Kuvalista
![]() |
![]() |
Happaneminen Valmis taikina jätetään happanemaan yön yli. Penkillä oleva korvo on peitetty valkoisella liinalla. Kuvan jauhovakka on punottu tuohesta. Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo. CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat
|
![]() |
![]() |
Hierimen puhdistus Emäntä irrottaa taikinaa hierimestä veitsen avulla. Taikinakorvon vieressä jauhovakka ja äyskäri. Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo. CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat
|
![]() |
![]() |
Jauhojen lisääminen Äyskärillä lisätään jauhoja sen verran, Korvo peitetään ja Seos on valmista, Taikinaan lisätään jauhoja ja sekoitetaan (kuva). Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo. CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat
|
![]() |
![]() |
Kansakoulun ruokalassa Vuonna 1955 Helsingin kansakoulujen ruokailussa siirryttiin uuteen vaiheeseen. Suomessa toimi 6-vuotinen kansakoulu vuodesta 1866 peruskoulun tuloon eli 1970-luvulle asti. Suomen käsityön museo lainaa Muistelusalkkua kansakouluajoista, Vanha uskomus Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma, 15.11.1955.
|
![]() |
![]() |
Kohonneet leivät Pöydän vasemmassa päässä ovat kohonneet ruisleivät. Penkillä on taikinakorvo (-tiinu) ja jauhovakka. Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo. CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat
|
![]() |
![]() |
Kohonneiden leipien paineleminen Etualalla painellaan kohonneita leipiä matalammiksi. Leipien pinnat voi voidella vedellä, Voitelunesteenä on käytetty myös maitoa, piimää, kahvia, sokerivettä, Taustalla näkyy nyrkkirieskoja. Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo. CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat
|
![]() |
![]() |
Leipien kopauttaminen Emäntä kopauttaa leipää varmistuakseen, että se on kypsä. Jos leivät ovat huonosti kohonneet, Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo. CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat
|
![]() |
![]() |
Leipien laittaminen uuniin Leivinuunissa poltetaan pitkiä halkoja kuivaa puuta, tavallisesti pari pesällistä. Hiiliä sekoitellaan välillä, niin arina kuumenee tasaisesti. Kuvassa emäntä laittaa leipää uuniin kypsymään pitkävartisella puisella leipälapiolla. Tavallinen paistoaika ruislimpulla on noin tunti. Iso leivinuuni voi pitää koko talon lämpimänä muutaman päivän. Kun uuni on jäähtynyt 150 asteen vaiheille, Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo. CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat
|
![]() |
![]() |
Leipien pisteleminen Pisteleminen estää leivän kuoren nousemisen koholle, irti alaosasta. Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo. CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat
|
|
|
Leipiä hapanjuuritaikinasta Leivinuunin kokoa on usein kuvailtu kertomalla,
Runo Mummo se herkkuja paistaa,
Kuva cc Outi Mäki
|
|
|
Leipiä valmiina uuniin Kuvan rukiiset reikäleivät on leivottu hapanjuureen, Hapanleipä hiivalla Kuva CC Outi Mäki
|
|
|
Leipätaikinaa taikinakaukalossa Vastaleivottu, lämpimänä voilla voideltu leipä katoaa yleensä nopeasti herkuttelijoiden suihin. Kuvassa vanha, yhdestä puusta veistetty taikinakaukalo. Kuva cc Outi Mäki
|
![]() |
![]() |
Leipätaikinan alustaminen Jauhojen lisäämisen jälkeen juuri aluksi nousee, Taikina alustetaan käsin. Pula-aikoina Suomessa lisättiin ruisjauhojen jatkeeksi pettua. Nykyään on myynnissä sekä pettujauhoa Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo. CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat
|
![]() |
![]() |
Leipätaikinan pyörittelyä Taikinaa pyöritellään ja käännellään pöydällä, Joskus pirteissä on ollut käännettävä pöytälevy. Älä koskaan sano, ettet osaa. Kun joku kysyy: Kykenetkö? Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo. CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat
|
