Kuvalista

15. helmikuuta 1961 Keski- ja Etelä-Euroopassa sattui täydellinen auringonpimennys.
Suomessa se näkyi osittaisena.
Poika seuraa auringonpimennystä ja suojaa silmiään mustaksi valotetulla filminkappaleella.
Nykyään tiedetään, että yksinkertaisena se oli riittämätön suoja.
Jos aurinkoa katselee ilman silmäsuojaa pitempään kuin muutamia sekunteja, syntyy pysyviä vaurioita.
Tähtitieteellinen yhdistys Ursa suosittelee hitsarinlaseja numero 14
tai erityisesti auringonpimennyksien katseluun myytäviä laseja.

Auringonpimennyksessä kuu tulee auringon ja maan väliin ja näin peittää auringon näkymästä.
Täydellinen auringonpimennys nähtiin Suomessa viimeksi vuonna 1990.
Kuunpimennys syntyy, kun maa on auringon ja kuun välissä. Silloin kuu ei heijasta auringon säteitä.

Neljästä kuuteen pimennystä tapahtuu joka vuosi. Ne osataan laskea kauan etukäteen.
Seuraavan kerran aurinko pimenee täällä kokonaan vasta lokakuussa 2126.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc  Valokuvaaja Jyrki Pälviö/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Helsinki 15.2.1961. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r61-24323_1.tif

Kuvassa lapset katselevat teekkareiden televisiokerhon koelähetystä toukokuussa 1955.
Vasta neljä päivää myöhemmin lähetettiin Suomen ensimmäinen julkinen tv-lähetys.
Sitä seurattiin eri puolille Helsinkiä sijoitetuista 15 vastaanottimesta.
Tv-studio oli rakennettu Teknillisen Korkeakolun radiolaboratorioon.
Lähetyksen ohjasi ja juonsi Lasse Pöysti.

Edellisenä vuonna oli perustettu televisiokerho,
jonka tavoitteena oli rakentaa televisiolähetin ja aloittaa koelähetykset Suomessa.
Televisiokerhoon kuului paljon teekkareita
ja he kehittivät televisiolähettimessä tarvittavaa tekniikkaa osana tutkintoaan.

Säännölliset tv-lähetykset aloitettiin Suomessa 1956
ja Yleisradio tuli mukaan vasta kaksi vuotta myöhemmin.
Silloin Tasavallan presidentti Urho Kekkosen uuden vuoden puhe 1.1.1958
aloitti Suomen Television säännölliset lähetykset.
Television katselulupa tuli pakolliseksi radion kuunteluluvan rinnalla.
Vastaanottimia oli aluksi hyvin harvassa,
joten usein myös naapurin lapset tulivat katsomaan televisio-ohjelmia.

1969 Presidentti Kekkosen uudenvuoden puheella aloitettiin Ylen ohjelmalliset värikoelähetykset.
Televisiolupia oli suomalaisilla silloin jo miljoona kappaletta.

Vuosien varrella lapset ovat seuranneet televisiosta Kylli-tätiä, Onni-klovnia,
Arja-tätiä, Kasperia ja Pelle Hermannia.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

Kuva cc   Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma.
Helsinki 20.5.1955. Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r55-2947_9.tif

Heinäkuussa 1958 oli Helsingissä helteistä.
Kuvassa Ilkka ja Markku ovat saaneet jäätelöt.
Kylmä herkku maistui lämpimässä lomasäässä.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

cc  Valokuvaaja Martti Brandt/Suomen valokuvataiteen museo/
Alma Media/Uuden Suomen kokoelma, 1.7.1958.
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r58-12539_1.tif

Mäkelänkatu 82-78, Helsinki 1950-luvulla.
Lapsia istumassa jalkakäytävän reunalla              
Mäkelänkadun ja Koskelantien risteyksessä.

Taustalla näkyy kerrostalon kivijalassa keskeneräinen Elannon myymälä.                       

