaukset. Kuva © Sastamala Visual Oy
	Taikina nostetaan leivinpöydälle Kohonnut taikina nostetaan jauhotetulle pöydälle. Pöydällä näkyy hierin ja äyskäri. Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo. CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat
	Taikinaa sekoitetaan hierimellä Perinteinen hierin eli härkin on valmistettu kuoritusta männyntaimesta. Hierimen päässä on 4-7 oksanhaaraa. Hierintä ei käytön jälkeen pestä. Se vain kaavitaan ja pieni kerros taikinaa annetaan kuivua hierimen päälle. Kuivunut taikina toimii juurena seuraavalla leivontakerralla. Työväline ei ole välttämätön. Hämmentämisen voi tehdä myös kädellä. Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo. CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat
	Taikinamöykystä leiväksi Emännät aloittamassa taikinapalan pyörittämistä leiväksi. Paksu taikinapötkö paloitellaan ensin pienemmiksi palasiksi Jokaisesta palasta muokataan leipä. Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo. CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat
	Taikinan alustaminen Taikinan alustaminen tarkoittaa vaivaamista. Ennen se tehtiin aina käsin. Sormituntumalla tietää varmasti, koska paksuus on sopiva. Jauhoja lisätään vähitellen. Vaivatessa taikinaan syntyy sitko. Taikinaa vaivataan kunnes se irtoaa sormista.
	Taikinan alustamista Taikinan alustamista jatketaan käsin. Suola lisätään tässä vaiheessa. Taikina on sopivaa, kun se irtoaa käsistä ja siitä kuuluu nyrkillä painellessa napsuntaa. Ruisleipätaikinan on oltava kiinteää, mutta liikaa jauhoja ei saa lisätä. Vaarana on, ettei taikina jaksa nousta ja valmis leipä maistuu jauhoille. Alustamisen jälkeen taikinan annetaan kohota lämpimässä ja peitettynä. Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo. CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat
	Taikinan juuri Ruisleivän tekeminen aloitetaan tuomalla huoneen lämpöön taikinakorvo, jossa vielä on edellisen leivontakerran taikinaa reunoilla. Samoin sekoitusvälineessä eli hiertimessä on kuivunutta taikinaa. Myös pakastettua tai jääkaapissa säilytettyä juurta (taikinapulla) voidaan käyttää. Suomen vanhimmat käytössä olevat taikinajuuret ovat yli 200 vuotta vanhoja. Niihin ei milloinkaan ole sekoittunut hiivaa. Kovan reikäleivän tekeminen vaatii vähintaan 1,5 vuorokautta aikaa. Kerran käyttöön otettua ja hapanleipätaikinan tekemiseen käytettävää korvoa ei pestä käyttöjen välissä. Korvon tilalla voi käyttää isoa kattilaa. Jos vettä käytetään 3 litraa, täytyy kattilan vetää 10 litraa. Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo. CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat
	Taikinan sekoittaminen Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo. CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat
	Taikinan siunaaminen Taikinaan on vedetty viilto laidasta laitaan ja toinen viilto edellisen poikki. Näin muodostuu ristikuvio. Leipä siunattiin tällä tavoin. Samalla ristin leviämisestä nähtiin, milloin taikina oli kohonnut sopivasti. Ruistaikina kohoaa noin kaksinkertaiseksi. Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo. CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat
	Taikinan teko alkaa Korvoon kaadetaan haalean lämmintä vettä. Taikinanjuuri sekoitetaan siihen. Lisätään hieman jauhoja. Seosta vatkataan voimakkaasti, lisätään jauhoja ja taas vatkataan, perinteen mukaan 100 hierimen pyöräytystä. Taikinakorvon vieressä näkyy tuohinen jauhovakka. Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo. CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat
	Talkkuna- ja ohukaisjauhe Talkkuna on suomalainen perinneruoka. Sitä on syöty etenkin kesäisin. Talkkunajauhot tehdään paahdetusta ja jauhetusta viljasta. Joskus mukana on myös papuja ja hiven suolaa. Viljana on yleisimmin käytetty ohraa tai ruista; Hämeessä myös kauraa. Karjalassa ja Savossa talkkuna on pääasiassa ohraa. Talkkunajauhot valmistettiin keittämällä vilja padassa puolikypsäksi, valuttamalla, kuivattamalla riihessä ja jauhamalla. Etelä- ja Länsi-Suomessa on syöty talkkunapöperöä, jossa on ollut talkkunajauhoja ja vettä tai marjoja. Hämeessä ja Varsinais-Suomessa talkkunaa on syöty viiliin tai piimään sekoitettuna. Nykyään talkkunajauhoja sekoitetaan myös jäätelöön, jolloin siitä saadaan kuitupitoinen gourmet-jälkiruoka. Sanastoa: pepu, mutti, piepo, tokero, pöllöhillo, kuitupitoisuus Valmiina sekoituksena myytävä ohukaisjauhe kuvastaa hyvin elämisen tahdin nopeutumista. Ohukaisjauhetta voi käyttää myös vohveleiden tekemiseen. Sanastoa: räiskäle, lettu, lätty, mansikkahillo, kermavaahto Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.