![]() |
![]() |
Leivän leipominen Vasemmalla emäntä pyörittelee kartiomaista leipää. Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo. CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat
|
![]() |
![]() |
Nenälleen leivotut leivät Valmiit kartiomaiset leivät pirtin pöydällä. Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo. CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat
|
|
|
Näkkileipiä Näkkileipä leivotaan taikinajuureen eli raskiin kuten pehmeä ruisleipä. Taikinajuurta sekoitetaan veden ja jauhojen kanssa vellimäiseksi seokseksi. Seoksen annetaan käydä 12 - 20 tuntia lämpimässä paikassa. Se happanee ja näin syntyy ruisleivälle tyypillinen happamuus ja aromi. Ruisnäkkileipä paistetaan korkeassa lämpötilassa (250 °C) vain muutaman minuutin ajan. Näkkileivän teollinen tuotanto käynnistyi Suomessa vuonna 1904, kun nuori proviisori perusti Vaasan Höyryleipomon. 1920-luvulla suomalaiset söivät arkena talousnäkkileipää nimeltä ”Työkansa”. Juhlissa syötiin erikoisnäkkileipiä kuten ”Victor” ja ”Extra”. 1930-luvulla siirryttiin ohuempiin ja kalliimpiin näkkileipiin. Silloin markkinoille tulivat ”Luxus” ja ”Supero”. Armeija ja koulut ovat käyttäneet paljon näkkileipää, koska se säilyy hyvin ja on kevyttä kuljettaa. Sanastoa: hapankorppu, Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa. Kuva © Emilia Nieminen
|
![]() |
![]() |
Paistuneet leivät uunissa Kypsiä ruislimppuja perinteisessä leivinuunissa. Immi Hellénin runo Uuni: On uuni tuvan seinällä Se korkea kuin vuori on Se kylmä on kuin talviyö, Syysilta saapui synkkä niin, Pien’ tikku punanuppinen Ja kylmyys uunin entinen Ja ääreen uunin vähittäin On isä töissä Tapion, Ja sisko kangaspuissahan Ja takkavalkeen heijastus Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo. CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat
|
![]() |
![]() |
Ruislimppuja Valmiit ruislimput peitellään leivinliinalla. Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo. Suomen 100-vuotisjuhlavuonna 2017 ruisleipä valittiin Suomen kansallisruuaksi. Karjalanpiirakoita on Suomessa leivottu ainakin 1600-luvulta lähtien. CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat
|
![]() |
![]() |
Taikina nostetaan leivinpöydälle Kohonnut taikina nostetaan jauhotetulle pöydälle. Pöydällä näkyy hierin ja äyskäri. Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo. CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat
|
![]() |
![]() |
Taikinaa sekoitetaan hierimellä Perinteinen hierin eli härkin on valmistettu kuoritusta männyntaimesta. Hierimen päässä on 4-7 oksanhaaraa. Hierintä ei käytön jälkeen pestä. Työväline ei ole välttämätön. Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo. CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat
|
![]() |
![]() |
Taikinamöykystä leiväksi Emännät aloittamassa taikinapalan pyörittämistä leiväksi. Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo. CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat |
![]() |
![]() |
Taikinan alustamista Taikinan alustamista jatketaan käsin. Taikina on sopivaa, kun se irtoaa käsistä Ruisleipätaikinan on oltava kiinteää, Alustamisen jälkeen taikinan annetaan kohota Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo. CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat
|
![]() |
![]() |
Taikinan juuri Ruisleivän tekeminen aloitetaan tuomalla huoneen lämpöön taikinakorvo, Suomen vanhimmat käytössä olevat taikinajuuret ovat yli 200 vuotta vanhoja. Kovan reikäleivän tekeminen vaatii vähintaan 1,5 vuorokautta aikaa. Kerran käyttöön otettua ja hapanleipätaikinan tekemiseen käytettävää korvoa Korvon tilalla voi käyttää isoa kattilaa. Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo. CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat |
![]() |
![]() |
Taikinan sekoittaminen
Kuva kuuluu sarjaan Suomi syö ja juo. CC-BY Kuvaaja Pekka Helin. Keski-Suomen museon kokoelmat
|