Kuvalista | Vahvike

Tulosta sivu

	Kahvimylly Käsin veivattava kahvimylly. Paahdetut pavut laitetaan kannen alle ja pyöritetään veiviä. Kahvin paahtaminen Ennen paahtamista pavut oli aiemmin aina huuhdottava haaleassa vedessä ja kuivattava. Kahvin paahtaminen onnistuu nykyaikaisella paistinpannullakin, kun sekoittaa puulastalla koko ajan eikä pidä pannua liian kuumana. Ennen kahvi paahdettiin kotioloissa kahvinpaahtimella eli prännärillä. Pieni pala voita sekaan, niin väristä tulee tasainen. Perinteinen prännärimalli oli yli puolimetrinen, leivinuunissa lämmitettävä ja ravisteltava. Paahdin laitetaan puolilleen papuja, suljetaan ja pidetään hehkuvilla koivuhiilillä lakkaamatta käännellen tai vääntäen, että paahtuminen tapahtuisi tasaisesti. Avataan silloin tällöin simänräpäyksen ajaksi. Kun pavut ovat kastanjan väriset, niille ripotellaan hiukan sokeria ja pudistellaan pari silmänräpäystä, että sokeri sulaa ja muodostuu karamellin kaltaiseksi kuoreksi papujen päälle. Se estää kahvin hyvää tuoksua haihtumasta pois. Otetaan pois tulelta ja pudistellaan vielä hetki, kunnes vähän jäähtyvät. Kaadetaan kiviastiaan ja hämmennetään kunnes jäähtyvät ihan kylmiksi. Paahdettuja papuja säilytetään lasi- tai peltipurkissa, jossa on tiukka kansi. Pavut kevenevät ja suurenevat paahdettaessa. Niitä ei saa paahtaa liikaa, sillä maku ei siten tule voimakkaammaksi vaan papujen aromiöljy haihtuu ja kasviliima muuttuu hiileksi: pavut saavat palaneen maun. Kuparista kahvipannua käytettiin niin kauan kuin kansi pysyi kiinni. Sepät ja kiertävät tinurit tinasivat sisuksia, sillä pannuja ei ollut varaa usein uusia. Pannu keitettiin kerran viikossa puhtaaksi soodavedellä. Herneen verran puhdistettua soodaa laitettiin kuuteen kupilliseen kahvinkeittovettä, jotta poroista olisi maku paremmin irronnut. 6–12 tasalaitaista teelusikallista kahvijauhoa ja 6 kuppia vettä oli ohje. Sumppi Sumpiksi sanottiin sitä, kun samoista poroista keitettiin kahvia toisenkin kerran. Pannuun jäänyt kahvi poroineen kaadettiin puhtaaseen emaloituun kastrulliin, jossa oli tiivis kansi. Sumppisakka heitettiin pois. Kahvipussi neulottiin puuvillalangasta tai ommeltiin flanellista. Suodatinpussia nykyään käytettäessä se kannattaa aina kastella ennen käyttöä. Niin se ei ime kahvia itseensä eikä anna siihen omaa makuaan. Wanhanajan Puoti -yhdistys on julkaissut kirjan Anderson, Mikael (2005): Kupillinen kahvia? Kirjasta löytyy perusteellista tietoa ja erinomaisia kuvia kahvipavuista, paahtimoista, korvikkeista, vastikkeista, tavoista, sanastosta. Kuva CC0 Outi Mäki