	Toppasokeri ja palasokereita Toppasokeriksi kutsuttiin kartionmallista, valkoista sokeripakettia. Niitä oli kahden ja viiden kilon kokoisia. Sokeri valettiin kartion kärki alaspäin. Kiintein ja makein sokeri löytyi kärjestä. Sokeria lohkottiin kaupassa asiakkaan toiveen mukaan. Kaikki olisivat halunneet topan huipusta. Kotona sokeri paloiteltiin sokeripihdeillä tarjoiluastiaan ja lapset kärkkyivät makeita lentomuruja. Kuvassa on ensimmäisiä palasokereita. Palasokeri oli sahattua tai puristettua. Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.
	Torikauppiaat Torikauppias tarjosi näin komeita haukia asiakkaille Helsingin Kauppatorin kevätauringossa vuonna 1959. Hauki maksoi silloin 220-280 markkaa kilolta. Hauesta tietoja Luontoportissa. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto
	Torilla ostoksilla Helsinkiläisiä Kauppatorilla varautumassa vappuun vuonna 1961. Tarjolla oli mm. kotimaisia varhaisvihanneksia. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto
	Torilta mansikoita ja perunoita Heinäkuun alussa 1957 Helsingin Kauppatorin myyntipöydillä oli pari päivää ollut tarjolla mansikoita. Mansikat maksoivat tuolloin 600 markkaa litralta, uudet perunat 100 mk litralta, porkkananippu 85 mk ja sipulinippu 70 mk. Sanonta Porissa: Kun tulet Poriin, sut pistetään pärekoriin ja veretään pitkin Porin torii. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto
	Torimyynnissä kaloja Helsingin kauppatorin keväistä kalatarjontaa huhtikuussa 1961: lahnaa 120 mk/kg, haukea 200-220 mk/kg, silakka 70-80 mk/kg. Myyjä esittelemässä kampelaa. Sananlaskuja: Makaa kuin markkinalahna. Ei kala miestä hae, jollei mies kalaa. Ei kannata lähteä merta edemmäs kalaan. Kaikkia sitä nälässä syödään, sano Kemin kalamies kun oululaisen silakoita syövän näki. Kaikkien mieli kalaan tekee, vaikka ei ole verkkoa eikä venettä. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto
	Tuleentunutta vehnää
	Tuohinen jauhovakka ja äyskäri Ruisleivän tekemiseen riittää ruisjauho ja vesi. Suolakaan ei ole välttämätöntä. Karkeat jauhot turpoavat enemmän kuin sama määrä hienoja jauhoja. Taikinan löysyys edistää kohoamista. Täysjyvärukiisen leivän kohottaminen pelkällä hiivalla ei onnistu, koska ruis ei sisällä tarpeeksi gluteenia kuten vehnä. Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo. CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat
	Tyhjennetyt maitotonkat lähdössä meijeriltä maatiloille Tyhjiä maitotonkkia lastataan kuorma-autoon Osuusliike Mäki-Matin uuden meijerin lastauslaiturilla Jyväskylässä 1958. Oikealla toimitusjohtaja Erkki Luoto. Alkuperäinen kuvateksti: "Toimitusjohtaja Erkki Luoto on saapunut paikan päälle seuraamaan maidon 'virtaamista' maakunnasta liikkeen meijeriin." Kuluttaja 38/1958, s. 10
	Tyypilliset eväät työssä ja vapaa-aikana 50-luvulla Tavallinen eväsjuoma oli maito. Sitä kuljetettiin lasipullossa, sillä muovipullot yleistyivät vasta paljon myöhemmin. Muovi-sanakin oli keksitty vasta 1949. Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 49 luvussa 14. Arjen ateriat. Lapsen suusta Voileivän voi saada tarttumaan seinään, mutta se pitää heittää todella kovaa. - Patrick 10v. Kuva © Kirsi Alastalo
