Kuvalista | Vahvike

Tulosta sivu

		14-vuotias kengänkiillottaja Kuvassa jo toista kesää Rautatientorin kulmalla työtään tekevä 14-vuotias kengänkiillottaja. Kesän jälkeen hän palasi koulun penkille yhteiskoulun kolmannelle luokalle. Sananlasku Työ tekijäänsä neuvoo. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Helsinki 28.8.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-27294_1.tif
		Auringonpimennyksen tarkastelua 15. helmikuuta 1961 Keski- ja Etelä-Euroopassa sattui täydellinen auringonpimennys. Suomessa se näkyi osittaisena. Poika seuraa auringonpimennystä ja suojaa silmiään mustaksi valotetulla filminkappaleella. Nykyään tiedetään, että yksinkertaisena se oli riittämätön suoja. Jos aurinkoa katselee ilman silmäsuojaa pitempään kuin muutamia sekunteja, syntyy pysyviä vaurioita. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa suosittelee hitsarinlaseja numero 14 tai erityisesti auringonpimennyksien katseluun myytäviä laseja. Auringonpimennyksessä kuu tulee auringon ja maan väliin ja näin peittää auringon näkymästä. Täydellinen auringonpimennys nähtiin Suomessa viimeksi vuonna 1990. Kuunpimennys syntyy, kun maa on auringon ja kuun välissä. Silloin kuu ei heijasta auringon säteitä. Neljästä kuuteen pimennystä tapahtuu joka vuosi. Ne osataan laskea kauan etukäteen. Seuraavan kerran aurinko pimenee täällä kokonaan vasta lokakuussa 2126. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto Kuva cc Valokuvaaja Jyrki Pälviö/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Helsinki 15.2.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-24323_1.tif
		Emäntä puuhellan ääressä Uuden Suomen kummiperheen emäntä laittaa ruokaa. Perheen kuopus kopassaan lieden lämmössä 1940-luvulla. Puuhella oli ennen kodin sydän. Sillä tehtiin ruuat ja lämmitettiin vedet. Keittiö tai tupa lämpisi nopeasti siinä samalla. Iso puuhella oli paikoilleen muurattu. Se sijoitettiin leivinuunin yhteyteen. Monessa hellassa oli Högforsin valurautainen elementti. Se upotetaan muurattuun jalustaan. Huuva muurattiin hellan päälle. Kuvan kaltaisissa suurissa helloissa oli usein takana syvennys, jossa saattoi kovilla pakkasilla nukkua mukavan lämpimässä. Vähintään sen paikan valloitti kissa. Savupellejä oli useampia ja niistä vain yksi oli kerrallaan auki. Kesäpelti päästi savukaasut suoraan piippuun. Paistopelti ohjasi kaasut uunin ympäri. Talvipelti pakotti savukaasut kiertämään muurissa niin, että tiilet lämpenivät ja lämmittivät kotia. Pienemmissä tiloissa oli myös peltikuorisia omilla jaloillaan seisovia ja tulenkestävällä massalla vahvistettuja liesiä. Luukut olivat valurautaa. Hellan kyljessä oli kuparinen säiliö veden lämmittämiseen. Sen lisäksi hellan suurimman levyn päällä pidettiin jatkuvasti kookasta vesikattilaa. Edelleen monella kesämökillä on puuhella ja sen virittelyä pidetään rentouttavana puuhana - kunhan hormi on kuiva ja vetää hyvin. Kehtolaulu (Raita tietokanta). Sotien jälkeen monet tahot järjestivät keräyksiä huono-osaisten hyväksi. Uusi Suomi valitsi kummiperheen, jolle kerättiin rahaa lukijoilta. Vanha tuutulaulu Tuuti, tuuti lasta, kissa tuli vastaan. Kissa hyppäs kiikun päälle ja kiikutteli lasta. Elämänohje Tee työtä kuin eläisit ikuisesti, rakasta kuin kuolisit huomenna. Sananlasku Joka keitetyn paistaa, se makean maistaa. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r40-49-131_3.tif