Kuva CC BY 4.0 Helsingin kaupunginmuseo, Inventaarionro N93974, Finna

Kuvassa isä ja tytär pelaavat Monopoli-peliä.
Monopoli-lautapeli julkaistiin vuonna 1935.
Pelissä myydään ja ostetaan kiinteistöjä.
Monopoli on taloustieteen käsite.
Se tarkoittaa sitä, että yksi yritys hallitsee markkinoita.
Peli on edelleen hyvin suosittu ja sitä pelataan monessa maassa.
Nykyään sitä voi pelata myös tietokonetta vastaan.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kuva cc  Valokuvaaja Seppo Saves/Suomen valokuvataiteen museo/
Alma Media/Uuden Suomen kokoelma. Helsinki 21.12.1959.
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: D2004_17_r1_r59-19769_2.tif

Helsinkiläiset kaksostytöt kuusen juurella 1954.

Pieni kuusi on nostettu jakkaralle, niin näyttää komeammalta.
Kuusessa palavat elävät kynttilät.

Kuva CC BY 4.0, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Joulukuusen jalkana toimii pieni rahi, jonka keskellä on reikä.

Ajalle tyypillistä on lautalattia, räsymatot, sisäkengät,
pikkupojan polvipituiset juhlahousut ja paksut sukkahousut.

Arvoitus Kuuluu sinulle, muut sitä eniten käyttävät.
                Mikä se on?                   Nimesi

CC BY 4.0, Väinö Kannisto 1946, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Vielä 60-luvulla monella joulupukilla oli naamari.

CC BY 4.0, Juha Jernvall (1960-1969), Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Pikkutyttö istuu juhlamekossaan syöttötuolista käännetyn pöydän ääressä.

Kuusessa palavat elävät kynttilät.

CC BY 4.0, Väinö Kannisto 1954, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Uuden Suomen kummiperheen tytär kaivolla.

Sotien jälkeen monet tahot järjestivät keräyksiä huono-osaisten hyväksi. Uusi Suomi valitsi kummiperheen, jolle kerättiin rahaa lukijoilta (1940-lukua).

Sananlaskuja
- Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot.
- Ei kannettu vesi kaivossa pysy.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

cc  Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma
Kuvan tunnus museon kokoelmissa: d2004_17_r1_r40-49-131_7.tif

Pyykkinaru paljasti perheiden elämästä joskus monia asioita.
Kun pyykit kuivattiin avoimesti naruille ripustettuina,
näki heti, koska johonkin perheeseen oli syntynyt uusi vauva.
Isomman lapsen ikä ja sukupuoli selvisivät helposti.
Pyykkinaru juorusi myös, oliko perhe matkoilla. Silloin naru pysyi tyhjänä.
Usein ammatitkin pystyi pyykistä päättelemään.

Ennen pyykkien ripustamista naru pyyhittiin kostealla kankaalla,
jos oli syytä epäillä, että se oli jostakin syystä likaantunut
ja jättäisi puhtoisiin vaatteisiin vaikka nokea tai linnunkakkaa.

Kostea vaate lyötiin ensin ilmassa auki ja oikaistiin kevyesti.
Pyykit kiinnitettiin naruihin puisilla pyykkipojilla.
Jokaisella oli omat pyykkipoikansa.
Niitä varten emännillä oli vyötäisillään pyykkipoikaessuja.
Pyykkipoikia ei jätetty narulle odottamaan seuraavaa pyykkiä,
vaikka niitä tiheästi tarvittiinkin.

Vierekkäisille vaatteille riitti rajakohtaan yksi pyykkipoika,
kun vaatteet laitettiin vähän päällekkäin.

Vaatteita ei ripustettu mihin sattuu järjestykseen
vaan kuten tästäkin kuvasta näkyy
valkoiset lakanat olivat omana ryhmänään. Ne ripustettiin ensin.
Lakanat ja pyyhkeet ripustettiin usein uloimpaan linjaan,
jolloin intiimimpää pikkupyykkiä oli mahdollista ripustaa niiden keskelle
piiloon uteliailta katseilta.