	Kahvimyllyjä Kahvi on saapunut Suomeen 1700-luvulla, mutta kansanjuoma siitä tuli 1800-luvulla. 1930-luvulle asti kahvi myytiin raakoina papuina (pööna, pööni, pyöna). Ennen paahtamista pavut ovat hyvin vaaleita, usein vihertäviä. Paahtamaton raakakahvi ei maistu miltään. Kaunis ruskea väri tulee kahvin sisältämän sokerin karamellisoitumisesta paahdon aikana. Vasta paahto tuo pavuista kahvin maun esiin. Raakapavut paahdettiin kotona prännärillä, mutta nykyään paahtamisen voi tehdä paistinpannulla. Liikuttele papuja silloin puulastalla. Kahvin papu säilyy parhaiten tuoreena raakakahvina. Paahtamisen jälkeen se alkaa vanhentua, joten parhaan makuista kahvia saa juuri paahdetuista ja jauhetuista pavuista. Vakuumipakkauksessa kahvijauho säilyy tuoreena ja tuoksuvana - kuin juuri jauhettuna. Jääkaapissa, tiiviisti suljetussa astiassa jauho säilyy tuoreena pisimpään. Itse jauhamalla saa aina tuoretta kahvia. Käsin veivattava kahvimylly löytyi ennen joka kodin keittiöstä. Ensimmäiset kahvimyllyt olivat polvien välissä veivattavia. Myöhemmin tuli posliinisia, seinään kiinnitettäviä myllyjä. Tuolta ajalta on arvoitus: "Mikä se on, joka ennen oli naisten jalkojen välissä ja nyt on seinällä?" Kahvimyllyt olivat pitkään poissa käytöstä, mutta 1990-luvulla ne alkoivat jälleen yleistyä ja nyt kaupoista löytyy useita erilaisia sähköllä toimivia kahvimyllyjä. Trendikäs kahvinkeittäjä jauhaa kahvijauhonsa itse. Vielä 1900-luvun alkupuolella kahvissa käytettiin suolaa ja Karjalassa jopa nokare voita kuppiin. Kainuussa, Lapissa ja Pohjanmaalla kahvin joukkoon on palasteltu leipäjuustoa eli paistettua tuorejuustoa. Palat syödään kahvissa pehmenneinä lusikalla. Lämmin juusto narisee hampaissa mukavasti. Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa. Kuva © Emilia Nieminen
	Kauppiaan soittokello Moni kauppias asui samassa rakennuksessa, jossa hänen kauppapuotinsa sijaitsi. Kauppa oli auki aina, kun kauppias oli kotona, tavallisesti aamukahdeksasta iltakuuteen tai seitsemään. Jos kauppiasta ei näkynyt, kutsukellolla hänet saatiin paikalle. Vielä 1950-luvun alussa kaupassa käytiin myös pyhäpäivisin, koska kodeissa ei ollut jääkaappeja. Designmuseo on kerännyt Suomi 100 -itsenäisyysvuoden kunniaksi valokuvanäyttelyn, joka kertoo Suomen tarinan esittelemällä yhden esineen jokaiselta itsenäisyyden vuodelta. Sanastoa: työaika, myymäläapulainen, kauppaketju, lyhyttavara, seka-tavarakauppa, tiskin alta myynti, vekselilomake, siirtomaatavara Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa.
	Kutunjuustoa ja juustomuotti Sananparsi Ei semmoista ole, että ei kymmenen vuoden päästä tarvita. Kuva © Sastamala Visual Oy
	Laatikkokameralla kuvaamista Suomenkielen professori, akateemikko Pertti Virtaranta (1918 - 1997) kädessään vanha laatikkokamera. Äänikuva kameran käytöstä vuodelta 1968 (1/2 min). Nykyään on olemassa digikameroita, web-kameroita, riistakameroita, videokameroita, valvontakameroita, lämpökameroita, taskukameroita, piilokameroita ja kelikameroita. Kamera voi olla silmälaseissa, rannekellossa, vyössä, otsalla, kypärässä, kännykässä ja täppärissä (tabletissa). Suomessa on paljon web-kameroita, joiden kuvaa voi seurata netissä, esim. monen kaupungin keskustassa ja laskettelurinteissä. Virtuaalikirkot lähettävät jumalanpalveluksia ja konsertteja eri puolilta Suomea. Kelikameroita voi etsiä paikkakunnittain. Googlaa: web-kamera + paikkakunta tai aihe.
