1. Lipasto
  2. Kuvat
  3. Kuvalista

Kuvalista

Tulosta sivu
Kirjoita tähän, minkä aiheisia kuvia haet. Käytä hakusanoina kuvapankin omia kuva-aiheita (luettelo edellisellä sivulla).
Jauho- ja ryynipussit

Jauhot ja ryynit olivat ennen sotia irtomyynnissä.
Samoin karkea ja hieno suola, perunajauhot, riisit, rusinat,
kahvi ja sokeri, perunat sekä naulat.
Asiakaspalvelu vei paljon aikaa,
kun kullekin asiakkaalle mitattiin juuri hänen tarvitsemansa määrä kutakin tarviketta.
Kauppias oppi hyvin tuntemaan jokaisen asiakkaan ja hänen perheensä kulutuksen.

Maito ja kerma mitattiin suurista tonkista jokaiselle omaan kannuun.
Voi säilytettiin lasikaapissa suurena kimpaleena.
Myymäläapulainen leikkasi siitä sopivan palan ja punnitsi vaa´alla.
Pala käärittiin voipaperiin kotiin vietäväksi.
Ensimmäiset pakettivoit tulivat kauppaan vasta olympiavuonna 1952.

Sanastoa Kappa, nelikko, kaupantekijäiset, paperipussi, kansanhuolto

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

 
Leipiä valmiina uuniin

Kuvan rukiiset reikäleivät on leivottu hapanjuureen,
mutta hapanleivän teossa voidaan käyttää myös hiivaa.

Hapanleipä hiivalla
Hämmennä lämpimään veteen puoli kiloa jauhoja hyvin sekaisin.
Sekoita siihen hapatus ja aseta astia lämpöiseen paikkaan
kesä­llä 20 tunniksi, talvella 40 tunniksi.
Lisää 1/4 kiloa jauhoja ja veteen liotettu hiiva. Sekoita h­yvin.
Anna nousta. Jätä vähän hapatusta seuraavaksi kerraksi.
Leivo leiviksi ja paista.

Kuva CC Outi Mäki

 
Näkkileipiä

Näkkileipä leivotaan taikinajuureen eli raskiin kuten pehmeä ruisleipä. Taikinajuurta sekoitetaan veden ja jauhojen kanssa vellimäiseksi seokseksi. Seoksen annetaan käydä 12 - 20 tuntia lämpimässä paikassa. Se happanee ja näin syntyy ruisleivälle tyypillinen happamuus ja aromi. Ruisnäkkileipä paistetaan korkeassa lämpötilassa (250 °C) vain muutaman minuutin ajan.

Näkkileivän teollinen tuotanto käynnistyi Suomessa vuonna 1904, kun nuori proviisori perusti Vaasan Höyryleipomon. 1920-luvulla suomalaiset söivät arkena talousnäkkileipää nimeltä ”Työkansa”. Juhlissa syötiin erikoisnäkkileipiä kuten ”Victor” ja ”Extra”. 1930-luvulla siirryttiin ohuempiin ja kalliimpiin näkkileipiin. Silloin markkinoille tulivat ”Luxus” ja ”Supero”. Armeija ja koulut ovat käyttäneet paljon näkkileipää, koska se säilyy hyvin ja on kevyttä kuljettaa.

Sanastoa: hapankorppu,

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

Kuva © Emilia Nieminen

 
Talkkuna- ja ohukaisjauhe

Talkkuna on suomalainen perinneruoka. Sitä on syöty etenkin kesäisin. Talkkunajauhot tehdään paahdetusta ja jauhetusta viljasta. Joskus mukana on myös papuja ja hiven suolaa. Viljana on yleisimmin käytetty ohraa tai ruista; Hämeessä myös kauraa. Karjalassa ja Savossa talkkuna on pääasiassa ohraa. Talkkunajauhot valmistettiin keittämällä vilja padassa puolikypsäksi, valuttamalla, kuivattamalla riihessä ja jauhamalla. Etelä- ja Länsi-Suomessa on syöty talkkunapöperöä, jossa on ollut talkkunajauhoja ja vettä tai marjoja. Hämeessä ja Varsinais-Suomessa talkkunaa on syöty viiliin tai piimään sekoitettuna. Nykyään talkkunajauhoja sekoitetaan myös jäätelöön, jolloin siitä saadaan kuitupitoinen gourmet-jälkiruoka.

Sanastoa: pepu, mutti, piepo, tokero, pöllöhillo, kuitupitoisuus

Valmiina sekoituksena myytävä ohukaisjauhe kuvastaa hyvin elämisen tahdin nopeutumista. Ohukaisjauhetta voi käyttää myös vohveleiden tekemiseen.

Sanastoa: räiskäle, lettu, lätty, mansikkahillo, kermavaahto

 

Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.

 
Vastaleivottua leipää

Parhaat vehnäjauhot ovat kellertäviä, huonot lajit sinertäviä tai harmaita. Jauhot voi tehdä paremmin sulaviksi, jos paistaa niitä uunis­sa ahkerasti hämmennellen. Silloin osa tärkkelyksestä muuttuu kasvigum­miksi. Näin käsitel­tyjä jauhoja suositeltiin ennen varsinkin sai­raille ja lapsi­lle.

 

LEIPÄKEITTO

Ranskanleivänpalasia paahdetaan ja laitetaan astiaan. Päälle kaadetaan kiehuvaa vettä annetaan seistä 10 minuuttia. Keitto siivilöidä­än ja siihen lisätään sokeria, kermaa ja jotakin maustetta.