		Ensimmäisiä televisiolähetyksiä Kuvassa lapset katselevat teekkareiden televisiokerhon koelähetystä toukokuussa 1955. Vasta neljä päivää myöhemmin lähetettiin Suomen ensimmäinen julkinen tv-lähetys. Sitä seurattiin eri puolille Helsinkiä sijoitetuista 15 vastaanottimesta. Tv-studio oli rakennettu Teknillisen Korkeakolun radiolaboratorioon. Lähetyksen ohjasi ja juonsi Lasse Pöysti. Edellisenä vuonna oli perustettu televisiokerho, jonka tavoitteena oli rakentaa televisiolähetin ja aloittaa koelähetykset Suomessa. Televisiokerhoon kuului paljon teekkareita ja he kehittivät televisiolähettimessä tarvittavaa tekniikkaa osana tutkintoaan. Säännölliset tv-lähetykset aloitettiin Suomessa 1956 ja Yleisradio tuli mukaan vasta kaksi vuotta myöhemmin. Silloin Tasavallan presidentti Urho Kekkosen uuden vuoden puhe 1.1.1958 aloitti Suomen Television säännölliset lähetykset. Television katselulupa tuli pakolliseksi radion kuunteluluvan rinnalla. Vastaanottimia oli aluksi hyvin harvassa, joten usein myös naapurin lapset tulivat katsomaan televisio-ohjelmia. 1969 Presidentti Kekkosen uudenvuoden puheella aloitettiin Ylen ohjelmalliset värikoelähetykset. Televisiolupia oli suomalaisilla silloin jo miljoona kappaletta. Vuosien varrella lapset ovat seuranneet televisiosta Kylli-tätiä, Onni-klovnia, Arja-tätiä, Kasperia ja Pelle Hermannia. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma. Helsinki 20.5.1955. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r55-2947_9.tif
		Evakkoäiti ja lapset Evakkoäiti lapsineen. Kuva on otettu, kun sanomalehtimiesretkikunta tutustui evakoiden oloihin Pohjois-Karjalassa ja Savossa syyskuussa 1947. Sananlasku Lapsen suusta kuulee totuuden. Lasten ja imeväisten suusta totuuden kuulee. Leikki on lasten työtä. Lapset ovat Herran lahja. Lapsi tuo leivän mukanaan. Lapsi on terve kun se leikkii. Maasta se pienikin ponnistaa. Veikko Lavin Evakon laulu "Illalla, kun äiti peitti mua nukkumaan, en aavistanut, mitä aamu tuopi tullessaan..." löytyy YouTubesta. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Pohjois-Karjala 22.9.1947. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r47-673_12.tif
		Heinäkuun hellettä 1958 Heinäkuussa 1958 oli Helsingissä helteistä. Kuvassa Ilkka ja Markku ovat saaneet jäätelöt. Kylmä herkku maistui lämpimässä lomasäässä. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto cc Valokuvaaja Martti Brandt/Suomen valokuvataiteen museo/ Alma Media/Uuden Suomen kokoelma, 1.7.1958. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r58-12539_1.tif
		Hellekesän riemuja hiekkarannalla Kuva on otettu Helsingissä Pihlajasaaren hiekkarannalla. Kuva kuuluu sarjaan Helsinki-kuvia. CC BY 4.0, Kuvan tunniste: N211672, Volker von Bonin, Helsingin kaupunginmuseo 1969.
		Helsinkiläislapsia kadunkulmassa Mäkelänkatu 82-78, Helsinki 1950-luvulla. Lapsia istumassa jalkakäytävän reunalla Mäkelänkadun ja Koskelantien risteyksessä. Taustalla näkyy kerrostalon kivijalassa keskeneräinen Elannon myymälä. Kuva CC BY 4.0 Helsingin kaupunginmuseo, Inventaarionro N93974, Finna
		Isiä ja lapsia hiekkarannalla Kuva on otettu Pihlajasaaren hiekkarannalla Helsingissä. Kuva kuuluu sarjaan Helsinki-kuvia. Kuva CC BY 4.0, Kuvan tunniste: N211429, Volker von Bonin, Helsingin kaupunginmuseo 1966.