Ripustamisessa noudatettiin usein tarkkoja sääntöjä.
Puseroa ja paitaa ei sopinut ripustaa hartioista vaan helmasta.
Housut ripustettiin yleensä lahkeiden suista eikä vyötäröltä.
Sukat ripustettiin suistaan vain yhdeltä reunalta.

Vaikka lämpötila olisi ollut nollan alapuolella,
pyykit ripustettiin narulle ja kerättiin kangistuneina pois.
Pakkasellakin vettä kuitenkin haihtui.

Sunnuntaisin eivät pyykit naruilla liehuneet vaan pidettiin huoli,
että viikolla pesty pyykki oli siihen mennessä kerätty pois.

Kun vaatteet kerättiin narulta,
ne taitettiin siististi vaatekoriin ja olivat nyt valmiina silitettäviksi.

Nykyään monet kuivaavat pyykkinsä kuivausrummussa tai
sisälle levitettävässä telineessä, jossa on monta ”narua” vierekkäin.
Silloin pyykkiin ei tartu siitepölyä,
mutta ei myöskään sitä puhtaan pyykin raikasta tuoksua,
joka tarttuu vain ulkona.

Kuva on helsinkiläiseltä sisäpihalta 50-luvulla.

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 40
luvussa 12. Koti ja asuminen.

Pyykkipoikakilpailu
Ripusta naru sopivalle korkeudelle ja siihen pyykkipoikia tasaisin välein.
Se, joka pystyy sovitussa ajassa keräämään eniten pyykkipoikia
ja kiinnittämään ne omiin vaatteisiinsa on voittaja.
Pelistä ei putoa, vaikka pyykkipoika putoaisi.
Vain omiin, päällä oleviin, vaatteisiin kiinnitetyt pyykkipojat lasketaan.

Keskustelunaihe
Kuinka erilaiset vaatteet pestään oikein, miten ne pitää kuivata ja silittää.
Valkopyykin keittäminen ja järvessä huuhtominen
Pyykkilaudat, itse keitetty pyykkisaippua
Pyykin silittäminen ilman sähköä

CC BY 4.0 Valokuvaaja tuntematon 1950–1959, Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Lahden Kärpäsen kansakoulun koululääkäri tutkimassa oppilaita.

Julkaistu Kuluttajain Lehdessä vuonna 1950 (No 40, s. 6)

Alkuperäinen kuvateksti:
"Koululääkäri käy koululla tarpeen mukaan ja
suorittaa joka kevät ja syksy kaikkien oppilaiden tarkistuksen."

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 62
Luvussa 17. Koulu.

Kuva CC0 Suomen valokuvataiteen museo, Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_10095D

Pikkupojat keksivät hyvän paikan Ruotsin lähetystön sivuoven lipalta nähdä vierailevat naapurimaan kuninkaalliset. Toukokuussa 1952 Helsingissä olivat virallisella valtiovierailulla Kustaa VI Aadolf puolisoineen. Vierailu oli suuri julkisuustapahtuma.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

Lapsia Pihlajasaaren hiekkarannalla
Helsingissä.

Kuva kuuluu sarjaan Helsinki-kuvia.

CC BY 4.0, Kuvan tunniste: N211670, Volker von Bonin, Helsingin kaupunginmuseo 1969.

Kuva © Sastamala Visual Oy

Lapset kokoavat kukkaseppeleitä 50-luvulla
Helsingissä Olympiakylän kerrostalon pihalla
Koskelantie 40.

Kuva CC BY 4.0 Helsingin kaupunginmuseo, inventaarionro N93960
 

     Arvoitus
     - Mitä lumiukko haistaa?
     - Porkkanan tuoksun

Kuva © Sastamala Visual Oy

Tätä valokuvaa voi verrata Eero Järnefeltin kuuluisaan tauluun Kaski,
jossa kaskenpolttajien kanssa hikisessä työssä on pieni tyttö.
Taulu on vuodelta 1893 ja tämä valokuva 70-80-luvuilta.