	Valtion ostokortti Näillä kupongeilla sai sota-aikana ostaa lihaa. Kupongit eivät toimineet rahana vaan näiden avulla jaettiin osto-oikeutta kansalle tasaisemmin, vähennettiin hamstraamista ja ehkäistiin mustanpörssin kauppaa. Kuponkeja oli Suomessa käytössä yli 10 vuoden ajan. Talvisodan aikana säännösteltiin sokeria ja kahvia, jatkosodan aikana leipäviljaa, maitotaloustuotteita, saippuaa, vaatteita, kenkiä, teetä, kuivattuja hedelmiä, perunajauhoja, kananmunia ja voita. Lopulta myös perunoita ja juurikkaita, tupakkaa ja makeisia. Eri ikäisille ja eri ammateissa toimiville oli erilaiset kortit. SALAKULJETETTUA RUOKAA (pula-ajan postikortti) Helsinki 19.12.1945 Heipä hei! Kiitokset viimeisestä. Kotimatkalla minulle oli käydä huonosti. junassa tuli tarkastus! Minulla oli onnea. Tarkastaja ei löytänyt minulta mitään. Ja miten paljon minulla oli mukanani lihaa ja muuta ruokaa! On se kummallista, kun ruokaa tarvitsee piilotella ja salakuljettaa. No, elämä on nyt tälaista. Hyvin pääsin taas kerran kotiin. terveisin Helmi KESKUSTELE Miten ruoka-pula vaikutti lapsuuden perheesi elämään? Mistä perheesi hankki ruokaa? Kävivätkö vanhempasi tai naapurinne ruoanhakumatkoilla maalla tai kävikö teidän talossanne ruoanhakijoita? Millaista oli ruoan salakuljetus? Oletko kuullut ruuan tai muiden tavaroiden ostamisesta "mustasta pörssistä "? Kuva on kirjasta Rajala, Pertti (1990): Kirjeet kertovat - selkokirja muisteluryhmille. VTKL.
	Vanikkaa, sota-ajan näkkileipää Talvisodan (1939-1940) aikana lotat leipoivat paljon leipää. Se oli oleellinen osa kenttäjoukkojen muonitusta. Lotat toimittivat armeijalle yli 100 000 kiloa leipää päivässä. Rintamalla vanikan merkitys korostui varsinkin silloin, kun keittoa ei ollut mahdollista valmistaa tai kuljettaa. Näkkileipää toimitettiin Saksankin armeijalle ja saatiin vaihdossa raaka-aineita. Suomen armeijan kuva-arkisto sisältää 160 000 sota-ajan valokuvaa. Ne ajoittuvat syksyn 1939 ylimääräisistä harjoituksista Lapin sotaan saakka. Arkisto sisältää kuvia kotirintamalta, sotateollisuudesta, evakoista ja tapahtumista rintamalla. Kuvat ovat vapaasti viriketoimintaan käytettävissä, kun hyväksyt käyttöehdot. Kuva cc Outi Mäki
	Vanikkamuotti Sota-aikana näkkileipää tehtiin neliön muotoisella peltisellä muotilla. Pinnan kuvio rullattiin nystypintaisella kaulimella. Näin saadut reiät tekivät leivästä helpommin taitettavaa ja syötävää eikä taikina kohonnut liikaa. Sodan aikana valmistettiin jopa sentin paksuista, ”pomminkestävää” näkkileipää. Kansa antoi sille nimen vaneri eli vanikka. Kuva cc Outi Mäki
	Vanilliinijauhe ja vanilliinisokeri Vaniljasokerissa on aitoa jauhettua vaniljatankoa, vaniljakasvin hedelmää. Sen tunnistaa tummista pisteistä. Vanilliinia uutetaan vaniljakasvista, mutta se on kallista. Siksi valmistetaan keinotekoista luontaisen kaltaisella aromilla maustettua vanilliinisokeria. Synteettistä vanilliinia tehdään selluloosateollisuuden jätteestä. Suurin tuottaja on norjalainen puunjalostusteollisuus. Vanilliinia käytetään myös kosmetiikassa. Vanilja sopii kermavaahdon, jälkiruokakastikkeiden, kiisseleiden, leivonnaisten ja varsinkin kaakaota sisältävien juomien maustamiseen. Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.
	Vastaleivottua leipää Parhaat vehnäjauhot ovat kellertäviä, huonot lajit sinertäviä tai harmaita. Jauhot voi tehdä paremmin sulaviksi, jos paistaa niitä uunissa ahkerasti hämmennellen. Silloin osa tärkkelyksestä muuttuu kasvigummiksi. Näin käsiteltyjä jauhoja suositeltiin ennen varsinkin sairaille ja lapsille. LEIPÄKEITTO Ranskanleivänpalasia paahdetaan ja laitetaan astiaan. Päälle kaadetaan kiehuvaa vettä annetaan seistä 10 minuuttia. Keitto siivilöidään ja siihen lisätään sokeria, kermaa ja jotakin maustetta.
	Vauva
	Vauva
	Vauva
	Vauvaa syötetään Kuva © Sastamala Visual Oy
	Vehnäleipiä
	Vehnäleipiä uunituoreina
	Vehnäleipätaikinan vaivaaminen