		Isä ja tytär pelaavat lautapeliä Kuvassa isä ja tytär pelaavat Monopoli-peliä. Monopoli-lautapeli julkaistiin vuonna 1935. Pelissä myydään ja ostetaan kiinteistöjä. Monopoli on taloustieteen käsite. Se tarkoittaa sitä, että yksi yritys hallitsee markkinoita. Peli on edelleen hyvin suosittu ja sitä pelataan monessa maassa. Nykyään sitä voi pelata myös tietokonetta vastaan. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto Kuva cc Valokuvaaja Seppo Saves/Suomen valokuvataiteen museo/ Alma Media/Uuden Suomen kokoelma. Helsinki 21.12.1959. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: D2004_17_r1_r59-19769_2.tif
		Joulukuusen ihailua Pieni lapsi on päässyt läheltä ihailemaan kynttilöiden palamista joulukuusessa. CC BY 4.0, Uutiskuva Oy, Elanto-lehden kokoelma, Helsingin kaupunginmuseo, Finna
		Joulukuusen juurella Helsinkiläiset kaksostytöt kuusen juurella 1954. Pieni kuusi on nostettu jakkaralle, niin näyttää komeammalta. Kuusessa palavat elävät kynttilät. Kuva CC BY 4.0, Helsingin kaupunginmuseo, Finna
		Joulukuusen vierellä Joulutunnelmissa. Huomaa naisen hiusverkko. Se oli tuohon aikaan hyvin tyypillinen. CC BY 4.0, Väinö Kannisto 1946, Helsingin kaupunginmuseo, Finna
		Joulukuusta pidempi Joulukuusen jalkana toimii pieni rahi, jonka keskellä on reikä. Ajalle tyypillistä on lautalattia, räsymatot, sisäkengät, pikkupojan polvipituiset juhlahousut ja paksut sukkahousut. Arvoitus Kuuluu sinulle, muut sitä eniten käyttävät. Mikä se on? Nimesi CC BY 4.0, Väinö Kannisto 1946, Helsingin kaupunginmuseo, Finna
		Joulumielellä 1940-luvulla pienillä tytöillä oli rusetti ja pienillä pojilla sukkahousut. Kuusessa palavat oikeat kynttilät. CC BY 4.0, Väinö Kannisto noin 1946, Helsingin kaupunginmuseo, Finna
		Joulupukin sylissä Vielä 60-luvulla monella joulupukilla oli naamari. CC BY 4.0, Juha Jernvall (1960-1969), Helsingin kaupunginmuseo, Finna
		Joulupukki ja perhe Jouluaatto Helsingin Tammisalossa, Tammisalontie 12. Kuusessa palavat oikeat kynttilät. Sähkökynttilät alkoivat yleistyä 50-luvulta alkaen mutta edelleen on paljon ihmisiä, jotka ihailisivat kuusessa mieluimmin aitoja kynttilän liekkejä. Suomessa pukilla oli pitkään takkina nurin käännetty turkki. Punaiset pukintakit rantautuivat Amerikasta Suomeen vasta myöhemmin. Joulupukilla on kuvassa naamari. Se oli käytännöllinen, sillä useimmiten joulupukkina toimi isä tai joku muu lähisuvun mies. Ei ollut tarkoitus, että lapset tunnistaisivat pukin. Tosin lapset eläytyivät pukkileikkiin silloinkin, kun tunnistivat pukin. Saattoi käydä niinkin, että pieni poika, jolle luultiin pukin menevän täydestä, vei vaikeasti avattavan pakettinsa takaisin joulupukille ja sanoi: "Avaa, isä!" Kuvan toisella naisella on vyötäröllään esiliina. Se oli 1960-luvulla keittiöaskareissa itsestään selvä asuste. Oli paljon helpompaa pestä ja silittää pieni esiliina kuin kokonainen mekko. Nuorella pojalla on valkoinen paita. Onhan jouluaatto, odotettu juhla. Seinällä näkyy ryijy ja siinä vuosiluku 1952. Monen kodin seinällä oli äidin tai isoäidin kutoma ryijy. Kuva CC BY 4.0, Juha Jernvall (1960-1969), Helsingin kaupunginmuseo, Finna
		Jouluriemua syöttötuolissa Pikkutyttö istuu juhlamekossaan syöttötuolista käännetyn pöydän ääressä. Kuusessa palavat elävät kynttilät. CC BY 4.0, Väinö Kannisto 1954, Helsingin kaupunginmuseo, Finna