© Sastamala Visual Oy

Poika kiillottamassa kenkää Helsingin rautatieaseman edessä 1950-luvulla.

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 21
luvussa 6. Ahkeraa työntekoa.

                  Lapsen suusta
                  Ruumis päättyy kenkiin.
                              - Anders 5v.

Kuva CC0 Suomen valokuvataiteen museo
Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_11347A

Heinäkuussa 1957 valtion kassakriisin vuoksi maksamatta jääneitä lapsilisiä alettiin suorittaa ensin yli viisilapsisille perheille ja myöhemmin, kun valtion kassaan tuli rahaa, myös muille. Kuvassa rouva Miettinen Markku-poikansa kanssa nostaa pääpostissa lapsilisät, joita virkailija, rouva Rouvari laskee.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

Leiriläinen saa keittäjältä velliä kuppiinsa Pälkäneellä.
Kuva on otettu Kulutusosuuskuntien Keskusliiton järjestämällä Sata-Hämeen leirillä.

Alkuperäinen kuvateksti:
"Samettivelliä - ihanaa!
Mistä täti tiesikin, että tämä on mun herkkuani?"

(Kuluttaja 33/1962, s. 17)

Helsinkiläislapsia lähdössä kesänviettoon eri puolilla maata sijaitseviin lastensiirtoloihin kesäkuussa 1961. Vanhemmat saattelemassa lapsiaan rautatieasemalla.

Sanonta
Meitä on moneen junaan, osa jää jo asemalle.

Vanha loru kansakoululaisten muistovihoissa:
Kun ukkos huutaa ja lapses parkuu,
niin ota huivis ja lähde karkuun.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Kaksi lasta taiteilemassa. Toinen piirtää liitutaululle, toinen maalaa pienen pöydän ääressä.

Julkaistu Kuluttaja-lehdessä 11/1957, s. 22

Alkuperäinen kuvateksti:
"Leikki on lasten työtä, mutta 'työpaikan' löytäminen ei ahtaissa tiloissa ole helppoa.
Tässä kodissa on makuuhuoneeseen järjestetty lapsille oma piirustusnurkka.
Muovikalvolla suojatulle seinälle on ripustettu koulutaulumaalilla sivelty vanerilevy pikku taiteilijoiden käytettäväksi."

Innokkaita katsojia poikien mäkiautokilpailussa Helsingin Eläintarhassa lokakuussa 1957.

Mäkiautoilu oli 1950 ja 60-luvuilla yksi suosituimmista kaupunkilaislasten harrastuksista.

Mäkiauto on pyörien päälle tehty rakennelma, joka liikkuu mäkeä alaspäin pelkän painovoiman avulla. Siinä ei ole polkimia eikä moottoria, joten tasaisella maalla se liikkuu vain työntämällä tai vetämällä. Mäkiautoja rakennettiin itse monenlaisista laudoista ja levyistä, usein maitokärryistä takapää, ohjauspyöräksi - jos mahdollista - oikean auton ratti ja jarruiksi katajaiset kepit. Edelleenkin järjestetään kilpailuja, kenen auto rullaa pisimmälle.

Mäkiautoilusta YLEn Elävässä arkistossa videoita ja lisätietoa.

Sananlasku
Auta miestä mäessä, älä mäen alla.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

Äiti ja tytär vauvan kanssa Punavuoren lastenneuvolan eteisaulassa
Helsingin Merimiehenkadulla 1951.

CC BY 4.0 Valokuvaaja Sakari Salokangas, Helsingin kaupunginmuseo, Inventaarionumero N192552, Finna

Pojat auttavat perunannostossa kesällä 1956.

Sananlasku
Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille –sivusto

 

Mato-onkeen tarvitaan vavaksi nuoren puun (pihlaja) oksaton runko tai bambun varsi. Siimana käytettiin ennen kalalankaa, nykyään nailonsiimaa. Lisäksi tarvitaan koho, paino ja koukku. Paino sidotaan koukun ja kohon väliin. Ilman sitä koukku ei uppoa veteen. Perinteinen koho on melko pullea, kilpakoho suipompi.