	Mustekynä ja mustepullo Lyijykynän lisäksi kirjoittamiseen käytettiin mustekynää. Metallinen irtoterä kiinnitettiin puiseen varteen. Terä kastettiin pienessä lasipullossa olevaan musteeseen ja kirjoitettiin kaunokirjoitusta, jossa oli paljon kaarevia viivoja ja koukeroita. Yhdellä kastamisella muste riitti vain muutamaan sanaan. Lopuksi kirjoituksen päälle saatettiin painaa imupaperi, joka kuivasi ylimääräisen värin. Opettaja jakoi oppilaille isosta pullosta mustetta pienempiin pulloihin, joihin kynät kastettiin. Vasenkätisillä oli vaikeuksia olla sotkematta märkää tekstiä kämmenen syrjällä. Alakoulussa ommeltiin käsityötunnilla mustekynän pyyhin. Siinä oli monta pyöreää flanellitilkkua päällekkäin ja nappi keskellä. Kuulakärkikynät yleistyivät vasta 1960-luvun lopulla. Sananlasku Oppia ikä kaikki. Askartelua: pensselin ja mustekynän pyyhin Sanastoa: Akvilan muste, pulpetin mustepullosyvennys, imupaperi, kuivain, kosmoskynä, täytekynä, kuulakärkikynä Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa. Kuva © Emilia Nieminen
	Nuken astiasto Emaloitua peltiä oleva leikkikahviastiasto, johon kuuluu kahvikannu, kermakko ja sokerikko sekä 2 kuppia ja 2 lautasta. Astiat ovat ulkopuolelta sinisiä, sisältä valkoisia. Kahvikannussa on kansi, lyhyt nokka ja pyöreä kädensija. Kannu on alaosastaan leveämpi. Sokeriastia on jalallinen, maljamainen astia. Kerma-astiassa on avonainen nokka ja pyöreä kädensija. Leikkikaluja Finnassa
	Nukkeleikkeihin rikkalapio Läkkipeltisen, vihreäksi maalatun rikkalapion varsi on puuta. Rikkalapion pituus on 23 cm ja leveys 12 cm. Leikkikaluja Finnassa
	Suolaista ja makeaa kahvia Kun pula-aikana mentiin kylään, mukaan otettiin omat sokerit tai sakariinit. Oli sopimatonta odottaa saavansa kortilla olevaa elintarviketta. Sokeria pidettiin pienissä, kauniissa rasioissa. Nimikirjaimilla ja lahjan saantivuodella varustettu rasia oli suosittu lahja. Etualalla oleva pieni astia on tehty sakariineja varten, mutta monet pitivät siinä myös suolaa. Varsinkin saaristossa ja Pohjois-Suomessa oli tapana laittaa kahvin joukkoon suolaa. Saaristossa kahvi saatettiin keittääkin meriveteen. Silloin kahvia kului vähemmän. Suolainen kahvi myös auttoi korvaamaan raskaan työn ja hikoilun kehosta poistamaa suolaa. Onko sinulla ollut oma sokeri- tai sakariinirasia? Oletko maistanut suolaista kahvia? Kerro lisää. Kuva kuuluu sarjaan Kahvimuseon aarteita. Kuva © Kirsi Alastalo 2015. Kuvauspaikka Vilkkimäen kahvimuseo, Lieto.
	Tinasotilas:polkupyörämies Polkupyörämies kuuluu kokonaisuuteen "Kenraali Mannerheimin tulo Helsinkiin 16.5.1918. Paraatiin osallistuneita joukkoja: Kenttätykistöpatteri (marssiva)." Leikkikaluja Finnassa
	Vedettävä herätyskello Perinteiset, mekaaniset herätyskellot ovat saaneet voimansa vieteristä. Vieteri piti kerran päivässä muistaa vetää eli virittää tai kello lakkasi käymästä. Vieterin voima saattoi myös loppua kesken, jos siihen ei ollut viritetty tarpeeksi vetoa. Herätysääntä on joskus vahvistettu asettamalla kello alassuin olevan pelti- tai emalivadin päälle. Nykyään moni käyttää herätyskellona puhelinta tai digitaalista radioherätyskelloa. Hitaasti voimistuva sarastusvalokello herättää lempeästi. Siihen voi liittyä nauhoitettua linnunlaulua tai lempimusiikkia. Kuva sopii lauluun ”Ei yksinäinen unta saa vaan valvoo vuoteellaan…” Se löytyy YouTubesta usean laulajan laulamana. Sanastoa kelloseppä, kesäaika, kiire, päiväunet, iltavirkku, taskunauris, rannekello, kaappikello, ajankulu Arvoitus Kaksi keskellä juoksee, kaksitoista ympärillä seisoo. Mikä se on? Kello Kuva kuuluu sarjaan Arjen esineitä vuosien takaa. Kuva © Emilia Nieminen