		Jäätelökioskilla Kevät on tuonut katukuvaan jäätelökioskit. Tässä pikkupojat jäätelöä ostamassa Uudenmaan Jäätelötehtaan kioskilla keväällä 1956. Italialaisten Magi-nimisten veljesten perustama Helsingin jäätelötehdas on Suomen vanhin toiminnassa oleva jäätelönvalmistaja. Se on perustettu 1922. Jäätelöä säilytettiin ja myytiin jäämurskalla täytetyistä puukärryistä Helsingin toreilla ja kaduilla. Jäät hakattiin talvisin merestä ja niitä säilytettiin suurissa maakuopissa, jotta ne eivät sulaisi. Tuotanto oli keskeytetty sotavuosien ajaksi vuonna 1939 - 1946. Nyt jäätelöä valmistaa jo kolmas Magi-sukupolvi ja tehdas toimii Kehä III:n varrelle. Suomessa jäätelöä myyvät sekä suuret monikansalliset firmat että pienet perheyritykset. Tampereen jäätelötehdas aloitti toimintansa 2004. Myös Sipoossa ja Turengissa on jäätelötehtaat. Muutama pieni yritys valmistaa suomalaista luomujäätelöä. Jäätelön valmistus itse onnistuu myös ilman jäätelökonetta. Tavanomaiset raaka-aineet ovat sokeri, maito, vaniljatanko tai vaniljasokeri, kerma ja kananmunan keltuaiset. Marttojen jäätelöreseptejä. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma. Helsinki 30.5.1956. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r56-5884_1.tif
		Kaivolla Uuden Suomen kummiperheen tytär kaivolla. Sotien jälkeen monet tahot järjestivät keräyksiä huono-osaisten hyväksi. Uusi Suomi valitsi kummiperheen, jolle kerättiin rahaa lukijoilta (1940-lukua). Sananlasku - Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot. - Ei kannettu vesi kaivossa pysy. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r40-49-131_7.tif
		Kansakoulun ruokalassa Vuonna 1955 Helsingin kansakoulujen ruokailussa siirryttiin uuteen vaiheeseen. Ruokalistoja alettiin suunnitella kahdeksi viikoksi eteenpäin ja aterialla tarjottiin lämpimän ruuan lisäksi kaksi desiä maitoa ja pala kovaa leipää. Suomessa toimi 6-vuotinen kansakoulu vuodesta 1866 peruskoulun tuloon eli 1970-luvulle asti. Vuodesta 1948 lähtien kuntien oli järjestettävä kaikille oppilaille maksuton ateria jokaisena koulupäivänä. Siihen asti oppilaat olivat tuoneet kotoa omat eväät. Vähävaraisten perheiden lapsilla ne olivat usein hyvin puutteelliset. Suomen käsityön museo lainaa Muistelusalkkua kansakouluajoista, jonka mallin mukaisesti kannattaa koota uusia salkkuja vaikka joka hoivakotiin. Vanha uskomus Jos veitsi putoaa, se tarkoittaa miesvierasta. Jos haarukka putoaa, se tarkoittaa naisvierasta. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto Kuva cc Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma, 15.11.1955. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r55-4320_1.tif
		Kerrostalojen sisäpihalla Pyykkinaru paljasti perheiden elämästä joskus monia asioita. Kun pyykit kuivattiin avoimesti naruille ripustettuina, näki heti, koska johonkin perheeseen oli syntynyt uusi vauva. Isomman lapsen ikä ja sukupuoli selvisivät helposti. Pyykkinaru juorusi myös, oliko perhe matkoilla. Silloin naru pysyi tyhjänä. Usein ammatitkin pystyi pyykistä päättelemään. Ennen pyykkien ripustamista naru pyyhittiin kostealla kankaalla, jos oli syytä epäillä, että se oli jostakin syystä likaantunut ja jättäisi puhtoisiin vaatteisiin vaikka nokea tai linnunkakkaa. Kostea vaate lyötiin ensin ilmassa auki ja oikaistiin kevyesti. Pyykit kiinnitettiin naruihin puisilla pyykkipojilla. Jokaisella oli omat pyykkipoikansa. Niitä varten emännillä oli vyötäisillään pyykkipoikaessuja. Pyykkipoikia ei jätetty narulle odottamaan seuraavaa pyykkiä, vaikka niitä tiheästi