Syöttinä on käytetty kastematoja (onkiliero), taikinan tai levänpalasta, keitettyä makaroonia, hyönteisiä ja etanoita.

Mato-ongella nousee kiiskiä, särkiä, lahnoja, säynäviä ja salakkaa.

Arvoitus
Ei lähde vuolemalla, nuolemalla eikä luudalla lakaisemalla.   
(auringon valo lattialla)

Kaloista tietoa Luontoportin sivustolla.

Kalastussanonnoilla aivojumppaa ja jutunjuurta

Ahven on Suomen yleisin kalalaji ja maamme kansalliskala. Siitä tulee hyvä kalakukko; ruodot pehmenevät syötäviksi 4-5 tunnin paistamisen aikana. Kalaa pitäisi syödä vähintään kaksi kertaa viikossa.

Kalan ikä voidaan laskea suomujen vuosirenkaista samalla periaatteella kuin puiden ikä rungon vuosirenkaista. Kesällä kalan kasvu on nopeaa ja suomuihin muodostuu leveitä, vaaleita kasvuvyöhykkeitä. Talvisina muodostuvat vyöhykkeet ovat kapeita ja tummia. Leveä ja kapea vyöhyke muodostavat siten yhdessä vuosirenkaan.

Kokeile määrittää hauen tai lahnan ikä. Irrota suomu kylkiviivan alapuolelta, kalan peräaukon ja vatsaevien väliseltä alueelta. Pidä sitä pinseteillä valoa vasten ja suurennuslasin avulla laske vuosirenkaiden määrä. Sampi voi elää yli 100 vuotiaaksi. 

Kalatalouden keskusliitolta löytyy kala-aiheisia pelejä ja paljon tietoa suomalaisista kaloista. Kalojen tunnistamisessa auttaa Luontoportin kalaopas.

Arvoitus
Kaksi nälkäistä toisiaan narraa? Onkija ja kala

Tämä supisuomalainen näkymä muistuttaa Albert Edelfeltin maalausta Leikkiviä poikia rannalla (vuodelta 1884). Tuo Edelfeltin maalaus äänestettiin vuonna 2013 Suomen kaikkien aikojen merkittävimmäksi maalaukseksi.

Väritetty mustavalkoinen valokuvapostikortti

ELÄMÄN ILOJA

                     Helsinki 21.10 1951

Hyvä isä!
Nyt meitä onnisti.
Saimme juuri tietää, että
saamme tehtaalta uuden asunnon.
Vihdoinkin saamme uuden kodin!

Älä ole enää meistä huolissasi.
Nyt elämä alkaa sujua.
Vuokra on halpa,
minä teen kovasti työtä ja
me säästämme omaan asuntoon.
Tuntuu kuin suuri taakka
olisi harteilta poissa.
Näyttää elämä antavan
minulle ilojakin eikä vain murheita.

Terveisin

Poikasi

Keskustelun aiheita

Mikä on ollut elämäsi iloisin tapahtuma?
Kerro muista elämäsi iloisista ja
hauskoista tapahtumista?

Millainen oli ensimmäinen asuntosi?
Muistatko, miten sait sen?
Muistatko, mitä asunnot maksoivat?
Jouduitko tekemään velkaa saadaksesi sen?
Milloin sait velkasi maksetuksi?

Millaisia unelmia ja toiveita sinulla
on elämäsi aikana ollut?
Miten ne ovat toteutuneet?
Mitä unelmia ja toiveita sinulla on nyt?
Kerro jokin toive, jonka joku läheisesi voisi toteuttaa!

Äiti leipoo lapsille pullaa 1950-luvun lähiökerrostalon keittiössä.

Osa kuvasarjaa modernista ihanneperheestä 1950-luvulla.

Kuva on kirjassa Muistoissamme 50-luku sivulla 50
kappaleessa Arjen ateriat.