tarvittiinkin. Vierekkäisille vaatteille riitti rajakohtaan yksi pyykkipoika, kun vaatteet laitettiin vähän päällekkäin. Vaatteita ei ripustettu mihin sattuu järjestykseen vaan kuten tästäkin kuvasta näkyy valkoiset lakanat olivat omana ryhmänään. Ne ripustettiin ensin. Lakanat ja pyyhkeet ripustettiin usein uloimpaan linjaan, jolloin intiimimpää pikkupyykkiä oli mahdollista ripustaa niiden keskelle piiloon uteliailta katseilta. Ripustamisessa noudatettiin usein tarkkoja sääntöjä. Puseroa ja paitaa ei sopinut ripustaa hartioista vaan helmasta. Housut ripustettiin yleensä lahkeiden suista eikä vyötäröltä. Sukat ripustettiin suistaan vain yhdeltä reunalta. Vaikka lämpötila olisi ollut nollan alapuolella, pyykit ripustettiin narulle ja kerättiin kangistuneina pois. Pakkasellakin vettä kuitenkin haihtui. Sunnuntaisin eivät pyykit naruilla liehuneet vaan pidettiin huoli, että viikolla pesty pyykki oli siihen mennessä kerätty pois. Kun vaatteet kerättiin narulta, ne taitettiin siististi vaatekoriin ja olivat nyt valmiina silitettäviksi. Nykyään monet kuivaavat pyykkinsä kuivausrummussa tai sisälle levitettävässä telineessä, jossa on monta ”narua” vierekkäin. Silloin pyykkiin ei tartu siitepölyä, mutta ei myöskään sitä puhtaan pyykin raikasta tuoksua, joka tarttuu vain ulkona. Kuva on helsinkiläiseltä sisäpihalta 50-luvulla. Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 40 luvussa 12. Koti ja asuminen. Pyykkipoikakilpailu Ripusta naru sopivalle korkeudelle ja siihen pyykkipoikia tasaisin välein. Se, joka pystyy sovitussa ajassa keräämään eniten pyykkipoikia ja kiinnittämään ne omiin vaatteisiinsa on voittaja. Pelistä ei putoa, vaikka pyykkipoika putoaisi. Vain omiin, päällä oleviin, vaatteisiin kiinnitetyt pyykkipojat lasketaan. Keskustelunaihe Kuinka erilaiset vaatteet pestään oikein, miten ne pitää kuivata ja silittää. Valkopyykin keittäminen ja järvessä huuhtominen Pyykkilaudat, itse keitetty pyykkisaippua Pyykin silittäminen ilman sähköä CC BY 4.0 Valokuvaaja tuntematon 1950–1959, Helsingin kaupunginmuseo, Finna
		Kesän herkkua Kesäpäivän viettoa uimarannalla heinäkuussa 1960. Jäätelö maistui lapsille. Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto Kuva cc Valokuvaaja Urpo Rouhiainen/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma Helsinki 16.7.1960. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r60-21929_1.tif
		Koululääkäri työssään Lahden Kärpäsen kansakoulun koululääkäri tutkimassa oppilaita. Julkaistu Kuluttajain Lehdessä vuonna 1950 (No 40, s. 6) Alkuperäinen kuvateksti: "Koululääkäri käy koululla tarpeen mukaan ja suorittaa joka kevät ja syksy kaikkien oppilaiden tarkistuksen." Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 62 Luvussa 17. Koulu. Kuva CC0 Suomen valokuvataiteen museo, Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_10095D
		Koulun joulujuhla Jouluna saatiin todistukset, joissa kaikista kouluaineista oli numero myös ensimmäisen luokan oppilailla. Joulujuhlan hienoja ohjelmia harjoiteltiin pitkin syksyä ja vanhemmat osallistuivat juhliin, jos vain pääsivät. Kansakoulusta siirryttiin peruskouluun 1970-luvun alkupuolella. 1970-luvun lopussa koulut saivat kelanauhureita, piirtoheittimiä ja diaprojektoreita. Myös monistuskoneet helpottivat opettajien työtä 70-luvun loppupuolella, Suomalaisen koulun muuttumisesta 1960-luvulta 2010-luvulle Yle Areenassa. Kuva © Pekka Agarth 1979. Kuvauspaikka Hopun koulu Vammalassa.