Kuva CC0 Valokuvataiteen museo
Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_10785

Lapsia ja hoitaja Launeen lastentalossa,
joka on Lahden vanhin päiväkoti.
Se on perustettu  vuonna1956.

Kuvassa äiti saattelee poikia Tehtaankadun kansakouluun Helsingissä ensimmäisenä koulupäivänä. 
Ennen koulut alkoivat aina syksyisin syyskuun ensimmäinen päivä.

Sodan jälkeen yläkoulun luokassa sai olla 50 oppilasta ja alakoululuokassa 40.

Sananlaskuja
- Ei oppi ojahan kaada eikä tieto tieltä työnnä, neuvo syrjähän syseä.
- Hurratkaa katupojat, koulu palaa.
- Jota koulu kovempi, sitä oppi selkeämpi.
- Kokemus on paras koulu.
- Tyvestä puuhun noustaan.           Kannustusta opettelun alussa.
- Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo.
- Ei kukaan ole seppä syntyessään.
- Oppia ikä kaikki.
- Nuorena on vitsa väännettävä.
- Jonka nuorena oppii, sen vanhana taitaa.
- Kuriton koulu on kuin vedetön mylly.
- Neuvoilla työt tehdään, ei väen paljoudella.
- Ei kukaan kirves kädessä synny.

Suomen valokuvataiteen museo, Kuvia kaikille -sivusto

Poika katsomassa TV:tä 1950-luvulla.

Ensimmäiset lähetykset olivat kaikki suoria.

Yksi 1950- ja 1960-lukujen keskeinen radion ja television
viihdepersoona oli Niilo Tarvajärvi.
Hänen ohjelmiaan Palapeli- ja Tervetuloa aamukahville seurattiin ahkerasti.
Laatikkoleikki-osuudessa kilpailija sai valita
rahatukun tai suuren laatikon sisältämän yllätyslahjan.
Tarvajärvi järjesti myös keräyksen, jolla hankittiin poliisiautoja.
Seitsemässä viikossa koottiin hamsteritarrojen myynnillä varat 58 autoon.

Ylen Elävä arkisto: Arkiston helmiä. Arkiston aarteita:
Tarva muistelee (28 min video)

Kuva CC0 Suomen valokuvataiteen museo
Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_11121F

Olen perinyt silmät isältä ja hiukset äidiltä.
Toppatakin olen perinyt naapurilta.
                                  - Saara 7v.

Ihmisen tärkein osa on nenä, koska se on keskellä päätä.
                                                         - Anton 4 v.

Arvoitus
Aamulla neljällä jalalla, päivällä kahdella jalalla, illalla kolmella jalalla.   (ihminen)

Sananlaskuja
- Parraton suutelu on kuin suolaton muna.
- Ei parta pahoille kasva, turpajouhet joutaville.
            

Kaksi tyttöä alusvaatteisillaan rannalla.
Elannon työntekijöiden lasten kesäsiirtola Sompasaaressa.

Kuva kuuluu sarjaan Helsinki-kuvia.

CC BY 4.0, Kuvan tunniste: N92308, Heinonen Eino ?, Helsingin kaupunginmuseo 1950-luku.

Ruuhi voi olla tasapohjainen puinen lautavene tai puunrungosta koverrettu palkomainen vene.

Ruuhet ovat ihmisen vanhimpia vesikulkuneuvoja ja niitä on tehty kaikkialla maapallolla. Niitä valmistetaan edelleenkin monilla maailman syrjäisillä seuduilla.

Lapset kuivattelevat ja pukeutuvat uinnin jälkeen.
Elannon työntekijöiden lasten kesäsiirtola Sompasaaressa
Helsingissä.

Arvoitus Kastun, kun kuivataan. Mikä olen? (Pyyhe)

Kuva kuuluu sarjaan Helsinki-kuvia.

CC BY 4.0, Kuvan tunniste: N92299, Eino Heinonen, Helsingin kaupunginmuseo 1950 -luku.

Vastasyntyneitä Kotkan Naistensairaalassa 1950-luvulla.